Huomenta!
Kaihan se on täällä fiiliksiä purettava kun en todellakaan aio kavereille (joista osa myös samassa työpaikassa!) kertoa että yritys on alkanut. Varsinkaan jos ei sitten tärppää =( Parhaimmalle ystävälle olen kyllä vähän vihjaillut että meilläkin voisi sellainen käärö olla toivomuksissa. Luulisivat vaan että on IHAN kilahtanut kun en aiemmin ole lapsista niinkään perustanut, saati että niitä itselle, EI EI EI =D
Lisäksi ystäväpiirissä on muutama henkilö jotka eivät itse voi saada lapsia vaikka kovasti haluaisivat, enkä viitsi heille turhaan tuottaa pahaa oloa hehkuttamalla kuinka mukavaa olisi saada niitä. No, eihän sitä tiedä onnistuuko meilläkään...
Tässä hiukan taustaa...joka sitten johti kihloihin!
Miehelläni ja minulla on molemmilla takana yksi todella vakava ja pitkä ihmissuhde joka on mennyt päin mäntyä ja luottamus toiseen (vanhojen kokemusten takia) oli aluksi vaikeaa. Kuitenkin hyvin nopeasti huomasimme että meillä on yhdessä todella helppo olla ihan omana itsenään. Alkuseukkailun sellainen ""hienostelu"" katosi HYVIN nopeasti ja nopeasti mentiin eteenpäinkin, vaikka riskinotto taisi molemmista tuntua suurelta ja ehkä hiukan vaikealta. Se kuitenkin kannatti =) motoksemme onkin muodostunut ""Jos ollaan niin sitte ollaan, turha haahuilla!""
Täysi luottamus ja arvostus on saatu aikaan ja yhdessä katsomme kohti valoisampaa tulevaisuutta. -ah, kuinka runollista!
Varmasti myös samanlaiset kokemukset menneisyydestä auttoivat meitä ymmärtämään toisiamme paremmin. Kun on kokenut jotain rankkaa on helpompi nähdä niitä pieniä mukavia asioita ja arvostaa niitä.
Ja sitten asiaan:
Jo keväällä kävimme hiukan kokeilemassa sormuksia ja miettimässä miltä ajatus tuntuisi. Sovimme että odotellaan kesään ja että mies saa kosia sitten kun hänestä sopivalta tuntuu.
Ja niinhän romanttisesti se sitten tapahtui:
Olimme maanantaina ajelemassa toiselta paikkakunnalta kotiinpäin kun mies vaan yhtäkkiä totesi että käydäänkö hakemassa ne sormukset kun hän niin kovasti rakastaa. Eihän siinä, käytiin ne sitten hakemassa!
Kaivertaja tosiaan on kesälomalla, kaiverrukset saadaan käydä teettämässä sitten myöhemmin.
Kotona kun mies laittoi sormuksen sormeeni ja puhui meistä yhdessä ja tulevaisuudesta niin tuli kyllä tippa silmään...
Keitettiin kotona kahvit ja syötii leipomosta haetut mansikkaleivokset =)
Kuten olen jo aiemmin kirjotellut niin ollaan molemmat todella kärsimättömiä, eikä sellainen etukäteen päivän sopiminen ja kahvitusten järkkääminen ole oikein meidän tyyliä. Pistettiin vaan vanhemmille kuva sormuksista, runonpätkä sekä kahvikutsu sähköpostiin. Kavereille on tarkoitus grillailla lähiaikoina.
sellasta...