Huomenta täältä itsesäälin keskeltä. Todellakin, heräsin tossa yhentoista jälkeen. Vein tänään pojan päiväkotiin, pakko saada olla vähän itekseen. Alunperinhän olin jo menossa tänään töihin, mutta...korvissa kaikuu neuvolan tädin sanat "ei ole pakko yrittää olla urhea". No, nyt en sit tiedä viittinkö mennä vielä huomennakaan. Muuten vois mennäkin, mutta kun tulee kumminkin tätä vuotoa vielä ihan kivasti, ja mulla on se lääkärikin sit iltapäivällä..Täytyy soitella työparille kohta, että mikä siellä on tilanne.
Kysyin eilen mieheltä, että miten hänen äitinsä otti tapahtuneen. Lähetin nääs sen kertomaan sunnuntaina, mitä on tapahtunut, koska hän odotti mua eräänlaisille kutsuilleen. En mä tiedä, sanoi mies. Mä sit siihen, että ahaa, eli yhtä hyvin otti kuin sinäkin. No miten niin, mitä mun muka olis pitänyt tehdä. Sanoin, että en mä tiedä, mutta kyllä nyt yleensä vastaavissa tilanteissa osoitetaan edes hieman myötätuntoa ja annetaan tukea ja lohtua, mutta onneks mä olen jo saanut sitä muualta. Se siitä, sen enempää ei keskustelu jatkunut. Et kyllä täs aika tunnevammasia ollaan..
*Varoitus, ällö juttu!*
Eilen kun olin vessassa, niin nappula tapansa mukaan tunki perään ja sattui näkemään kun ihmettelin siteeseen tullutta möykkyä. Mikä toi on, sano, ja yök! Sit myöhemmin kun taas olin, niin mä haluun kattoo sun pikkaleita, mä haluun!! Toivottavasti ei jäänyt mitään traumoja reppanalle..Tänä aamuna se sano, että äiti itki eilen... Yritin sit vaan et joo niin itki, kun oli surullinen, mutta ei sun tarvi olla yhtään huolissaan.
Ostin lauantaina Jipun levyn, tiedättekö? Mahtavan tunteellisia kappaleita. Ja nyt kaduttaa, että ostin, koska luulen, etten voi enää kuunnella sitä itkemättä. Levy meinaan soi autossa, sillon kun lähettiin lauantaina sieltä kyläpaikasta ja tiesin, mitä on tapahtumassa. No, aamulla tossa kun vein pojan ja ajelin kotiin, niin laitoin levyn soimaan ja ensimmäisillä nuoteilla kyyneleet jo virtas pitkin poskia..
Mutta, elämä jatkuu ja toivon mukaan olis Viivin vuoro jatkaa sitä!!! bd bd bd !!
Jos lähtis siivoomaan, mulla on huomenna kynttiläkutsut, enkä halua niitä perua. Saa vähän muuta ajateltavaa. Ja kohtahan se poikakin pitää hakea päiväkodista. Tää tuntuu varmaan teistä pahalta, mutta mun on pakko sanoa, että mä en selviäis tästä varmaan ikinä, jollei mulla olis jo meidän poikaa. Mä nääntyisin ihan täysin, jos mulla ei olis edes sitä. Yritän joka päivä sanoa sille, miten rakas se on ja tärkeä. Ei voi ainakaan sanoa, etteikö sitä rakastettais. Toisaalta, en halua luoda sille mitään paineita, enkä tee siitä mitään suurta numeroa, vaan sillai ohimennen sopivassa tilanteessa sanon. Ja osaa se sanoa takaisin samat sanat, vaikkei taidakaan ihan ymmärtää, mitä se tarkoittaa
Kiitos vielä, olette ihania. Ja kyllä täältä itsekeskeisyydestä vielä noustaan! Voikaahan hyvin
. Pukeutumistyyli on aika tavallisen tylsä: yleensä farkkuja, neuleita ja perustrikoita. Värisuosikkeja on monta, esim. ruskea, oranssi, punaiset, yleensä kuitenkin lämpimänsävyiset ja värikkäät vaatteet ovat mieleeni. Tykkään myös hameista ja joskus tulee pukeuduttua vähän "tyttömäisesti". Tavoitteena olisi vähän aikuisempi tyyli, mutta ei ole vielä onnistunut 
Tästähän saisikin uuden gallupin eli missä ja miten vietätte joulun ja aiheuttaako joulun vietto riitaa vai meneekö kaikki sopimuksen mukaan vai miten? 