yksilapsisessa perheessä voidaan paremmin kuin monilapsisessa.

. en perustele.

 

Jaa.

 

ehkä idioottimaisin aloitus mitä oon nähny....

 

Mustavalkoista! Jotkut varmaan voi ja toiset taas ei...

 

Mä oon kyllä ap:n kanssa samoilla linjoilla. Yhden lapsen asioihin perehtymiseen on enemmän aikaa ja onhan sitä rahaakin sitten enemmän harrastuksiin sun muihin. Mä epäilen, että ainoita lapsia myös rakastetaan enemmän kuin lapsitehtaiden kasvatteja.

 

Mä oon kyllä ap:n kanssa samoilla linjoilla. Yhden lapsen asioihin perehtymiseen on enemmän aikaa ja onhan sitä rahaakin sitten enemmän harrastuksiin sun muihin. Mä epäilen, että ainoita lapsia myös rakastetaan enemmän kuin lapsitehtaiden kasvatteja.

Lapsitehtaiden =) =) Tää oli ihan uus sana mulle =)

 

Joissain varmaan voidaan, toisissa taas ei...

 

Mä oon kyllä ap:n kanssa samoilla linjoilla. Yhden lapsen asioihin perehtymiseen on enemmän aikaa ja onhan sitä rahaakin sitten enemmän harrastuksiin sun muihin. Mä epäilen, että ainoita lapsia myös rakastetaan enemmän kuin lapsitehtaiden kasvatteja.

Peesi. Lapsi tarvitsee aikaa, jo kolmen lapsen kanssa on vaikeaa jakaa huomiota.

 

Minulla on monta ystävää, jotka ovat ainoaita lapsia. Ainakin aikuisiällä voivat keskimäärin paljon huonommin kuin muut ystäväni.

 

Mä oon kyllä ap:n kanssa samoilla linjoilla. Yhden lapsen asioihin perehtymiseen on enemmän aikaa ja onhan sitä rahaakin sitten enemmän harrastuksiin sun muihin. Mä epäilen, että ainoita lapsia myös rakastetaan enemmän kuin lapsitehtaiden kasvatteja.

tiedän kaksi perhettä joissa vaan yksi lapsi.molemmat eronneet ja lapsia heitellään viikottain molempien vanhempien tykönä.facebookissa saa aina lukea kun on lapsivuoroviikko niin elämä tyssää siihen ja sitä lapsettomuusviikkoa odotetaan ja hehkutetaan.näiltä kahta yksilapsien perheen lasta ei ainakaan voi sanoa että rakastetaan.kaverilla sitten taas 4lasta ja hänellä riittää aina aikaa ja rakkautta jokaiselle.sisarukset ovat elämänrikkaus eikä raha ja tavara.

 

ite oon kasvanut että on sisko ja veli. jäin useasti ilman huomioo koska olin se keskimmäinen. minun piti aina ymmärtää miksi pikkuveli sitä tai tätä tai sitten vanhempaa paapottiin kun on kuulovammainen. (lievä). Huomasin tän myöhemmälläkin iällä ja myönnän että katkeroitti. Mun piti olla aina se järkevin, ymmärtäväisin, osaavin...
Itselläni on yksi lapsi(en saa enempää). Mulla riittää aikaa yllinkyllin antaa huomioo yms ja kai voi olla perua kun en itse saanu kaikkea mitä halusin. Lapsesta kasvanut kyllä mahottoman kiltti ja muutenkin ns."tosi fiksu" kaikin puolin. Kai siellä kasvatuksessani on kyl vähän sitäkin että kun olen joutunut pienestä asti ottaa vastuuta yms..sekin vaikuttaa kasvatukseen.
Pientä katkeruutta jäi lapsuudesta ...täytyy myöntää.

 

ite oon kasvanut että on sisko ja veli. jäin useasti ilman huomioo koska olin se keskimmäinen. minun piti aina ymmärtää miksi pikkuveli sitä tai tätä tai sitten vanhempaa paapottiin kun on kuulovammainen. (lievä). Huomasin tän myöhemmälläkin iällä ja myönnän että katkeroitti. Mun piti olla aina se järkevin, ymmärtäväisin, osaavin...
Itselläni on yksi lapsi(en saa enempää). Mulla riittää aikaa yllinkyllin antaa huomioo yms ja kai voi olla perua kun en itse saanu kaikkea mitä halusin. Lapsesta kasvanut kyllä mahottoman kiltti ja muutenkin ns."tosi fiksu" kaikin puolin. Kai siellä kasvatuksessani on kyl vähän sitäkin että kun olen joutunut pienestä asti ottaa vastuuta yms..sekin vaikuttaa kasvatukseen.
Pientä katkeruutta jäi lapsuudesta ...täytyy myöntää.

argh..meni tyhmäksi hymiöksi nuo sulut.

 

Mä oon kyllä ap:n kanssa samoilla linjoilla. Yhden lapsen asioihin perehtymiseen on enemmän aikaa ja onhan sitä rahaakin sitten enemmän harrastuksiin sun muihin. Mä epäilen, että ainoita lapsia myös rakastetaan enemmän kuin lapsitehtaiden kasvatteja.

Peesi. Lapsi tarvitsee aikaa, jo kolmen lapsen kanssa on vaikeaa jakaa huomiota.

peesaus

 

Mä oon kyllä ap:n kanssa samoilla linjoilla. Yhden lapsen asioihin perehtymiseen on enemmän aikaa ja onhan sitä rahaakin sitten enemmän harrastuksiin sun muihin. Mä epäilen, että ainoita lapsia myös rakastetaan enemmän kuin lapsitehtaiden kasvatteja.

On kyllä nähty, että raha ei tee ketään onnelliseksi. Ja miten sitä rakkautta mitataan? Se on kuule lisääntyvä luonnonvara...On myös nähty niitä ainokaisia, jotka tyrannisoivat vanhempiaan ja sitten myöhemmin eskarissa ja koulussa pomottavat toisia. Ja saavat raivareita huomatessaan, etteivät olekaan"Euroopan omistajia" vaan on muitakin...

 

Siinä vaiheessa, kun meillä oli vain yksi lapsi - sellainen tilanne kesti liki neljä vuotta - olimme jatkuvasti uupuneita ja lapsi meissä kovin kiinni. Hermot olivat kovasti koetuksella ja ymmärrys lapsen kasvatuksen suhteen jotenkin harjoitusasteella. Nyt kun lapsia on neljä, tunnen rakastavani lapsiani aivan äärettömän paljon, heidän kasvatuksensa on minulle suuri tehtävä. Tästä kaikesta saa kukin lapsista PALJON hyvää.

 

Mä oon kyllä ap:n kanssa samoilla linjoilla. Yhden lapsen asioihin perehtymiseen on enemmän aikaa ja onhan sitä rahaakin sitten enemmän harrastuksiin sun muihin. Mä epäilen, että ainoita lapsia myös rakastetaan enemmän kuin lapsitehtaiden kasvatteja.

Peesi. Lapsi tarvitsee aikaa, jo kolmen lapsen kanssa on vaikeaa jakaa huomiota.

peesaus

huomaako vanhemmat edes aina kuinka oikeesti asiat on lasten kanssa?jos on kolmekin lasta niin musta tuntuu että joku on aina "vähän" suosikki kuitenkin?tai annetaan enemmän anteeksi?
Mun kaverilla on 4 lasta. noh, eipä huomanneet kun yksi veti huumeita esim. Huomasin että yksi tytöistä sai aina kaikista eniten huomioo ja kaikista nuorin poika. tavalla tai toisella.

 

Mä oon kyllä ap:n kanssa samoilla linjoilla. Yhden lapsen asioihin perehtymiseen on enemmän aikaa ja onhan sitä rahaakin sitten enemmän harrastuksiin sun muihin. Mä epäilen, että ainoita lapsia myös rakastetaan enemmän kuin lapsitehtaiden kasvatteja.

On kyllä nähty, että raha ei tee ketään onnelliseksi. Ja miten sitä rakkautta mitataan? Se on kuule lisääntyvä luonnonvara...On myös nähty niitä ainokaisia, jotka tyrannisoivat vanhempiaan ja sitten myöhemmin eskarissa ja koulussa pomottavat toisia. Ja saavat raivareita huomatessaan, etteivät olekaan"Euroopan omistajia" vaan on muitakin...

tuskin tässä nyt varsinaisesti rahasta puhutaan. Siis ostanpa koko ajan lapselle lahjoja. vaan että on rahaa esimerkiksi kustantaa joku rahaa vaativa harrastus. noh, vähän huonosti selitetty mutta ei se tee yksilapsisesta perheestä että on rahaa, sitä että lapselle annettaisiin tavaraa hulluna.

 

Lisäys: yksilapsisessa perheessä on suurempi mahdollisuus sille, että vanhempien mielenkiinnon kohteet suuntautuvat muualle kuin lapseen aiemmssa vaiheessa kuin useampilapsisessa perheessä. Jos mietitään eronnutta yhden lapsen vanhempaa, joka löytää uuden rakkauden... itsekseen pärjäilevä lapsi jää herkemmin vähän sivuun.

Ap:n kirjoitus oli niin höpö, että tavoistani poiketen kirjoitan minäkin vähän yleistäen...

 

Siinä vaiheessa, kun meillä oli vain yksi lapsi - sellainen tilanne kesti liki neljä vuotta - olimme jatkuvasti uupuneita ja lapsi meissä kovin kiinni. Hermot olivat kovasti koetuksella ja ymmärrys lapsen kasvatuksen suhteen jotenkin harjoitusasteella. Nyt kun lapsia on neljä, tunnen rakastavani lapsiani aivan äärettömän paljon, heidän kasvatuksensa on minulle suuri tehtävä. Tästä kaikesta saa kukin lapsista PALJON hyvää.

uupuneita yhden kanssa?Noh,en kyllä ymmärrä tätä. Jos lapsi roikkuu kiinni, niin vanhemmissa vika. anteeksi nyt vaan.

 

Minulla on monta ystävää, jotka ovat ainoaita lapsia. Ainakin aikuisiällä voivat keskimäärin paljon huonommin kuin muut ystäväni.

Mä en oo huomannu vaikutusta siinä että onko sisaruksia, mutta mun ystävistä ne, jotka on lapsena hoidettu kotona on keskimäärin paljon epäkypsempiä ja aina täytyy saada heidän tahtonsa läpi.

 

Lisäys: yksilapsisessa perheessä on suurempi mahdollisuus sille, että vanhempien mielenkiinnon kohteet suuntautuvat muualle kuin lapseen aiemmssa vaiheessa kuin useampilapsisessa perheessä. Jos mietitään eronnutta yhden lapsen vanhempaa, joka löytää uuden rakkauden... itsekseen pärjäilevä lapsi jää herkemmin vähän sivuun.

Ap:n kirjoitus oli niin höpö, että tavoistani poiketen kirjoitan minäkin vähän yleistäen...

ai..mun mielestä jos on saanu vain yhden niin se on niin rakas että että se milenkiinto ei todellakaan koskaan katoa minnekkään. eli kumoan sun jutun kyllä täysin.

 

Siinä vaiheessa, kun meillä oli vain yksi lapsi - sellainen tilanne kesti liki neljä vuotta - olimme jatkuvasti uupuneita ja lapsi meissä kovin kiinni. Hermot olivat kovasti koetuksella ja ymmärrys lapsen kasvatuksen suhteen jotenkin harjoitusasteella. Nyt kun lapsia on neljä, tunnen rakastavani lapsiani aivan äärettömän paljon, heidän kasvatuksensa on minulle suuri tehtävä. Tästä kaikesta saa kukin lapsista PALJON hyvää.

uupuneita yhden kanssa?Noh,en kyllä ymmärrä tätä. Jos lapsi roikkuu kiinni, niin vanhemmissa vika. anteeksi nyt vaan.

Näemmä tuo vanhemmissa ollut vika on sittemmin itsestään korjautunut kun jaksavat vähän myöhemmin ihan hyvin neljän lapsen kanssa? Aika tutun kuuloista tuo että yhden kanssa oli rankkaa mutta useamman lapsen myötä helpotti.

 

Ja juu, itse tykkään että tuo riippuu vanhemmista/perheistä eikä niinkään lapsimäärästä. Jollekin sopii se yksi lapsi ja toiselle useampi.

 

No jaa....
Minulla on neljä lasta, ja voitte kysyä ihan keneltä vain lapsistani, niin varmasti ovat saaneet rakkautta ja humiota tarpeeksi! Lapsi tarvitsee aikaa, mutta ei lapsenkaan kanssa koko ajan tarvitse olla lähikontakstissa. Ja mitä isommaksi kasvavat, sitä vähemmän tarvitsevat.
Rakkautta kyllä riittää, se vain kasvaa, jokaista lastani rakastan äärettömän paljon, ja sen myös heille jokaiselle näytän! Halataan paljon, kerrotaan tunteista.
Raha....Ei ainakaan vielä ole kenenkään tarvinnut luopua harrastustoiveusta rahan vuoksi. Jääkiekkoa, jalkapalloa, golfia, laskuvarjohyppyä, tanssia, kitaran soittoa, yleisurheilua, tae kwon doa, kaikkeen on rahat riittäneet. Ja vaikka nuo kaksi ovat vasta pieniä, 3 vee, eukä harrastuksia vielä, niin on polkupyörät, tasapainoharjoittelupyörät, kolmipyörätkin vielä, polkuautot, keinut ja vermeet pihalla, harkinnassa vuoden-kahden sisällä minimotot pojille, mikrooautot...mitä vaan haluavatkaan harrastaa. Tytölle hankitaan mopoauto, tosin vasta reilun vuoden päästä, mutta kaipa tuli kantani selväksi. Ja ei, me ei olla rikkaita, mies töissä, minä kotona, en edes kotihoidontulea enää saa. Noh, teenhän minä jopa 8 tuntia viikossa töitä....
Oman kokemukseni mukaan ilman sisaruksia kasvaneet ovat kyllä jotain muuta kuin onnellisimmasta päästä......myönnän, etten kaikkia Suomen yksilapsisia perheitä tunne, jossain voi olla toisin.

kivaa olla rikas vai?

 

Njaa, enpä usko.

Näennäisesti ehkä on kivaa kun se ainokainen saa jakamattoman huomion, mutta jakamisen taito ei ole lainkaan pahasta, ja ainokaisen harteille voi kasaantua suurensuuret paineet kun hänen pitää täyttää vanhempiensa kaikki odotukset.

Kuten Madicken jo kirjoitti; riippuu vanhemmista. Joillekin sopii yksi lapsi, toiselle useampi, joku ei jaksa sitä ainokaistaankaan, joku uupuu useamman lapsen kanssa, jne.