Voisko sossu auttaa mua?

No ihan varmasti masentunut voi miettiä tilaansa, järkyttävä kommentti! On olemassa myös normaalia, rakastavaa kasvatusta. Ainoat vaihtoehdot eivät ole välinpitämättömyys ja hakkaaminen. Tuskin voi sanoa että on "saanut helpolla kaiken" jos ei ole saanut lapsena rakkautta ja huolenpitoa. Se särkee ihmistä ihan eniten.

Ap, ikävä kyllä lapsuutesi TULEE vaikuttamaan sinun elämääsi. Mutta sinä itse voit vaikuttaa siihen vielä enemmän, esim. hyvällä avulla alat tunnistaa huonot ystävät jo ennen kuin heidän kanssaan edes ystävystyt. Näin et enää ajaudu huonoihin suhteisiin. Todella harmillista ettei sinulla ole ketään kehen nojata. Älä kuitenkaan juutu itsesääliin, vaan päätä ja lupaa itsellesi että haet apua niin kauan kunnes saat sen. Kun sen teet, LUPAAN että elämäsi helpottuu ja siitä alkaa nähdä myös hyviä asioita.

Niinno emmä tiedä miltä tämä teiltä kuulostaa

Synnyt perheeseen jossa vanhemmat vaan joka viikko riitelee samoista asioista, mutta eivät silti saa eroa aikaseks. Välillä se huutaminen alkaa yöllä, toisinaan päivällä. Ite yrität huutaa siinä välissä niille et turpakiinni!, mut se ei silti välttämättä yleensä auta mitään vaan jatkuu..

Sit sulla alkaa joskus nelosella murrosikä ja hankkiudut poikien kanssa ongelmiin. Saat huonon maineen.

Siirryt ylä-asteelle ja kiusaaminen alkaa. Millon olet läski, ruma, horo tms. pääasiassa horo, oot kuulemma pannu sen ja sen jätkän kanssa vessassa jne. toi kuuluu sillon jokapäiväseen mun elämään koulussa ja kotona sit vanhempien tappelu, jos sitä sattuu olemaan. Sit sulle ei koskaan aseteta mitään rajoja, oot saanu yleensä kaiken minkä oot halunnu. Minun vika? sitten mun annetaan teini-iässäkin niinkun joskus 13-vuotiaasta eteenpäin, ryypätä ja rellestää tuolla miten haluan ja mulla ei oo kotiintuloaikoja. Mun kaverit ei nää tästä ees niitä vikoja? Sitten sairastun ja masennun.

Peruskoulun jälkeen lopetan koulun. Pitää lyödä kiusaaminen poikki, et jaksa enää ruveta kantamaan mainetta uudessa koulussa ja olla muiden halveksittavana.

Tutustut yhteen jätkään, rakastut. Yrität saada siltä tukee, mut se ei oo oikein halukas siihen mun ehdoilla. Se kuulee mun menneisyydestä ja vittuilu alkaa. Mun otsassa lukee arvoton, eikä se selvästikään välitä.

Nyt en ees jaksa huolehtii itsestäni. Vanhemmat tietää mun kiusaamisesta, mut me ei koskaan siitä keskustella. Mua ei koskaan halata tai anneta muutakaan tukee, rakasteta, olla läheisiä. Ei olla koskaan oltu. Mut ainiin, kaikkeen oon saanu kuitenkin aina rahaa ihan hyviä vanhempiahan ne on ja mulla on kaikki tosi hyvin.

 

[QUOTE="akka";28632922]Sitähän sä just kirjotit,täyttämässä 18 eikä aikomustakaan opiskella,asuntolaan et mene kun haluut oman kämpän.Sossunrahoja kyselit,maksaisko ne vuokran.
Hyväpalkkanen työ pitäs joskus saada.
HALOO!!!
Ilman koulutusta ei saa hyväpalkkaista työtä eikä sitä saa helpolla tänä päivänä hyvällä koulutuksellakaan.
Haluat oman kämpän,mikä estää perkele?
Mene töihin,niin ne muutkin nuoret tekee.
Mun 17 vee halus oman kämpän,mitä teki,opiskeli ja kävi illat ja viikonloput töissä,säästi rahansa ja hankki sen asuntonsa.
Sai vaki työpaikan ennenko valmistumispaperit oli kourassa.
Samoin mun miehen tytär,täyttää just 18 ja haluaa oman kämpän.
Opiskelee ja haki lähihoitajaopiskelijan töitä ja sai koko kesäksi hommia.
Näin hän pääsee omaan asuntoon heti kun täyttää sen 18.
Alkoi puhua asiasta jo kaksi vuotta sitten.Makas perseensä päällä kotona ja valitti ja kitisi eikä kiinnostanu elämässä mikään.
Vinku et ku sunki poika jo sai muuttaa pois kotoo vaikka on alaikänen.
SAnoin että joo se itse teki asioidensa eteen jotain että sulla on samat mahkut,opiskeleen ja kesätöihin ja lopetat sen kotonamakaamisen ni saat mitä haluut.
Ja kas,otti onkeensa paskan äitipuolensa sanomiset,hakeutui kouluun,haki kesätöitä kun neuvoin ja nyt on ihan onnessaan kun saa paljon rahaa ja oman asunnon.
Voi olla että kotona on vaikeeta,kaverit on paskoja ja on kiusattu.
Sitä kuitenkin voi vaikuttaa ihan itse elämäänsä,joko jäädä kotiin parkumaan tai tehdä elämälleen jotain.
Mikä sua nytkin esti hakemasta kesätöitä esim?[/QUOTE]

joo ihan miten vaan...

 

Tee itsestäs lastensuojeluilmoitus, niinku pari muuta on kehoittanut. Ja sitten vaikka päivystyksen kautta psykiatrian puolelta apua hakemaan.

 

ja akalle tohon loppuun kommentoiden. sitähän mä just vittu yritän! päästä jumalauta tolpilleni. yritän päästä täältä pois, näistä ihmisistä lopullisesti eroon, saada oman terveyden kuntoon, sit ehkä mennä jonnekki kurssille... mulla on niin paska päättötodistus, 6 ja jotain keskiarvo ettei sillä haeta mihinkään kun ei mua paljoo koulussa ees näkyny sillon kun pää ei kestäny enää häpeää.

mikä sulla on vaikeeta tässä tajuta ja väittää mua enää lorvijaks?

mä haluisin tosi kovasti olla opiskelemassa nyttenkin ja et ois ystäviä, juhlia,terveys kunnossa, erillaiset vanhemmat........... poikaystävä ja joskus ehkä oma perhe. emmä halunnu mun teini-iästä tällästä!

 

Etkö aiemmin väittäny että oot jo täyttäny 18, nyt sit et ookkaa.... ja 100 kertaa sulle on kerrottu miten hakea apua, jos et sitä aio hakea niin ei auta vaikka tekisit miljuuna aloitusta ja ne samat asiat neuvottais joka ainut kerta

 

ja akalle tohon loppuun kommentoiden. sitähän mä just vittu yritän! päästä jumalauta tolpilleni. yritän päästä täältä pois, näistä ihmisistä lopullisesti eroon, saada oman terveyden kuntoon, sit ehkä mennä jonnekki kurssille... mulla on niin paska päättötodistus, 6 ja jotain keskiarvo ettei sillä haeta mihinkään kun ei mua paljoo koulussa ees näkyny sillon kun pää ei kestäny enää häpeää.

mikä sulla on vaikeeta tässä tajuta ja väittää mua enää lorvijaks?

mä haluisin tosi kovasti olla opiskelemassa nyttenkin ja et ois ystäviä, juhlia,terveys kunnossa, erillaiset vanhemmat........... poikaystävä ja joskus ehkä oma perhe. emmä halunnu mun teini-iästä tällästä!

Aloita aikuisuutesi sitten hankkimalla itsellesi apua,mene sinne lääkäriin ja kerro ongelmasi.Sanot että et voi asua enää hetkeäkään kotona.Mä en usko että ne sulle omaa asuntoa hommaa,todennäkösesti ne nappaa sut osastohoitoon ja selkiyttää mielenterveytesi tilanteen sillä ethän sä tossa mielentilassa kykene huolehtimaan itsestäsi mitenkään.
Lisäksi sä olet alaikäinen ja vanhempasi on sinusta vastuussa,ne päättää vielä mikä sulle on parhaaksi kunnes täytät sen maagisen 18v ja saat itse päättää millaista apua haet. Voin sanoa ettei se taivas aukene kun täyttää 18 ja pääsee juhlimaan ja baareihin,se vaatii rahaa ja siellä ei sossun toimeentulotuella montaa iltaa notkuta.
Lisäksi jos on mielenterveyden kanssa ongelmia kuten kerrot sinulla olevan,juhliminen on viimeinen keino hoitaa päänuppiaan.Päihteet ja mielenterveysongelmat on pahin mahdollinen yhdistelmä ja masentuneelle ihmiselle päihteet on kaikkein huonoin vaihtoehto.
Sitä on pelattava niillä korteilla mitä on saanut ja ihan ensimmäisenä keskityttävä hoitamaan itsensä terveeksi.Selkeästi sulla on paha olla mutta se että sä haluat lähteä aikuisuutta opettelemaan kovin uhmaisena,vihaamalla vanhempiasi,kavereitasi ja luottamalla että sossu kyllä huolehtii niin se on väärä tie.
Sä et voi tukeutua mahdolliseen poikakaveriin,toinen ihminen ei voi sun mielenterveyttä parantaa,ei sun huonoa itsetuntoa nostaa eikä pitää sua pystyssä.
Lisäksi sä et voi elää tasapainoisessa ihmissuhteessa jos sä oletat että toinen pitää sut pystyssä.
Ensin on hyväksyttävä oma itsensä,opittava rakastamaan omaa itseään sellaisena kuin on,vikoineen kaikkineen.Vasta sen jälkeen voi opetella rakastamaan muita.
Kyllä sussa hyviäkin puolia on,sun pitää vaan oppia löytämään omat vahvuutes.

 

morjensta ketjuun taas!

oli kuinka hyvänsä, niin ei mistään koulunumeroista edes kannata ottaa stressiä.
niitä on nostettu jälkeenpäin yksi kerrallaan vaikka olisi ihan keski-ikäiset opiskelijat kyseessä.
Ja jokaiselle löytyy mahkuja sitä kautta, jos on omaa motivaatiota edes hippunen tallella.

Nuoremmille on lisäksi esim. pajatoimintaa, todella suositeltavaa. Oppisopimuskoulutuskin on ihan sieltä järkevimmästä päästä.

 

[QUOTE="akka";28633128]Aloita aikuisuutesi sitten hankkimalla itsellesi apua,mene sinne lääkäriin ja kerro ongelmasi.Sanot että et voi asua enää hetkeäkään kotona.Mä en usko että ne sulle omaa asuntoa hommaa,todennäkösesti ne nappaa sut osastohoitoon ja selkiyttää mielenterveytesi tilanteen sillä ethän sä tossa mielentilassa kykene huolehtimaan itsestäsi mitenkään.
Lisäksi sä olet alaikäinen ja vanhempasi on sinusta vastuussa,ne päättää vielä mikä sulle on parhaaksi kunnes täytät sen maagisen 18v ja saat itse päättää millaista apua haet. Voin sanoa ettei se taivas aukene kun täyttää 18 ja pääsee juhlimaan ja baareihin,se vaatii rahaa ja siellä ei sossun toimeentulotuella montaa iltaa notkuta.
Lisäksi jos on mielenterveyden kanssa ongelmia kuten kerrot sinulla olevan,juhliminen on viimeinen keino hoitaa päänuppiaan.Päihteet ja mielenterveysongelmat on pahin mahdollinen yhdistelmä ja masentuneelle ihmiselle päihteet on kaikkein huonoin vaihtoehto.
Sitä on pelattava niillä korteilla mitä on saanut ja ihan ensimmäisenä keskityttävä hoitamaan itsensä terveeksi.Selkeästi sulla on paha olla mutta se että sä haluat lähteä aikuisuutta opettelemaan kovin uhmaisena,vihaamalla vanhempiasi,kavereitasi ja luottamalla että sossu kyllä huolehtii niin se on väärä tie.
Sä et voi tukeutua mahdolliseen poikakaveriin,toinen ihminen ei voi sun mielenterveyttä parantaa,ei sun huonoa itsetuntoa nostaa eikä pitää sua pystyssä.
Lisäksi sä et voi elää tasapainoisessa ihmissuhteessa jos sä oletat että toinen pitää sut pystyssä.
Ensin on hyväksyttävä oma itsensä,opittava rakastamaan omaa itseään sellaisena kuin on,vikoineen kaikkineen.Vasta sen jälkeen voi opetella rakastamaan muita.
Kyllä sussa hyviäkin puolia on,sun pitää vaan oppia löytämään omat vahvuutes.[/QUOTE]

niin mistähän sä keksit että baareihin tuhlaisin ne tuet... kivat olettamukset helvetti sullakin, turha tästä edes sillon keskustella...

voit pitää sen paskan mielipitees siitä että masennus on vaan tekosyy, hakeutua esimerkiks sinne sairaslomalle ja muuta paskaa. ihan kaikkeen muuhun oisin tosiaan käyttäny ne rahat, kun viimesimmäks siihen viinaan. ja osastohoitoon... jes, uskaltaakohan tonne enää mennä ees puhumaan, pikkusen rupee pelottamaan..

 

En tiedä onko muualla Suomessa vastaavia, mutta ainakin Helsingissä on Nuorten Kriisipiste, josta apua saa kuulemma nopeammin kuin tk:n puolelta. Sinne voi kävellä päivystysaikoina juttelemaan ammattilaisille halutessaan nimettömänä.

 

Sä itse mainitsit ryyppäämisen ja rellestämisen ja baarissa juhlimisen,sen että sulla on elämänhallinta täysin hukassa ja olet täysin kussut asiasi.
Minusta sä olet ihan oppikirjan malliesimerkki siitä millaista nuorta ei missään tapauksessa voi laittaa omilleen yksin asumaan, suutut sä tästä vastauksesta miten paljon tahansa.

 

[QUOTE="moi";28633148]En tiedä onko muualla Suomessa vastaavia, mutta ainakin Helsingissä on Nuorten Kriisipiste, josta apua saa kuulemma nopeammin kuin tk:n puolelta. Sinne voi kävellä päivystysaikoina juttelemaan ammattilaisille halutessaan nimettömänä.[/QUOTE]

jostain näistä kannattaa juuri siksi aloittaa se avun kysyminen, kun siellä ollaan ystävällisiä ihan vapaaehtoisesti, ja sieltä kerrotaan mikä on se seuraava askel.

Voit saada tukihenkilön sieltä varmaan myös.

 

Et sä mihkään osastohoitoon joudu ellet oo ihan psykoosissa mitä et taida olla. Ja vaikka joutuisit niin entäs sitten, teetkö sä nyt sitten kotonas jotain tosi tärkeetä ettet vois osastolle mennä

 

mennään sitten vittu osastolle... antaa tuolla muiden nuorien viettää ystäviensä kanssa aikaa, seurustella, käydä eri menoissa ja opiskella...

 

Just tuo akka on sellanen että se varmasti vetää mun mielialan alas, jos joku. enkä jaksa edes kapinoida ja selviytyä vastaan. yritän päästä pois, yritän päästä näistä ihmisistä eroon ja järjestää elämääni, niin tää paska yrittää vaan saada mua laitokseen et menis suden kuopasta taas suden kuoppaan ja kävisin jokaisen sen kolon läpi saatana... ETTEN SELVIÄIS! j-u-m-a-l-a-u-t-a.

 

Ite olin muutamaa kuukautta vaille 18v, kun jouduin osastolle. Olo oli vaan niin paha, että menin suoraan päivystykseen. kotona oli ollut jo vuosia ihan hirveää. Osastokeikan jälkeen sossu järjesti mulle asunnon ja kaikki. Terapiassa kävin jne. Vaikeita vuosia olivat.. koulussa en käynyt jne.

Nyt olen 26, ja asiat mallillaan.

 

mennään sitten vittu osastolle... antaa tuolla muiden nuorien viettää ystäviensä kanssa aikaa, seurustella, käydä eri menoissa ja opiskella...

Ikävä kyllä "akka" viestissään #31 kirjoittaa ihan asiaa. Sinä vain olet niin vihainen, että et halua kuulla. Mikä toki on ihan ymmärrettävääkin tuossa tilanteessa. Mutta sinä et voi nyt elää muiden nuorten tavoin viettämällä aikaa ystävien kanssa (koska jos oikein ymmärsin, sulla ei ole niitä), seurustella (tarvitset terapeuttia etkä poikaystävää), käydä eri menoissa (varsinkaan, jos muutat ovet paukkuen omillesi, sulla ei tule olemaan pahemmin varaa) ja opiskella (pääsi ei kestä). Ikävä tosiasia siis on, että et voi elää kuten muut ikäisesi nuoret ennenkuin olet hakenut ja saanut itsellesi apua. Mitään poppakonstia ei ole olemassakaan, jolla saisit asiasi hetkessä kuntoon. Sulle on ehdotettu avun hakemista ja minäkin jossain aiemmassa ketjussasi olen sitä suositellut. Ilman sitä sä vielä kahden vuoden päästäkin olet vihainen ja katkera nuori nainen, joka kirjoittelee kiukkuseina Mitäs nyt? -palstalle.

 

Joo voin.

Nyt loppuu tämä paskan jauhaminen. Minä en ennen luovuta, kun oon päässy vanhempien hoteista pois ja muuttamaan omaan kämppään kauas. Sit jos joku vielä tulee ja sotkee mun elämän, suostun menee osastolle ja en tuu enää sieltä koskaan pois. Sitä ennen mä yritän elää !! mä tuun käymään terapiassa ja ottamaan lääkkeetkin ja jos sekään ei teille paskapäille riitä niin se on vittu voi voi. Tämä oli tässä.

Mä täytän just 18, enkä rupee helvetti aloittamaan sitä päivää OSASTOLLA.

 

Ite olin muutamaa kuukautta vaille 18v, kun jouduin osastolle. Olo oli vaan niin paha, että menin suoraan päivystykseen. kotona oli ollut jo vuosia ihan hirveää. Osastokeikan jälkeen sossu järjesti mulle asunnon ja kaikki. Terapiassa kävin jne. Vaikeita vuosia olivat.. koulussa en käynyt jne.

Nyt olen 26, ja asiat mallillaan.

Avun saaminen onnistuu näin parhaiten. Terveyskeskuksesta lähete ensin psykiatriselle osastolle. Siellä katsotaan, mitä tilanne vaatii. Osastohoidon jälkeen jatketaan avohoidolla. Sosiaalityöntekijät ja muu henkilökunta auttavat kaikissa asioissa.

 

HAISTAKAA PITKÄ VITTU.

Tuota tyydytystä ette tule koskaan saamaan, että mut suljetaan minnekkään. Nyt se turpakiinni joka iikka.

 

Sähän olit jo täyttänyt 18 vai oliko sekin valetta
Ihme kilarit, tässä edes jaksa mitään neuvoa kun kaiken ymmärrät väärin

 

Noniin lopettakaa sitten jumalauta. Mä menen sinne sossuun ja pyydän päästä terapiaan ja saada lääkkeitä. Mut nyt ei mennä niin pitkälle tässä keskustelussa että mut halutaan seuraavaksi sulkeakin jonnekin...

Mä selviin, hankin ystäviä, tuun terveeks, poikaystävän, joskus perheen

Eikä sitä estä kukaan Mitäs Nyt palstan olevinaan viisas kusipää.

Jos suljette jonkun laitokseen, sulkekaa ittenne. Mä en ole niin sekaisin etten tästä elämästä mitään tajuaisi. Mulla on vaan masennusta, pelkotiloja ja traumoja. Mut tajuan kyllä asioita. Sitä nautintoo, et joutusin nyt jonnekin osastolle, en anna kellekään. Mä en oo vielä kaikkia kortteja elämässäni käyttäny, jotta ois sen aika. Koska se merkitsee mulle luovuttamista. Tuon vuoro on vasta sitten, jos joku mun menneisyydestä tulee ja sotkee mun uudenkin elämän.

 

HAISTAKAA PITKÄ VITTU.

Tuota tyydytystä ette tule koskaan saamaan, että mut suljetaan minnekkään. Nyt se turpakiinni joka iikka.

Ok, kerroin vain omasta kokemuksestani. Mulla oli kyllä oikeasti todella vaikea masennus. Syön loppuelämäni lääkkeitä. Harmittaa kun kuvittelin että kaikki johtui just kotioloista jne. Lopulta kotoa pois muutto liian nuorena ei ratkaissut ongelmia. Vaikka ei haluakaan uskoa, niin usein ne ongelmat on oman pään sisällä. Mulla kans porukat eivät ymmärtäneet ja huusivat vain, että omaa laiskuuttani kaikki.

 

ja eiköhän toi jälkimmäinenkin vielä mun tuurilla käy, niin sitten pääsen sinne osastolle kun ei pää enää kestä ja muualla voi elää.

 

Ok, kerroin vain omasta kokemuksestani. Mulla oli kyllä oikeasti todella vaikea masennus. Syön loppuelämäni lääkkeitä. Harmittaa kun kuvittelin että kaikki johtui just kotioloista jne. Lopulta kotoa pois muutto liian nuorena ei ratkaissut ongelmia. Vaikka ei haluakaan uskoa, niin usein ne ongelmat on oman pään sisällä. Mulla kans porukat eivät ymmärtäneet ja huusivat vain, että omaa laiskuuttani kaikki.

Miksi syöt enää lääkkeitä jos sulla on kaikki hyvin?

 

Jos suljette jonkun laitokseen, sulkekaa ittenne. Mä en ole niin sekaisin etten tästä elämästä mitään tajuaisi. Mulla on vaan masennusta, pelkotiloja ja traumoja. Mut tajuan kyllä asioita. Sitä nautintoo, et joutusin nyt jonnekin osastolle, en anna kellekään. Mä en oo vielä kaikkia kortteja elämässäni käyttäny, jotta ois sen aika. Koska se merkitsee mulle luovuttamista. Tuon vuoro on vasta sitten, jos joku mun menneisyydestä tulee ja sotkee mun uudenkin elämän.

Ei mullakaan ollut "kuin" masennus ja ahdistus. Osastohoidon ansiosta sun asiat lähtis kerralla kuntoon. Nyt joudut ravaan lääkärissä ja kokeileen eri lääkkeitä ja terapiaan ei pääse kun ehkä vuoden päästä.