Vuoden rajaa lähestyvät 2

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Eemi
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Voi Jolly... Toivottavasti tosiaan saat apuja huomenna HETI. Ei ole ollenkaan hauskaa, varmasti tekee jumalattoman kipeää. :(

Ei mulla mitään asiaa ole, kunhan kävin Jollyn päivitykset katsomassa...
 
Hurjasti onnea Sinille!!! Ja kaikkea hyvää nyt matkaan!!

Jollylle haluan lähettää kyllä ison voimahalin! Voi kettu, että koetellaan =( Nyt vaan rääkymään ihan mihin tahansa osastolle, että hoitavat sut hitto vie kuntoon ja pian!! Toivottavasti paranet pian!!

Kovasti hyviä vointeja ja plussatuuleja tasapuolisesti kaikille!

Toivottelee teidän kuulumisia aina aika ajoin vaklaileva Pampulei
 
Jipii Sini!!! Onnea ihan rutkasti ja vaaviliimaa mukaan!

Tinsulallekin on peukut pystyssä täällä! Miten maltat olla testaamatta ennen viikonloppua? :D

Höh jolly, voi ei, kuulostaa tosi inhottavalta siun tilanne. :/

Outik, taidetaan sitten olla suurinpiirtein samoissa kiertopäivissä, eli piinaviikot alkaa! :D

Mie oon joutunut juokseen viime päivät oikeestaan tukka putkella kun helvetisti näitä paperisotia Kelan, työhakemusten ja sun muitten kanssa on!!! Ihan hyvin meni eilinen haastis, mutta ei heillä tällä hetkellä ollut tarjota mitään, soittelevat sitten jos tulee jotain sijaisuutta mutta en mene siihen luottamaan... Pistänkin vielä yhdet hakupaperit meneen ja soittelen yhteen kuntoutuskeskukseen kun kuulin että siellä on jatkuva hoitajien tarve.

Niih, ovis varmaan ollut eilen tai toissapäivänä, ja mies kellistetty onnistuneesti parina päivänä vaikka sairastaakin. :D

Tuo vuoden yrittämisen raja kuulostaa pelottavalta ja tuntuu ettei se kovin kaukana ole mullakaan (4 kk siihen). Toivon niin että plussaa tulee sitä ennen... Johan tässä 8. yrityskierto alkoi. Ei osaa kuvitella omalle kohdalle mitään hoitoja ainakaan tässä vaiheessa vielä.

Joku puhui joitain päiviä sitten siitä (olikohan se Eemi?) kuinka kuulee niitä puheita että jotkut yrittää 6 vuotta ja sitten raskautuvat - niin ärsyttävää minustakin. Vasta hyvä kaveri kertoi tuntevansa parin jotka ovat yrittäneet 5 vuotta eivätkä ole onnistuneet ja adoptoivat 2 lasta. Ei kiinnosta sellaset tarinat kun niitä kuulee joka tuutista, tulee vaan paha mieli! Ja nyt tämäkin ihminen epäilee olevansa raskaana, jipii. Tätä menoa multa varmaan katoaa kaikki kaverit kun olen niin katkera toisten puolesta. :(
 
Joo, vuoden raja häämöttää maaliskuun lopussa. Jolly-parka vaan tuuskahti nokalleen santaan 400 metriä ennen maalia....

Kävin isännän pilleripurkilla, kolme tuntia on ihan ok olo, ja taas tehdään uusi retki lääkekaapille. Ja pikkuflikkakin näyttää olevan kuumeessa =/

Kyllä tämä tästä. Huomenna on uusi ja parempi päivä!
 
Ush, mä en halua edes ajatella tota vuoden rajaa. Meillähän se on edessä kuukauden päästä. Huokaus... Vielä on toivoa, että ehtis ennen sitä.

Mut Moon Fairy, piinaviikot tosiaankin. Kaks viikkoo vähintään tässä joutuu taas kärvistelemään ja varmaan ens viikolla alkaa taas ne mukamas oireiden bongailut... Pitäis vähän paremmin yrittää pitää järki kädessä kuin viime kierrossa. Kyllä mä jo nyt oon päättäny että testaan aikasintaan kp 31, jos ei menkat oo alkanu, mut katotaan nyt miten päätös kestää ;)

Toivottavasti Jolly oot pystynyt nukkumaan edes jotenkin ja pääset nyt heti aamusta lääkärille!
 
moon fairy, hoitajista on mun tietääkseni kauhee pula vähän kaikkialla. Itekkin olen hoitaja, mutta niin kyllästynyt koko ammattiin! Pitäis keksii jotain muuta koulu tai muita hommii... Tietenkin kaikkein mieluiten kärvistelen vielä hoitajana ja jäisin mammalomalle.
Jollylle pikaista paranemista!!!
Menkat ei ole alkanut vieläkään, odottelen.. tilasin ovistestejä, jotka tuli jo eilen mut toivon ettei niit tarttis koskaan käyttää.
Hääpukua meen sovittaa perjantaina, hui, jännää... Mahassa pörrää aina kun ajattelee tulevia häitä :)
 
Tinsula, niinhän se on että hoitajia tarvitaan jatkuvasti. Siksi olenkin vähän pettynyt ja ymmälläni, kun lukuisista töiden perään soittelemisista ja hakemuksista huolimatta vammaisalan töitä ei ole vielä löytynyt, ei edes pätkätöitä. Noh, vasta kolmatta päivää virallisesti olen uudella paikkakunnalla, joten ei pidä toivoa menettää. :) Minkäslainen hääpuku sulla on?
 
Täällä tänään kp 1, joten arvannette fiilikset...
Ei millään jaksais tätä toivon, epätoivon ja pettymyksen rumpaa taas uudelleen =((.

Ex-jollyn tilanne ei kuulosta ollenkaan kivalta. Paljon tsemppiä sinne ja toivotaan kipujen pian hellittävän.

Nyt jää kommentointi tähän, anteeksi, mut nyt hautaudun peiton alle.
 
vielä suolaa haavoihin... laskeskelin juuri milloin seuraavi ovis suunnilleen olisi ja TIETYSTI se on silloin kun mies ei ole kotona. Joten sekin siitä sitten, pöh!
 
Onpa hirveästi tullut juttua duunipäivän aikana! Tosiaan oon vielä huomisen sen verran kiireisellä työpisteellä ettei kerkiä palstailemaan... :( Mutta koitan käydä katselemassa taas tilanteen kun kerkiän.

Voi Jolly Jolly... ei ole kovin jolly olo varmaan. :( Oikeasti, eikö ne ota sua mihinkään tutkimuksiin tai mitään, toi kuulostaa niin hirveältä! Ja vielä jos lapsi lisäksi sairaana... Mä en kestäis. Hitto, nyt pommitat lekureita niin kauan, että ainakin tulee kunnon kipulääkkeet kouraan ja pitkä saikku!

Moon Fairy, mulla sama fiilis (juu, olin se minä joka vaahtosi niistä ärsyttävistä ihmisistä!). Ei oo kohta yhtään ystävää jäljellä kun katkeroidun kaikille niin kovasti. Ilman että ne tekis mitään sen ansaitakseen! Oon vain just tällä hetkellä niin kamala ihminen, enkä muuta voi. :( Ja kyllä niitä töitä ennen pitkää löytyy, etenkin tuolta alalta. Pitää vaan jaksaa sinnikkäästi tehdä itseään tykö eri paikkoihin!

TitaK. jep, tää on niin tätä eli yhtä p..aa välillä. Mutta vaikkei se siltä tunnu, niin pakollinen tauko yrityksessä tekee ihan hyvää välillä tuolle henkiselle puolelle... Ainakin mulle on tehnyt nyt km:n jälkeen. Jotenkin se olo, että on pakko raskautua, on jäänyt pois... En jaksa enää ajatella sillä lailla, vaikka asia takaraivossa raksuttaakin jatkuvasti. Ajattelen mieluummin, että kyllä se sieltä tulee, ensi vuonna tai sitä seuraavana - ennen pitkää. Mutta tämän ajattelumallin vuoksi ollaankin jo luovuttu haaveilemasta isommasta lapsikatraasta - kun nyt saisi sen yhdenkin!

Mitäs teillä suunnitelmissa itsenäisyyspäiväksi? Meillä ei ihmeempiä, ajateltiin käydä mun vanhemmilla saunomassa ja istumassa iltaa... Juodaan varmaan glögiä ja nauretaan niitä kuteita. :D Ihan tarpeeksi riehakasta meille. Ja koiruus tykkää, se rakastaa mun isää yli kaiken jostain ihmeen syystä.

Nyt häivyn suihkuun ja iltapuuhiin. Palailen taas astialle, toivottavasti silloin enemmän omaakin napaa. Nyt on vain niin tylsää, ovista odotellaan, ja nyt vasta kp 5.
 
Vitsit Eemi, nyt sä kirjoitit jotain mitä mä en ois halunnut lukea/ajatella. Että ootte luopunu ajatuksesta saada enemmän lapsia... Mä oon aina halunnu vähintään kaks lasta ja oletettavasti enemmänkin. Jotenkin tuo miehen siskon neljä lasta ei edes tunnu paljolta, kun on sitä touhua vierestä seuraillut, ja tuntuu että ihan hyvin vois itsekin sellasen "suurperheen" haluta. Mut nyt ton sun lauseen takia jotenkin nousi pala kurkkuun, että hitto tosiaan, jos tää ensimmäisenkin saaminen on näin hankalaa, niin mistäs niitä lapsia sitten enemmän vielä repis! Ääh, ei pitäis ajatella negatiivisesti, täytyy vaan toivoa että tästä kierrosta vihdoin tärppäis ja että jos joskus on siinä tilanteessa, että toista lasta alkaa suunnitella, niin jospa sitten kävis asiat vaikka helpommin. Noin niinku vastapainona tälle piinalle :)

Miten muuten Jolly ja Sini (jos se Sini vielä palstailee täällä), oliko teillä helppoa vai vaikeaa raskautua sen ensimmäisen kerran?
 
Ilmoittautuu, henki pihisee. Huomenna 10.00 lääkäri.

Ensimmäinen kersa ilmoittautu 4 kk kuluttua pilsujen jättämisestä.

Pakollinen tauko mullakin on nyt sitten oikeesti edessä heti. En voi ajatella, että olisin raskaana ja joutuisin kärsimään tästä helvetinmoisesta hermokivusta ilman kolmiolääkkeitä tai jotain. Ja tämä tauko on siis yhtä kuin ettei tiedä, pääseekö enää sen jälkeen edes yrittään. Mutta siihen olen nyt yrittäny henkisesti varautua koko kesän. Nää pari päivää oon oikeasti miettinyt vaativaa avoleikkausta elikkäs laparotomiaa, mahdollista väliaikaista tai jopa pysyvää avannetta ja sitä että yritys on nyt tässä. Mutta sen kuulee sitten joskus leikkurin jälkeen. Onneksi mulla on maailman rakkain muksu! <3 Mutta huomenna tulee väliaikatietoja.

Älkää kukaan menettäkö vielä toivoanne, sitä on! Tsemppiä meille kaikille!

Jolly alias kolmiolääke, kp EVVK
 
Jollylle edelleen paljon voimia ja jaksamista. Tuo kipu kyllä kuulostaa joltain ihan kauhealta =(.

Muistan itse tuon, kun alkoi vuosi täyttyä ensimmäistä lasta yrittäessä. Kyllä masensi. Vauvoja, raskaana olevia naisia oli tosiaan kaikkialla. Kaikki sukulaiset yms. sai vauvan, mut ei me. Monet kerrat sitä jo ajatteli, että se siitä sitten. Mut ei sitä halunnut luopua toivostaan ja niin vain jaksoi aina eteen päin. Sit koitti se päivä, kun testissä oli kaksi viivaa. Sitä piti tiirailla joka suunnalta, eri valossa ja yöllä mieheltäkin kysyä, että oliko siinä varmasti kaksi viivaa. Tuntui uskomattomalta, että sellainen onni olisi meidän kohdalle osunut. Eli ei saa luopua toivosta, ihan niinkuin jolly sanoi.

Tänään tosiaan päivällä tuli taas aallonpohja, kun totesi tädin saapuneen. Alakuloa kesti puolisen tuntia, mutta sitten tuli jonkinlainen helpotus. Kun sitä on pari päivää todella intensiivisesti jännännyt, että alkaako menkat vai ei, niin se on aika voimia viemää. Nyt saa ainakin vaan olla, eikä tarvitse miettiä juuri nyt mitään. Voi keskittyä joulun odotukseen.

Töistä oli teillä puhe. Mulla loppuu huhtikuun lopussa työsoppari ja sit pitäis alkaa uusia hommia etsimään, oih! Tosin mulla alkais tammikuussa koulu työn ohella, joten siinä ainakin riittää tekemistä. Minä vaan olen niin armottoman huono työnhakija =(, pitäis kait niit töitä alkaa hyvissä ajoin etsimään. Mut eihän sitä nyt tänä vuonna tarvitse vielä miettiä...

Meillä on itsenäisyyspäivä vielä avoinna. Mahdollisesti käymme miehen serkun läksiäisissä, kun hän lähtee vuodeksi ulkomaille tai sit olemme vain kotosalla, linnankutsuja toki katsellen.

Nyt taidan pesulle lähteä ja sit nukkumaan. Hyviä öitä.
 
Huomenta kaikille!

Kyllä minä täällä olen, en varmasti lähde kulumallakaan pois... mutta kyllä pitää myöntää, että on vähän sellainen ristiriitainen olo. En tiedä miten tämän oikein selittäisin, mutta siis kun päivässä sitä muuttui siitä katkerasta ihmisestä katkeruuden kohteeksi, niin en oikein tiedä haluatteko edes, että enää kirjoittelen kanssanne vai aiheuttaako se teille kurjaa oloa? SItä en sitten niin missään nimessä halua tehdä. Oliko sinulla Eemi mitään vastaavia tunteita plussatessasi?

Titakille myötätuntohali menkoista, ärsyjuttu.

Jolly, voi ja huh sentään. Henkisesti on hyvä varautua pahinmpaan, mutta toivoa ja uskoa parempaan ei silti saa menettää. Kaikki voi vielä mennä parhaalla mahdollisella tavalla.

Kaikille työnhakijoille hyvää onnea! Itse olen jokseenkin aika kyllästynyt työhäni, mutta en vaan ole jaksanut miettiä uuden homman hakemista, on niin työlästä hommaa..

Omaa napaa.. tein aamulla viuelä Apteekin testin ja nyt tuli oikein vahva viiva. Oireina on toistaiseksi ollut perhanan kipeät tissit ja kyllä vaan kurjasti ajoittain alavatsalla vihloo menkkamaisesti. Tuo vähän pelottaakin, koska en muista aikaisemmissa raskauksissa tuollaista olleen. Ekassa raskaudessa kyllä oli "kasvukipuja" n. viikoilla 7-10, mutta edellisessä raskaudessa ei missään vaiheessa. No, ei tässä mitään muuta voi kun katsoa kuinka käy. Nyt pitää muistaa vielä nauttia olostaan, sillä luultavammin ensi viikolla alkaa yökötys ja sitä myöten kahvilakko..

Kirjoitelkaahan ahkerasti, olette kaikki jo tulleet niin tutuiksi, että ihan odotan aina kaikkien kuulumisia ja mietteitä.
Sini
 
Sini: vaikka en ole raskaana, niin mullakin on vähän ristiriitaiset olot kirjoittelusta, koska mulla kuitenkin on yksi lapsi. Onhan nuo minun valitukset menkoista yms. tyhmiä, Anteeksi siitä kaikille, mut se on jännä miten tällaisissa asioissa ns. "järki-ihminen" on täysin tunteitten vallassa, höh!
Minun puolestani Sini kirjoittelet ehdottomasti edelleen tänne, vaikka emme vielä tunnekaan toisiaamme. Eihän toisen onni ole toiselta poissa...
Minusta taas nuo alavatsa kivut kuulostaa lupaavilta (vaikkei tunnukaan mukavilta), kohdussa selvästi tapahtuu =))).

Täällä ollaan räkätaudissa, mut tähän on jo niin tottunut, kun on ties mones jo tänä syksynä. Mut ihanaa kun on lunta taas satanut, tosin on oikein loskaista sellaista, mut aamulla aikaisin oli niin valkoista joka paikassa.
 
Sini, mun puolesta saat kyllä kirjoitella tänne :) Jotenkin se on ihan eri asia, kun tietää että sullakaan ei ihan helposti ja ongelmitta tuo raskautuminen käynyt. Ja mä ainakin jaksan nyt taas olla ihan positiivisin mielin, kun mennään tätä kierron puoliväliä ja menkkoja vasta odotellaan. Tai tietenkään ei odotella...

Just tässä laskeskelin että jos tämäkään kierto ei tuota tulosta, niin on siinä sentään se hyvä puoli että sitten jouluaterialla voi nautiskella viiniä :) Mut sit oletettavasti ovis osuis just niin, että uuden vuoden aikaan oliskin taas jännäys päällä ja juhlinnat jää väliin. Viime uusi vuosi meni sen verran railakkaasti, että jos sama toistuu tänä vuonna, niin johan oliskin selittämistä miks meikäläinen ei koske edes kuohariin... Noh, se on sitten sen ajan murhe, tai toivottavasti ei ole :)

Ottaako tästä mun sepustuksesta nyt mitään selvää? ;) Mä olen tänään jotenkin pihalla, sama helvetinmoinen väsymys on jatkunut koko viikon. Eilenkin nuokuin sohvalla telkan ääressä jo yhdeksältä...
 
Moi vaan. Sain käytyä lääkärillä. Sain kipulääkkeet ja e-pillerit pitämään akan loitolla operaatioon asti. Lääkäri kopeloi eestä ja takkaa ja pyöritteli päätään meikäläisen ulistessa kipuja. Sitten hän totesi, ettei oikein näe muita vaihtoehtoja, kuin että siivotaan sisuskalut. No, senhän tiesin ja olin jo itsekin siihen päätynyt, en halua yrittää enää raskautua, ennen kuin patti on pois. Yhyy, ei tän näin pitäny mennä!

Sini, en vaan nyt voi ajatella muuta kuin sitä, että leikkaus sujuisi mahdollisimman hyvin. En tiedä, jatketaanko sen jälkeen yritystä. Vaikka voiskin, niin tää on kyllä niin iso juttu, että en oikeesti tiedä. Tässä on nyt vaan niin iso pysähdys, kun tuo navan sisäpuoli on ihan arvoitus. Aika paska olo, vaikka kipu alkaa nyt onneksi jo muuten laantua. Mut on liiskattu lyttyyn.

No, tässähän tää joulukuu sitten menee aikaa ventatessa, pitäis kuulemma postilootan kolista jo tämän vuoden puolella. Leikkaus on todennäköisesti tammikuussa, tai helmikuussa.
 
Voi Jolly :/ Onko se nyt sitten se avoleikkaus sulla edessä? Tiedätkö millanen toipumisperioidi siinä on? Onko sulla nyt sairaslomaa leikkaukseen asti vai pystytkö käymään töissä? Toivottavasti se kipu nyt tosiaan laantuu, eikä lamauta sua ihan täysin. Sua ei just nyt varmaan pysty piristämään millään, mutta mä odottelen että se perusoptimisti-Jolly palaa kehiin taas jossain vaiheessa, toivottavasti mahd. pian!

Mites muuten Tinsulan ja Tuiskulin tilanne? Onko ilkeä täti tullut käymään vai onko plussia näkynyt?
 
Voi että, kamalasti tullut tekstiä. Koitan nyt oikein keskittyä ja kommentoida kaikenlaista... Hirrrrvee intensiivinen tuijotus kohti ruutua! ;)

Jolly, siis en löydä sanoja edes. Hemmetti sentään. Tietty tärkeintä on, että kivut saadaan mahdollisimman pysyvästi pois, ja tosiaan, että sisuskalut siivotaan. Sen vain piti mennä toisin... Toivottavasti käyt kertomassa, mitä kuuluu, etkä masennu täysin siitä, että yritys ainakin toistaiseksi on jäissä. Jos se mitään auttaa, niin lohtu - ja tsemppihali lähtee täältä.

Sini, mulla oli kyllä kanssa vähän sellainen olo, että mitä ne nyt musta aattelee, kun mä täällä vieläkin hillun... Että ärsyttääkö se. Mutta no, se ilo loppui niin lyhyeen, että onneksi en häipynytkään. Tuntui, etten poissa olisi ollutkaan. :) Musta tässä ketjussa on suht helppo ihan aidosti iloita toisten onnesta - kun tietää, mitä ihmisten historiaan kuuluu. Joten vielä kerran onnea vahvistuneesta viivasta ja kirjoittele ihmeessä meidän kanssa... Pahoinvointia odotellessa siis!

Outik, en nyt sanoisi, että ollaan täysin luovuttu ajatuksesta saada enemmän lapsia. Mutta ollaan lakattu ajattelemasta, että haluttaisiin kaksi tai kolme... Ensin halutaan edes se yksi, ja sen jälkeen katsotaan, kuinka vanhoja sitten ollaan. ;) Siis eihän tässä maailmassa mikään ole taattua - silti tekisi kovin kipeää, jos sitä yhtäkään lasta en saa. Parempi pitää ajatuksen nykyhetkessä ja muistaa nyt vain toivoa sitä yhtä onnistunutta raskautta - ja ehkä, sitten joskus, toinen voisi alkaa VÄHÄN helpommin.

Titak, todellakin se aallonpohja tulee aina välillä. :( Eikä sitä kyllä varmaan helpota se, että on jo yksi lapsi... Musta ainakin on hienoa, että meitä on täällä hiukan erilaisissa elämäntilanteissa olevia ihmisiä! Luulen kyllä, että tietyllä tavalla yritys muuttuu, kun lapsia jo on - en tiedä, onko se enää niin pakottava tarve saada lapsi. Mutta päämäärä ja toive on kuitenkin se sama. Täytyy vain uskoa, että meille kaikille vielä se lapsi suodaan, tavalla tai toisella.

Mitäs muuta sitten vielä. Omassa navassa on niiiiin tylsää... Kp 6 taitaa olla vasta. Pyh. Outikin kanssa sama tilanne, eli täytynee herkällä testillä jouluna testata (ei kyllä välttämättä silloin vielä näy), että otanko viiniä vai enkö. Aattelin myös, että jos raskaudun vielä, niin ehkä jätän sen kahvin ihan suosiolla heti pois... Viimeksi en sitä tehnyt. Mutta onhan se sitten jouluna kauheaa, kun menkat alkaa - masentava joulu.

No, turha mennä asioiden edelle. Onneksi huomenna on jo perjantai!
 
Pikainen päivitys. Eli ei ole tätiä näkynyt. ehkä lauantaina... tänään siis kp 27. Toiveet ihan nollassa. Ei jaksa edes toivoa, että ei tippuisi kovaa ja korkealta. Ihan järktyttävää, että ne ihmiset (lue kaverit) jotka on alkaneet meidän jälkeen "yrittämään" on jo synnyttäneet lapsensa tai synnyttää ihan kohta. Näinkö nopeasti menee yhdeksän-kymmenen kuukautta??? Siinä vaiheessa kun heidän raskautumisistaan kuulin, ajattelin että kyllä mekin tässä heidän raskausaikanaan raskaudutaan. Mutta ei!!! aina minulta samaa valitusta, mutta on aika ajankohtainen kun noita kavereiden lapsia syntyy jatkuvasti. Ihana kun on joku paikka mihin nämä ajatukset voi purkaa ja joku joka ymmärtää!!!

Jolylle tsempit! Kuulostaa kamalalta nuo kivut! Älä silti hylkää meitä! Ja Sinikin jatkaa vaan palstailua, mielellään kuulen sun juttuja! Ja tiktakille pahoittelut tädistä:(
 
Voi ei jolly, en tiedä miten lohduttaa. Tärkeintä nyt hoitaa sut kuntoon! Ja totta kai tuut kertomaan kuulumisia.

Ja Sini (ja muut jotka raskautuvat), ei tarvitse lähteä lätkimään plussan pärähtäessä tikkuun! Vaikka mä oon hyvin katkera ämmä toisten onnen puolesta, se kateus on kohdistunut pääasiassa tuttuihin ja ystäviin (eli ei siis teihin!), joiden elämisen tyyliä kyseenalaistan puolin tai toisin. Täällä kuitenkin on kuumeilijoita, jotka kertomansa perusteella ansaitsisivat sen nyytin. :)
 
Voi Jolly, toivottavasti pääset leikkaukseen mahd. pian! Sun kivut kuulostaa tosi kamalilta, joten tärkeintä on tosiaan saada sut kuntoon! En löydä oikein lohduttavia sanoja... Parane pian!
 
Tuiskuli: ihan samat tunteet velloo täällä. Ja siinä on pahinta se, että ne kaverit ei ymmärrä, mitä tunteita se herättää. Kukaan, joka on tullut raskaaksi suht nopeasti, ei voi tietää, miltä tää tuntuu... Muut kun alkaa tekee lapsia, niin saavat sen nyytin syliin siinä vuoden päästä tai jo aiemmin. No, vuosi on mennyt ja meillä tilanne on tasan sama kuin aiemminkin. Ja se on tosi masentavaa ja katkeroittavaa! Mutta jos siihen jää vellomaan, ei tule kuin itselle paha mieli.

Mulla onneksi ei (vielä) ole yksikään sellainen kaveri raskautunut tänä aikana, ketä näkisin koko ajan. Kauempana asuvia sitten senkin edestä. Heidän kasvavat masunsa tulevat aina vähän shokkina, kun on pitempi aika siitä, kun viimeksi on nähty. Mutta ei auta sitä jäädä vatvomaan vaan ajatella, että ehkä juuri nyt tärppää! Joten, peli ei ole menetetty, ennen kuin täti ryntää paikalle. Mä peukutan!

Moon Fairy, samaa mieltä. Jotenkin kun tuttavapiirissä näkee ihmisten elämäntavat niin läheltä, niin ihan todella katkeroituu, jos ne plussaavat ja itse ei. Esim. tämä minun kaverini, joka ilmoitti hiljan, että hekin nyt yrittävät... En tajua miksi, koska he riitelevät jatkuvasti, ovat täysin eri paria ihmisinä ja iästä (30-v) huolimatta taloudessa kuluu viinaa ja tupakkaa siihen malliin, ettei meillä koskaan. Jotenkin tuntuu, että kun itse yrittää tehdä kaiken oikein, niin sen plussan pitäisi tulla mieluummin meille! Hirveän itsekästähän se on näinkin ajatella, mutta ei sille vain voi mitään. Näin se vaan on.

Omaa napaa: nää on kyllä olleet varsin oudot menkat. Varsinainen vuoto ei kestänyt kuin sen pari päivää, sitä ennen tuhruili päivän ja sen jälkeen on tuhruillut varmaan 3-4 päivää! Siis outoa... Yleensä ei tällaista ole kyllä. Mutta kaikenlaista se keskenmeno näköjään teettää, ja täällä mä ihmettelen tuloksia. Katsotaan nyt, jos joskus pääsisin normaalien kirjoihin taas...

Mutta viikonloppu tulee!
 

Similar threads

U
Viestiä
156
Luettu
4K
Lapsen saaminen
Utelias pahalainen
U
U
Viestiä
134
Luettu
4K
Lapsen saaminen
Utelias pahalainen
U

Yhteistyössä