Voisitko hyväksyä pedofiilin ihmisenä?

[QUOTE="jelly";30267326]miksi vastustat homoutta?? o_0 jostain raamatullisesta syystä, arvaan ma...![/QUOTE]

Jep...lue tästä, en ala siitä puhumaan nyt.

http://kaksplus.fi/keskustelu/plussalaiset/mitas-nyt/2415152-miten-syrjinta-voi-kuulua-kristillisiin-arvoihin/

 

Jep...lue tästä, en ala siitä puhumaan nyt.

http://kaksplus.fi/keskustelu/plussalaiset/mitas-nyt/2415152-miten-syrjinta-voi-kuulua-kristillisiin-arvoihin/

Onhan mahdollisilla poikalapsillasi pitkät hiuskiehkurat, heidät on ympärileikattu, syöt kosher-sääntöjen mukaan, vastustat ehdottomasti avioeroa, olet niin köyhä kuin mahdollista on nälkään kuolematta, vaikenet seurakunnassa ja näin päin pois?

mutta aiheeseen palatakseni. aloittajan useamman viestin luettuani minulle tulee tuntu että olen lukenut samaa aihetta vatvovan tyypin kirjoituksia muualtakin. provo?

 

[QUOTE="jelly";30267398]Onhan mahdollisilla poikalapsillasi pitkät hiuskiehkurat, heidät on ympärileikattu, syöt kosher-sääntöjen mukaan, vastustat ehdottomasti avioeroa, olet niin köyhä kuin mahdollista on nälkään kuolematta, vaikenet seurakunnassa ja näin päin pois?

mutta aiheeseen palatakseni. aloittajan useamman viestin luettuani minulle tulee tuntu että olen lukenut samaa aihetta vatvovan tyypin kirjoituksia muualtakin. provo?[/QUOTE]

Osa VT:n jutuista poistui UT:n myötä, UT:ssa on pieni lista siitä mitä pakanakansojen kristityiltä vaaditaan. Mutta homoilukielto säilyi. Avioeroon suhtaudun aika nihkeästi, (joissain liitoissa se on välttämätöntä ihan turvallisuuden ja mielenterveyden takia) ja varsinkin uudelleenavioitumiseen...

 

Siellä on rankkaa juttua myös tarinan lähdettyä kunnolla käyntiin. Aikas pysäyttävä ja informoiva artikkeli. Taipumuksiaan ei voi valita, mutta se on valintakysymys, mitä tekee niiden suhteen.

Olen ehdottomasti samaa mieltä. Laitan tämän linkin uudestaan, koska jokaisen pitäisi lukea tämän verran asiasta ennenkuin puolihuolimattomasti kommentoi jotain typerää pedofiliaan liittyen.

https://medium.com/matter/youre-16-youre-a-pedophile-you-dont-want-to-hurt-anyone-what-do-you-do-now-e11ce4b88bdb

Itselläni oli aika paljon samanlaisia kokemuksia nuorena, kun tämän suuntauksen tunnistin itsessäni, mutta ei kyllä noin rankkana. Pornoa ei ollut ennen internettiä jokaisen saatavilla, mutta postimyyntikatalogit ajoi samaa asiaa ja olihan ne käytössä. Juuri niiden kanssa ensimmäisenä kiinnitin huomiota pedofiliaan, kun aikuisten alusvaatesivujen sijaan enemmän kiinnosti lastenvaatteet.

 

[QUOTE="jelly";30267232]ajatukset ovat siitä vekkuleita, että niiden ajattelun voi vain lopettaa. tätä käytetään esim. masennuksen hoidossa, itsensä ruoskimisen ja negatiivisen ajattelun voi muuttaa.

jos oletkin synnynnäinen pedo, onko Suomessa mahdollista saada ns kemiallinen kastraatio? käsittääkseni se vie kaikki seksuaaliset ajatukset ja halut. jos sinulla ei ole halua olla pedofiili, tuollainen voisi auttaa.

Pedofiilien hoitamiseen on uusi l[/QUOTE]

Lasten ajattelemisen voi lopettaa, mutta se ei silti poista pedofiliaa. Seuraus on kuitenkin se, että seksuaaliset ajatukset alkavat voimistua, jos niille ei ole purkautumista.

Tuollainen testosteronin estolääke auttaa varmasti joitain, joilla on vaikeuksia pitää seksuaalisia halua kurissa. Mutta sillä on sivuvaikutuksia. Jossain toisessa jutussa mainittiin mm. masennus. Eikä se auta sellaisiin tapauksiin, jossa joku on sitä mieltä että seksi lasten kanssa on ok, ja ei ota tuollaista lääkettä. Missään tapauksessa tuokaan lääke ei poista sitä, että sukupuolivietti joka tapauksessa kohdistuu lapsiin.

 

Hyvä aloitus ihan vain senkin takia, että lisääntyvä tietoisuus siitä ettei jokainen pedofiili halua toteuttaa halujaan ja haluaisi apua tuntemuksiinsa toivottavasti johtaa lopulta siihen, että pedofiileille olisi ennaltaehkäisevää apua tarjolla.

Tätä kautta pedofiliaa ilmiönä, ominaisuutena, sairautena - miten vain, pystyttäisiin ymmärtämään paremmin. Tulee aika vinoutunutta dataa koko asiasta, kun ainut tieto on vain heistä, jotka rikkovat lakia.

Tämä on aapeelle ihan keittiöpsykologin kysymys; onko sinulla ollut joku epämiellyttävä suhde aikuiseen naiseen joskus lapsena? Seksuaalinen tai muuten? Oletko saanut aikuisilta (vanhemmiltasi) normaalia hyväksyntää?

 

veepee, ole hyvä äläkä enää koskaan vertaa pedofiilejä ja homoseksuaaleja keskenään. Tajuatko kuinka loukkaavaa tuo homoseksuaalille on? Pedofilia on sairasta, homoseksuaalisuus ei. Pedofiili kiinnostuu LAPSESTA.

Taidat nyt ottaa ihan vaan omaa asiaa esittääksesi nokkiisi tuosta? Tuo rinnastus on loukkaavaa vain, koska samaistat pedofiilin lasten hyväksikäyttäjään. Joko et ole lukenut tätä ketjua, tai et ole ymmärtänyt siitä sen keskeistä pointtia, että noiden kahden asian välillä on aivan oleellinen ero. En ole tekemässä vertausta siksi, että haluaisin liittää homouteen pedofilian stigman, vaan että lukija ymmärtäisi jotain olennaista pedofiliasta.

Jatkan vertaamista myös niin, että homoseksuaalista taikka pedofiilistä suuntautumista kukaan ei valitse itse. Ymmärrät varmasti tämän.

Ei ole myöskään kauan siitä, kun homoseksuaalisuus oli sairaus, mutta se muuttui kun ilmiötä opittiin ymmärtämään paremmin. Ja nykytiede on entistä enemmän suhtautumassa myös muihin seksuaalisuuden poikkeaviin muotoihin, kuten sadomasokismiin ja pedofiliaan samaan tapaan. Itse suuntautuminen ei ole sairaus, vaan se, jos siitä on haittaa itselle tai muille.

 

[QUOTE="jelly";30267398] minulle tulee tuntu että olen lukenut samaa aihetta vatvovan tyypin kirjoituksia muualtakin. provo?[/QUOTE]

Olen tottunut siihen, että minua luullaan provoksi, enkä voi sitä mitenkään todistaa vääräksi. Jotenkin ihmisillä on vaan vaikea uskoa keskustelevansa pedofiilin kanssa, koska pedofiili "on aina joku muu". Mutta en varmasti ole ainoa, joka on tästä aiheesta keskustellut. Suomessa on ainakin 20000 pedofiilia, joten olisi ihme jos kukaan niistä ei ottaisi asiaa koskaan puheenaiheeksi.

 

Hyvä aloitus ihan vain senkin takia, että lisääntyvä tietoisuus siitä ettei jokainen pedofiili halua toteuttaa halujaan ja haluaisi apua tuntemuksiinsa toivottavasti johtaa lopulta siihen, että pedofiileille olisi ennaltaehkäisevää apua tarjolla.

Tätä kautta pedofiliaa ilmiönä, ominaisuutena, sairautena - miten vain, pystyttäisiin ymmärtämään paremmin. Tulee aika vinoutunutta dataa koko asiasta, kun ainut tieto on vain heistä, jotka rikkovat lakia.

Tämä on aapeelle ihan keittiöpsykologin kysymys; onko sinulla ollut joku epämiellyttävä suhde aikuiseen naiseen joskus lapsena? Seksuaalinen tai muuten? Oletko saanut aikuisilta (vanhemmiltasi) normaalia hyväksyntää?

Tuo kunnollisen avun tarjoaminen olisi tuhannen taalan kysymys. Siitä olisi varmasti monelle hyötyä, jos vain uskaltaisivat ottaa apua vastaan. Se on niin suuri häpeä monelle, että riski asian paljastumisesta on valtava. Varsinkin kun tiedetään terapeuttien ilmoitusvelvollisuus rikoksista ja se, että ymmärtämystä aiheen ympäriltä on hyvin vähän olemassa. Pelkästään ennakkoluuloja.

Tiedän varmuudella, että monilla on aikamoisia vaikeuksia hyväksyä pedofilia itsessään ja oppia elämään sen kanssa. Pedofiilien hoidosta on onneksi puhuttu viime aikoina:

Miksi pedofiileille tarjotaan terapiaa vasta vankilassa? - Pääkirjoitukset - Pääkirjoitus - Helsingin Sanomat
Lehdistötiedote: Sexpo tarjoaa seksuaalirikoksia ennaltaehkäisevää apua pedofiileille | Sexpo-säätiö

Surullista on, että tuo on rahoituksesta kiinni, vaikka kyse on pikkurahoista. Tuo Dunkelfeld on kaikesta päätellen ollut erittäin toimiva ja siitä on kiinnostuttu maailmanlaajuisesti.

Minulla ei ole olut mitään epämiellyttäviä suhteita naisiin. Kokemus, josta aiemmin kerroin, oli miehen kanssa. Ja perhe oli lapsena ihan normaali, vanhemmat olivat aina kannustavia kaikessa.

 

Ja joo, voisin hyväksyä ihmisenä jos sinun laillasi ymmärtäisi tilanteen. Eli ei koskaan lapsien lähelle.

Muistan jonkun pedofiilidokumentin, jossa he itse kertoivat omista tuntemuksistaan ja jostain syystä sairainta ei ollut minulle se suora seksi tai seksuaaliset teot (ei ole omia lapsia, joten mun mielikuvitus ei pääse sellaiseen tilanteeseen jossa näen tuollaisen tapahtuman, kuulostaa niin utopistiselta etten osaa ees ajatella ja sitä kautta järkyttyä), vaan heidän sataprosenttinen usko siihen, että lapsien kanssa voi olla hellyyttä ja läheisyyttä ja sataprosenttinen romanttinen suhde. Musta kuulostaa että sullakin on jostain syystä tällainen usko. Kun ei niillä lapsilla ole tarvetta suhun, vaikka sulla on niihin. Sun pitäisi vielä pystyä ymmärtämään, että ne "viattomatkin" asiat on sairaita ja epäluonnollisia ja lapsi vaistoaa kaiken tuollaisen todella herkästi.

 

Lasten ajattelemisen voi lopettaa, mutta se ei silti poista pedofiliaa. Seuraus on kuitenkin se, että seksuaaliset ajatukset alkavat voimistua, jos niille ei ole purkautumista.

Tuollainen testosteronin estolääke auttaa varmasti joitain, joilla on vaikeuksia pitää seksuaalisia halua kurissa. Mutta sillä on sivuvaikutuksia. Jossain toisessa jutussa mainittiin mm. masennus. Eikä se auta sellaisiin tapauksiin, jossa joku on sitä mieltä että seksi lasten kanssa on ok, ja ei ota tuollaista lääkettä. Missään tapauksessa tuokaan lääke ei poista sitä, että sukupuolivietti joka tapauksessa kohdistuu lapsiin.

Ei poista kai, mutta jos se poistaa sukupuolivietin, se poistaa ymmärtääkseni myös halut ja ajatukset. Voisi helpottaa omaa elämää? Ja sivuvaikutuksiahan nyt on kaikilla lääkkeillä.... masennuslääkkeilläkin lisääntyneet itsemurhat Jos et haluaisi olla pedofiili, kannattaisi ehkä kokeilla?

Minua jäi mietittymään, millainen on sinun käsityksesi toimivasta parisuhteesta omalla kohdallasi.

Olisiko ihannekumppanisi siis murrosikäistä nuorempi tyttö? Olisiko hän myös henkisessä mielessä sinulle sopiva kumppani? Etkö kaipaisi edes teoriassa aikuista ihmistä puolisoksesi? Jos lapsi täyttäisikin myös henkiset tarpeesi, entäs sitten kun hän kasvaisi isommaksi eikä olisi enää sukupuoliviettisi kohderyhmää ikänsä puolesta? Vai etkö kaipaa parisuhdetta sanan varsinaisessa merkityksessä lainkaan?

Kuinka suhtaudut aikuisiin miehiin ja naisiin, onko sinulla ystäviä tai muita läheisiä ihmisiä? Koetko heidän kanssaan ns. henkistä yhteyttä?

Jos jätät sukupuolivietin tyydyttämisen tarkastelun ulkopuolelle, mitä sellaista kaipaat ja arvelet saavasi lapselta, jota et koe voivasi saada aikuiselta ihmiseltä?

Jos et ajattele diagnoisomaasi pedofiliaa, koetko olevasi muutoin tunne-elämältäsi ns. normaali?

Sanot, että kotisi oli ihan tavallinen. Entäs suhteet vanhempiin?

Mites muuten tuo, että seksuaaliset ajatukset voimistuvat, jos niille ei ole purkautumistietä. Kyllä kai monet yksineläjät (mikseivät parisuhteessakin olijat) viettävät hyvinkin pitkiä aikoja paitsi seksittä, myös täysin ajattelematta ja kaipaamatta seksiä.

 

Lasten ajattelemisen voi lopettaa, mutta se ei silti poista pedofiliaa. Seuraus on kuitenkin se, että seksuaaliset ajatukset alkavat voimistua, jos niille ei ole purkautumista.

Tuollainen testosteronin estolääke auttaa varmasti joitain, joilla on vaikeuksia pitää seksuaalisia halua kurissa. Mutta sillä on sivuvaikutuksia. Jossain toisessa jutussa mainittiin mm. masennus. Eikä se auta sellaisiin tapauksiin, jossa joku on sitä mieltä että seksi lasten kanssa on ok, ja ei ota tuollaista lääkettä. Missään tapauksessa tuokaan lääke ei poista sitä, että sukupuolivietti joka tapauksessa kohdistuu lapsiin.

Ei poista kai, mutta jos se poistaa sukupuolivietin, se poistaa ymmärtääkseni myös halut ja ajatukset. Voisi helpottaa omaa elämää? Ja sivuvaikutuksiahan nyt on kaikilla lääkkeillä.... masennuslääkkeilläkin lisääntyneet itsemurhat! Jos et haluaisi olla pedofiili, kannattaisi ehkä kokeilla?

Minua jäi mietittymään, millainen on sinun käsityksesi toimivasta parisuhteesta omalla kohdallasi.

Olisiko ihannekumppanisi siis murrosikäistä nuorempi tyttö? Olisiko hän myös henkisessä mielessä sinulle sopiva kumppani? Etkö kaipaisi edes teoriassa aikuista ihmistä puolisoksesi? Jos lapsi täyttäisikin myös henkiset tarpeesi, entäs sitten kun hän kasvaisi isommaksi eikä olisi enää sukupuoliviettisi kohderyhmää ikänsä puolesta? Vai etkö kaipaa parisuhdetta sanan varsinaisessa merkityksessä lainkaan?

Kuinka suhtaudut aikuisiin miehiin ja naisiin, onko sinulla ystäviä tai muita läheisiä ihmisiä? Koetko heidän kanssaan ns. henkistä yhteyttä?

Jos jätät sukupuolivietin tyydyttämisen tarkastelun ulkopuolelle, mitä sellaista kaipaat ja arvelet saavasi lapselta, jota et koe voivasi saada aikuiselta ihmiseltä?

Jos et ajattele diagnoisomaasi pedofiliaa, koetko olevasi muutoin tunne-elämältäsi ns. normaali?

Sanot, että kotisi oli ihan tavallinen. Entäs suhteet vanhempiin?

Mites muuten tuo, että seksuaaliset ajatukset voimistuvat, jos niille ei ole purkautumistietä. Kyllä kai monet yksineläjät (mikseivät parisuhteessakin olijat) viettävät hyvinkin pitkiä aikoja paitsi seksittä, myös täysin ajattelematta ja kaipaamatta seksiä.

 

heidän sataprosenttinen usko siihen, että lapsien kanssa voi olla hellyyttä ja läheisyyttä ja sataprosenttinen romanttinen suhde. Musta kuulostaa että sullakin on jostain syystä tällainen usko.

Jos nyt vaan viitsisit sen verran vaivautua, että lukisit, mitä olen aiheesta kirjoittanut tässä ketjussa, niin et väittäisi tuota. Tai sitten vaan uskot mieluummin omia ennakkokäsityksiäsi, mille en kertakaikkiaan voi mitään.

Olennaiset pointtini: seksuaaliset halut pysyy kurissa masturboimalla. Se ei auta läheisyyden kaipuuseen ja romanttisiin tunteisiin.

Kokonaan eri asia on tämä parin muun ylläpitämä keskustelu, jossa kuviteltiin, että uskoisin saavani tyydytettyä tuon tunteen täysisn lasten kanssa. En ole sellaista sanonut, kyseenalaistin vain sen, etteikö pedofiili voisi olla ihan normaalisti ja viattomasti tekemisissä lasten kanssa.

 

Kokonaan eri asia on tämä parin muun ylläpitämä keskustelu, jossa kuviteltiin, että uskoisin saavani tyydytettyä tuon tunteen täysisn lasten kanssa. En ole sellaista sanonut, kyseenalaistin vain sen, etteikö pedofiili voisi olla ihan normaalisti ja viattomasti tekemisissä lasten kanssa.

Luuletko että itse voisit? Mielestäni aikaisemmin sanoit, että välttelet näitä tilanteita koska todennäköisesti haluaisit enemmän - eli sitä kautta sanoisin/sanoisit että ei pedofiili voi koskaan olla TÄYSIN normaalisti ja viattomasti lapsen kanssa.

Enkä mä nyt sanoisi keskustelevani ennakkoluuloni kanssa, kun ne ihmiset itse sanoivat noin. Mä en varsinaisesti tiedä pedofiilien mielenliikkeistä mitään sen suuremmmin, joten vähän on hankala muodostaa ennakkoluulojakaan. Sen tiedän, että kaikki pedofiilit eivät halua toteuttaa halujaan, joten en mä tätä nyt nähdäkseni kauheen hysteerisesti käsittele.

Oot ehkä tottunut enemmän siihen?

 

[QUOTE="jelly";30269707]
Minua jäi mietittymään, millainen on sinun käsityksesi toimivasta parisuhteesta omalla kohdallasi.

Olisiko ihannekumppanisi siis murrosikäistä nuorempi tyttö? Olisiko hän myös henkisessä mielessä sinulle sopiva kumppani? Etkö kaipaisi edes teoriassa aikuista ihmistä puolisoksesi? Jos lapsi täyttäisikin myös henkiset tarpeesi, entäs sitten kun hän kasvaisi isommaksi eikä olisi enää sukupuoliviettisi kohderyhmää ikänsä puolesta? Vai etkö kaipaa parisuhdetta sanan varsinaisessa merkityksessä lainkaan?

Kuinka suhtaudut aikuisiin miehiin ja naisiin, onko sinulla ystäviä tai muita läheisiä ihmisiä? Koetko heidän kanssaan ns. henkistä yhteyttä?

Jos jätät sukupuolivietin tyydyttämisen tarkastelun ulkopuolelle, mitä sellaista kaipaat ja arvelet saavasi lapselta, jota et koe voivasi saada aikuiselta ihmiseltä?

Jos et ajattele diagnoisomaasi pedofiliaa, koetko olevasi muutoin tunne-elämältäsi ns. normaali?

Sanot, että kotisi oli ihan tavallinen. Entäs suhteet vanhempiin?

Mites muuten tuo, että seksuaaliset ajatukset voimistuvat, jos niille ei ole purkautumistietä. Kyllä kai monet yksineläjät (mikseivät parisuhteessakin olijat) viettävät hyvinkin pitkiä aikoja paitsi seksittä, myös täysin ajattelematta ja kaipaamatta seksiä.[/QUOTE]

Älä nyt ajattele, että ihmisen vietit pitäisi olla jotenkin loogisesti perusteltavia. Ne ei ole.

Olen tuota parisuhde asiaa miettinyt, että miten sellainen voisi parhaimmillaankaan toimia. Jos ajatellaan teoreettisesti vaikka parisuhdetta 12-vuotiaan kanssa, niin onhan se selvää, ettei tuon ikäinen ole keskustelukumppaninia aikuisen korvaaja. Mutta jos olisi jonkunlainen parisuhde syntynyt ja kiinnostus on moleminpuolista, niin en näe miksei suhde voisi jatkua aikuisuuteen saakka. Tuskin hylkäisin rakastani vain sen takia, että on kasvanut aikuiseksi. Eihän tavallisetkaan parit hylkää toisiaan, kun eivät ole enää nuoria ja kauniita.

Kaipaan kyllä parisuhdetta, mutta ei sellainen täydellinen suhde mitenkään mahdollinen ole. En pysty motivoitumaan parisuhteeseen sellaisen kanssa, jonka kanssa en haluaisi olla lähekkäin.

En mitenkään vihaa aikuisia, mutta en ole kovin sosiaalinen ylipäätään. Ystäviä on lähinnä netin kautta, toisia jotka ovat kiinnostuneita lapsista. Ei muiden kanssa oikein voi puhua rehellisesti itselle tärkeistä asioista.

En usko että lapsilta muuta haluaisin kun vietin täyttymystä. Tosin en tiedä, olisiko lapsen seura mielestäni muutenkin mukavaa, vaikken olisikaan pedofiili.

Mielestäni olen muuten aivan normaali pedofiliaa lukuunottamatta. Suhde vanhempiin oli ja on edelleen ihan hyvä.

Normaalit yksineläjät harrastaa masturbointia tuohon seksintarpeeseen. Ja kyllä siitäkin tulee pidettyä taukoja kun on jotain muuta innostusta ajoittain.

 

Luuletko että itse voisit? Mielestäni aikaisemmin sanoit, että välttelet näitä tilanteita koska todennäköisesti haluaisit enemmän - eli sitä kautta sanoisin/sanoisit että ei pedofiili voi koskaan olla TÄYSIN normaalisti ja viattomasti lapsen kanssa.

Onko tämä nyt vähän saivartelua mielestäsi?

 

Onko tämä nyt vähän saivartelua mielestäsi?

Yks hiton hailee se minulle on henkilökohtaisesti, mutta vaikutat fiksulta tyypiltä joka on miettinyt paljon asioita itsessään.

Fiksun ihmisen sudenkuoppa valitettavasti on järkeillä mustaa valkoiseksi, koska osaa. Voidaanhan me olettaa, että jossain teoriassa pedofiilin ja lapsen kohtaaminen voisi olla lähes/täysin viaton. Mutta teoriaan se jää, koska tosielämän ja teorian välisen kitkan kohteena ei voi olla yksikään lapsi. Koskaan.

Mutta edellisen olet jo tosiaan itse päättänyt, joten sen enempää se ei minua noin niinkun saivartelun merkeissä kiinnosta.

 

Älä nyt ajattele, että ihmisen vietit pitäisi olla jotenkin loogisesti perusteltavia. Ne ei ole.

Olen tuota parisuhde asiaa miettinyt, että miten sellainen voisi parhaimmillaankaan toimia. Jos ajatellaan teoreettisesti vaikka parisuhdetta 12-vuotiaan kanssa, niin onhan se selvää, ettei tuon ikäinen ole keskustelukumppaninia aikuisen korvaaja. Mutta jos olisi jonkunlainen parisuhde syntynyt ja kiinnostus on moleminpuolista, niin en näe miksei suhde voisi jatkua aikuisuuteen saakka. Tuskin hylkäisin rakastani vain sen takia, että on kasvanut aikuiseksi. Eihän tavallisetkaan parit hylkää toisiaan, kun eivät ole enää nuoria ja kauniita.

Kaipaan kyllä parisuhdetta, mutta ei sellainen täydellinen suhde mitenkään mahdollinen ole. En pysty motivoitumaan parisuhteeseen sellaisen kanssa, jonka kanssa en haluaisi olla lähekkäin.

En mitenkään vihaa aikuisia, mutta en ole kovin sosiaalinen ylipäätään. Ystäviä on lähinnä netin kautta, toisia jotka ovat kiinnostuneita lapsista. Ei muiden kanssa oikein voi puhua rehellisesti itselle tärkeistä asioista.

En usko että lapsilta muuta haluaisin kun vietin täyttymystä. Tosin en tiedä, olisiko lapsen seura mielestäni muutenkin mukavaa, vaikken olisikaan pedofiili.

Mielestäni olen muuten aivan normaali pedofiliaa lukuunottamatta. Suhde vanhempiin oli ja on edelleen ihan hyvä.

Normaalit yksineläjät harrastaa masturbointia tuohon seksintarpeeseen. Ja kyllä siitäkin tulee pidettyä taukoja kun on jotain muuta innostusta ajoittain.

Eli onko läheisyys aikuisen kanssa sinulle asia, jota et halua?
Entäs kun kuvitteellinen lapsikumppanisi kasvaa aikuiseksi. Mitenkäs tuon läheisyyden kanssa sitten? Tällöin et ilmeisesti näkisi häntä enää puoleensavetävänä, muttet hylkäisikään, sillä "Eihän tavallisetkaan parit hylkää toisiaan, kun eivät ole enää nuoria ja kauniita." Kuitenkin tavallisissa pareissa kumppani on aina seksuaalisesti kiinnostavan ikäinen. Vai näetkö itsesi jonkinsortin Humbert Humbertina?

Oletko työssä, onko sinulla työkavereita? Miksi et hankkisi muita kuin toisia pedofiilituttavia? Netissä on helppo hakea hyväksyntää, ja kukaties sinäkin suhtautuisit asiaan toisin ilman hyväksyvää (jopa kannustavaa?) vertaistukea. Väkisinkin tulee mieleen jotain kuvienvaihtoa ynnä muuta oksettavaa touhua, joka ei varmasti ole ainakaan omiaan vähentämään lapsiin kohdistuvaa kiinnostusta. Miksi pedofiili-idenditeettisi pitäisi määrittää kaikkia tuttavuuksiasi?

Muutenkin olisi kiva jos vähän avaisit elämääsi enemmän. Oletko koskaan seurustellut, onko sinulla ollut nuorempana tuttavia/kavereita? Viesteistäsi tulee nimittäin sellainen kuva, että koitat vakuutella olevasi ihan tavallinen jamppa joka on syntymästään asti ollut mikä on, mutta silti pedofiliasi täyttää elämäsi kuin varjo etkä oikein haluakaan pyrkiä siitä pois. Itse olen vakuuttunut että (lähes) kaikki parafiliat ovat ns. opittuja ja niistä voi myös oppia pois. Tai vaikkeivät olisikaan, sopivalla aivojen manipuloinnilla niistä voisi ainakin tulevaisuudessa päästä eroon.

 

Voidaanhan me olettaa, että jossain teoriassa pedofiilin ja lapsen kohtaaminen voisi olla lähes/täysin viaton.

Voiko miehen ja naisen välinen kohtaaminen olla koskaan täysin viaton?

 

Voiko miehen ja naisen välinen kohtaaminen olla koskaan täysin viaton?

Väittäisin että 99 prosenttisesti ei. Jos otetaan vertailuksi aikuisen ja lapsen, joka 99 prosenttisesti on.

Eihän tuollaista voi tarkasti sanoa. Naisen ja miehen kohtaaminen sisältää kaksi aikuista, jolloin molemmilla on mahdollisuus ilmaista jos mennään epämukavuusalueelle kanssakäymisessä. Mies ja nainen voivat ilmein, elein ja sanoin viestittää, mikä kanssakäymisessä miellyttää ja mikä ei. Vaikka kohtaaminen ei ole viaton, niin meillä on valta hallita sitä.

Lapsella tätä mahdollisuutta ei ole, tai hänellä ei ole vastuuta sellaista ilmaista. Me olemme vastuussa käytöksestämme lapsen kanssa.

 

[QUOTE="jelly";30270573]Eli onko läheisyys aikuisen kanssa sinulle asia, jota et halua?
Entäs kun kuvitteellinen lapsikumppanisi kasvaa aikuiseksi. Mitenkäs tuon läheisyyden kanssa sitten? Tällöin et ilmeisesti näkisi häntä enää puoleensavetävänä, muttet hylkäisikään, sillä "Eihän tavallisetkaan parit hylkää toisiaan, kun eivät ole enää nuoria ja kauniita." Kuitenkin tavallisissa pareissa kumppani on aina seksuaalisesti kiinnostavan ikäinen. Vai näetkö itsesi jonkinsortin Humbert Humbertina?

Oletko työssä, onko sinulla työkavereita? Miksi et hankkisi muita kuin toisia pedofiilituttavia? Netissä on helppo hakea hyväksyntää, ja kukaties sinäkin suhtautuisit asiaan toisin ilman hyväksyvää (jopa kannustavaa?) vertaistukea. Väkisinkin tulee mieleen jotain kuvienvaihtoa ynnä muuta oksettavaa touhua, joka ei varmasti ole ainakaan omiaan vähentämään lapsiin kohdistuvaa kiinnostusta. Miksi pedofiili-idenditeettisi pitäisi määrittää kaikkia tuttavuuksiasi?

Muutenkin olisi kiva jos vähän avaisit elämääsi enemmän. Oletko koskaan seurustellut, onko sinulla ollut nuorempana tuttavia/kavereita? Viesteistäsi tulee nimittäin sellainen kuva, että koitat vakuutella olevasi ihan tavallinen jamppa joka on syntymästään asti ollut mikä on, mutta silti pedofiliasi täyttää elämäsi kuin varjo etkä oikein haluakaan pyrkiä siitä pois. Itse olen vakuuttunut että (lähes) kaikki parafiliat ovat ns. opittuja ja niistä voi myös oppia pois. Tai vaikkeivät olisikaan, sopivalla aivojen manipuloinnilla niistä voisi ainakin tulevaisuudessa päästä eroon.[/QUOTE]

En tunne juuri mitään romanttista tai läheisyydenkaipuuta aikuisia kohtaan. Tuskin läheisyys kuitenkaan ylitsepääsemätön olisi ongelma oman rakkaan kanssa, jonka on oppinut tuntemaan ja rakastamaan. Mutta älä multa kysy, en mä tiedä miten tosiasiassa homma menisi.

Mitä tarkoitat Humbert Humbertilla? Onhan se kyllä tietynlainen pedofiilin arkkityyppi, vaikken kovin samaistukaan Humbertiin. En pidä itseäni niin vainoharhaisena. Miten tulkitset ko. opuksen solipsismin?

Olen kyllä töissä ihan hyvässä työpaikassa ja on työkavereita. Harrastan myös erinäisiä ulkoilulajeja, eikä pedofiili-identiteetti ole mitenkään ensisijainen itselleni. Kouluaikoina oli kyllä kaveripiiri, mutta sitten päädyttiin eri suuntiin.

Eiköhän pedofiliaa ole suuntautumisena jo riittävän kauan yritetty muuttaa terapialla, eikä ole minkäänlaista näyttöä, että siinä olisi koskaan onnistuttu.

 

Väittäisin että 99 prosenttisesti ei. Jos otetaan vertailuksi aikuisen ja lapsen, joka 99 prosenttisesti on.

Eihän tuollaista voi tarkasti sanoa. Naisen ja miehen kohtaaminen sisältää kaksi aikuista, jolloin molemmilla on mahdollisuus ilmaista jos mennään epämukavuusalueelle kanssakäymisessä. Mies ja nainen voivat ilmein, elein ja sanoin viestittää, mikä kanssakäymisessä miellyttää ja mikä ei. Vaikka kohtaaminen ei ole viaton, niin meillä on valta hallita sitä.

Lapsella tätä mahdollisuutta ei ole, tai hänellä ei ole vastuuta sellaista ilmaista. Me olemme vastuussa käytöksestämme lapsen kanssa.

Eikö mielestäsi lapsi mitenkään viestisi, jos tilanne olisi jollain tavalla epämiellytävä? Eivätkö lapset suorastaan ilmaise itseään tyypillisesti aikuista helpommin?

 

Eikö mielestäsi lapsi mitenkään viestisi, jos tilanne olisi jollain tavalla epämiellytävä? Eivätkö lapset suorastaan ilmaise itseään tyypillisesti aikuista helpommin?

Lapset voivat olla joko kuvaamasi kaltaisia, tai sitten aivan päinvastaisia; yrittävät miellyttää päästäkseen/selvitäkseen ahdistavasta tilanteesta. Siksi sanoin, että lapselle ei voi antaa vastuuta käyttäytymisestään tuollaisessa tilanteessa. Lapsi kyllä havaitsee epämiellyttävyydet, mutta selviytymiskeino niistä saattaa olla eri kun kuvittelisi.

Muistanpa itsekin lapsuudestani yhden kerran kun humalainen setäni vietti kanssani päivän. Olin sisimmissäni aivan paniikissa ja vaistosin että kaikki ei ole hyvin, mutta olin mukana, hymyilin, söin karkkia ja jälkeenpäin setäni vuosien päästä kuvitteli viettäneeni minun kanssa mukavan päivän. Pelkästään muisto siitä päivästä saa minut voimaan pahoin. Ja hän ei ollut pedofiili, vaan "vain" jonkinsortin päiväkänneissään.

 

Täältäkään ei näköjään vertaistukea löytynyt.
Tämänkin keskustelun loppuun voisin vain lisätä selvennyksen vuoksi ettei pedofiilina olla niinkään sairaitä eikä vinoutuneita ihmisiä, itse luokitelen sen muiden seksuaalisten suuntautumisten joukkoon. On myös tärkeää muistaa että meitä ihmisiä on niin moneen junaan, eikä maailmasta löydä kahta samanlaista pedoa. Jokaisella on omat mieltymyksensä ja omat eettiset rajansa, eikä tätä keskustelua selaillessani tullut itselle sellainen olo että veepee:n kertomaa yritettäisi ymmärtää vaan pikemminkin vierailijat yrittävät tunkea pedofiilin medioista opittuun ahdaskatseiseen muottiin.
Itse "tämän" lisäksi olen heterona kiinnostunut myös aikuisesta ikäluokasta, eikä siksi sopeutuminen yhteiskuntaan tulekkaan olmaan mikään ongelma.
Ongelman tuottaa vain se tarve päästä keskustelemaan jonkun kanssa tästä toisesta minästäni, ilman että joutuisin poliisi kuulusteluihin terapeutin vainoharhaisuuden tai ilmoittamisvelvollisuuden takia. Ps: näin siis ei ole vielä käynyt. Enkä ole toteuttamassakaan halujani koska ymmärrän sen olevan kaikilla tavoin väärin ja pystyn myös pitämään ne riittävän hyvin kurissa enkä anna sille valtaa kuin niinä hetkinä kun olen yksin ja se on turvallista.
Jos joku puhdas hetero nyt lukee tätä niin voi itse ihan ajatusleikkinä hetken miettiä sitä jos heterous olisikin lailla kiellettyä ja vainottua, millaista sellaisessa maailmassa eläminen olisi ja miten tulisit toimeen päivittäin muiden vastakkaisen sukupuolen edustajien kanssa?

 

[QUOTE="jelly";30267398]Onhan mahdollisilla poikalapsillasi pitkät hiuskiehkurat, heidät on ympärileikattu, syöt kosher-sääntöjen mukaan, vastustat ehdottomasti avioeroa, olet niin köyhä kuin mahdollista on nälkään kuolematta, vaikenet seurakunnassa ja näin päin pois?

mutta aiheeseen palatakseni. aloittajan useamman viestin luettuani minulle tulee tuntu että olen lukenut samaa aihetta vatvovan tyypin kirjoituksia muualtakin. provo?

Osa VT:n jutuista poistui UT:n myötä, UT:ssa on pieni lista siitä mitä pakanakansojen kristityiltä vaaditaan. Mutta homoilukielto säilyi. Avioeroon suhtaudun aika nihkeästi, (joissain liitoissa se on välttämätöntä ihan turvallisuuden ja mielenterveyden takia) ja varsinkin uudelleenavioitumiseen...[/QUOTE]
Miksi et kommentoi uusia viestejä ollenkaan?