J
Jenni
Vieras
Olemme olleet miehen kanssa yksissä viisi vuotta. Aloimme seurustella, kun minä olin 15-vuotias. Ryhdyin liian nuorena liian vakavaan suhteeseen, mikä ei kuitenkaan ole mikään syy pettämiselleni, eihän siihen pitäisi olla mitään syytä. Tiedän myös, että se ei ole oikein koskaan eikä missään tilanteessa ja olen todellakin tietoinen siitä, että olen tehnyt väärin ja kadun kaikkea tätä.
Silmäni avautuivat vasta tämän viikonlopun jälkeen, kun taas olin erään miehen kanssa viettämässä baari-iltaa.
Olo on tietysti kuvottava, enkä tiedä mitä tekisin. Olen osasta pettämisistäni kertonut miehelle, joka on aina antanut anteeksi. Osittain pettämiseni ovat olleet kostamista siitä, että hänkin on pettänyt minua. Mutta se ei ole syy.
Rakastan miestäni todella, mikä ei ehkä kuulosta uskottavalta, mutta hän on kuin toinen puoliskoni. Jotenkin vain olen kaivannut jännitystä ja kokemuksia elämääni, ja pettäminen on täyttänyt ne aukot elämässäni, jotka nuorena sitoutuminen ja muut ongelmat ovat aiheuttaneet.
Mieheni on nykyään hyvä minulle, mutta pettäminen jäi tavaksi. Harvan kanssa olen seksiä harrastanut, mutta pettämistä on minusta jo hakeutuminen toisten seuraan "siinä mielessä".
Pakko vain purkaa tuntojani. En kaipaa mitään "oot huora, miehes ei ansaitse sua, idiootti... jne." -tekstiä, vaikka tuskin muuta vastaanottoa saan täältä. En kuitenkaan välitä haukkumaviesteistä, sillä olen jo itse haukkunut itseni lyttyyn ja se tuntuu pahimmalta. Meillä ei ole lapsia.
Silmäni avautuivat vasta tämän viikonlopun jälkeen, kun taas olin erään miehen kanssa viettämässä baari-iltaa.
Olo on tietysti kuvottava, enkä tiedä mitä tekisin. Olen osasta pettämisistäni kertonut miehelle, joka on aina antanut anteeksi. Osittain pettämiseni ovat olleet kostamista siitä, että hänkin on pettänyt minua. Mutta se ei ole syy.
Rakastan miestäni todella, mikä ei ehkä kuulosta uskottavalta, mutta hän on kuin toinen puoliskoni. Jotenkin vain olen kaivannut jännitystä ja kokemuksia elämääni, ja pettäminen on täyttänyt ne aukot elämässäni, jotka nuorena sitoutuminen ja muut ongelmat ovat aiheuttaneet.
Mieheni on nykyään hyvä minulle, mutta pettäminen jäi tavaksi. Harvan kanssa olen seksiä harrastanut, mutta pettämistä on minusta jo hakeutuminen toisten seuraan "siinä mielessä".
Pakko vain purkaa tuntojani. En kaipaa mitään "oot huora, miehes ei ansaitse sua, idiootti... jne." -tekstiä, vaikka tuskin muuta vastaanottoa saan täältä. En kuitenkaan välitä haukkumaviesteistä, sillä olen jo itse haukkunut itseni lyttyyn ja se tuntuu pahimmalta. Meillä ei ole lapsia.