Alkuperäinen kirjoittaja Aamuäree:
Alkuperäinen kirjoittaja chef:
Alkuperäinen kirjoittaja erilainen kouluttaja:
Alkuperäinen kirjoittaja Aamuäree:
Alkuperäinen kirjoittaja vinkki:
Mä aloittaisin siitä, että koiralla on aina kaulassa kaulapanta. Tai ainakin silloin, kun vieraita tulee. Koira pakotetaan olemaan aloillaan, käsketään istumaan tai maahan (makupalat avuksi).
Kun koira alkaa höseltää liikaa, taas koira rauhoittumaan ja palkkaat hyvästä toivotusta käytöksestä.
Mielipiteitä on monia, mutta itse en ole koiraani koskaan alistanut. Ja uskon, että alistaminen ei ole tarpeen koiraa kouluttaissa.
Ei koulutettaessa, se on totta. Eikä kaikkia koiria tarvitsekaan, oma kultainen noutaja vaikka hösö olikin, totteli hyvin eikä ole koskaan yrittänytkään anastaa ylempää paikkaa vaikka 'laumaan' on tullut uusia jäseniä eikä muutenkaan käyttäytynyt siten että olisi ollut muutenkaan tarpeen näyttää paikkaansa.
MUTTA....... jos koulutus ei ole vielä purrut ja koira tekee jotain että se vaan on pakko alistaa, silloin se tehdään.
Tai koira vaihtaa omistajaa kuten meillä lapsuudenkodissa joskus, koira tuli päälle koska ei ollut varma asemastaan- isä alisti, joutui alistamaan toisenkin kerran ja sen jälkeen olivat ylimmät ystävät ja koira kuin ihmisen mieli.
Appiukon pystykorva vaati multa parikin kertaa kovat otteet ennekuin kaikesta koulutuksesta huolimatta käyttäytyi myös minun läsnäollessani.
Satuteta ei tarpeettomasti silloinkaan, eihän se sitä tarkoita.
Kotonani on aina ollut koiria. Itselläni on koko ikäni ollut koira, yhtäaikaa useampikin. Olen kouluttanut koiria 20v, kilpaillut jne.
Eikä vielä ole tullut tilannetta, että olisin joutunut alistamaan tai sanomaan, että alista...
Niin komps, kun olla vaan voi.
Niin mitä? Jos sakemanni tulee päälle, ei päästä ohitse uutta omistajaansa- niin mitä? Lempeää koulutusta siinä vaiheessa?
Myös mulla on ollut aina koiria, tuo pystykorva on ollut eka johon olen kovia otteita käyttänyt. Joskus on pakko, en mä todellakaan sitä koulutusmetodina käytä, omille koirille en ole joutunutkaan, mutta ei todellakaan ole pystykorvan asia tulla mua kovistelemaan, kun niinkin paljon tekemisissä ollaan, ihmiset eka, sitten vasta lintukoira. Nih.
Tuolla pakkotilanteella en todellakaan tarkoita että jos koira ei istu tms, niin sitten. Vaan siinä tapauksessa että todellakin hyppii silmille ja on jopa vaaraksi, kun mennään LIIAN PITKÄLLE! Tai siinä vaiheessa kun koira tosissaan yrittää alistaa sua.
Nyt kyse on ap:n kultsusta, mutta jos haluat "kovemmista" koirista puhua, niin kyllä mulla on niistäkin kokemus jakaa. Meidän rotikka.
Piloille pokittu ja hakattu koira, joka kävi mieheni iholle kun hänet meille asumaan haettiin. Mieheni ei saanut edes istua samassa huoneistossa, saati että olisi voinut asunnossa kävellä, tai koiran jopa ohittaa.
Mitenkö sitten aloimme koiran kanssa toimimaan...ei, me ei heitetty sitä päin seinää, vaan me kerrottiin sille, että me ollaan ihan ok. Oman turvallisuutemme vuoksi (koska mistäs noista hulluista kakopäistä koskaan tietää) koiralla pidettiin alkuun kuonokoppaa...koska se ihan oikeasti tuli iholle ja kävi myös kiinni.
Me luotiin koiran ja meidän välille luottamussuhde joka tuli, usko täi älä, sillä positiivisella vahvistamisella.
Harva koira on oikeasti aggressiivinen, eli kyllä ne ensisijaisesti perääntyy jos mahdollista. Näin toimi pitkälti myös tämä koira.
Toki kerran sattui haaveri ja tämä koira puri miestäni naamaan niin että naama tietenkin aukesi. Mutta mitä ko. koira olisikaan tehnyt, jos mieheni olisi väkivalloin mennyt makaamaan sen päälle...eipä ois mun miehellä päätä enää lainkaan jälellä.
Ympäri mennän, yhteen tullaan. Mä en koskaan lähtis ketään neuvomaan käymään koiraan käsiksi, koska jos koira vain haluaa, niin siinä käy kyllä sille ihmiselle huonosti.
Mä olen tykseni kouluttanut koirakoita, enkä koskaan ole antanut ohjeeksi käymään koiraan käsiksi. Ja aina on ongelmista selvitty. Ja sitäpaitsi...millä helvetillä sä selätät 65 kg bullmastiffin, jos omaa elopainoa on 50 kg? Mun mielestä pitää löytää sellaiset keinot joilla pystytään kouluttamaan koira kuin koira, eikä kiinnikäyminen ole se, koska isoilla piskeillä se ei toimi. ihminen jää kakkoseksi.
Mä tunnen isot kasat koirakoita jotka kisaa sm-, em ja mm tasolla. Sille tasolle EI päästä pieksemällä koiraa, ainakaan niiden lajien parissa joiden parissa mä pyörin.
En voi millään uskoa että kaikille huipuille kerta toisensa jälkeen tulee vain täydellisiä koiria...kyllä heilläkin on sitä sutta ja sekundaa. Siltikään he eivät koiriinsa väkivalloin kajoa ja saavat niistä ihan unelmia aikaiseksi. Jotta ei, mä en näe että koiriin pitää väkivalloin koskea.
Toki, jos mettästä ampasee mun iholle mulle täysin tuntematon koira niin ihan varmana monotan päin taulua niin paljon kun saappaasta lähtee. Mä olen joutunut ihan kunnolla koiran puremaksi (ei oma, eikä asiakkaan) enkä toistamiseen sitä halua kokea.
Mutta jos kyseessä on koira joka on mulle edes senverran tuttu että olen sen joskus tavannut ja oletuksena on, ettei se tule oikeasti päälle, niin löydän kyllä jonkun muun keinon. Monottamisessa kun on se paha puoli, että siinä pakkaa ihminen kuitenkin jäämään kakkoseksi jos ei saa heti ekaa iskua riittävän perille.
Hienoa, ettet käytä sitä koiraan käsiksi käymistä koulutusmetodina, mutta kun siinä on kuitenkin hirmuisen suuri riski tulla purruksi, niin kannattaa mielestäni pohtia, paljonko sitä tarjoaa eteenpäin myöskään muille.
Jos ap:n isän koira on riehakas kakara, niin en mä näkisi että se yrittää ap:ta alistaa. Sen lapsen se taitaa kokea kaltaisekseen, mutta niinhän ne koirat yleenä tekevät.
Ei meillä ainakaan koirat istu muksujen käskystä, saati tee mitään sen vaativampaa. Toki jos mukuloilla on nami kädessä, niin ne saattaa olla kuulolla, mutta ei muutoin. Ei koira koe lasta johtajakseen, koska lapset ovat arvaamattomia.
Eikä itseasiassa meidän koirat juuri tottele ketään muutakaan, siis esim naapuruston aikuisia. Ja miksi tottelisivatkaan? Eivät he ole koirieni silmissä yhtikäs mitään. Eivät he ole ansainneet koirieni luottamusta tms.
Ja kyseessä kuitenkin on sm-tasollakin kisaava koira, jotta ei mikään perus kotisesse.
Mä ymmärrän ihan hyvin sitä ap:n isän koiraa. Ja edelleenkin, mun mielestä paras on, että se koira laitetaan toiseen huoneeseen/ulos tai vaikka sisällä remmiin siksi aikaa kun ap lapsineen siellä kyläilee. Jos tämä ei isälle sovi, niin eipä isää sitten taida lapsensa ja lastenlapsensa tapaaminen kiinnostaa.
Kuten jokainen tietää, ei se ap:n isän koiran käytös mitenkään kivaa ole. Jos isä ei koiraansa meinaa kouluttaa, ei sitä kukaan muukaan oikein hänen puolestaan tehdä voi.
) tai sitten lopetettava.
