N
"naana"
Vieras
Yhdessä olemme olleet 10 vuotta ei siis mikään ihan uusi suhde ole kyseessä. Paikkakunnalla jossa asumme on aiemmin asunut paljon kavereitani ja nyt kuitenkin suurinosa muuttanut pois ja osaan ei vaan tule nykyään pidettyä yhteyttä kovin aktiivisesti vaikkei mitään erityistä syytä olekaan. Viimeaikoina (ehkä noin kahden vuoden ajan) olen käynyt aina sillointällöin muutaman mukavan työkaverini kanssa shoppailemassa, teatterissa, syömässä, baarissa jne. ja tutustunut samalla heidän puolisoihinsa sekä pieneen kaveriporukkaan jossa viihdyn mutta kaikki ovat minulle suht uusia tuttavuuksia. He ovat usein pyytäneet, että voisin kutsua myös mieheni mukaan. Mutta mieheni ei ole innokas lähtemään vaan vetoaa "kaikkien muiden olevan korkeammin koulutettuja ja kuitenkin he pitävät häntä tyhmänä kun ei ole paljoa kouluja käynyt". Niinsanottujen vanhojen minun kavereiden kanssa viihtyy hyvin (oli heidän koulutuksensa mikä tahansa), mutta jostain syystä ei halua lähteä "uusien" kavereideni kanssa mihinkään vaikka ei ole heihin aiemmin edes tutustunut. Mieheni ei todellakaan ole arka/ujo vaan mielellään tutustuu uusiin ihmisiin. Työkaverini ja "uudet kaverit" eivät edes ole mitenkään superkorkeasti koulutettuja vaan pääasiassa lääkäreitä, porukasta löytyy myös opettaja ja psykologi eli aivan perus työpaikoissa työtä tekeviä ihmisiä.
Onkohan minulta mennyt nyt jokin juttu ohi kun en saa miehestäni mitään muuta syytä puristettua irti miksei halua lähteä meidän kanssa viettämään esim. iltaa. On aina välillä huomautellut (koko seurustelumme ajan) sopivan tilanteen tullen, että olen häntä paremmin koulutettu ja hienommassa työpaikassa. Mutta olen sen luullut olevan lähinnä vitsiä, jokainenhan voi kouluttautua nyky Suomessa niin paljon kuin haluaa. Mielestäni on tärkeämpää, että löytää työn josta todella pitää vaati se sitten koulutusta mikä verran vain ja mieheni viihtyy työssään loistavasti vaikka onkin käynyt amiksen peruskoulun jälkeen.
Onkohan minulta mennyt nyt jokin juttu ohi kun en saa miehestäni mitään muuta syytä puristettua irti miksei halua lähteä meidän kanssa viettämään esim. iltaa. On aina välillä huomautellut (koko seurustelumme ajan) sopivan tilanteen tullen, että olen häntä paremmin koulutettu ja hienommassa työpaikassa. Mutta olen sen luullut olevan lähinnä vitsiä, jokainenhan voi kouluttautua nyky Suomessa niin paljon kuin haluaa. Mielestäni on tärkeämpää, että löytää työn josta todella pitää vaati se sitten koulutusta mikä verran vain ja mieheni viihtyy työssään loistavasti vaikka onkin käynyt amiksen peruskoulun jälkeen.