Vuosipäivä- ym lahjat?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Pettymys
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
P

Pettymys

Vieras
On lapsellinen olo. En ole materialisti tai osta lahjoja siinä toivossa, että saisin jotain itsellenikin. Mutta tiedättekö sen tunteen kun ei saa mitään syntymäpäivänä, jouluna tms? Sen yksinäisen pettymyksen, mitä ei tavallaan saisi tuntea, koska se on lapsellista ja tyhmää?

Noh, mä olen vuosia nieleskellyt näitä harmituksia. Entinen mies ei tuonut edes kukkia hääpäivänä ja syynä se, että ajatteli mun odottavan niitä, joten ei olisi ollut mikään yllätys. En saanut muulloinkaan. Joululahjan unohti minun osaltani ja syntymäpäivää ei yleensä muistanut lainkaan. Sen jälkeen pitkään yksin ollessa ja suvun kanssa joulua viettäessä tunsi naurettavaa ulkopuolisuutta ja yksinäisyyttä samasta tyhmästä syystä.

Viime vuonna sain nykyiseltä mieheltäni sormuksen. Hieno juttu, mutta pari kk myöhemmin selvisi, että sormusta on käyttänyt minua ennen mieheni exä useamman vuoden. Sormus ei siis ollut minulle hankittu vaikka mies vakuuttikin sen olevan nyt vain ja ainoastaan minun. Pidin sitä toiset pari kk ja ilmoitin, että en vaan pysty. Myy ja hanki joskus jotain mikä on ihan vaan mulle.

Syntymäpäivänä unohti. Muistaessaan asian antoi oman surffilautansa mulle lahjaksi. Hieno ele, kallis lahja, mut en edelleenkään koe, että se on minun, vaikka kiitollinen siitä olenkin. Ei mulla omaa aiemmin ollutkaan vaan juuri ks. lautaa käyttelin.

Nyt oli vuosipäivä. Ostin miehelleni Kalevala korun, joka kuvastaa kovasti häntä. Käytiin syömässä ja oli tosi mukavaa. Lahjaa en saanut. Yritin olla näyttämättä pettymystä kun en mä vihainen ole, en ostanut lahjaa saadakseni jotain, mutta näköjään silti odotin jotain.

Mies tivasi mikä on ja lopulta kerroin näistä tunteista mitä yllä kirjoitin. Hän on todella pahoillaan ja sanoi, että ei enää unohda tällaisia. Rahatilanne on nyt surkea kun meillä on taloremppa menossa, johon menee kaikki ja veihän hän minut syömään. Mutta tiedättekö kun mulle riittäisi vaikka 3 euron Gerbera.

Tää pettymys on vaan jotain niin inhottavaa, kun en odottanut tuntevani tällaista. Kaverit tiesi mun hankkineen lahjan ja nyt en edes halua sanoa kenellekään, että mä en saanut edes kukkaa.

Mä en edes sekuntia epäile, että mies ei minua rakastaisi, kyllä se katse ja arjen teot sen todistaa. Enkä halua olla näin lapsellinen, mutta miksi tuntuu näin surulliselta silti? Ja tiedättekö kun en halua, että mulle ostetaan mitään, koska odotan tai haluan vaan toivoisin sen toisen osaavan sen verran ajatella ja haluta ihan itse muistaa. Me ei olla mitään ihan nuorisoa ja molemmilla on 10 vuoden suhdehistoria taustalla sekä tässäkin nyt eletty jo aikamme, mutta ääh. Onko tää siis ihan tyypillistä ja olenko nyt vaan naurettavan lapsellinen ja vaativa?
 
Olen aina ollut tosi surkea merkkipäivien muistaja - kaikkien läheistenikin suhteen. Eksäni oli parempi kuin minä ja joskus tunsinkin syyllisyyttä noissa tilanteissa. Nykyinen miesystäväni on yhtä huono kuin minä, eikä se tuo kukkiakaan juuri koskaan, mutta tiedän, että hän rakastaa minua ja sen hän kertoo joka päivä.
 
Minäkin olen odotellut vuosikymmenen, milloin vaimo alkaa ostamaan minulle kukkia ja lahjoja sekä viemään ulos syömään. Minä olen kyllä osani tehnyt. Ei näytä vastavuoroisuus toimivan.
 
Täällä toinen, josta tuntuu aivan samalta. Kuvailit asian hirveän hyvin. Meillä oli vähän samanlainen tilanne. Joululahjan mies kyllä antoi, mutta ei muita. Minua suretti yhtenä syntymäpäivänäni niin että itketti. Mutta tilanteeseen on tullut muutos kun olen selittänyt miehelle, mistä kiikastaa. Loppu hyvin kaikki hyvin. Tuntuuhan se hölmöltä, ettei toinen voi tajuta tällaista asiaa itse, tai esimerkistä, mutta kun ei kerran tajua, niin ei se tilanne muutu siitä että itsekseen suree. Toivottavasti sinäkin saat kerrottua tunteistasi miehellesi niin että viesti menee perille. Ei toista tietenkään voi pakottaa mihinkään, ja näinä materialismin aikoina ei ole mitään syytä antaa hirveästi turhia tavaroita, mutta jotenkin voisi osoittaa muistamista. Kuten sanoit, se kolmen euron kukka olisi ihan riittävä.
 
minulla on tosi huono merkkipäivämuisti myös.
En kertakaikkiaan muista edes kuinka vanha itsekään olen.

Sen vuoksi muistan läheisiäni pienin lahjoin monta kertaa vuodessa. Miehelleni saatan ostaa paidan, sukat tai kalsarit, viedä syömään, viimeksi tällä viikolla ostin kaulaliinan ja hanskat.

Lapsille laitan hyvin usein rahaa, kun tiedän että heillä on välillä aika kireää rahan kanssa, jos tulee yllättäviä menoja.

Lapsenlapsia muistan joka kuukausi jollain pienellä.
Tosin heidän synttäreitään ei voi unohtaa, lähettävät kutsukortin kännykkään :D ja pistävät pahalaiset vielä synttäriaamuna muistutuksen perään :D:D.

Näillä eväillä ollaan menty eikä riitoja ole koskaan tullut.
Viimeksi unohdimme miehen kanssa molemmat 40 vuotishääpäivämme tosi lahjakkaasti. Lapsetkaan eivät muistaneet.
Olimme veljeni luona kylässä reilun kuukauden jälkeen hääpäivästä, veljen vaimo kysyi, että mitenkäs te juhlitte pitkää yhteistä taivalta. Me molemmat oltiin, että mitä piti juhlia...
Kävimme ex-temporee reissulla Pariisissa :-).
 
En kyllä pysty samaistumaan näihin "syntymäpäivänä itkijöihin", koska en itse muista omaakaan syntymäpäivääni - saati sitten muiden!

Joo, jotenkin oudolta tuntuu että aikuinen ihminen ulvoo jotain syntymäpäivän muistamista ja lahjojakin aikuisvauvalle pitäis antaa . Muistan yhden syntymäpäivän, broidini, muita en. Vielä kiusallisempana pidän vielä sitä, että joku muistuttaa puolisoaan, että sä unohdit mun synttärin, voi nyyh...
 
Minäkin komppaan näitä jotka eivät voi samaistua tällaiseen lapsellisuuteen. Varsinkin jos on taloremppa menossa, eikö voisi olla iloinen että mies säästää rahaa?

Itse en ole koskaan ostellut miehelleni lahjoja, hän osti minulle suhteemme alussa koska koki että "pitää", kun sanoin ettei ole mikään pakko ja säästetään mieluummin ne rahat niin lopetti hänkin sitten sen. Mekin esim. matkustamme mieluummin joskus johonkin, ei tarvitse tosin olla merkkipäivänä, sen sijaan että laittaisimme rahaa turhiin lahjoihin ja lisäisimme tavaramäärää. Kukkiakaan en halua, en omista edes kukkamaljakkoa.
 
Minusta taas on ihanaa ja huomaavaista, että mies muistaa merkkkipäiviä. Meillä ei varmaan yhtään syntymäpäivää, hääpäivää, tapaamispäivää jne ole mennyt ilman, ettenkö olisi jotain saanut, vähintäänkin kukkia. Usein korkataan jotain hyvää sampanjaa tai vuosikertaviiniä, käydään ulkona syömässä jne.

Joskus muistaminen on pientä, joskus suurta. Viimeksi oli 33-v. hääpäivä ja mieheni yllätti minut täysin ostamalla kalliin veistoksen, josta olin haaveillut jo vuoden verran, mutta pitänyt aivan liian kalliina hankintana. Mitenkö minä muistan? En yleensä osta lahjoja, ellei kyseessä ole pyöreä merkkipäivä, mutta pidän miehestä hyvää huolta ihan aina ja pienempänäkin merkkipäivänä laitan jotain spesiaalia ruokaa ;). Miehen mielestä "on miehen tehtävä muistaa merkkipäivinä, ei naisen..."
 
En itse odota lahjoja merkkipäivinä, mutta yleistä muistamista. Se, että unohtaa päivän jatkuvasti, on mielestäni epäkohteliasta toista kohtaan. Meille on mieheni kanssa ainakin kertynyt vuosien aikana tapa, että kysytään etukäteen, mitä toinen haluaa merkkipäivänä. Roinaa on niin paljon, että sitä ei enää tarvita. Joululahjoja ei olla moneen vuoteen vaihdettu, koska on muutenkin niin paljon sukulaisten muistamisia.

Kyllä minä laskisin syömään viemisen lahjaksi. Siis olettaen tietysti, että mies kustantaa sen, muutenhan se ei ole lahja. Joten kyllä tässä olisi riittänyt ruokailu, ilman mitään erillisiä lahjoja tai kukkia.

Sen sijaan en ymmärrä, että mies antaa vanhan sormuksen lahjaksi naiselle ja VALEHTELEE, että sormus on uusi. Valehtelemista en voi sietää.

Ex-mieheni hankki aikoinaan polkupyörän minulle, ja kertoi etukäteen, että on ostanut minulle UUDEN pyörän. Pettymys olikin sitten pienoinen, kun pyörä oli käytetty. Miksi ei voinut sanoa, että ostaa minulle käytetyn pyörän, onko tämä jotain miesten logiikkaa? Pyörää toki käytin, mutta en olisi takuulla käyttänyt jonkun ex-heilan sormusta!
 
Meille on mieheni kanssa ainakin kertynyt vuosien aikana tapa, että kysytään etukäteen, mitä toinen haluaa merkkipäivänä.

Mikä ihmeen lahja se aikuisten kesken on, jos ensin kysytään, mitä haluat saada??

Joululahjoja ei olla moneen vuoteen vaihdettu, koska on muutenkin niin paljon sukulaisten muistamisia.

No täähän just nimenomaan olisi lahja. Antaa jouluna toiselle jotain.

Ex-mieheni hankki aikoinaan polkupyörän minulle, ja kertoi etukäteen, että on ostanut minulle UUDEN pyörän.
Noh, eikö se fillari ollut SULLE uusi?
 
Viimeksi muokattu:

Yhteistyössä