Moi kaikille,
löysin tämän ketjun googlettamalla parisen viikkoa sitten ja olen lukenut tätä ihan mielenkiinnosta, koska tavallaan olen samassa tilanteessa kanssanne. Eroja tosin löytyy valtaosaan kirjoittajista, koska olen mies enkä yksinäinen vaan ollut pitkään parisuhteessa miehen kanssa.
Olen aina halunnut lasta/lapsia, mutta homous on tuntunut ylipääsemättömältä esteeltä tämän asian suhteen. Pitkään minulla oli tunne, että homolle ei kuulu oikeus lapsiin. Toisaalta mietitytti kovasti, koska tunnen useita homomiehiä, joilla aikaisemmasta avioliitostaan on lapsia. Ja viime aikoina olen törmännyt homomiehiin, jotka ovat naisten kanssa saaneet lapsia "muumimukilla" tai esim. klinikan avustuksella.
Nyt yli 40-vuotiaana olen ymmärtänyt, että on viimeiset hetket edetä asian suhteen ja aloimme etsiä naista-/naisparia, joka myös haluaisi lapsen ja meidän kanssamme. Löysimme vajaa vuosi sitten mukavan naisen, joka oli valmis yrittämään kanssamme (tutustuimme ensin muutaman kuukauden ajan toisiimme ja keskustelimme kovasti lapseen liittyvistä asioista). Ja sekä minä että äitiehdokas (kuten te kaikki täällä) olemme miettineet jo vuosia mahdolliseen lapseen liittyviä asioita, joten hetken mielijohteesta ei ole kyse.
Toivottavasti ette tunne, että olen "tirkistellyt" tai tunkenut tälle palstalle. Me olemme menossa klinikalle, koska kotikonstein ei ole vielä tärpännyt ja kello oikeastaan tikittämisen sijaan raksuttaa molemmilla.
Me olemme miettineet Viron Nova Vita -klinikkaa. Kysyisinkin, onko kenellekään sieltä nyt tuoreempaa tietoa, kuin mitä oli mainittu aivan ketjun alussa. Sivut ovat nykyisin ainakin suomen kieliset ja suomen kielellä ilmeisesti saa myös palvelua?
Jos joku tietää tästä klinikasta jotain, olisin todella kiitollinen kaikesta siihen liittyvästä tiedosta.
Olemme menossa sinne aivan lähiaikoina. Kun ei ole kokemusta klinikoista ja ollaan heti menossa Suomen ulkopuolelle, monet asiat tietysti mietityttävät.
Haluan vielä kertoa, että olen todella ylpeä teistä kaikista ja teidän rohkeudestanne tässä asiassa sekä sitkeydestä, monella kun on vastamäkeä ollut todella paljon. Oli masentavaa lukea kirjoituksia siitä, miten lähipiiri tai perhe on suhtautunut negatiivisesti suunnitelmaanne tai jo olemassa olevaan lapseen. Minulla on lähipiiristä paljon kokemuksia yksinhuoltajista (mm veljeni), eikä ne asiat miehen- tai naisen-mallin puuttumisesta ole ollenkaan niin vakavia, kuin "ammattilaiset" tai teidän moralisoivat läheisenne kertovat. Tärkeintä on, että lapsella on hyvä olla ja että häntä rakastetaan. Ehkä yksi tärkeä asia on se, että ei lähde liikaa hyvittämään lapselle materiaalilla ja muulla sitä, että toinen vanhemmista puuttuu. Mutta sen voi korvata monella hyvällä lähipiirin lapsirakkaalla ihmisellä. Tärkeää on, että lapsella on ympärillään useampia rakastavia ja välittäviä lapsia. Näin hän saa eri malleja ja sitä kautta mielestäni parhaat eväät elämään. Itse olen "ydinperheestä" (sana jota vihaan yli kaiken). Meillä oli kaikki asiantuntijoiden peruspalikat kohdallaan, mutta paljon huonoa, joten ainakin tiedän, mitä mahdollinen lapseni ei tule kokemaan omassa perheessäni.
Miettikääpä sitä määrää lapsia, jotka sodan jälkeen olivat puoliorpoja tai orpoja ja mitkä olivat olosuhteet silloin. Miten ne lapset ja vanhemmat pärjäsivät? Niistä lapsista kasvoi sukupolvi, joka on ollut rakentamassa Suomea enemmän kuin mikään aikaisempi tai todennäköisesti sen jälkeenkään. Minun suvussani on ollut paljon lapsia, joita isovanhemmat, tädit, sedät ja muut sukulaiset ovat kasvattaneet. Ennenkin on erottu tai tullut yksinpuolisia lapsia ja tuolloin oli usein tapana jättää lapset jollekin muulle ja jatkaa omaa elämää, vähän kuin alusta. Siksi en voi ymmärtää, että joku suunnittelee lapsen hankintaa vuosia tai vuosikymmeniä, käyttää huimat summat rahaa ja käy läpi rankkoja hoitoja ja tämän jälkeen jollain on otsaa arvostella kyseistä henkilöä ja hänen valintaansa! Me kaikki tiedämme, että monet lapset elävät surkeissa parisuhteissa ja kuinka moni lapsi on saanut/saa alkunsa esim. baari-illlan tuloksena, kun harrastetaan känniseksiä ja sen jälkeen isää ei enää ole. Kuka laittaisi nämä ihmiset psykologin istuntoon ja varmistaa, että ovat kypsiä äideiksi/isiksi?
Törmäsin täällä myös parin isän "ilmoitukseen" itsestään. Se oli hieno juttu. Ketjua lukiessa mietinkin, että eikö kukaan mies ole löytänyt tätä vai eikö uskalla kirjoittaa asiasta. Täällä mainittiin, että heidän kannattaisi laittaa ilmoitus Setan sivustolle. Haluaisin kertoa, että se on todella marginaalinen sivusto, kun nyt vertaan tähän naismäärään, joka täällä asian ympärillä kirjoittelee. Ja kun täällä monet ovat kuitenkin halunneet lapselleen isän vaikkakaan ei itselleen puolisoa, eikö olisi upeaa, että tätä kautta löytäisivät isäehdokkaan. Voin kertoa, että on huima määrä vastuullisia, rakastavia ja hyvät puitteet elämälleen rakentaneita homoja/homopareja, jotka haaveilevat lapsesta/lapsista, mutta eivät ole löytäneet sopivaa naista, jonka kanssa lapsen tehdä. Nämä miehet ovat valmiita ottamaan vastuuta, jakamaan hoitotaakkaa ja auttamaan kaikin puolin. Eikä heidän kanssaan tarvitse tapella arjen askareista tai työntää pois sohvalta juomasta olutta, kun imuroit ;-)
Mukavaa kevättalven jatkoa kaikille ja toivottavasti tämä ketju elää edelleen. On antanut varmasti monelle huimat määrät konkreettista apua ja tukea!
