yhteinen pankkitili aviopuolisoilla

[no]

Mietin sitä, että millaisia ajatuksia erilaisissa rahankäyttömalleissa liikkuu puolisoilla. Jos on yhteinen tili, niin pääajatus voisi olla luotettavuuden toteutuminen, eli osaa vastuullisesti käyttää rahaa.

Jos taas on erilliset tilit, niin aivan varmasti on paljon enemmän sovittavaa ja opeteltavaa. Esim. 70% prosentin jako ruokalaskussa on jo laskutoimituksena vaativa?

 

[yhteisestä tilistä]

Voihan kolmen tilin mallia noudattaa myös helpommalla tavalla eli kummankin palkka maksetaan yhteiselle käyttötilille, johon kummallakin on pankkikortti ja pankin tunnusluvut. Palkkapäivänä kumpikin siirtää omalle tililleen sovittu summa rahaa (jos on kiinteä kuukausipalkka, niin tietty euromäärä tai jos on vaihtelevat tulot, niin prosentuaalinen summa), jolloin päätili on se yhteinen tili, mutta kummallakin on kuitenkin sitä ikiomaakin rahaa.

Omasta mielestäni kohtuullisinta on se, että omalle tilille siirtyisi nettotulojen suhteessa tietty prosenttiosuus. Esim. jos mies ansaitsee nettona 2500 euroa ja nainen 1900 euroa, niin yhteiselle tilille tulisi rahaa kuukausittain yhteensä 4400 euroa. Yhteiseen pottiin mies tuo rahaa noin 57 prosenttia (2500/4400*100) ja vastaavasti naisen osuus on sitten loput noin 43 %. Samassa suhteessa voisi halutessaan säästää rahaa vaikkapa isompia hankintoja varten (esim. ulkomaan matkat, huonekalut). Jos kuluja on vähän, voi omalle tilille siirtää enemmän rahaa ja jos kuluja on paljon esim. lasten vuoksi, niin silloin rahaa voi siirtää vastaavasti vähemmän. Voidaan myös sopia, että esim. joulukuussa jouluvalmistelujen takia rahaa ei siirretä omalle tilille lainkaan. Tällöin esim. kuukausittain voisi siirtää omalle tilille vaikkapa 10 % nettopalkasta, jolloin mies "rikastuisi" joka kuukausi 250 euroa ja nainen 190 euroa. Kumpikin puoliso voisi itse päättää, että tuhlaako rahat vai sijoittaako rahat esim. kasvamaan korkoa.

Yhteinen tili vaatii aina samantyyppisiä rahankäyttötapoja ja sen pitää tarkoittaa luottamuksen lisäksi myös vastuullisuutta. Jos toinen juo, polttaa ja uhkapelaa useammalla satasella kuukaudessa yhteisen talouden rahoja ja vastaavasti toinen pihistelee ruokamenoissa ja yrittää venyttää penniä, niin yhteinen tili ei ole oikeudenmukainen pihistelevälle, vaan päinvastoin törkeää hyväksikäyttöä tuhlarin osalta.

 

[hämmästynyt, taas]

Jos on yhteinen tili, niin pääajatus voisi olla luotettavuuden toteutuminen, eli osaa vastuullisesti käyttää rahaa.

No miten se luotettavuus ja vastuullinen rahankäyttö EI TOTEUDU jos tilit ovat erilliset? Tottahan yhteisten menojen kattamiseen on joka tapauksessa löydyttävä rahat.

Jos taas on erilliset tilit, niin aivan varmasti on paljon enemmän sovittavaa ja opeteltavaa. Esim. 70% prosentin jako ruokalaskussa on jo laskutoimituksena vaativa?

Jos normaali prosenttilasku on sinulle liian vaativaa, niin miten pystyt hoitamaan esim. laina- ja veroasioita??? Ja eikö yhteistilien käyttäjät sovi mistään? Ainakin tuo sinun kommenttiasi seuraava härpäke yhteisen tilin ja erillisten tilien välisestä säätämisestä on kaukana vaivattomasta, eikä ainakaan vähennä sitä vaikeaa prosenttilaskentaa.

 

[Vahingosta viisastuu]

Kyllä se tahtoo käydä niin, että ensin ehtii tulla tilanteita, joissa yhteinen tili onkin yllättäentyhjä tai ainakin melkein, jos molemmat eivät ole samanlaisia, vastuullisia rahankäyttäjiä. Se, joka on huoleton, käyttää sitä reippaasti ajatelen, että kyllä kahden tulot ovat niin isot, että tämä MULLE riittää. Eikä varmasti "muista" kertoa puolisolle, että tyhjensin tilin tai kysellä hankintojensa sopivuutta budjettiin. Kaiken lisäksi tekee niin ihan tahallaan, kun ei saisi lupaa.

Näiden yllärien jälkeen tilit eriytetään, että on edes se oma tili sellainen, josta tietää, mitä siellä on ja mitä ei. Kantapään kautta se on näemmä kaikkien muidenkin todettava.

 

[no]

Kyllä se tahtoo käydä niin, että ensin ehtii tulla tilanteita, joissa yhteinen tili onkin yllättäentyhjä tai ainakin melkein, jos molemmat eivät ole samanlaisia, vastuullisia rahankäyttäjiä. Se, joka on huoleton, käyttää sitä reippaasti ajatelen, että kyllä kahden tulot ovat niin isot, että tämä MULLE riittää. Eikä varmasti "muista" kertoa puolisolle, että tyhjensin tilin tai kysellä hankintojensa sopivuutta budjettiin. Kaiken lisäksi tekee niin ihan tahallaan, kun ei saisi lupaa.

Näiden yllärien jälkeen tilit eriytetään, että on edes se oma tili sellainen, josta tietää, mitä siellä on ja mitä ei. Kantapään kautta se on näemmä kaikkien muidenkin todettava.

Kyllä se kannattaisi hopeatkin jakaa, jos ei halua lisää harmaita hiuksia

 

[seventy]

Onneksi me ollaan puolisoni kanssa molemmat "vastuullisia rahankäyttäjiä". Meillä on yhteinen tili, eikä se koskaan mene nollille, vaikka tuloja on opintojen vuoksi hyvin vähän.

Meille tämä tapa sopii hyvin, molemmista meistä ajatus avioparin erillisistä rahoista on kammottava. Toisille taas sopii itsenäisempi tyyli - eri eväät ja tilit. Kaipa se on perimmiltään kiinni ihmisten arvoista: jotkut arvostaa yksilökeskeisyyttä, jotkut yhteisöllisyyttä.

 

[tämänkin kokenut]

En usko että kyse on mistään yksilöllisyyden tai yhteisöllisyyden arvostamisesta tai edes rakkauden tai luottamuksen määrästä, vaan tasan siitä onko sattunut yksiin kumppanin kanssa jonka rahankäyttötottumukset ovat suunnilleen samanlaiset kuin itsellä eli raha polttaa reiän kummankin taskuun jolloin yhteistuumin pummitaan tutuilta lainaa loppukuu ja jätetään laskut perintään, kumpikin on järkevän säästäväisiä tai kumpikin on ylipihejä ja yhdessä voidaan järsiä homeista leipää sekä nautiskella kasvavasta säästötilin saldosta. Muulloin yhteisessä tilissä ei ole mitään järkeä koska jompikumpi osapuoli joutuu väistämättä siitä kärsimään tavalla tai toisella. Tuhlari tai ylipihi saattaa kuitenkin muilta ominaisuuksiltaan olla ihan hyvä kumppani, joten olisi aika pöljää pistää hopeat jakoon tai väittää suhdetta huonommaksi kuin sellaisten suhdetta jotka pitävät omia tilejä kammottavana ajatuksena vain sillä perusteella että talouden hoitaminen yhteistä tiliä käyttäen aiheuttaa ylimääräisiä huolia.

 

[kaisamaaria]

En usko että kyse on mistään yksilöllisyyden tai yhteisöllisyyden arvostamisesta tai edes rakkauden tai luottamuksen määrästä, vaan tasan siitä onko sattunut yksiin kumppanin kanssa jonka rahankäyttötottumukset ovat suunnilleen samanlaiset kuin itsellä eli raha polttaa reiän kummankin taskuun jolloin yhteistuumin pummitaan tutuilta lainaa loppukuu ja jätetään laskut perintään, kumpikin on järkevän säästäväisiä tai kumpikin on ylipihejä ja yhdessä voidaan järsiä homeista leipää sekä nautiskella kasvavasta säästötilin saldosta. Muulloin yhteisessä tilissä ei ole mitään järkeä koska jompikumpi osapuoli joutuu väistämättä siitä kärsimään tavalla tai toisella. Tuhlari tai ylipihi saattaa kuitenkin muilta ominaisuuksiltaan olla ihan hyvä kumppani, joten olisi aika pöljää pistää hopeat jakoon tai väittää suhdetta huonommaksi kuin sellaisten suhdetta jotka pitävät omia tilejä kammottavana ajatuksena vain sillä perusteella että talouden hoitaminen yhteistä tiliä käyttäen aiheuttaa ylimääräisiä huolia.

Hyvin sanottu, juuri näin!

 

[kolmentoista vuoden suhde takana]

Oma kokemukseni yhteisestä tilistä on seuraavanlainen: Ehdin olla saman miehen kanssa reilut 13 v yhdessä joista kymmenisen vuotta naimisissa. Olin ehdottomasti saman tilin kannalla ja meillä olikin vain yksi tili.

Kaikki meni hienosti siihen asti, kunnes aloin vähän ihmetellä, että kun rahaa jää vähän heikonlaisesti säästöön. Mitään hälyyttävää tai selkeää syytä ei ollut, joten ajattelin vain karsia omia menojani, jotta rahaa jäisi enemmän säästöön kesälomareissua varten. Jonkin aikaa kului ja mieheni jäi kiinni kännykän salaamisesta, jota hän ei aiemmin tehnyt. Sain selville, että mieheni oli tavannut toisen naisen, jonka kanssa hän suunnitteli yhteistä tulevaisuutta. Jälkikäteen asiaa selvitettyäni mieheni oli nostanut normaalia isompia summia pankkitililtämme rahaa ja kasvattanut näinollen rahaa säästöön pesämunaksi. Näitä rahoja ei tietenkään "sukanvarresta" ollut omaisuuden jakotilaisuudessa, sillä se selvisi vasta myöhemmin, mihin ne rahat olivatkaan tililtämme kadonneet. Mies ehti muutoinkin järjestelemään selkäni takana eroa mm. myi auton tulevalle vaimolleen pilkkahintaan eli hän tietoisesti veti yhteisesti maksettuja asioita pois yhteisestä kodistamme. Palkkatulot meillä olivat samanlaiset.

Myönnän olevani katkera erosta ja siitä, että mies törkeästi järjesteli uutta suhdetta. Olisin voinut ymmärtää, että mies rakastuu tahtomattaan toiseen ja haluaa eron, mutta sitä en olisi uskonut, että mieheni on niin laskelmoiva, että hän pimittää minulta rahoja.

Tästä kokemuksesta oppineena olen ehdottomasti erillisten tilien kannalla. Nykyisessä suhteessa ostamme selkeästi isommat ostokset esim. huonekalut jomman kumman rahoilla, jotta mahdollisessa ero- tai perintötilanteessa on osoitettavissa, kumman omaisuutta tavarat ovat. Ehkä jonkun mielestä nykyinen asenteeni on kamalan laskelmoivaa, mutta kun on tullut katalasti petetyksi ihmisen taholta, johon luotti ja jota rakasti, niin enää en anna sellaisen tapahtua uudelleen. Tiedän, että mieheni joskus minua rakasti, mutta elämässä ei näköjään voi tietää koskaan, mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Liian sinisilmäinen ei kannata olla.

 

[miomio]

Hui mikä tarina "kolmentoista vuoden suhteella"! Tosin mies olisi voinut omaltakin tililtään noita "sukanvarsirahoja" sääästellä... ei sillä, että se yhtään lohduttaisi tai vähentäisi raivoa ja nöyryytystä.

Minäkään en allekirjoita väitettä yhteisöllisyydestä (yhteinen tili) ja yksilöllisyydestä (eri tilit). Kuten jo monesti todettua, se yhteinen talous pyöritetään myös erillisiltä tileiltä keskenään sopimalla. Rahankäyttötottumukset sanelevat tilanteen.

Miehelläni on tapana ostella erilaisia "miehisiä gadgetteja" joita en ymmärrä enkä juuri arvosta, mutta kun omilla rahoillaan sen tekee niin mikäpä siinä - kun kuitekin yhteiseen talouteen kuluvan rahan tuo siinä missä minäkin. Jos taas hän ostelisi nuo samat vempaimet yhteiseltä tililtä, se ärsyttäisi, koska tuntuisi, että hän käyttää myös minun rahani kaikenlaiseen turhuuteen. Emme taatusti ikinä tule pääsemään yhteisymmärrykseen, mitkä tavarat ovat tarpeellisia ja mitkä eivät, eikä toisaalta ole tarviskaan, kun kumpikin maksaa omistaan sen, mitä ehdottomasti haluaa. Miksi turhaan ylittää ärsytyskynnys, kun asian voi ratkaista jo etukäteen ja sovussa elellä eri tilien omistajina?

 

[Vahingosta viisastuu]

Samalla tapaan minöäkin sain tuta, miten toinen vetää maton alta. Tosin hän ei käyttänyt rahaa uuteen naiseen, vaan itseensä ja harrastukseensa. Avasi tilin toiseen pankkiin, jotta en saisi tietää siitä. Asia paljastui minulle vasta useampaa vuotta myöhemmin, kun tiliote oli unohtunut pestävien housujen taskuun. Voi että se sattui!! Perheessä oli eletty minimibudjetilla ja silti mies oli aina valittamassa, että hänen rahojaan tuhlataan, kun perheen kuluja maksoin yhteiseltä tililtä. Siellä ei muuten vuosiin ollut juuri muuta kuin minun palkkani, mies ohjasi palkastaan vain tähteet sinne.

Tämä oli se viimeinen niitti, jonka petetyä romahti pohja kaikelta yhteiselämältä. Petos tuntui pahemmalta, kuin jos se olisi ollut toinen nainen, koska tällä satutettiin koko perhettä.

 

[it se]

Olisikohan niin, että yhteistä tiliä kaipaavat ja tarvitsevat ne, joilla ei ole säännöllistä tuloa (esimerkkinä jonkinsortin yrittäjät, opiskelijat ja koti-isät ja -äidit)? Yhteisiin varoihin on tarvittaessa helppo turvautua. Säännöllistä ansiota saavat voivat sopia eri tileiltäkin vaikkapa suoraveloituksiana säännöllisesti tulevista ja toistuvista maksuista ja yhteisestä rahankäytöstä ja jättää sen jälkeen vastuu ja oikeus käyttää loput ansiot omaan harkintaan. Tuntuisi todellakin kummalta selittää toiselle jokaista tililtä nostoa tai hankintaa tai pistää siitä toista tilille.

 

[x-x]

En ole ollut naimisissa tai edes avoliitossa, mutta seurustellut kyllä 15 vuoden aikana useiden ihmisten kanssa. Yhteenvetona olen havainnut, että miehillä on jokin lähtökohtainen kyky loisimiseen. Ne hyvätuloisetkin olettavat hyvin nopeasti alun jälkeen, että voivat käydä aina iltaisin ja viikonloppuisin naisen luona syömässä ja notkumassa. Jonkin ajan päästä aletaan esittämään toiveita ruuan laadusta ja määrästä. Lämmitetääs taas sauna ja grillataan jne.

Olen havainnut jokaisessa suhteessani, että rahaa palaa ihan hirveästi seurustellessa, vaikkei edes kävisi missään. Jos ihan kuitit läväytettäisiin pöydälle, olisi helppo nähdä miten parisuhde ei kannata taloudellisesti. Ehkä tilanne olisi toinen yhteisessä taloudessa, mutta näitä lukiessa tulee mieleen, ettei ole niin sanottua sittenkään. Miehillä on taipumusta olettaa että nainen hoitaa kaikki kotijuttuihin ja iltoihin liittyvät kulut. Joku satunnainen kukkapuska ja piffattu leffa eivät tasaa puntteja pitkässä juoksussa.

 

[no]

minä lähetän aina joulukortit sokeiden ilmaiskorteista, jotka tulevat postin mukana ja lahjat saa näppärästi pankin mainoskrääsästä. Nytkin kävin huoltoaseman kahviosta leikkaamassa alennuskupongin ja seuraava teatterimatka onnistuu hienosti, kun vain joku työssä käyvä saa työporukan lipun minullekin. Toisen kotiin on aina kiva mennä syömään hyvin, koska vielä kukaan ei ole siitä ottanut hintaa, myös kesämökkeily on kivaa ja usein saa juomatkin. Loppujen lopuksi rahaa ei niin hirveästi kulu ja ihmettelenkin useiden kymmenien eurojen kauppalaskuja. Yhteinen tili on kyllä minulle ihan jees

 

[rouva :)]

Olisikohan niin, että yhteistä tiliä kaipaavat ja tarvitsevat ne, joilla ei ole säännöllistä tuloa (esimerkkinä jonkinsortin yrittäjät, opiskelijat ja koti-isät ja -äidit)?

Jaa? Meillä on kummallakin vakityö, tulot noin 4500e/kk yhteensä. Silti yhteinen tili.

 

[Heidi G.]

En ole ollut naimisissa tai edes avoliitossa, mutta seurustellut kyllä 15 vuoden aikana useiden ihmisten kanssa. Yhteenvetona olen havainnut, että miehillä on jokin lähtökohtainen kyky loisimiseen. Ne hyvätuloisetkin olettavat hyvin nopeasti alun jälkeen, että voivat käydä aina iltaisin ja viikonloppuisin naisen luona syömässä ja notkumassa. Jonkin ajan päästä aletaan esittämään toiveita ruuan laadusta ja määrästä. Lämmitetääs taas sauna ja grillataan jne.

Olen havainnut jokaisessa suhteessani, että rahaa palaa ihan hirveästi seurustellessa, vaikkei edes kävisi missään. Jos ihan kuitit läväytettäisiin pöydälle, olisi helppo nähdä miten parisuhde ei kannata taloudellisesti. Ehkä tilanne olisi toinen yhteisessä taloudessa, mutta näitä lukiessa tulee mieleen, ettei ole niin sanottua sittenkään. Miehillä on taipumusta olettaa että nainen hoitaa kaikki kotijuttuihin ja iltoihin liittyvät kulut. Joku satunnainen kukkapuska ja piffattu leffa eivät tasaa puntteja pitkässä juoksussa.

No ei kyllä kaikki miehet ole tuollaisia.. olen noitakin toki nähnyt mutta kenkä on heilunut heti.

 

[it se]

Olisikohan niin, että yhteistä tiliä kaipaavat ja tarvitsevat ne, joilla ei ole säännöllistä tuloa (esimerkkinä jonkinsortin yrittäjät, opiskelijat ja koti-isät ja -äidit)?

Jaa? Meillä on kummallakin vakityö, tulot noin 4500e/kk yhteensä. Silti yhteinen tili.

Kumpi käyttää tiliä enemmän tai useimmin? Kumpi määrää talodessa kaapn pakan tai oston? Ostaako toinen lahjatkin toiselle yhteiseltä tilltä? Saako lahjaksi mitä haluaa, eli itse esittää toiveensa ja saa, mitä haluaa?

Ei ole kokemusta vain yhteiseisen tilin varassa elämisestä, joten vaikaea kuvitella vastauksia noihin kysymyksiin. Voisihan se tietenkin onnistua jotenkin, jos sovitaan tietty oman noston oikeus kuukaudessa molemmille, eikä siitä tarvitse tilittää puolisolle.

 

[it se]

minä lähetän aina joulukortit sokeiden ilmaiskorteista, jotka tulevat postin mukana ja lahjat saa näppärästi pankin mainoskrääsästä. Nytkin kävin huoltoaseman kahviosta leikkaamassa alennuskupongin ja seuraava teatterimatka onnistuu hienosti, kun vain joku työssä käyvä saa työporukan lipun minullekin. Toisen kotiin on aina kiva mennä syömään hyvin, koska vielä kukaan ei ole siitä ottanut hintaa, myös kesämökkeily on kivaa ja usein saa juomatkin. Loppujen lopuksi rahaa ei niin hirveästi kulu ja ihmettelenkin useiden kymmenien eurojen kauppalaskuja. Yhteinen tili on kyllä minulle ihan jees

Olet kuitenkin yhteisen tilin kannalla? Onko niin, ettei ole omia varoja ollenkaan vai määrääkö puoliso yhteisen tilin käytöstä ja pitää kortit jemmassa? Holtittomalle rahankäyttäjälle saattaa yhteinen tili tuossa muodossa sopia. Kun ei ole korttia, niin ei ole menojakaan.

 

[Sivupersoona]

Kumpi käyttää tiliä enemmän tai useimmin?

Ei ole pidetty kirjaa. Hän käyttä ken tarvitsee rahaa.

Kumpi määrää talodessa kaapin paikan tai oston?

Vaimo, kalusteiden paikat siirtyvät viikottain. Yhdessä suunitellaan ostot, ellen sitten tee itse.

Ostaako toinen lahjatkin toiselle yhteiseltä tilltä?

Kyllä, kun ei ole muita tilejä.

Saako lahjaksi mitä haluaa, eli itse esittää toiveensa ja saa, mitä haluaa?

Kyllä, ja tämä on useinmiten käytetty vaihtoehto.

 

[vaimo-06]

Kumpi käyttää tiliä enemmän tai useimmin? Kumpi määrää talodessa kaapn pakan tai oston? Ostaako toinen lahjatkin toiselle yhteiseltä tilltä? Saako lahjaksi mitä haluaa, eli itse esittää toiveensa ja saa, mitä haluaa?

Hmm, mies hoitaa kaupassakäynnit työstä tullessa (kulkee autolla toiselle paikkakunalle työhön, minä bussilla tuohon lähelle), minä taas maksan laskut.

Kaapin paikka JA ostaminen päätetään yhdessä, ei ole ikinä tullut riitaa niistä.

Lahjoja ei osteta yhteisestä sopimuksesta, kumpikaan ei niitä halua.

 

[vaimo-06]

Äh,meni pieleen tuo lainaus tuossa edellisessä

 

[näin meillä...]

minulla on kaksi tiliä, toiseen menee palkka ja siitä maksan kaikki ruoat ja omat laskuni. toinen tili on säästötili, johon laitan silloin tällöin rahaa. miehelläni on myös kaksi tiliä, samalla tavalla kuin minulla. Sitten meillä on yhteinen lainanhoitotili johon kumpikin laittaa saman suuruisen summan kuukausittain. Maksan esim. yhtiövastikkeen joka toinen kuukausi joten se on jaettu. Minä siis maksan ruoat, mutta mies maksaa sähkön ja nettilaskun ja auton vakuutukset yms, yhteensä siis suunnilleen saman summan kun minä laitan ruokaan. minä saan palkkaa vähemmän kuin mieheni, mutta minulle jää enemmän säästöön. siksi on hyvä olla erilliset tilit. mieheni varmaan kuluttaisi minunkin rahani johonkin turhuuteen... Juttelin kaverini kanssa ja hän sanoi että oli piilotellut uusia kenkiään kaapin perällä ja kun mies oli niistä kysynyt, oli hän väittänyt niitä vanhoiksi. pöh.. ihan tyhmäää, voin ostaa uudet kengät koska vaan koska olen ne rahat itse töissä käymällä tienannut.. Asia olisi eri jos toinen ei kävisi töissä, silloin olisi rahankäyttö erilaista.

 

[työkaverilla näin]

Työkaverini täytti hiljattain pyöreitä vuosia. Heillä on kahden tilin periaate toiminut loistavasti. Vaimo maksaa ruoat ja vaatteet, mies kaikki laskut (sähkö, lehdet, tv-lupa, netti jne). Mies myös hoitaa remontit ja auton huollot. Alussa maksoivat asuntolainan puoliksi, mutta nyt kun se on maksettu pois, niin rahaa tietysti jää enemmän käteen. Heillä on erilaiset harrastukset, joten kumpikaan ei puutu omien rahojen käyttöön, vaan pääasia on, että puoliso hoitaa hänelle kuuluvat kulut. Myös lasten osalta sama jako toimi eli äiti osti lapsille ruoat ja vaatteet (tarvittaessa teki itse tai osti vaatteita kirppiksiltä) ja isä maksoi kaiken muun.

 

[Zaralee]

Etteko voi ymmartaa etta yhteistili voi sujua myos mutkattomasti: Olen kokeillut sita nyt n. 10 vuoden ajan kahden kumppanin kanssa, ja kummallakaan kerralla ei ole tullut mitaan ongelmia.

Nykyinen kumppanini tienaa huomattavasti enemman kuin mina (vaikka minullakin on hyva palkka), edellinen yleisesti vahemman. Mieheni on tottunut kayttamaan rahaa paljon "ylellisyyksiin" ja ei minulla ole siihen mitaan sanomista, itsehan on myos rahat ansainnut. Koskaan ei kysella mitaan tiliotteista ja toki kumpikin saa ostaa mita haluaa, kuitenkaan kumpikaan ei hanki isoja hankintoja ennen keskustelua.

Lahjoissa meilla on ajatus tarkein, ei se merkitse mitaan ettei rahat tule "omalta" tililta. Useimmiten yllatamme toisiamme varaamalla lentoliput ja kumpikin on tyytyvainen.

Paremmin ei voisi menna joten eri tilit eivat ole edes harkinnassa!

 

[kotonaolija]

Tuntuisi todellakin kummalta selittää toiselle jokaista tililtä nostoa tai hankintaa tai pistää siitä toista tilille.

Mikä saa sinut luulemaan, että yhteisen tilin omistajilla olisi jokin pakko selittää jokainen nosto ja meno toiselle? Ei meillä ainakaan.