Olen pettänyt koko yhdessäoloajan miestäni.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Jenni
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
J

Jenni

Vieras
Olemme olleet miehen kanssa yksissä viisi vuotta. Aloimme seurustella, kun minä olin 15-vuotias. Ryhdyin liian nuorena liian vakavaan suhteeseen, mikä ei kuitenkaan ole mikään syy pettämiselleni, eihän siihen pitäisi olla mitään syytä. Tiedän myös, että se ei ole oikein koskaan eikä missään tilanteessa ja olen todellakin tietoinen siitä, että olen tehnyt väärin ja kadun kaikkea tätä.

Silmäni avautuivat vasta tämän viikonlopun jälkeen, kun taas olin erään miehen kanssa viettämässä baari-iltaa.

Olo on tietysti kuvottava, enkä tiedä mitä tekisin. Olen osasta pettämisistäni kertonut miehelle, joka on aina antanut anteeksi. Osittain pettämiseni ovat olleet kostamista siitä, että hänkin on pettänyt minua. Mutta se ei ole syy.
Rakastan miestäni todella, mikä ei ehkä kuulosta uskottavalta, mutta hän on kuin toinen puoliskoni. Jotenkin vain olen kaivannut jännitystä ja kokemuksia elämääni, ja pettäminen on täyttänyt ne aukot elämässäni, jotka nuorena sitoutuminen ja muut ongelmat ovat aiheuttaneet.

Mieheni on nykyään hyvä minulle, mutta pettäminen jäi tavaksi. Harvan kanssa olen seksiä harrastanut, mutta pettämistä on minusta jo hakeutuminen toisten seuraan "siinä mielessä".

Pakko vain purkaa tuntojani. En kaipaa mitään "oot huora, miehes ei ansaitse sua, idiootti... jne." -tekstiä, vaikka tuskin muuta vastaanottoa saan täältä. En kuitenkaan välitä haukkumaviesteistä, sillä olen jo itse haukkunut itseni lyttyyn ja se tuntuu pahimmalta. Meillä ei ole lapsia.
 
Mies ei halua erota minusta, vaikka tietäisikin KAIKEN. Se ehkä on tehnyt pettämisen helpoksikin, kun on voinut olla varma, että oma mies ei hylkää.

Ja tiedän, että kuulostaa uskomattomalta, mutta hän ei halua missään nimessä luopua minusta, teinpä mitä tahansa.

Eihän se ole kuin itse lähteä ja sanoa, että ei pysty enää jatkamaan, mutta kun minäkin haluan jatkaa.
 
Kaiketi sulla on huono itsetunto ja pienenä et saanut isältäs huomiota. Mutta pettäminen on silti aina väärin. Ja jos miehesikin on pettänyt sinua, en tajua miksi olette enää edes yhdessä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Jenni:
Mies ei halua erota minusta, vaikka tietäisikin KAIKEN. Se ehkä on tehnyt pettämisen helpoksikin, kun on voinut olla varma, että oma mies ei hylkää.

Ja tiedän, että kuulostaa uskomattomalta, mutta hän ei halua missään nimessä luopua minusta, teinpä mitä tahansa.

Eihän se ole kuin itse lähteä ja sanoa, että ei pysty enää jatkamaan, mutta kun minäkin haluan jatkaa.

No mutta, miehesi siis hyväksyy ns. vapaan suhteen, ts. sen, että olet muidenkin kanssa? Silloin tasavertaisuuden nimissä sinun pitäisi kai hyväksyä sama häneltä?

Miksi jatkat samaan malliin, jos se tekee olosi pahaksi? Kenties tarvitsisit miehen, joka asettaisi tiukemmat rajat?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Jenni:
Mies ei halua erota minusta, vaikka tietäisikin KAIKEN. Se ehkä on tehnyt pettämisen helpoksikin, kun on voinut olla varma, että oma mies ei hylkää.

Ja tiedän, että kuulostaa uskomattomalta, mutta hän ei halua missään nimessä luopua minusta, teinpä mitä tahansa.

Eihän se ole kuin itse lähteä ja sanoa, että ei pysty enää jatkamaan, mutta kun minäkin haluan jatkaa.

No jos haluat olla tollasen nössykän kanssa. Sovitte kyllä aika hyvin toisillenne. Nössykkä ja biatch, jees jees.
 
Niin no,kyllä se elämässä niin menee,että joutuu maksaa korkojen kera tekonsa!!Etkä todellakaan ole niin korvaamaton nainen miehelles,vaan kun hälläkin silmät avautuu ja kohtaa sen oikeasti arvoisensa naisen;Niin miettii pitkään että mitä sussa petturissa loppujen lopuks näkikään
 
Miten musta tuntuu, että tässä menee nyt rakastaminen ja tietynlainen läheisriippuvuus sekaisin. Jotenkin vaikuttais siltä, että koska ap oli nuori aloittaessaan tämän suhteen, toisen läsnäoloon on tottunut niin, että kuvittelee ettei osaa elää ilman. Toki se jonkinlaista rakkauttakin voi olla. Joka tapauksessa se jokin pitää teidät yhdessä.

Ap:nä miettisin nyt tarkasti suhteessa pysymisen vaikuttimia. Jos toista oikeasti rakastaa ja kunnioittaa, häneen haluaa sitoutua. Luottamuksen pettäminen on melkein pahinta, mitä toiselle voi tehdä. Jos ruoho oikeasti on vihreämpää aidan toisella puolella, sinne sitten vaikka kipeää tekisi. Itse kyllä hetken opettelisin tuntemaan itseäni ennen uutta suhdetta tai vanhan jatkamista.
 
Alkuperäinen kirjoittaja just joo..:
JA porvooooosta PÄIVÄÄ! Ihan selvää!!

Toivottavasti!! Minä en ainakaan henk.koht kattelis sellasta puolisoa kauaa, joka tuollain tekee..
Olisin jo viskannut niska-perse otteella ulos, aikoja sitten.. |O

Miten ihmeessä mies voi hyväksyä pettämistä vai liekkö itsekin sitten vieraissa käynyt kokoajan??

 
Joo no ihan tosissani olen, mutta siinä mielessä onneksi olkoon teille, ketkä epäilette että tämä ei olisi totta. Nimittäin sehän kertoo siitä, ettette voisi itse koskaan pettää ja hyvä niin.

Ehkä vihdoin ja viimein kasvoin aikuiseksi, ymmärsin typeryyteni ja lapsellisuuteni. Ei pettäminen korjaa asioita, päinvastoin.

Ja kyllä, minä olen korvaamaton miehelleni, mikä sinänsä ahdistaakin välillä. Ehkä jotenkin alitajunnassani yritän paeta tätä tilannetta ja ns. vastuutani miehen hyvinvoinnista. Vaikea selittää näin, sillä harva varmasti ymmärtää.

Kiitos siitä, että suurin osa kommenteistanne on ollut asiallisia. Siis mitään olalletaputtamisia kun en tosiaankaan kaipaa enkä halua, enkä edes yritä saada. Mutta toisaalta taas mulle on myöskin turha ILKEILLÄ, sillä tiedän tekemäni virheet ja vääryydet ja kadun niitä, eli ilkeilyt eivät enää aukaise silmiäni, jotka vihdoin ja viimein onneksi viikonloppuna aukesivat ihan itsestään.
 
Niin ja ei meillä mitään "vapaata suhdetta" ole. Ihan vastoin normaalin suhteen sääntöjä olen toiminut mieheni seläntakana. :( :/
Mutta tehtyä ei valitettavasti saa tekemättömäksi. Henkinen krapula ja morkkis tulee varmaan teoistani seuraamaan mua koko ikäni, ja hyvä niin, sillä tunnenpahan tekemieni vääryyksien seuraukset nahoissani.

Saa nähdä kykenenkö loppujen lopuksi enää viettämään koko loppuelämääni mieheni kanssa, aika näyttää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja hmm:
Tunnen samanlaisen jopa samannimisen tyypin. Mitä haet tällä tekstillä, apua? vai mitä?

Ehkä, en tiedä. Lähinnä purin tuntojani. Sillä enää en tarvitse apua ainakaan pettämisen lopettamiseen, vihdoin ymmärsin etten voi jatkaa näin. Ajatukseni ja asenteeni ovat muuttuneet, nyt keskityn olemaan hyvä avovaimo miehelleni. Ehkä se on liian myöhäistä, ehkä milloinkaan ei ole liian myöhäistä.
 

Yhteistyössä