Yksinäinen nainen keinohedelmöityksessä?
- Viestiketjun aloittaja Rapulainen
- Ensimmäinen viesti
Niin,..mitenkä se olikaan niiden lääkekorvausten kanssa, oliko siinä yksinäisenäkin se kelan katto 670e, maksimi mitä joutus maksaan? Tästä oli vissiin puhetta jo jollain aiemmalla sivulla, en muista miten se nyt oli ja en jaksas alkaa selata :ashamed:
Onko muita kellä ivf on ainoo järkevä vaihtoehto?
Onko muita kellä ivf on ainoo järkevä vaihtoehto?
Alkuperäinen kirjoittaja kata-71:
kata, kuinka noiden lääke ym. korvausten kanssa kävi? Entä hoidossa? :heart:
Ilmeisesti on siis niin että ensin kaikki on maksettava itse ja myöhemmin voi saada korvausta, jos saa.. :/ kaipa niitä kaikkia kuitenkin kannattaa hakee kun sairauskin on. Mun varoilla ei kyllä suunnitella kun lyhyttä kaavaa..
Risupesä, Kela-korvausten saaminen lääkkeistä riippuu siitä, rastittaako lääkäri reseptistä kohdan, jossa lääke määritellään tarvittavaksi sairauden hoitoon. Clomeista ei saa Kela-korvausta ollenkaan, ei vaikka olisi parisuhteessakin.
Itse olen tähän mennessä käyttänyt vain Clomeja ja Primoja sekä yhden Pregnyl-pistoksen, ja näistä sekä Primot että Pregnyl oli määrätty sairauden hoitoon. Clomien kohdalla asialla ei ole merkitystä, koska niistä ei tosiaan saa korvausta muutenkaan. Jos jossain vaiheessa joudun siirtymään munasolujen kasvattelussakin pistoshoitoon, ajattelin pyytää lääkäriltä, että hän merkkaisi lääkkeet sairauden hoitoa varten määrätyiksi.
Se on sitten kokonaan eri asia, alkaako Kela jossain vaiheessa karhuta lääkekorvauksia takaisin. Tähän mennessä näin ei ole käynyt, mutta mulla onkin hoidot vasta alussa.
Itse olen tähän mennessä käyttänyt vain Clomeja ja Primoja sekä yhden Pregnyl-pistoksen, ja näistä sekä Primot että Pregnyl oli määrätty sairauden hoitoon. Clomien kohdalla asialla ei ole merkitystä, koska niistä ei tosiaan saa korvausta muutenkaan. Jos jossain vaiheessa joudun siirtymään munasolujen kasvattelussakin pistoshoitoon, ajattelin pyytää lääkäriltä, että hän merkkaisi lääkkeet sairauden hoitoa varten määrätyiksi.
Se on sitten kokonaan eri asia, alkaako Kela jossain vaiheessa karhuta lääkekorvauksia takaisin. Tähän mennessä näin ei ole käynyt, mutta mulla onkin hoidot vasta alussa.
Hei, sinä itsellinen äiti, joka käyt samassa neuvolassa kanssani, toivottavasti löysit ketjun!
Tänään siis neuvolassa käydessäni terveydenhoitajana oli eri täti kuin tavallisesti ja hän kertoi, että hänellä on asiakkaana toinenkin itsellinen äiti, jonka vauva on jo syntynyt.
Täti kysyi, saisiko yhteystietoni antaa, jotta voisimme tavat. Oman sähköpostiosoitteeni lisäksi yritin jättää vinkkiä tähän ketjuun ja täältä kautta kerhoomme.
Lähetähän siis yksäriä jennulille, niin pääset loistavaan kerhoomme ja voidaan pitää yhteyttä! Tosi kiva ajatus, että asutaan ihan lähellä =)
Hilistin, vappuvauvan odottelija
Tänään siis neuvolassa käydessäni terveydenhoitajana oli eri täti kuin tavallisesti ja hän kertoi, että hänellä on asiakkaana toinenkin itsellinen äiti, jonka vauva on jo syntynyt.
Täti kysyi, saisiko yhteystietoni antaa, jotta voisimme tavat. Oman sähköpostiosoitteeni lisäksi yritin jättää vinkkiä tähän ketjuun ja täältä kautta kerhoomme.
Lähetähän siis yksäriä jennulille, niin pääset loistavaan kerhoomme ja voidaan pitää yhteyttä! Tosi kiva ajatus, että asutaan ihan lähellä =)
Hilistin, vappuvauvan odottelija
Minulla ei ole vielä ollenkaan iästä kiinni, mutta olen aina ehdottomasti halunnut äidiksi ja kovat vauvakuumeet ovat piinanneet teinistä asti B)Alkuperäinen kirjoittaja Rapulainen:
Olen alkanut vakavissani harkita keinohedelmöitystä, koska parisuhdeasioissa en vain millään edisty ja TÄLLÄ MENOLLA se ikäkin tulee vastaan ennenkuin pääsen hankkimaan lapsia luonnollisin keinoin...
:attn:
Vaikuttaa vain siltä, että nykyään parisuhteen muodostaminen ja ylläpito on onnistuttu tekemään niin törkeän vaikeaksi! Ensin pitäisi tyyliin kymmenen vuotta seurustella ja joka ikinen pieni ristiriita ja erimielisyys hioa ja sumplia, panostaa suhteen hoitamiseen nääntymiseen asti ja sitä rataa :$ Joskus ennen vain törmättiin mieluisaan mieheen ja mentiin kuukauden päästä naimisiin, tyyliin...
Näyttää, että parisuhteen hoitaminen on kolmosvauvojen yksinhuoltajuuttakin haastavampaa, joten alkaa mennä into koko asiasta :attn: :attn: :attn:
Hei!
Näyttää siltä, että olen löytänyt porukan samassa tilanteessa olevia?! Olen kohta 30 ja halunnut perhettä reilut kymmenen vuotta. Prinssini on taidettu kirjoittaa toiseen tarinaan, joten nyt on modernina naisena harkittava uusia vaihtoehtoja. Tyhjän sylin tuntu on kasvanut liian suureksi ja ajatus lapsettomasta tulevaisuudesta on aivan liian lamaannuttava. Tein juuri päätöksen ottaa uuden suunnan, ja ikinä ei ole tuntunut niin hyvältä kuin tämän päätösen tekemisen jälkeen.
Nyt tarvitsisin teiltä apua siskot! Kertokaa, mihin minun kannattaisi ottaa yhteyttä? Millä tavoin te olette onnistuneet saamaan ihmeen aikaiseksi? Millaisia prosesseja, summia, suhteita olette läpikäyneet? Ottaisitteko minut mukaan kerhoonne?
Aurinkoisia päiviä ja vauvan siemeniä kaikille toivottaen!
Näyttää siltä, että olen löytänyt porukan samassa tilanteessa olevia?! Olen kohta 30 ja halunnut perhettä reilut kymmenen vuotta. Prinssini on taidettu kirjoittaa toiseen tarinaan, joten nyt on modernina naisena harkittava uusia vaihtoehtoja. Tyhjän sylin tuntu on kasvanut liian suureksi ja ajatus lapsettomasta tulevaisuudesta on aivan liian lamaannuttava. Tein juuri päätöksen ottaa uuden suunnan, ja ikinä ei ole tuntunut niin hyvältä kuin tämän päätösen tekemisen jälkeen.
Nyt tarvitsisin teiltä apua siskot! Kertokaa, mihin minun kannattaisi ottaa yhteyttä? Millä tavoin te olette onnistuneet saamaan ihmeen aikaiseksi? Millaisia prosesseja, summia, suhteita olette läpikäyneet? Ottaisitteko minut mukaan kerhoonne?
Aurinkoisia päiviä ja vauvan siemeniä kaikille toivottaen!
Mustikka74
Moi kaikille!
Olen lueskellut tätät palstaa jo reilun puolen vuoden ajan silloin tällöin. Lapsen hankkiminen yksin on ollut mielessäni jo hieman pidempäänkin. Keskusteluistanne on ollut minulle paljon hyötyä ja apua kun olen asiaa puntaroinut. Nyt varasin ensikäynnin Väestöliittoon, kesäkuun puolessavälissä siis lähtee toivottavasti hommat rullaamaan omalta osaltani, hui kauhistus ja hip hei!
Olen seurustellut 7,5 vuotta, mutta avomieheni ei ole lämmennyt ajatukselle lapsen hankkimisesta. Viimeiset 3 vuotta asian takia ollaankin sitten oltu kunnon kriisissä. Täytin juuri 35 vuotta, ja tuntui että lapsen hankkimista ei voi enää pidempään lykätä ilman että riskit kasvavat liian suuriksi. Eli nyt näyttää siltä että ero on meille tulossa, ja minä lähden hankkimaan lasta itsekseni. On tässä siis paljon mietittävää tulevaisuuden suhteen!
Olen kuitenkin päätöksen tehtyäni ollut paljon rauhallisempi, ja olosuhteisiin nähden olen jopa tyytyväinen. Helpottaa kun vuosien riitelyn, itkemisen ja epämääräisen pahan olon jälkeen asiat liikkuvat nyt ainakin selkeästi eteenpäin. Olen hieman samoissa mietteissä kuin Nephale tuossa aikaisemmin kirjoittikin: ei ole helppoa tuo parisuhteen hoitaminen nykyään! Meilläkin oli paljon hyvää suhteessa, mutta eipä se silti ole ollut miehelle tarpeeksi että hän olisi uskaltanut lähteä yhteiseen hankkeeseen mukaan.
Väestöliitolta sanottiin että tällä hetkellä olisi noin 6 kuukauden odotusaika inssiin. Siinä mielessä tietysti ihan hyvä että ehtii itsekin hieman sopeutua ajatukseen erosta ja tulevasta yksinhuoltajuudesta. Ja rahan säästäminen pitää myös aloittaa. Mulla on opinnot loppusuoralla, ja tässä samalla pitää käydä töissäkin. Ei käy odotusaika hoitoihin ainakaan tylsäksi kun hommia riittää...
Mutta liittyisin mielelläni tiedän kerhoonne jos se teille vaan sopii =)
Olen lueskellut tätät palstaa jo reilun puolen vuoden ajan silloin tällöin. Lapsen hankkiminen yksin on ollut mielessäni jo hieman pidempäänkin. Keskusteluistanne on ollut minulle paljon hyötyä ja apua kun olen asiaa puntaroinut. Nyt varasin ensikäynnin Väestöliittoon, kesäkuun puolessavälissä siis lähtee toivottavasti hommat rullaamaan omalta osaltani, hui kauhistus ja hip hei!
Olen seurustellut 7,5 vuotta, mutta avomieheni ei ole lämmennyt ajatukselle lapsen hankkimisesta. Viimeiset 3 vuotta asian takia ollaankin sitten oltu kunnon kriisissä. Täytin juuri 35 vuotta, ja tuntui että lapsen hankkimista ei voi enää pidempään lykätä ilman että riskit kasvavat liian suuriksi. Eli nyt näyttää siltä että ero on meille tulossa, ja minä lähden hankkimaan lasta itsekseni. On tässä siis paljon mietittävää tulevaisuuden suhteen!
Olen kuitenkin päätöksen tehtyäni ollut paljon rauhallisempi, ja olosuhteisiin nähden olen jopa tyytyväinen. Helpottaa kun vuosien riitelyn, itkemisen ja epämääräisen pahan olon jälkeen asiat liikkuvat nyt ainakin selkeästi eteenpäin. Olen hieman samoissa mietteissä kuin Nephale tuossa aikaisemmin kirjoittikin: ei ole helppoa tuo parisuhteen hoitaminen nykyään! Meilläkin oli paljon hyvää suhteessa, mutta eipä se silti ole ollut miehelle tarpeeksi että hän olisi uskaltanut lähteä yhteiseen hankkeeseen mukaan.
Väestöliitolta sanottiin että tällä hetkellä olisi noin 6 kuukauden odotusaika inssiin. Siinä mielessä tietysti ihan hyvä että ehtii itsekin hieman sopeutua ajatukseen erosta ja tulevasta yksinhuoltajuudesta. Ja rahan säästäminen pitää myös aloittaa. Mulla on opinnot loppusuoralla, ja tässä samalla pitää käydä töissäkin. Ei käy odotusaika hoitoihin ainakaan tylsäksi kun hommia riittää...
Mutta liittyisin mielelläni tiedän kerhoonne jos se teille vaan sopii =)
En varsinaisesti kuulu tänne palstalle, mutta jos teillä kenelläkään olisi antaa vastauksia ulkomaisilla klinikoilla hoidoissa käynteihin, niin haluaisin mieluusti kuulla...
Minä ja mieheni ollaan ravattu hoidoissa ja nyt näyttää siltä ettei omilla tarpeilla raskautta saada, joten olenkin lähetellyt s-postia tallinnaan, viroon, puolaan ja tsekkeihin alkioiden adoptiota varten.
Onko teistä joku käynyt jossain näistä klinikoista? Miten koitte ne? Oliko kielitaito molemmin puolin riittävä jne...???
Haluaisin myös tietoa tohtoreista, tiloista, matkakustannuksista/ matkustustavoista...
Ja etenkin onko joku raskautunut siellä hoidoissa käydessään?
Oikeastaan kysymyksiä taitaa olla niin paljon että jos edes johonkin jotain vastauksia teiltä löytyisi, niin kiittäisin ja kumartaisin kovasti!!!
Toivon paljon lapsia ja iloa kaikille teille!!!
Minä ja mieheni ollaan ravattu hoidoissa ja nyt näyttää siltä ettei omilla tarpeilla raskautta saada, joten olenkin lähetellyt s-postia tallinnaan, viroon, puolaan ja tsekkeihin alkioiden adoptiota varten.
Onko teistä joku käynyt jossain näistä klinikoista? Miten koitte ne? Oliko kielitaito molemmin puolin riittävä jne...???
Haluaisin myös tietoa tohtoreista, tiloista, matkakustannuksista/ matkustustavoista...
Ja etenkin onko joku raskautunut siellä hoidoissa käydessään?
Oikeastaan kysymyksiä taitaa olla niin paljon että jos edes johonkin jotain vastauksia teiltä löytyisi, niin kiittäisin ja kumartaisin kovasti!!!
Toivon paljon lapsia ja iloa kaikille teille!!!
toivo meidän porukoista löytyy tietoa noistakin asioista, laitan viestisi kerhon puolelle, toivotaan että joku ehtii vastaamaan, onnea matkaan teille myös, jennuli
Heippa!
Olen lukenut ketjua läpi ja kovin hämmästynyt ja iloinen, että muitakin on :flower: En tiedä saanko liittyä teidän joukkoon, koska taustani ovat hiukan erilaiset.
Minulla on jo lapsia, mutta olen eronnut miehestäni kolmevuotta sitten. Suhde oli sen verran rankka, että uutta miestä en halua, mutta vauva kuume on ollut jo vuoden kova :heart: Otin yhteyttä täällä suositeltuun Fertinovaan ja toivotaan parasta :heart:
Terveisin: Charlotta :wave:
Olen lukenut ketjua läpi ja kovin hämmästynyt ja iloinen, että muitakin on :flower: En tiedä saanko liittyä teidän joukkoon, koska taustani ovat hiukan erilaiset.
Minulla on jo lapsia, mutta olen eronnut miehestäni kolmevuotta sitten. Suhde oli sen verran rankka, että uutta miestä en halua, mutta vauva kuume on ollut jo vuoden kova :heart: Otin yhteyttä täällä suositeltuun Fertinovaan ja toivotaan parasta :heart:
Terveisin: Charlotta :wave:
Hei vaan,
Lueskelin pääsiäisen tienoilla koko ketjun läpi.. Huh huh, kuinka paljon arvokasta tietoa ja jaettua kokemusta täältä löytyikään. Hyvä, että tällainen paikka on olemassa tueksi ja turvaksi yksin näiden kysymysten kanssa painiville naisille.
Kuulun samaan kastiin kuin moni muukin täällä, eli yrityksistä huolimatta ei vain ole sopivaa miestä tai isäkandidaattia vuosien varrella eteen osunut. Toivon vielä parisuhteenkin joskus löytäväni, mutta lasten suhteen alkaa ikä painaa päälle...
Sen verran olen asian eteen jo uskaltanut (suurelta osin tämän palstan rohkaisemana
!) tehdä, että olen varannut ensimmäisen ajan Fertinovasta (toukokuulle). Pelottaa ja jännittää..
Liittyisin siis mielelläni mukaan myös suljetun puolen keskusteluun, koska ihan alkutaipaleella tässä ollaan...
Lueskelin pääsiäisen tienoilla koko ketjun läpi.. Huh huh, kuinka paljon arvokasta tietoa ja jaettua kokemusta täältä löytyikään. Hyvä, että tällainen paikka on olemassa tueksi ja turvaksi yksin näiden kysymysten kanssa painiville naisille.
Kuulun samaan kastiin kuin moni muukin täällä, eli yrityksistä huolimatta ei vain ole sopivaa miestä tai isäkandidaattia vuosien varrella eteen osunut. Toivon vielä parisuhteenkin joskus löytäväni, mutta lasten suhteen alkaa ikä painaa päälle...
Sen verran olen asian eteen jo uskaltanut (suurelta osin tämän palstan rohkaisemana
!) tehdä, että olen varannut ensimmäisen ajan Fertinovasta (toukokuulle). Pelottaa ja jännittää..Liittyisin siis mielelläni mukaan myös suljetun puolen keskusteluun, koska ihan alkutaipaleella tässä ollaan...
Hei kaikille,
minulla on hedelmöityshoidoilla syntynyt poika. Hoitoihin lähteminen oli pitkän harkinnan takana niin kuin varmasti jokaisella itsellisellä naisella, joka lapsen haluaa. Minusta tärkeintä on, että lapsi on toivottu ja rakastettu yhdenkin vanhemman perheessä, joten rohkeutta vain teille, jotka mietitte asiaa. Liittyisin mielelläni suljetun puolen joukkoon mukaan.
minulla on hedelmöityshoidoilla syntynyt poika. Hoitoihin lähteminen oli pitkän harkinnan takana niin kuin varmasti jokaisella itsellisellä naisella, joka lapsen haluaa. Minusta tärkeintä on, että lapsi on toivottu ja rakastettu yhdenkin vanhemman perheessä, joten rohkeutta vain teille, jotka mietitte asiaa. Liittyisin mielelläni suljetun puolen joukkoon mukaan.
Moi, onpa ihanaa, että löytyy ihmisiä, jotka pohtivat samoja kuin itsekin. Pää välillä sauhuaa kun vauva-asioita yksin miettii ja tulevaisuudesta haaveilee. Parille ystävälle olen uskaltautunut jo kertomaan suunnitelmistani, mutta kiva, kun on tällainen keskustelu, jossa on ihmisiä samankaltaisessa tilanteessa.
Minulla on jo yksi lapsi ennestään, mutta toista haluaisin. Olisi kiva päästä yksityiskeskusteluun, saisinko sinne salasanan? Mistä sitten löydän sinne, onko se tuolla kerhoissa "itseelliset naiset?" Kiitos etukäteen ja kaikille tsemppiä vauvasuunnitelmissa!!!
Minulla on jo yksi lapsi ennestään, mutta toista haluaisin. Olisi kiva päästä yksityiskeskusteluun, saisinko sinne salasanan? Mistä sitten löydän sinne, onko se tuolla kerhoissa "itseelliset naiset?" Kiitos etukäteen ja kaikille tsemppiä vauvasuunnitelmissa!!!
Moi,
yksi asia alkoi askarruttaa. Nimittäin se, miten käytännössä pääsee hoitoihin, jos käy töissä. Jos ovulaatio ilmaantuu jonain tiettynä päivänä ja silloin pitäisi mennä hedelmöitettäväksi, niin oletteko ottaneet saikkua tai vapaata töistä vai miten tämä oikein hoituu? Tajuan, että en ole juurikaan tietoinen asian käytännöllisestä puolesta, vaikka kovasti olen hoitoihin menossa... Miten pitkään esim yksi IUI-hoitokäynti kestää? Onko sen jälkeen ihan hyvässä kunnossa, ettei tarvitse lepoa pitkään?
yksi asia alkoi askarruttaa. Nimittäin se, miten käytännössä pääsee hoitoihin, jos käy töissä. Jos ovulaatio ilmaantuu jonain tiettynä päivänä ja silloin pitäisi mennä hedelmöitettäväksi, niin oletteko ottaneet saikkua tai vapaata töistä vai miten tämä oikein hoituu? Tajuan, että en ole juurikaan tietoinen asian käytännöllisestä puolesta, vaikka kovasti olen hoitoihin menossa... Miten pitkään esim yksi IUI-hoitokäynti kestää? Onko sen jälkeen ihan hyvässä kunnossa, ettei tarvitse lepoa pitkään?