yhteinen pankkitili aviopuolisoilla

[pallontallaaja]

No ei tasan vie.

 

[Bamse+]

Kirjoitin että meillä yksi yhteinen tili. Ei ollut suunnitelmissa, mutta kun otimme asuntolainan miehen pankista josta tuli parempi tarjous, pankin vaatimuksena oli että siirrän tilini heidän pankkiinsa. Täti siinä kysyi että avaanko oman vai laittaako minutkin tilinomistajaksi miehen tilille. Mies sanoi että laita vaan ja otetaan pankkikortti Visa-ominaisuudella siihen. Tilanne meni nopeasti ohi, mutta tähän siis päädyttiin ja hyvin on mennyt.

Jos jompikumpi kuolisi yhtäkkiä, sillä ei ole merkitystä tileihin, tietenkään. Olemme KUMPIKIN tilinomistajina, ei niin että toisella olisi vain käyttöoikeus. Olen erittäin tyytyväinen tähän, koska nyt pysymme paremmin perille miten rahat menevät ja tulevat. Tämä ei ehkä toimisi jos tili olisi aina ennen palkkapäivää tyhjä, mutta toisaalta en kestäisi miestä joka nipottaisi joka kympin perään, enkä minäkään kyttää missä hän on lounaansa syönyt.

Asunto- ja käyttölaina on tasan kummankin nimissä, eli ei siinäkään ongelmaa.

 

[vaimo-06]

Meillä on yhteinen tili ja omat tilit. Palkka tulee omille tileille, yhteiselle laitetaan sovittu summa joka kuukausi. Yhteiseltä maksetaan yhteiset kulut, kuten kaikki asumiseen liittyvät, sekä ruoka, netti, jotkut lehtitilaukset (mm. sanomalehdet) sekä yhteiset matkat ja ravintolassa käynnit.

Omilta tileiltä maksetaan omat menot, eli työmatkakulut ja työpaikkaruokailu, omat harrastukset, vaatteet, lehdet, puhelinlaskut yms.

Tämä on ollut suhteemme alusta asti itsestäänselvä tapa.

 

[loft]

Aika monella näyttää olevan oma tili ja lisäksi yhteinen lainanhoitoon yms. Meillä on ollut kohta kymmenen vuotta eli koko avioliiton ajan kolme yhteistä tiliä, joista yhdelle molempien palkka menee. Toiset kaksi ovat "sääästötilejä", joille säästämme mahdollisuuksien mukaan. Molemmilla on kortit käyttötiliin, ja kumpikin käyttää niitä miten haluaa. Olemme aika samanlaisia rahankäyttäjiä, eikä rahasta ole ollut koskaan sanomista. Tosin mieheni tienaa tällä hetkellä melkein tuplasti sen mitä minä, mutta me tosiaan ajattelemme että rahamme ovat yhteisiä koska elämämmekin on. Meillä tämä systeemi toimi hyvin, enkä oikein osaa ajatella että molemmilla olisi omat, erilliset rahat. Kumpikaan ei kyttää toisen rahankäyttöä. Toki kaikista isommista omista ostoksista keskustellaan ensin, en esim. osta 200,- euron laukkua tai mieheni karttaplotteria veneeseen kysymättä ensin toisen mielipidettä. En koe tätä mitenkään nöyryyttäväksi luvan kysymiseksi tms., vaan toisen mielipiteen huomioonottamiseksi. Toimii meillä tosi hyvin.

 

[mamma-79]

Meillä ei toimisi millään se, että rahat olisivat yhteisiä, meillä on harrastuksia jotka vievät käytännössä kaikki ylimääräiset rahat, minulla hevonen ja koirat, miehellä autot, ja jos rahat olisivat yhteiset, kävisi joku kerta niin, että mun pitäs saada koiralle ruokasäkki mutta isäntä olisi ehtinyt vimpat rahat laittaa kampiakseliin..... Tietysti jos on perhe, jossa tili ei koskaan mene nollille höyläsi niitä kortteja kumpikin mielensä mukaan, niin asiahan on ihan eri

 

[outi**]

Yhteisen tilin menoja on erittäin helppo seurata kun sieltä ei koskaan nosteta käteistä. Molemmilla on siihen pankkikortti ja aivan kaikki yhtieset menot maksetaan kortilla. Tiliotteesta on siis helppo seurata, paljonko menee ruokakaupaan, paljonko bensaan ja paljonko sähkölaskuihin, vakuutuksiin jne kun sieltä maksetaan kaikki laskut.

Olisi tajutonta, jos pitäisi mieheltä kysyä saanko/voinko ostaa 200 euroa maksavan laukun, ei onnistuisi meillä.

 

[Anni62]

Meillä on molemmilla omat tilit ja sieltä maksetaan laskuja siis molemmilta tileiltä. Meillä ei ole mitään lainoja maksettavana.
vaatteita ostetaan tarvittaessa sekä itsellemme että muksulle. Lapsista yksi asuu kotona ja toinen käy silloin tällöin, kaksi vanhinta jo omillaan.
Tämä systeemi on meille aina sopinut.

 

[tallettaja]

Minulle soitettiin pankista että tilinne on mennyt ylitse...
Sanoin että avatkaa äkkiä uusi, ettei mene rahat hukkaan!

 

[Ihan hyvin toimii]

Meillä on yhteinen tili, josta maksetaan kaikki kulut.
Lisäksi mulla on työpaikkakassaan oma tili, jonne säästämme matkoja, remppoja ym. varten.
Joskus ukkoni huomauttaa mulle törsäilystä, mut tosi harvoin.
Sopu on säilynyt ja asiat hoituneet.

Ystävälläni ja hänen miehellään on eri tilit ja yhteinen sopimus siitä, mitä kumpikin maksaa ja aina ystäväni harmittelee, kun mies ei lupauksistaan huolimatta ole käynyt autoa tankkaamassa, vaan jättänyt tehtävän vaimolleen...
Tuntuu, että heillä on ristiriitoja enemmän kuin meillä.

 

[n48]

Ystävälläni ja hänen miehellään on eri tilit ja yhteinen sopimus siitä, mitä kumpikin maksaa ja aina ystäväni harmittelee, kun mies ei lupauksistaan huolimatta ole käynyt autoa tankkaamassa, vaan jättänyt tehtävän vaimolleen...
Tuntuu, että heillä on ristiriitoja enemmän kuin meillä.

Nämä on just näitä riitoja, jotka voidaan välttää yhteisellä taloustilillä.

Kehoitappa ystävääsi hommaamaan yksi yhteinen tili miehensa kanssa ja samalla tekevät sopimuksen pankkiin, että automaattisesti tietyt summat molempien tililtä siirtyvät sinne heti tilipäivänä. Ja sitä käytetään sitten vain yhteisiin kuluihin.

 

[Bamse+]

Kirjoitin että meillä yksi yhteinen tili. Ei ollut suunnitelmissa, mutta kun otimme asuntolainan miehen pankista josta tuli parempi tarjous, pankin vaatimuksena oli että siirrän tilini heidän pankkiinsa. Täti siinä kysyi että avaanko oman vai laittaako minutkin tilinomistajaksi miehen tilille. Mies sanoi että laita vaan ja otetaan pankkikortti Visa-ominaisuudella siihen. Tilanne meni nopeasti ohi, mutta tähän siis päädyttiin ja hyvin on mennyt.

Jos jompikumpi kuolisi yhtäkkiä, sillä ei ole merkitystä tileihin, tietenkään. Olemme KUMPIKIN tilinomistajina, ei niin että toisella olisi vain käyttöoikeus. Olen erittäin tyytyväinen tähän, koska nyt pysymme paremmin perille miten rahat menevät ja tulevat. Tämä ei ehkä toimisi jos tili olisi aina ennen palkkapäivää tyhjä, mutta toisaalta en kestäisi miestä joka nipottaisi joka kympin perään, enkä minäkään kyttää missä hän on lounaansa syönyt.

Asunto- ja käyttölaina on tasan kummankin nimissä, eli ei siinäkään ongelmaa.

Yllä oleva on itseni kirjoittama. Meidän ensimmäinen lapsemme syntyy näinä päivinä. Haluaisin kysyä teiltä, joilla ei ole yhteistä tiliä, että miten hoidatte raha-asiat kun äiti tippuu äitiysrahalle?

Meillä on vielä suunnitelmissa että olisin kotona koko 3 vuottaja toinenkin lapsi on tervetullut ennen kuin palaan töihin, jolloin tuloni ovat todella pienet. Mies kuitenkin tienaa sen verran että tämä on meille mahdollista ja kummankin toive. Mietin vain, että jos meillä ei olisi yhteistä tiliä, niin joutuisin varmaankin pyytämään mieheltä viikkorahaa tai talousrahaa tai jotain muuta yhtä alentavaa. Eli koska kummatkin haluamme että olen kotona muutaman vuoden lapsen kanssa ja tuloni tippuvat roimasti, niin tietenkin käytän miehen rahoja kuin omiani. Eli miten te naimisissa olevat toimitte äitiys- tai vanhempainvapaalla? Koska lain mukaan aviopuoliso on "elatusvelvollinen" jos toinen tienaa vain vähän. Olisihan se ihan sairasta että vain oma elintaso tippuisi ja toinen porskuttaisi menemään entiseen tapaan.

 

[Sivupersoona]

Oletteko tuota kysynyt mieheltänne?

 

[lapsellista]

Nämä äitiysloma, työttömyys, sairaus ym. aina vedetään tähän keskusteluun. Toki tilanne on silloin ihan toinen. Tarkoitus tässä taloustili -systeemissä ei ole se, että kumpikaan joutuu kärsimään vaan se, että se menee mahdollisimman oikeudenmukaisesti ts. toinen ei kuppaa koko ajan toisen tienaamia rahoja omaan käyttöönsä.

Toki minäkin olen kaksi äitiyslomaani viettänyt ja ruokaa olen kotona saanut .... se on todella pieni hetki elämässä, se äitiyslomalla olo. Silloin tehdään toiset järjestelyt ja entiseen palataan heti kun molemmat taas tienaa.

 

[vääryys]

Monilla tuntuu olevan omat tilit, ja niiden lisäksi yhteinen tili, jolle kumpikin tallettaa saman summan joka palkastaan. Yhteiseltä tililtä maksetaan sitten ruuat, asuminen ym. yhteinen.

Suomessa naisen euro on n. 80 senttiä. Tämä tarkoittaa, että jos pariskunta laittaa yhteiseloon samat summat, naisen tilille jää vähemmän rahaa kuin miehen tilille. Mitä te naiset ajattelette tästä? Onko ok, että miehellänne on rahaa enemmän kuin teillä?

 

[gr*]

Monilla tuntuu olevan omat tilit, ja niiden lisäksi yhteinen tili, jolle kumpikin tallettaa saman summan joka palkastaan. Yhteiseltä tililtä maksetaan sitten ruuat, asuminen ym. yhteinen.

Suomessa naisen euro on n. 80 senttiä. Tämä tarkoittaa, että jos pariskunta laittaa yhteiseloon samat summat, naisen tilille jää vähemmän rahaa kuin miehen tilille. Mitä te naiset ajattelette tästä? Onko ok, että miehellänne on rahaa enemmän kuin teillä?

Minusta se on ihan oikein että sille, joka tienaa enemmän myös jää enemmän. Oli sitten mies tai nainen. Näin olen itse ehdottomasti vaatinut omassa perheessämme, se on kaikkein oikeudenmukaisinta. Tiedän, että monet laittavat myös palkkojen suhteessa, esim. molemmat laittavat 50 % nettotuloistaan. Toisille se sopii paremmin. Minusta pääasia että asiasta sovitaan yhteisymmärryksessä, silloin ei tule riitoja eikä pahaa mieltä raha-asioista.

Kun kaksi ihmistä kuitenkin on maksamassa yhden perheen kuluja, molemmille varmaan jää rahaa vaikka maksaa puolet perheen kuluista.

 

[Minusta taas]

Minusta se on ihan oikein että sille, joka tienaa enemmän myös jää enemmän. Oli sitten mies tai nainen. Näin olen itse ehdottomasti vaatinut omassa perheessämme, se on kaikkein oikeudenmukaisinta.

Minusta taas on ihan oikein, että saman perheen sisällä molemmilla (kaikilla) on ihan samanlainen elintaso riippumatta siitä, kuinka paljon tienaa. Eli jos toinen tienaa huomattavasti enemmän, ei hän pane ylimääräistä omaan jemmaan vaan käyttää ne rahat perheen yhteiseksi hyväksi. Ja jos vielä senkin jälkeen jää ylimääräistä, ostetaan niillä rahoilla yhteista omaisuutta, osakkeita jne. Tällöin ei jouduta tilanteeseen, jossa toinen voi vaikka tehdä kolme lomamatkaa vuodessa kun toisen rahat eivät ehkä riitä yhteenkään. Tai toinen ajaa loistomersulla ja toinen prutkuttaa fiatinrämällä.

 

[Köyhäilijä]

Minun palkkani on huono. Mies tienaa kaksi kertaa enemmän kuin minä. Silti maksamme kaiken puoliksi, ja näin on useimmilla tuttavillanikin. Onhan se välillä kurjaa, kun itsellä ei ole varaa matkustaa, ja mieheltä ei viitsi ruikuttaa rahaa. Välillä mies maksaa ilman pyytämistä, mutta sekin tuntuu oudolta, ikään kuin mies sitten odottaisi jotain vastapalvelusta.

Mielestäni kunnon avioliittoon kuuluu reiluus, eli mikä on minun, on sinunkin. Luottamuksestahan se kertoo, että uskaltaa pistää roposet yhteen ja rakentaa tulevaisuutta yhdessä.

Kohta valmistun yliopistosta, työ vaihtuu ja palkka nousee lähes samaan kuin miehellä. Silloin minulla on varmasti tasa-arvoisempi olo, mutta tulen silti kaipaamaan yhtenäisyyttä miehen kanssa. Miksei rahoja voi jakaa, jos jakaa kodin, elämätavan, lapset ja kaiken muunkin tärkeän?

 

[elon laskuoppia]

Monilla tuntuu olevan omat tilit, ja niiden lisäksi yhteinen tili, jolle kumpikin tallettaa saman summan joka palkastaan. Yhteiseltä tililtä maksetaan sitten ruuat, asuminen ym. yhteinen.

Suomessa naisen euro on n. 80 senttiä. Tämä tarkoittaa, että jos pariskunta laittaa yhteiseloon samat summat, naisen tilille jää vähemmän rahaa kuin miehen tilille. Mitä te naiset ajattelette tästä? Onko ok, että miehellänne on rahaa enemmän kuin teillä?

Ei tasasummaa euroina! Höh. Prosentteina tietenkin.

Eli lasketaan yhteiset menot, jotka ovat vaikka 1750e kuussa, jota voi vähän pyöristää ylöspäin. Jos kaikki ei mene, niin jää sitten säästöön...

Nainen tienaa 2100e kuussa (maassa) ja mies 3400e.

Sitten vähän soveltavaa matematiikkaa... Jos kumpikin laittaa 36% tuloistaan yhteistilille, niin yhteiset menot saadaan katettua. Ja molemmille jää omaa rahaa! Tämä on mielestäni reiluin ratkaisu, koska omat rahat on hankittu oikeus.

 

[oma tili, oma raha]

Bamselle: myös meillä minä olen kohta puolin jäämässä äitiyslomalle ja meillä on sovittu niin, että mies maksaa tietenkin paljon enemmän menojamme kuin nyt. Meillä on siis tämä, että molemmilla oma tili ja yksi yhteinen tili, josta maksetaan asumis- ja muut yhteiset kulut. Sitten kun minulla tulot vähenevät niin siirrän tietenkin vähemmän sinne yhteiselle käyttötilille. Olen tottunut olemaan aika itsenäinen enkä pidä siitä, että minun pitäisi pyytää joltain rahaa eli saapa nähdä kuinka nopeasti sitä siihen tilanteeseen sitten sopeutuu. Mutta pakkohan se on

Muutenkin meillä mies normioloissakin tienaa enemmän kuin minäkin. Mies myös maksaa yhteisiä menojamme jonkin verran enemmän. Meistä ei kumpikaan oikein ymmärrä tuota, että jos toinen tienaa vähemmän, niin hänen pitää myös kituutella vähemmällä rahalla. Koska yhteistä talouttahan tässä eletään vaikka kummallakin on omat tilit. Omiin harrastuksiin ja sen sellaisiin kumpikin laittaa sen verran kuin sieltä omalta tililtä rahaa löytyy mutta ensiksi huolehditaan siitä, että yhteiset pakolliset menot hoidetaan. Me kumpikin onneksi olemme samanlaisia rahankäyttäjiä eli vielä kertaakaan ei olla onnistuttu saamaan tappelua aikaiseksi raha-asioista tässä liitossa.

 

[pienituloiset]

Korvaani särähtää aika pahasti, kun näyttää olevan ihan normaalia tällainen "sopiminen" ja tilijärjestelyt! Kuulostaa omasta mielestäni kummalliselta, että ollaan naimisissa ja kimpassa ja sitten pitää jotenkin "pakottaa" osapuolia maksamaan omastaan yhteiseen hyvään tai toisen elinkustannuksia, kauheata erottelua!
Eikö sen nyt pitäisi olla itsestäänselvää, että kimpassa ollaan ja "halutaan antaa" toiselle, eikä toisen tarvitse vaatia. Ja näyttää olevan miehet, jotka pihtaavat, kuin lapset tikkaria. Aika erikoiselta kuulostaa. Tai tuo, että pääsääntöisesti naiset ylpeinä marttyyreinä kituuttavat pienillä tuloilla ja mitä siitä nyt sitten saa, kultaisen kruunun vai, kun makselee lainanlyhennyksiä viimeisistä penneistään ja äijällä ei ole huolenhäivää?! Minkälaisia miehiä te oikein olette itsellenne löytäneet hyvät siskot? ;oD
Me olemme olleet suurimman osan 15 vuoden avioliittoamme pienituloisia, milloin on toinen työttömänä ja toisella vain töitä tai osa- aikaista tai projektia, pätkää. Harvoin nautitaan kahden ihmisen täydestä kuukausipalkasta samaanaikaan. Rahat myös tulevat, miten sattuu ja aina on jotakin sumplittavaa. Lieneekö tällainen sitten suhdettamme jalostaneen niin, että meillä ei tarvitse keskustella kuka laittaa ja kuinka paljon. Se maksaa, jolla on, tai jolla on enemmän. Hankinnat tehdään yhdessä ja shoppailut päätetään yhdessä ja sovussa.
Omat tilit meillä on, mutta kortit käytössä milloin kelläkin. Emme ole koskaan laskeneet, kuka on laittanut "enemmän". Meillä "tarjoudutaan" maksamaan, Ei "vaadita" maksamaan. D

 

[Kun se rahakin kuuluu suhteeseen]

Korvaani särähtää aika pahasti, kun näyttää olevan ihan normaalia tällainen "sopiminen" ja tilijärjestelyt! Kuulostaa omasta mielestäni kummalliselta, että ollaan naimisissa ja kimpassa ja sitten pitää jotenkin "pakottaa" osapuolia maksamaan omastaan yhteiseen hyvään tai toisen elinkustannuksia, kauheata erottelua!

Kyllä mulle oli tärkeää, että puhutaan raha-asiat ennen kuin ne ovat solmussa. Lyötiin yhdessä pöytään asumisen kustannuksia ja omat tilinauhat. Mä en halua puhua rahasta. Mun mielestä kenellekään (kuin puolisolle ja pomolle) ei kuulu mitä tienaan.

Ja mun mielestä varsinkin naisen omat rahat on sellainen ylellisyys, joka on hankittu! En tiedä kuinka kauas pitää mennä ajassa tai maan rajojen ulkopuolelle että naisen omaisuus ei ole itsestäänselvyys.

Sen takia puhuttiin asiat, ettei jäädä oletuksiin. Ei tarvitse toisen kuvitella, että elää toisen siivellä. Sitäpaitsi, kun asioista on sovittu niin ei tarvitsekaan sitten lähteä kaupassa siihen keskusteluun että sä maksat nyt, kun mä maksoin viimeksi ja mä en muuten maksa tuota oliivipurkkia kun mä en syö oliiveja!

Mieheni tarjoaa minulle asumisen, minä tarjoan perheelle ruuan. MEILLÄ tämä on toiminut. Yhteistä tiliä ei ole.

 

[omassa taloudessaan]

Suomessa naisen euro on n. 80 senttiä. Tämä tarkoittaa, että jos pariskunta laittaa yhteiseloon samat summat, naisen tilille jää vähemmän rahaa kuin miehen tilille. Mitä te naiset ajattelette tästä? Onko ok, että miehellänne on rahaa enemmän kuin teillä?

Mä en ymmärrä miten tuolla lailla voi edes ajatella. Meillä yhteisten menojen maksamista määrää kulutus: mieheni syö huomattavasti enemmän kuin minä, joten hän maksaa 70% ruokaostoksista. Tasaamme nämä aina kuukauden vaihteessa, eli kuukauden aikana se käy kaupassa joka ehtii ja kuukauden vaihduttua toinen istuu 10 minuutiksi alas ja ynnäilee kuittien kanssa. Yleensä saan tässä vaiheessa "tasinkoa" koska käyn useammin ruokakaupassa kuin mieheni. Netti, yhtiövastike ja sähköt menevät toki puoliksi koska hyödynnämme näitä yhtäläisesti.

Hoidamme kumpikin omaa puolikastamme asuntolainasta, ja omistamme asunnostamme kumpikin oman osuuden. Mieheni pystyy vähentämään omaa lainaansa hieman suuremman palkkansa takia enemmän kuin minä, tosin en tiedä mitään hänen lainanhoidostaan. Minusta olisi hassua että mieheni joutuisi enemmän yhteisten menojen maksumieheksi johtuen siitä että hän tienaa minua enemmän - me olemme aivan eri aloilla eikä se toisekseen ole mieheni vika että palkkaTILASTOT ovat mitä ovat. Minun elämiseni ja asumiseni kulut joutuisin itse pulittamaan mikäli olisin sinkku, joten miksi maksattaisin niitä miehelläni parisuhteessakaan? Enhän maksattaisi niitä toisilla sinkkunakaan kiukutellen samaan aikaan jostain naisen euroista, joka ilmiönä johtuu pitkälti eri alojen vahvasta sukupuolisegregaatiosta.

Ei se ole mitään tasa-arvoa että saadaan itselle toisen siivellä korkeampi elintaso. Tienaamme molemmat sen verran hyvin, että pystymme matkustamaan haluamamme määrän (vapaa-ajan määrä rajoittaa matkustustiheyttä rahoja enemmän). Ei se minusta silti ole mikään argumentti että toinen matkustaa enemmän tai ajaa paremmalla autolla kun tienaa paremmin. Sittenhän matkustaa tai ajaa, miten se on sinulta pois?

Isommat huonekaluhankinnat teemme vuorotellen, eli jos minä ostan ruokailuryhmän niin osta sinä sitten sohva, jne. Pyyhkeitä, mattoja, astioita jne ostan itse koska pidän niistä, ja mieheni taas ostelee elektroniikkaleluja omaksi ilokseen. Minusta raha-asiani eivät kuulu miehelleni YHTÄÄN eikä hänen minulle. Tilanne voi muuttua, jos jompikumpi joutuu työttömäksi. Silloin toinen ottaa väliaikaisesti hoitaakseen suuremman osan elinkustannuksista, jolloin toisella on mahdollisuus edelleen hoitaa asuntolainaansa emmekä joudu rakkaudella hoidetusta ja sisustetusta kämpästämme pihalle. Samoin jos toisella on hetkellinen likviditeettiongelma, niin toinen voi lainata pari satkua tai ottaa elinkustannuksista suuremman siivun hoitaakseen, ja tilanne kompensoidaan taas seuraavasta palkasta. Sen suurempia likviditeettiongelmia ei ole ollutkaan.

 

[no]

No niin, tulihan se sieltä; on aivan normaali käytäntö, että mies maksaa 70% ruuasta, koska hän syökin enemmän. Nyt mun täytyy mennä nauramaan jonnekin Kukas vieraiden ruuat maksaa ja entäs, jos toiselta jää makkarapakettiin pätkä, niin saako sen ottaa vasta maksettuaan, vain tarjoaako toinen makkarat
Onhan tää todellista rakkautta; tulee mieleen ihan hyväntekeväisyys tai löytökissat.

Ymmärrän kyllä, jos ei ole puutarhaa hoidettavanaan, että jotenkin aikansa pitää saada kulumaan, vaikka sitten rahoja laskemalla Tietysti erotilanteessa on helpompaa, kun ei tarvitse jakaa tiliä kahdella, vaan saa ottaa vain omansa.

 

[gr*]

Tuo nyt on varmaan aika ääritapaus, että noin tarkkaan ruokamenoja lasketaan mutta kukin tyylillään ja miten on sovittu, pääasia että on sovittu molempia tyydyttävällä tavalla. Minusta parempi sekin kuin että pitäisi mieheltä kysyä voinko ostaa 200 euron laukun. Se vasta naurattaa.... voin ostaa vaikka kahden tonnin laukun, eikä kukaan perään kysele.

Minusta on ihan oikein, että toinen voi kartuttaa omaisuuttaan, jos hänelle jää rahaa. Avioliitossa molemmilla kyllä säilyy oma omaisuus lainkin mukaan, ei kaikki ole yhteistä.

Jos ostan itselleni auton, voin sen myös myydä eteenpäin. Mieheni nimissä olevaa autoa en voi myydä vaikka miten aviossa ollaan. Jos ostan itselleni sijoitusasunnoksi asunto-osakkeen, se on minun ja voin tehdä sillä mitä vaan, vaikka lahjoittaa naapurille, se ei siipalle kuulu.

 

[vaimo-06]

Suomessa naisen euro on n. 80 senttiä. Tämä tarkoittaa, että jos pariskunta laittaa yhteiseloon samat summat, naisen tilille jää vähemmän rahaa kuin miehen tilille. Mitä te naiset ajattelette tästä? Onko ok, että miehellänne on rahaa enemmän kuin teillä?

Noin sen pitääkin olla, en todellakaan voisi elää toisen rahoilla. Silti mulle jää omaa rahaa joka kuukausi minimissään 500e, miehelle reilu tonni, joten ei tässä ole ongelmia ollenkaan. Tuo 500e on aivan riittävästi, huomattavasti vähempikin riittäisi minulle.