yhteinen pankkitili aviopuolisoilla

[omassa taloudessaan]

No niin, tulihan se sieltä; on aivan normaali käytäntö, että mies maksaa 70% ruuasta, koska hän syökin enemmän. Nyt mun täytyy mennä nauramaan jonnekin Kukas vieraiden ruuat maksaa ja entäs, jos toiselta jää makkarapakettiin pätkä, niin saako sen ottaa vasta maksettuaan, vain tarjoaako toinen makkarat

Eipäs nyt ymmärretä tahallaan väärin. Mieheni on puoliammattiurheilija, joten se kulutus on jotain aivan tajutonta, ja minä taas normaalia pienempikokoisempi ja pieniruokainen nainen. Ja kyllä, on jotain ruoka-aineryhmiä (esim. lisäravinnevalmisteet) joita hän syö ja minä taas en ollenkaan, joten on kai kohtuutonta minun ruveta niiden maksumieheksi vaikka ne samaan aikaan kaupasta ostetaan kuin ruokaostokset yleensä. Ihan samalla lailla ne ovat osa miehen harrastusta kuin jotkut pultit ja mutterit moottorinrassailijoille. Vieraiden ruoat ovat muistaakseni menneet puoliksi tai on tyyliin sovittu että minä hommaan kutsuille ruoat niin osta sinä juomat. Tai ei ole tasattu mitenkään. Ei kovin merkittävä kulunki tämä kuitenkaan kun vieraita ei kovin usein ole meidän piireissä tapana kutsua vaan menemme mieluummin joukolla ravintolaan.

Ja huomaa ettei tuota makkaraongelmaa ole, koska emme osta omia ruokia, vaan jaamme yhteiseen jääkaappiin ostettujen ruokien kulut samassa suhteessa kuin jääkaapin ovi kummankin kohdalla käy. Ihmettelen myös miksi pitää piruilla siitä että kulujen tasaamiseen menee aikaa, kun juuri kirjoitin, että kymmenessä minuutissa kerran kuussa homma on hoidettu. Olen kyllä minäkin tavannut näitä sankareita, jotka eivät edes taskulaskinta osaa käyttää tai prosenttilaskua harrastaa...

Yritimme yhteisasumisemme aluksi tuota "maksellaan sillee vuorotellen eikä lasketa" -juttua mutta silloin minun käyttötilini tyhjeni paikalliseen markettiin alta aikayksikön, koska ruokakauppa on minun työmatkani varrella ja siten se olen useimmiten minä joka ruokaostokset käytännössä hoitaa. Yhteistili olisi tietysti yksi vaihtoehtoinen toimintatapa tähän, mutta minulla on aika monta maksukorttia ja tunnuslukua muistettavaksi jo nytkin, ja turha sitä on tehdä valtavaa byrokratiaa pelkistä ruokaostosten tasauksesta, joka hoituu aivan yksinkertaisella paperilapulla kymmenessä minuutissa. Samalla pystytään seuraamaan muutenkin kuinka paljon ruokaan menee rahaa, ihan hyvä että siinäkin säilyy joku näppituntuma.

 

[T?]

MInusta yhteisen tilin huonoin puoli on se että käytännössä on usein vaivalloista kontrolloida tilin saldoa kun kumpikin voi tehdä ostoksia kortilla. Jos haluan olla varma että tili ei mene miinukselle, minun pitää aina ennen suurenpaa ostosta kysellä puolisolta, mitä ostoksia hän on tehnyt viime päivinä. Nehän eivät korttiostoksissa edes näy heti saldossa. Tietysti jos joillain on niin hyvä tilanne että tilillä on aina reilusti rahaa niin asia on erilainen. Mutta ainakin meillä on tili ennen palkkapäivää usein aika tyhjä niin että välillä täityy vaikka viikonlopun ostoksien kanssa varmistaa mitä toinen on ostellut ja milloin. Pelkän oman tilin kontrollointi oli ennen paljon helpompaa varsinkin kun nyt erilaisten työaikojen takia joutuu usein soittelemaan toiselle töihin noista raha-asioista kun itse on jo kaupassa. Olemmekin harkinneet siirtyvämme taas omiin tileihin.

 

[hillasipe]

Suomessa naisen euro on n. 80 senttiä. Tämä tarkoittaa, että jos pariskunta laittaa yhteiseloon samat summat, naisen tilille jää vähemmän rahaa kuin miehen tilille. Mitä te naiset ajattelette tästä? Onko ok, että miehellänne on rahaa enemmän kuin teillä?

Noin sen pitääkin olla, en todellakaan voisi elää toisen rahoilla. Silti mulle jää omaa rahaa joka kuukausi minimissään 500e, miehelle reilu tonni, joten ei tässä ole ongelmia ollenkaan. Tuo 500e on aivan riittävästi, huomattavasti vähempikin riittäisi minulle.

Aivan sama juttu, minulle jää yli 800 euroa/kk ihan omaa käyttörahaa vaikka osallistun puolella kaikkiin kuluihin, en saa tuota rahaa menemään mitenkään kuukaudessa, joskus ei mene yhtään. Olen aina ollut nuuka. Miehelle jää jonkun verran enemmän mutta vaikka hänelle jäisi 10 000 euroa/kk, en tuntisi kokevani vääryyttä. Jos hän on palkkansa eteen tehnyt töitä, hän on varmaan sen ansainnut.

 

[Minusta taas]

Se vasta naurattaa.... voin ostaa vaikka kahden tonnin laukun, eikä kukaan perään kysele.

Minusta on ihan oikein, että toinen voi kartuttaa omaisuuttaan, jos hänelle jää rahaa. Avioliitossa molemmilla kyllä säilyy oma omaisuus lainkin mukaan, ei kaikki ole yhteistä.

Jos ostan itselleni auton, voin sen myös myydä eteenpäin. Mieheni nimissä olevaa autoa en voi myydä vaikka miten aviossa ollaan. Jos ostan itselleni sijoitusasunnoksi asunto-osakkeen, se on minun ja voin tehdä sillä mitä vaan, vaikka lahjoittaa naapurille, se ei siipalle kuulu.

Minäkin voin ostaa kyselemättä vaikka 500 euron laukun, jos se minut onnelliseksi tekee, vaikka meillä on yhteinen tili ja mies tienaa monin verroin sen, minkä minä. Kaikki omaisuus, mitä meillä on; talo, autot, osakkeet jne. on hankittu molempien nimiin vaikka mies ne suurimmaksi osaksi rahoittaakin. Omasta halustaan. Me kun ollaan ajateltu tätä perhettä yhtenä yksikkönä, jonka tulevaisuuteen satsaamme eikä meillä ole mitään tarkoitusta jakaa omaisuutta missään vaiheessa, joten ei myöskään ole tarvetta kartuttaa "omaa" vaan yhteistä omaisuutta.

 

[mustasukkainen ex]

Yhteisessä tilissä on tosiaan se ongelma, ettei voi aina tietää mitä toinen on ostanut ja kuinka paljon tilillä on rahaa. Tällä sitten sairaalloisen mustasukkainen exäni kontrolloi elämääni lisää, aina piti raportoida joka helvetin pienikin ostos. Enää en tee sitä virhettä että hankkisin yhteisen tilin.

 

[Minusta taas.]

Aivan sama juttu, minulle jää yli 800 euroa/kk ihan omaa käyttörahaa vaikka osallistun puolella kaikkiin kuluihin, en saa tuota rahaa menemään mitenkään kuukaudessa, joskus ei mene yhtään. Olen aina ollut nuuka. Miehelle jää jonkun verran enemmän mutta vaikka hänelle jäisi 10 000 euroa/kk, en tuntisi kokevani vääryyttä. Jos hän on palkkansa eteen tehnyt töitä, hän on varmaan sen ansainnut.

Meillä on varmaan ihan kummallinen avioliitto, kun ei meillä ole tarvetta talletella omiin nimiin ylimääräisiä summia. Kaikki menee yhteiseen hyvään. Ja omaisuutta on ihan kivasti kertynytkin, sen turvin voimme vetäytyä viettämään leppoisia eläkepäiviä ihan minne huvittaa ja tehdä mitä lystää. En edelleenkään oikein ymmärrä, että toisella olisi omissa nimissään miljoonaomaisuus, jos toinen vaikka saa niin pientä palkkaa, että hädin tuskin toimeen tulee. (Siis yleisesti ottaen, kyse ei nyt ole meidän perheestämme). Miksi sitä rehaa ei käytettäisi niin, että kaikilla on mukava olla? Onko kyse nykymaailan parisuhteista, joiden ei ole tarkoituskaan kestää? Kaikki lähtee siitä, että kun se toinen nyt kumminkin ottaa ja lähtee, niin panenpa eurot omaan taskuuni turvaan?

 

[eurotar*]

Aivan sama juttu, minulle jää yli 800 euroa/kk ihan omaa käyttörahaa vaikka osallistun puolella kaikkiin kuluihin, en saa tuota rahaa menemään mitenkään kuukaudessa, joskus ei mene yhtään. Olen aina ollut nuuka. Miehelle jää jonkun verran enemmän mutta vaikka hänelle jäisi 10 000 euroa/kk, en tuntisi kokevani vääryyttä. Jos hän on palkkansa eteen tehnyt töitä, hän on varmaan sen ansainnut.

Meillä on varmaan ihan kummallinen avioliitto, kun ei meillä ole tarvetta talletella omiin nimiin ylimääräisiä summia. Kaikki menee yhteiseen hyvään. Ja omaisuutta on ihan kivasti kertynytkin, sen turvin voimme vetäytyä viettämään leppoisia eläkepäiviä ihan minne huvittaa ja tehdä mitä lystää. En edelleenkään oikein ymmärrä, että toisella olisi omissa nimissään miljoonaomaisuus, jos toinen vaikka saa niin pientä palkkaa, että hädin tuskin toimeen tulee. (Siis yleisesti ottaen, kyse ei nyt ole meidän perheestämme). Miksi sitä rehaa ei käytettäisi niin, että kaikilla on mukava olla? Onko kyse nykymaailan parisuhteista, joiden ei ole tarkoituskaan kestää? Kaikki lähtee siitä, että kun se toinen nyt kumminkin ottaa ja lähtee, niin panenpa eurot omaan taskuuni turvaan?

Niin varmaan meilläkin tosi kummallinen...

Meillä molemmilla on omat palkkatilimme (ollut kohta 30v.) Sitten se yksi ja yhteinen jolle siirrämme ylimääräiset.
Siitä myös hoidamme sijoitukset.
Pidämme molemmat helpompana seurata omia tilitapahtumia, ei tarvitse kysellä. Emme todellakaan tiedä toistemme kaikista, varsinkaan pikkumenoista.
Toki näemme toistemme tapahtumat jos haluamme tsekkailla.

Jokaiselle tietenkin sopii se mikä parhaiten sopii.
Ei kuitenkaan tarvitse vihjailla mistään vilungista, vaikka tilejä olisi tusina!

 

[ihmettelenpä]

Suomessa naisen euro on n. 80 senttiä. Tämä tarkoittaa, että jos pariskunta laittaa yhteiseloon samat summat, naisen tilille jää vähemmän rahaa kuin miehen tilille. Mitä te naiset ajattelette tästä? Onko ok, että miehellänne on rahaa enemmän kuin teillä?

Noin sen pitääkin olla, en todellakaan voisi elää toisen rahoilla. Silti mulle jää omaa rahaa joka kuukausi minimissään 500e, miehelle reilu tonni, joten ei tässä ole ongelmia ollenkaan. Tuo 500e on aivan riittävästi, huomattavasti vähempikin riittäisi minulle.

Siis mihin 102- vuotias enää kuluttaisikaan?

 

[Bamse+]

Mielenkiintoista lukea eri mielipiteistä ja käytännöistä! Kaikille ei tosiaan sovi samat tavat.

Itse en voisi kuvitellakaan että joutuisin mieheltä pyytämään rahaa tai selittämään mihin rahaa käytän, puistattaa ihan ajatuskin. Olen aina ollut itsenäinen ja tienannut omat rahani. Mutta aina suhteissani olen tarjonnut ja olettanut että minulle tarjotaan, exällä oli aina vähemmän rahaa ja pidin itsestään selvänä että minä maksan jos haluan hänen kanssaan vaikka ulos syömään kun hänellä oli rahat vähissä. En olisi hetkeäkään katsonut sellaista, että ruokakassin sisällöstä maksetaan vain se mitä itse syö tai että ravintolasku laitetaan puoliksi sen mukaan mitä on tilannut. Pihiys on puistattavaa, minun mielestäni.

Aviomieheni tienaa hurjasti enemmän kuin minä ja mielessäni ei ole edes käynyt, että maksaisimme laskut 50-50. Tietenkin hän maksaa suuremman osan koska tienaa enemmän! Mutta tämä on vain minun mielipiteeni, onneksi mieheni on samanlainen. Rahat ovat yhteiset, niistä ei olla myöskään ikinä saatu riitaa aikaiseksi. Itseäni mietitytti suuresti tilanne nyt kun tuloni tippuvat ja näillä näkymin jään kotiin muutamaksi vuodeksi. Mutta mies ei ole edes vaivannut päätään raha-asioilla. Hänestä olisi mukavaa että olen kotona lasten kanssa heidän ensimmäiset vuotensa, niin minustakin. Joten käytän miehen rahoja kuin omiani, joita ne siis ovatkin! joku voisi tilanteessani stressata kun eläke ei kerry, mutta en tosiaankaan ole ihminen joka miettii sellaista.

Enkä ymmärrä miksi minun pitäisi tutkia miehen tilitietoja? Tai miksi minun pitäisi selitellä mitään tilitiedoista? Miksi ihmeessä? Ja miksi ihmeessä me muutenkaan kyttäisimme tilitiedoista toistemme pikkumenoja. Ja jos toinen tekee suuria hankintoja, niin oletan että avioliitossamme keskusteltaisiin niistä etukäteen, riippumatta siitä onko meillä yhteinen vai erilliset tilit.

Kaikista ennakkoluuloistani huolimatta, yksi yhteinen tili on erittäin kätevä ja helppo. Sinne menevät kaikki tulomme äitiyspäivärahoista palkkoihin ja bonuksiin, sieltä myös menevät kaikki laskut. Jos jompikumpi on jotain suurta ostamassa, niin ei ole ollut ongelma keskustella siitä etukäteen, tai jos haluaa ostaa heti, niin loppukuusta varmuuden vuoksi vetää visalla.

 

[muistankin]

meillä oli ex:n kanssa yhteinen tili, josta hoidettiin kaikki, mutta äitiyspäivärahat ja kodinhoitotuet menivät ex:n tilille, jonka hän sitten piti erossa...

 

[n48]

Isäni ja äitini ovat olleet 52 vuotta naimisissa ja edelleen heillä on ja on aina ollut erilliset tilit. Isällä on aina ollut huomattavasti suurempi palkka, on nyt iso eläke ja hänellä on paljon sijoituksia ja sijoitusasuntojakin 3.

Jos he olisivat eronneet, tottakai kaikki menisi puoliksi eikä äiti taatusti ole joutunut mistään luopumaan, isäkään ei ole törsääjätyyppiä. Hyvin minusta heillä menee, erillinen tili ei ole ainakaan negatiivisesti suhteeseen vaikuttanut.

 

[Äijänretale]

Kommentoin oman yli 30 v. parisuhteen kokemuksella.
Minusta parisuhde ei voi kaatua yhteiseen tiliin.
Minusta parisuhde ei voi kaatua erillisiin tileihin.
Olen (tai olemme) eläneet vähän rahan aikoja yhteisymmärryksessä, mihin roposet riittävät
Elämme nyt nuukina ihmisinä siten, ettei jokaista senntiä tarvitse laskea.
Meillä on omat tilit, ja niihin toisillamme käyttöoikeudet, koska se on kätevää.
Meidän itsenäisyys parisuhteessamme ei ole kärsinyt ja tuskin vahvistunutkaan näistä tileistämme, vaan suhde perustuu johonkin ihan muuhun kuin tileihin tai edes rahaan.
Syitä parisuhteen toimimattomuuteen kannattaa etsiä jostain muualta kuin pankkien teknisistä palveluista.

 

[oman tilin haltija]

lystää. En edelleenkään oikein ymmärrä, että toisella olisi omissa nimissään miljoonaomaisuus, jos toinen vaikka saa niin pientä palkkaa, että hädin tuskin toimeen tulee. (Siis yleisesti ottaen, kyse ei nyt ole meidän perheestämme). Miksi sitä rehaa ei käytettäisi niin, että kaikilla on mukava olla? Onko kyse nykymaailan parisuhteista, joiden ei ole tarkoituskaan kestää? Kaikki lähtee siitä, että kun se toinen nyt kumminkin ottaa ja lähtee, niin panenpa eurot omaan taskuuni turvaan?

Onko aina pakko ottaa näitä ääripäitä esimerkiksi? Fakta nyt on se, että suurin osa suomalaisista on pienituloisia joten todennäköisyys sille että toinen kitustaa ja toisella on miljoonia on erittäin pieni.

Itse olen about keskituloinen ja kokisin todella kiusalliseksi jos joku huomattavasti varakkaampi alkaisi minulle tyrkyttämään parisuhteen verukkeella rahojaan. Minulla ei siis todellakaan olisi mukavaa moisessa tilanteessa. Pointti onkin se, että eri ihmisistä erilaiset asiat ovat mukavia. Joistakin on mukavaa jakaa kaikki, ja joistakin taas on mukavaa pitää rahat oletusarvoisesti erillään ja sitten vain tarvittaessa ruveta tukemaan kumppaniaan rahallisesti.

Oikein naurattaa nämä muutamat kirjoitukset täällä: "miehelläni on paljon rahaa ja käytän miehen rahoja kuin omiani ja oikeastaan pidänkin miehen rahoja ominani. jos joku muu tekee jollain muulla tavalla niin pihiä on."

 

[kahden suhteen kokemuksella]

Eksän kanssa meillä oli yhteinen tili. Vaikka kummatkin olimme säästäväisiä, emme juo emmekä polta, niin mielestäni se oli huono asia. Heti, jos ostin jotakin itselleni, niin mies valitti, että miksi olen tuhlannut noin paljon. Hän ei ollenkaan tajunnut, että minäkin saan ostaa jotain hemmottelua varsinkaan, kun hemmottelulahjoja ei saanut mieheltä koskaan. En myöskään voinut sillä tavalla säästää ikinä itselleni jotakin isompaa juttua, koska mies olisi kokenut suurena loukkauksena sen, että minulla olisi ollut jotakin häneltä piilossa.

Toisaalta yhteinen tili oli tietysti äärimmäisen helppo ja vaivaton, mutta mielestäni niitä huonoja puolia oli enemmän kuin hyviä.

Nykyisessä suhteessa noudatimme aluksi kolmen tilin systeemiä siihen tyyliin, että kumpikin laitoimme yhteiselle tilille rahaa 25 % nettopalkasta. Koska minä olen parempituloinen kuin mieheni, niin minä laitoin tilille tuloistani euromääräisesti enemmän kuin mieheni. Tältä tililtä maksoimme sähkölaskut, nettilaskut yms. yhteiset maksut. Kummankin palkka meni ikiomalle tilille. Tämä tilisysteemi kaatui siihen, että miehellä on epäsäännölliset tulot ja meillä kummallakaan ei ole mitenkään hirvittävästi ylimääräistä rahaa, joten saattoi olla niin, että omalla tilillä sen paremmin kuin yhteisellä tililläkään ei ollut juurikaan rahaa.

Nykyään meillä on kahden tilin systeemi eli kummallakin on omat tilit. Maksamme sähkölaskut, yhtiövastikkeet jne vuorotellen. Ruokaa ostamme vuorotellen tai esim. viikko+viikko -systeemillä. Mies syö valtavasti paljon enemmän kuin minä, joten hän käy sen lisäksi ostamassa itselleen täydennyksiä esim. kotimatkalla (tuoretta leipää, lisää maitoa jne).

Jos rahaa jäisi enemmän käyttöön, niin 3-tilisysteemi olisi paras.

 

[miomio]

Eiköhän jokainen pari saa itse päättää... tämä siis kommenttina teille "en voi ymmärtää tuollaista kummaa käytäntöä, meillä on näin ja se ainoa oikea tapa, koska muuten toinen on pihi/yrittää ostaa minut rahalla".

"Parisuhde ei voi kaatua yhteiseen tiliin". Kyllä voi, osittain. Meillä oli aikoinaan exän kanssa yhteinen tili. Exäni kanssa oli toki rutkasti muitakin ongelmia, mutta yhtenä suurena miinuksena suhteessa oli meidän molempien pihiys. Kumpikaan ei olisi halunnut maksaa penniäkään (markka-aikaan...) toisen menoista, kun molemmilla oli varsin pienet opiskelija-ajan tulot. Exäni tupakoi ja joi, ja hän oli sitä mieltä, että jos ostan kaupasta yhteisillä rahoillamme esim. hedelmiä - joita hän ei syö - niin hänen pitää saada ostaa yhteisillä rahoillla tupakkaa ja kaljaa joita minä en käytä. Eli jos tuon kotiin terveellistä ruokaa, jota hän olisi saanut vapaasti syödä muttei halunnut, antaa hänelle oikeuden tuhlata rahaa turhuuksiin kuten tupakkaan? (tämä oli ainainen riidan aihe, kun kumpikaan ei ymmärtänyt toisen näkökantaa).

Yksi viimeisistä niiteistä oli se, että exäni mielestä joka ikinen tavarakin piti pitää tiukasti omana (en olisi esim. saanut kuunnella yhteisessä kodissamme hänen stereoitaan tai käyttää hänen tietokonettaan, hän tosin nukkui kuin tukki minun ostamassani parisängyssä jne...). Aikanaan selvisi exän asenne myös vanhemmuuteen: jos meillä olisi ollut lapsi, se olisi ollut "enemmän" äidin (?) ja äidin siis olisi siitä vastattava/maksettava. Hän ei olisi alkanut elättää sekä lasta että minua, ehkä lapsen menoihin olisi voinut jotain antaa muttei minun, riippumatta siitä, että äitiys- tai vanhempainvapaalla kotiin jäävän opiskelijapuolison tulot ovat minimaaliset verrattuna palkkatyössä käyvään. Huh. Erohan siitä seurasi, tosin monien muidenkin syiden takia. Että kyllä rahasta saa riitaa revittyä helposti, etenkin jos sattuvat arvoiltaan kovin erilaiset ihmiset suhteeseen.

 

[nyt oman tilin haltija]

Minulla ja ex-miehelläni oli yhteinen tili. Eipä sinne paljon rahaa jäänyt säästöön kun asuntovelallisia oltiin. Ylimääräiset rahat meni miehen "harrastuksiin".(kaljanjuonti,veikkaus, uudet vaatteet ym.)Itse sain hätäisesti bensarahat töihin.Ikinä ei tiennyt onko tilillä rahaa vai ei. En koskaan enää ole niin sinisilmäinen.

 

[Äijänretale]

Väitättekö ihan tosissanne, että nämä tietyt suhteet ovat kaatuneet yhteiseen pankkitiliin ja että suhde olisi ollut ohan OK ilman tätä tiliä. No jokainen rakentaa oman parisuhteensa niinkuin tykkää. Jos parisuhteesta puuttuu toisen arvostus ja kunnioitus yksilönä ja kyky tehdä kompromisseja, niin nämä tilit ovat sivuseikka.

 

[no]

Kyllä yhteinen tili kannattaa perustaa, näkee siinä sitten miten puolisoina hoidetaan yhteistä omaisuutta ja mitataan toiseen vastuunkantokykyä. Aina yhteisestä tilistä voi luopua, mutta kyllä sitten kannattaa miettiä suhteen jatkoakin, jos kerran luottamus ei pelaa.

 

[vaimo-06]

Siis mihin 102- vuotias enää kuluttaisikaan?

Niin, aika harva tuonikäinen on enää elossa... Tuo -06 nimimerkissäni tarkoittaa kuitenkin avioitumisvuottamme, muutenhan se olisi syntymävuosi, eli 2006 = 2-vuotias.

 

[opiskelijan vaimo]

Meillä on tällä hetkellä sellainen tilanne, että minä käyn töissä ja tienaan, mies opiskelee ja tuhlaa. Leivon leivät itse ja ostan kaiken tarjouksesta, jotta saan ruokakulut pidettyä aisoissa. Puolisoni on hieman holtittomampi rahankäyttäjä; hän käy kahvilla harva se koulupäivä, osti vast' ikään haulikon ja moottorikelkan huvin ja urheilun vuoksi. Käytännössä minä vingutan luottokorttiani, jotta hänen harrastukset tulee maksettua.

Tähän päivään asti meillä on ollut omat tilit, mutta kummallakin käyttöoikeus toisen tiliin. Tänään muutimme säästösyistä systeemiä niin, että nyt on yhteinen tili. Tällä säästämme 3 euroa/kk. Pankille ei kannata maksaa yhtään ylimääräistä jos ei ole pakko.

Ja rahasta meillä ei ole riidelty!

 

[rahaa mulle]

Väitättekö ihan tosissanne, että nämä tietyt suhteet ovat kaatuneet yhteiseen pankkitiliin ja että suhde olisi ollut ohan OK ilman tätä tiliä. No jokainen rakentaa oman parisuhteensa niinkuin tykkää. Jos parisuhteesta puuttuu toisen arvostus ja kunnioitus yksilönä ja kyky tehdä kompromisseja, niin nämä tilit ovat sivuseikka.

Kyllä vain. Jos rahankäyttö poikkeaa toisistaan ihan totaalisesti niin kyllähän se pinnaa kiristää aikalailla. Ja tutkimustenkin mukaan seksin ohella raha-asiat aiheuttavat riitaa eniten parisuhteissa. Tokikaan se tuskin on ainoa syy eroon mutta esim. miomio-nimimerkin kertomus on sellainen, että ei ihme, että ero on tullut.

 

[pihiys tympii täälläkin]

Laitanpas lusikkani soppaan minäkin. Kannatan ilman muuta erillisiä rahoja. Tämän olen oppinut vanhemmiltani, joilla on vielä 30 avioliittovuoden jälkeen erilliset rahat. TALOUS on yhteinen, rahat eivät! Siinä on vissi ero!

Olen ollut avoliitossa melkein yhtä pahan saiturin kanssa kuin miomion exä, ja jos meillä olisi ollut yhteiset rahat, ero olisi tullut paljon nopeammin kuin se tuli nyt. Hänkään ei olisi millään antanut minun edes käyttää tietokonettaan (toki katsoi silti minun talouteen tuomaani televisiota jne, sama kuvio kuin miomiolla) eikä varmaan olisi antanut minun syödä edes ostamiaan ruokia, mutta koska minä olen kasvissyöjä ja hän paremminkin makkara- ja maksapihvilinjalla, meillä oli pitkälti omat ruoatkin. Pinna oli kireällä useasti, mutta pahimmilta yhteentörmäyksiltä kuitenkn vältyimme siksi, että maksoimme pakolliset menot sentilleen puoliksi ja muuten pidimme erillistalouksia.

Kyllä, suhde kaatui molemminpuolisiin erimielisyyksiin ja molemminpuoliseen joustamattomuuteen monissa eri asioissa, mutta erillisten rahojen ansiosta sinnittelimme kuitenkin pitkään yhdessä ja olimme välillä jopa onnellisia ennen lopullista eroa (joka liittyi ihan muihin elämänvalintoihin kuin rahaan).

 

[tilastonikkari]

Olen ollut avoliitossa melkein yhtä pahan saiturin kanssa kuin miomion exä, ja jos meillä olisi ollut yhteiset rahat, ero olisi tullut paljon nopeammin kuin se tuli nyt.

Luin juttusi ja jäin pohtimaan, että mikä edes sai muuttamaan yhteen?

Kunnes kaivelin muistilokeroita ja sieltä löytyi pitkähkö suhde, jossa ihastuin mm. juuri miehen järkevään rahankäyttöön jota luulin aikuisuudeksi ja säästäväisyydeksi. Ei se ollut järkevää rahankäyttöä - tai yhdelle ihmiselle oli. Yksineläjä voi ostaa jotain törkeän kallista ja elää sitten kaurapuurolla.

Suhteet kaatuu mitä erinäisimpiin asioihin. Vaikka kuinka olisi kunnon mies, mutta sellainen sihtikurkku ettei muut kuin jauhelihakastike, naudanpihvi ja lihapullat ole ruokaa (ja jos sitten tehdään pinaattikeittoa niin painellaan kebapille sen jälkeen) niin kyllä se vähän kiristää.

Tästä voisi tehdä vaikka oman ketjun, että vaikuttaako eri vuorokausirytmi, ruokavalio, liikunnallisuus jne suhteen kestoon...

 

[älähtäjä]

Kyllä yhteinen tili kannattaa perustaa, näkee siinä sitten miten puolisoina hoidetaan yhteistä omaisuutta ja mitataan toiseen vastuunkantokykyä. Aina yhteisestä tilistä voi luopua, mutta kyllä sitten kannattaa miettiä suhteen jatkoakin, jos kerran luottamus ei pelaa.

Mutta jos ei ole yhteistä omaisuutta? Eihän kuukausittaisten juoksevien menojen hoito ole mitään omaisuudenhoitoa. Ja miten ihmeessä luottamus liittyy siihen, missä rahat noinniinkun byrokraattisesti sijaitsevat?

 

[miomio]

eikös luottamus pelaa silloin paljon paremmin, jos "sallii" erilliset tilit? Eli ei tarvitse sentilleen nähdä toisen ostoja tiliotteesta, vaan uskoo toisen sanaan tai luottaa ylipäätään siihen, ettei toinen tee mitään harkitsematonta. MInunkin mielestäni avainsanat ovat: yhteinen talous on eri asia kuin yhteinen tili. Kyllä niiltä erillisiltä tileiltäkin voi yhteistä taloutta pyörittää. Se tapahtuu sellaisten keinojen kuin yhteisen sopimisen ja vastuullisuuden avulla.