Hei kaikille rohkeille naisille,
Olen kohta 34 v. täyttävä lapseton sinkkunainen Tampereelta ja haaveillut omasta lapsesta jo 10 vuotta. Parisuhteita on ehtinyt olla muutama, joukossa pitkiäkin ja naimisissakin olen ollut. Kuitenkaan kenenkään kanssa parisuhteen tilanne ei ole ollut sellainen, että olisin uskaltanut lasta edes alkaa yrittämään, kun olen pelännyt sitä mahdollisen eron jälkeistä hankalaa yhteisvanhemmuutta. Nyt olen taas sinkkuna ja alkaa tuntua siltä etten enää halua käyttää aikaa sen isän etsimiseen vaan teen sen lapsen sitten mieluummin yksin. Oikeastaan haluaisin mielelläni ainakin kaksi lasta, joten enää ei liene järkevää kovin kauaa odotella, mutta jos nyt alkajaisiksi saisi edes yhden. Ehkä sen "isän" niille lapsille sitten löytää paremmin myöhemmin kun ei ole niin kova "paniikki" enää siitä kellon tikityksestä.
Onneksi löysin epätoivossani kieriskellessäni tämän teidän palstanne ja olen nyt lukenut koko tämän ketjun läpi ja entisestään varmistunut siitä, että tämä on juuri sitä mitä haluan ja mikä sopii minun elämäntilanteeseeni. En pelkää olla erilainen äiti, olen muutenkin elämässäni tehnyt välillä epätavanomaisia ratkaisuja, joten uskon lähipiirini suhtautuvan tähän ajatukseen ihan hyvin. Siskoni ovat myös minua tähän ihan aktiivisesti kannustaneet, joten tukiverkkoakin löytyy.
Eli jos sopii, niin liittyisin mielelläni mukaan kerhoonne!
Terveisin, AnnaBelle