Vuosi vaihtui, mies sammui, kaikki OK?

[Vanha pari]

Mieheni ja minä teimme viitisentoista vuotta sitten yhteisen päätöksen lopettaa alkoholinkäyttö kokonaan. Olimme siihen asti ns. kohtuukäyttäjiä.

Sitä päätöstä emme ole katuneet. Oma perhe oli tosi iloinen ja ystävät tottuivat asiaan pian. Ei ole tarvinnut sen kummemmin kenellekään selitellä, miksi näin teimme. Omiahan valinnat ovat.

 

[jokainen päivä on minun]

Henkilökohtaisena mielipiteenä sanon, että en voisi elää samassa taloudessa alkoholiongelmaisen kanssa eikä mikään tunne saisi minua pysymään suhteessa, joka poikkeaa jyrkästi omista elintavoistani. Juopottelu on yksi sellainen asia jota en voisi puolisossani hyväksyä, enkä humalahakuista juomista.

On kuluttavaa ja stressaavaa olla sellaisessa suhteessa, ja on jopa raskasta seurata sitä sivusta. En näe mitään syytä pitää yllä tällaista suhdetta, varsinkin jos on lapsia perheessä, ja haluan myös turvata oman henkisen ja fyysisen hyvinvoinnin niin pitkälle kuin se omilla toimenpiteilläni on mahdollista.

 

[olipa hyvä ketju]

on itselläkin takana samantyyppinen uusi vuosi, ennätin jo huoahtaa että olipa rauhallista. Mutta sitten tuli riitaa pikkuasiasta, mies heitti vauvan vararattaat lattialle ja painui katselemaan ilotulitususta.. hoh hoh. muutaman kerran on sitten vararattaita korjaillut, ei ole käytöstään anteeksi pyytänyt. hoh hoh.

 

[näinkin voi käydä]

Mieheni ja minä teimme viitisentoista vuotta sitten yhteisen päätöksen lopettaa alkoholinkäyttö kokonaan. Olimme siihen asti ns. kohtuukäyttäjiä.

Sitä päätöstä emme ole katuneet. Oma perhe oli tosi iloinen ja ystävät tottuivat asiaan pian. Ei ole tarvinnut sen kummemmin kenellekään selitellä, miksi näin teimme. Omiahan valinnat ovat.

Tuttavapariskunnalla oli vähän samanlainen ongelma kuin AP:llä. Mies ryhtyi absolutistiksi pelastaakseen parisuhteensa. Sen jälkeen vaimo alkoi nalkuttaa, kun mies on niin tylsää seuraa juhlissa ja mieskään ei sitten kai kovin hyvällä katsonut sitä, kun vaimo (kohtuukäyttäjä) joi.

En ole koskaan juonut paljoa, mutta raskauksien ja imetysten aikaan oli nollalinjalla ja huomasin, että en tarvitse viinejä, oluita enkä muitakaan pitääkseni hauskaa. Joskus mietin, että pitäisikö ostaa vaikka yksi siideritölkki jääkaappiin, mutta sekin on jäänyt. Viimeksi pari vuotta sitten ostin yhden siiderin kotiin jääkaappiin. Kun meinasin sen muutamaa kuukautta myöhemmin juoda, niin se oli jo ehtinyt mennä vanhaksi. Totesin silloin, että ihan turhaan ostan mitään alkoholipitoista, koska se ehtii kuitenkin vanhentua ennen kuin tulee seuraavan kerran mieliteko juoda jotakin. En koe menettäväni mitään, vaikka olenkin absolutisti.

 

[lohduttaako yhtään]

Olipas kiva ja asiallinen vastaus edelliseltä.

AP:lle voin kertoa että kertomuksesi teidän uudenvuodenvietosta oli melkein samanlainen kuin meidän: eroina vaan se 1) meillä ei ole lapsia ja 2) minun mieheni kusi kännipäissään keittiön lattialle ja kun yritin häntä estää hän tarttui minua kurkusta ja tönäisi suoraan selälleni lattialle niin että näin vähän aikaa tähtiä, kun takaraivo kolahti lattiaan

Aamulla (tai siis seuraavan päivän illalla) kun heräsi ei muistanut asiasta mitään.
Kun kerroin, oli todella pahoillaan ja pyysi anteeksi. Oli tosin myös sitä mieltä että minun ei olisi pitänyt yrittää estää häntä...

Muuten kyllä ihan kiltti ja mukava mies, eikä juo usein.

Mutta varmaan edellisen kirjoittajan mielestä tilanne paranisi jos lähettäisin ukkoni ulos ravintoloihin yksin örveltämään...?

 

[lohduttaako yhtään]

äh... en siis tarkoittanut edellistä kirjoittajaa vaan nimimerkkiä Miser...

 

[peruselli]

Luin samaisesta tutkimuksesta, käsittääkseni se oli ns. "rähinäviinasta", mutta ehkä sitä voi yleistää laajemminkin. Samaa mieltä, suomalaisten ei ehkä kannattaisi olla viinan kanssa kovin paljon tekemisissä. Ja kuin tikulla verta nenästä kaivaakseni totean vielä, että jonkin pituisen Keski-Euroopan kokemukseni perusteella, ja sielläkin iltaa monesti istuneena totean, että alkoholi tuntuu sikäläisille sopivan paljon paremmin kuin meikäläisille.

Luin keskiviikon Kauppalehdestä samasta tutkimuksesta. Myllyhoidon asiantuntija piti uutta lääkettä huonona ratkaisuna. Hän sanoi sitä lääkkellä lobotomiaksi.

Ehdin jo iloita, että ehkä minäkin hyödyn keksinnöstä rahallisesti. Ostin kauan sitten biolääketiederahastoa ja väitin kivenkovaan, että alalla on huikea tulevaisuus.

Kuuntelin eilen Radio Groovea. Siellä haastateltiin 14-vuotiasta kiinalaista poikaa, joka on
kiinalaisessa perinteisessä laihdutushoidossa. Miksi tätä samaa menetelmää ei voisi kokeilla alkoholismiin mietin mielessäni.

Näin eilen ärrällä käydessäni melko pitkällä raskaana olevan naisen, joka tuli tupakalle pizzeriasta. Mietin miten ihmeessä tuo nainen uskaltaa vetää tupakkaa. Tupakan mainostamisestakin on ollut paljon juttua. Näin jossakin Virosta ostetun askin, jossa oli mahdottoman isot varoitukset terveysvaaroista. Ehkä tulevaisuudessa samantyyliset karut pakkaukset ovat myös viinapulloissa.

En osaa kuvitella millaista elämäni nyt olisi jos exäni ei olisi sortunut viinaan.
En minä ole itsestäni huolissani vaan aikuisista lapsistani. Heillä on vielä paljon selviteltävää menneisyydessään. Yritin parhaani, mutta kyllä minä olisin tarvinnut tosi paljon apua.