[QUOTE="jelly";30269707]
Minua jäi mietittymään, millainen on sinun käsityksesi toimivasta parisuhteesta omalla kohdallasi.
Olisiko ihannekumppanisi siis murrosikäistä nuorempi tyttö? Olisiko hän myös henkisessä mielessä sinulle sopiva kumppani? Etkö kaipaisi edes teoriassa aikuista ihmistä puolisoksesi? Jos lapsi täyttäisikin myös henkiset tarpeesi, entäs sitten kun hän kasvaisi isommaksi eikä olisi enää sukupuoliviettisi kohderyhmää ikänsä puolesta? Vai etkö kaipaa parisuhdetta sanan varsinaisessa merkityksessä lainkaan?
Kuinka suhtaudut aikuisiin miehiin ja naisiin, onko sinulla ystäviä tai muita läheisiä ihmisiä? Koetko heidän kanssaan ns. henkistä yhteyttä?
Jos jätät sukupuolivietin tyydyttämisen tarkastelun ulkopuolelle, mitä sellaista kaipaat ja arvelet saavasi lapselta, jota et koe voivasi saada aikuiselta ihmiseltä?
Jos et ajattele diagnoisomaasi pedofiliaa, koetko olevasi muutoin tunne-elämältäsi ns. normaali?
Sanot, että kotisi oli ihan tavallinen. Entäs suhteet vanhempiin?
Mites muuten tuo, että seksuaaliset ajatukset voimistuvat, jos niille ei ole purkautumistietä. Kyllä kai monet yksineläjät (mikseivät parisuhteessakin olijat) viettävät hyvinkin pitkiä aikoja paitsi seksittä, myös täysin ajattelematta ja kaipaamatta seksiä.[/QUOTE]
Älä nyt ajattele, että ihmisen vietit pitäisi olla jotenkin loogisesti perusteltavia. Ne ei ole.
Olen tuota parisuhde asiaa miettinyt, että miten sellainen voisi parhaimmillaankaan toimia. Jos ajatellaan teoreettisesti vaikka parisuhdetta 12-vuotiaan kanssa, niin onhan se selvää, ettei tuon ikäinen ole keskustelukumppaninia aikuisen korvaaja. Mutta jos olisi jonkunlainen parisuhde syntynyt ja kiinnostus on moleminpuolista, niin en näe miksei suhde voisi jatkua aikuisuuteen saakka. Tuskin hylkäisin rakastani vain sen takia, että on kasvanut aikuiseksi. Eihän tavallisetkaan parit hylkää toisiaan, kun eivät ole enää nuoria ja kauniita.
Kaipaan kyllä parisuhdetta, mutta ei sellainen täydellinen suhde mitenkään mahdollinen ole. En pysty motivoitumaan parisuhteeseen sellaisen kanssa, jonka kanssa en haluaisi olla lähekkäin.
En mitenkään vihaa aikuisia, mutta en ole kovin sosiaalinen ylipäätään. Ystäviä on lähinnä netin kautta, toisia jotka ovat kiinnostuneita lapsista. Ei muiden kanssa oikein voi puhua rehellisesti itselle tärkeistä asioista.
En usko että lapsilta muuta haluaisin kun vietin täyttymystä. Tosin en tiedä, olisiko lapsen seura mielestäni muutenkin mukavaa, vaikken olisikaan pedofiili.
Mielestäni olen muuten aivan normaali pedofiliaa lukuunottamatta. Suhde vanhempiin oli ja on edelleen ihan hyvä.
Normaalit yksineläjät harrastaa masturbointia tuohon seksintarpeeseen. Ja kyllä siitäkin tulee pidettyä taukoja kun on jotain muuta innostusta ajoittain.