Jotain tuttua tuossa tilanteessa, vuosien takaa, kun esikoisemme ei ollut vielä syntynyt, ja ehkä vähän syntymän jälkeenkin.
En tiedä mikä se lopulta oli, joka rauhoitti miehen, ei vaan enää kiinnostanut baariin lähtemiset. Ottaa toisinaan vieläkin, mutta koska muakin ärsyttää ne känniturinat, niin en ala keskustelemaan silloin, teen omiani ja nyökkäilen ja totean joo joo

Paljon helpompaa kuin että lähtee juttuihin mukaan tai vallan alkaa nalkuttaa.
Ja nää kerrat on tosiaan harventunut ihan minimiin. Ehkä meillä oli se kierre, että KUN nalkutin ja kielsin, mies "uhallaankin" otti, tai tympimiseen. Nyt kun annan olla, niin eipä tuo monesti otakaan. Ja meidän välit on paremmat kuin koskaan.
en tiiä auttaisiko teillä. Voisiko tuo olla miehellä ohimenevä vaihe, joka pikkuhiljaa rauhoittuu? Olisiko riitely vältettävissä, jos et alkaisi "keskustelemaan" juopuneen kanssa?