Voiko apua saada liikaa?

[auuuh]

Meille syntyi äskettäin vauva. Mies on vielä isyyslomalla ja mummola on lähellä, joten auttajia piisaa. Esikoinen on alle 2v.

Ehdin aamulla olla pari tuntia esikoisen kanssa vauvanhoidon ohessa, kun mummo tuli hakemaan häntä ulos. Päästin, kun vauvakin heräsi juuri syötölle. Lapsi on edelleen sillä reissullaan, isä vietti hänen kanssaan aikaa ulkoillen myös ja poikkesivat sitten mummmolassa lounaalla. Odotin lasta kotiin päiväunille, mutta mummo oli minua auttaakseen nukuttanut tämän itse. Mulla on varmaan vielä vauvahormoneja liikenteessä, kun mulla on kamala IKÄVÄ lasta ja paha mieli, kun en itse päässyt hänen kylkeensä nuuskuttelemaan ja nukuttamaan. Laitoksella kului muutama päivä esikoisesta erossa ja kotiuduttuani tuota ´häntä koko ajan ollut joku kyttäämässä, josko saisi tämän napattua aktiviteeteille.

Taidan laittaa tämän vuodatuksen kirjanmerkkeihin, otta voin palata siihen myöhemmin, taivastelemaan miten hullu olen ollut, kun olen vängällä halunnut hoitaa molemmat lapset niin pitkälle kuin mahdollista. Mutta juuri nyt tuntuu kamalan kurjalta. Mies ymmärsi yskän, mummolle pitäisi esittää asia vielä jotenkin nätisti. Eilen jo meni mummolle herne nenään, kun lasta ei saanutkaan illalla toistamiseen ulos. Mutta juuri silloin vauva nukkui ja tahdoin viettää esikoisen kanssa aikaa kaksin. Minusta hänkin tarvitsee kahdenkeskistä aikaa kanssani, jos vaikka ei tulisi niin mustasukkaiseksikaan.

Olenko mä viiripää hormonihyökyineen, itsekäs vai jotakin muuta?

 

[sama tunne]

Ymmärrän sinua hyvin, vaikka koko ketju mollaisi miten. Itse olen juuri tuollainen kanaemo, joka haluaa pitää tiput siipiensä alla. Kai se on vain joissain äideissä sisään rakennettua

 

[tytönjapoikienmamma]

Jos tuntuu tuolta, niin sitten sinunh pitää sanoa mummolle, että vietätä nyt lapsen kanssa aikaa kahden. Hassu ongelma jotenkin.....

 

[ap_]

Kanaemo! Se kuulostaa varsin osuvalta.

Mä en tahtoisi pahoittaa mummonkaan mieltä, kun auttaahan tämä tahtoo. Enkä mä kehtaisi vinkuakaan, että en tahdo levätä, tahdon muksuni. Molemmat. Mutta äidinvaisto meinaa ajaa järjen yli pitkittäin, jotenkin tämän toisen lapsen myötä vanhemmuus ja äidinrakkaus moninkertaistuivat. Esikoinenkin on monin verroin rakkaampi vielä kuin aiemmin, enkä mä osannut odottaa tällaisia tunnehyökyjä, kun ei niitä ennenkään ole ollut.

 

[ap_]

Jos tuntuu tuolta, niin sitten sinunh pitää sanoa mummolle, että vietätä nyt lapsen kanssa aikaa kahden. Hassu ongelma jotenkin.....

Joo, kun noin selkeästä asiasta on kyse. Mutta mulla taitaa olla järki purkissa ja avaaja hukassa.

 

[tytönjapoikienmamma]

Mutta kiva, että esikoisella on mummo, joka haluaa antaa aikaansa hänelle ja puuhata hänen kanssaan, kun nyt sinulla kuitenkin kaksi lasta ja et samalla tavalla tietenkään voi huomioida esikoista enää. Ja tulevaisuudessakin kiva , että on tukiverkkoa

 

[ap_]

Mutta kiva, että esikoisella on mummo, joka haluaa antaa aikaansa hänelle ja puuhata hänen kanssaan, kun nyt sinulla kuitenkin kaksi lasta ja et samalla tavalla tietenkään voi huomioida esikoista enää. Ja tulevaisuudessakin kiva , että on tukiverkkoa

Tuo on ehdottomasti totta.