L
Lastenlääkäri
Vieras
Miksi Järvisen Heikki pysyi kalpeana.
Järvisen Paavo, joka kävi ensi vuotta koulua, oli sairastunut ja lääkäri pyydettiin häntä katsomaan. Lääkäri tulikin Paavon kotiin, tutki tarkoin sairaan, totesi hänellä olevan tilapäisen kuumeen ja neuvoi, miten sairasta oli hoidettava. Hän vakuutti Paavon äidille taudin pian parantuvan, jos vain sairasta hoidetaan huolellisesti. Äiti rauhoittui ja lupasi tehdä kaiken voitavansa. Siinä jutellessaan lääkäri huomasi vaunussa pikkulapsen sekä uunin reunuksella kuivumassa kapalovaatteita. Kun lääkäri piti paljon lapsista, rupesi hän kyselemään Järvisen rouvalta yhtä ja toista pikku Heikistä - se oli näet pienokaisen nimi. Rouva otti Heikin syliinsä ja näytteli sitä lääkärille. Hän kertoi, että lapsi oli saanut ravinnokseen yksinomaan rintaa - kuten pikkulasten tulee saadakin - hän oli pessyt ja hoidellut sitä parhaimman ymmärryksensä mukaan, mutta sittenkin huoletti häntä lapsukainen. Sen kasvot olivat väriltään kelmeän kalpeat, ja se usein vaikeroitsi tahi makasi väsyneen näköisenä vuoteellansa. Syytä tähän ei äiti voinut ymmärtää. Mutta lääkäri havaitsi kyllä pian, missä oli syy. Hänestä tuntui huoneen ilma kostean ummehtuneelta, ja hänen nenäänsä oli pistänyt jo huoneeseen tullessa pesemättömien kapalovaatteiden löyhkä. Aivan oikein, pienokaisen äiti myönsikin kuivanneensa kapalovaatteita usein pesemättöminä uunin edessä. Niimpä nytkin juuri parhaillaan riippui uunin reunuksella hajahtavia kapaloriepuja, jotka vähää enen lääkärin tuloa oli sinne asetettu. "Se pilaa ilman huoneessa sietämättömäksi aikuisille, saatikka aivan pillulapsille", selitti lääkäri ystävällisesti ja lisäsi: "Tuollaiset hajahtavat rievut myös tärvelevät pienokaisen aran ihon ja edistävät ihotautien syntymistä. Kastuneet kapalovaatteet ovat sentähden aina pestävät ja silitettävät sekä käytettävä uudestaan aivan kuivina". "Sitähän minäkin olen ajatellut", virkkoi tähän lapsen äiti, - "Mutta kun vanhemmat ja kokeneemmat ihmiset ovat sanoneet, että turhaa on joka kastelemisen jälkeen ruveta pesemään ja silittämään kapalovaatteita, niin olen jättänyt sen tekemättä". "Raikas ilma on tuiki välttämättön pienokaisille", jatkoi lääkäri - "Huoneen ilma on koetettava pitää sentähden kaikin tavoin puhtaana tuulettamalla usein. Mutta mitä ihmettä" huudahti hän astuttuaan ikkunan luo, jonka laudalla kasvoi pari kelmeälehtistä verenpisaraa, ja nähdessään ikkunapuoliskojen olevan tiiviisti paperilla kiinni liimatut, joten niitä ei kyetty ollenkaan avaamaan, vaikka oli kesän aika. "Ettekö todellakaan ole pitänyt ikkunoita auki ja tuulettanut siten huoneita"? "Emme ole uskaltaneet, kun tuttavat pelottelivat, että pienokainen vilustuu vedossa", selitti äiti hätääntyen. "Tietysti on varottava, ettei lapsi pääse vilustumaan, mutta ei siinä pelossa saa jättää huonetta tuulettamatta kylminäkään vuodenaikoina, saatikka kesällä, jolloin semmoisesta ei ole puhettakaan. Ei raitista ilmaa sentakia saa pelätä eikä ikkunoita pitää kiinni liimattuna. Mitenkäs asuinhuonetta voi mukavammin tuulettaa kuin juuri ikkunan kautta", selitti lääkäri. "Olenhan minä usein koettanut polttaa katajanhavuja ja sillä tavoin puhdistaa ilmaa", virkkoi tähän ikäänkuin puolustukseen järvisen rouva". "Ei se hyödytä mitään", selitti lääkäri, - "Pilaantunutta ilmaa ei suinkaan paranna katajansavun haju eikä muut keinotekoiset hyvät tuoksut, vaan raikkaan ilman runsas tulvehtiminen huoneeseen. Ei myöskään väkeväntuoksuiset kasvit sitä tee eivätkä ne muutoinkaan ole terveellisiä makuuhuoneessa, ei lapsille eikä aikuisillekaan. Paras keino", jatkoi lääkäri, - "Pienokaisten pysyttämiseksi terveinä on se, että niitä pidetään usein ulkona, varsinkin kesäisin". Tämän kyllä oikeastaan ymmärsi hyvin lasten äiti. Kernaasti hän olisikin vienyt usein pienokaisensa ulos, mutta valitettavasti ei häneltä riittänyt siihen paljoa aikaa - selitti hän lääkärille tämän tehdessä lähtöään - kotiaskareiden takia, kun ruoasta ja muista taloustoimista oli huolehdittava ja samalla yksin hoideltava pientä lasta. Mutta tästä lähtien hän päätti tehdä kaiken voitavansa, jotta lapsukaisensa pysyisi terveenä. Hän päätti myös heti kohta laitattaa ikkunan avattavaan kuntoon ja tuulettaa huonetta joka päivä ikkunaa auki pitämällä, kuten lääkäri oli neuvonut. Parin päivän kuluttua parantui Paavo. Kun lääkäri kävi häntä katsomassa, kiitti Paavon äiti iloisena lääkäriä ystävällisistä neuvoista, joita tämä viime kerralla käydessään oli hyväntahtoisesti antanut.
Järvisen Paavo, joka kävi ensi vuotta koulua, oli sairastunut ja lääkäri pyydettiin häntä katsomaan. Lääkäri tulikin Paavon kotiin, tutki tarkoin sairaan, totesi hänellä olevan tilapäisen kuumeen ja neuvoi, miten sairasta oli hoidettava. Hän vakuutti Paavon äidille taudin pian parantuvan, jos vain sairasta hoidetaan huolellisesti. Äiti rauhoittui ja lupasi tehdä kaiken voitavansa. Siinä jutellessaan lääkäri huomasi vaunussa pikkulapsen sekä uunin reunuksella kuivumassa kapalovaatteita. Kun lääkäri piti paljon lapsista, rupesi hän kyselemään Järvisen rouvalta yhtä ja toista pikku Heikistä - se oli näet pienokaisen nimi. Rouva otti Heikin syliinsä ja näytteli sitä lääkärille. Hän kertoi, että lapsi oli saanut ravinnokseen yksinomaan rintaa - kuten pikkulasten tulee saadakin - hän oli pessyt ja hoidellut sitä parhaimman ymmärryksensä mukaan, mutta sittenkin huoletti häntä lapsukainen. Sen kasvot olivat väriltään kelmeän kalpeat, ja se usein vaikeroitsi tahi makasi väsyneen näköisenä vuoteellansa. Syytä tähän ei äiti voinut ymmärtää. Mutta lääkäri havaitsi kyllä pian, missä oli syy. Hänestä tuntui huoneen ilma kostean ummehtuneelta, ja hänen nenäänsä oli pistänyt jo huoneeseen tullessa pesemättömien kapalovaatteiden löyhkä. Aivan oikein, pienokaisen äiti myönsikin kuivanneensa kapalovaatteita usein pesemättöminä uunin edessä. Niimpä nytkin juuri parhaillaan riippui uunin reunuksella hajahtavia kapaloriepuja, jotka vähää enen lääkärin tuloa oli sinne asetettu. "Se pilaa ilman huoneessa sietämättömäksi aikuisille, saatikka aivan pillulapsille", selitti lääkäri ystävällisesti ja lisäsi: "Tuollaiset hajahtavat rievut myös tärvelevät pienokaisen aran ihon ja edistävät ihotautien syntymistä. Kastuneet kapalovaatteet ovat sentähden aina pestävät ja silitettävät sekä käytettävä uudestaan aivan kuivina". "Sitähän minäkin olen ajatellut", virkkoi tähän lapsen äiti, - "Mutta kun vanhemmat ja kokeneemmat ihmiset ovat sanoneet, että turhaa on joka kastelemisen jälkeen ruveta pesemään ja silittämään kapalovaatteita, niin olen jättänyt sen tekemättä". "Raikas ilma on tuiki välttämättön pienokaisille", jatkoi lääkäri - "Huoneen ilma on koetettava pitää sentähden kaikin tavoin puhtaana tuulettamalla usein. Mutta mitä ihmettä" huudahti hän astuttuaan ikkunan luo, jonka laudalla kasvoi pari kelmeälehtistä verenpisaraa, ja nähdessään ikkunapuoliskojen olevan tiiviisti paperilla kiinni liimatut, joten niitä ei kyetty ollenkaan avaamaan, vaikka oli kesän aika. "Ettekö todellakaan ole pitänyt ikkunoita auki ja tuulettanut siten huoneita"? "Emme ole uskaltaneet, kun tuttavat pelottelivat, että pienokainen vilustuu vedossa", selitti äiti hätääntyen. "Tietysti on varottava, ettei lapsi pääse vilustumaan, mutta ei siinä pelossa saa jättää huonetta tuulettamatta kylminäkään vuodenaikoina, saatikka kesällä, jolloin semmoisesta ei ole puhettakaan. Ei raitista ilmaa sentakia saa pelätä eikä ikkunoita pitää kiinni liimattuna. Mitenkäs asuinhuonetta voi mukavammin tuulettaa kuin juuri ikkunan kautta", selitti lääkäri. "Olenhan minä usein koettanut polttaa katajanhavuja ja sillä tavoin puhdistaa ilmaa", virkkoi tähän ikäänkuin puolustukseen järvisen rouva". "Ei se hyödytä mitään", selitti lääkäri, - "Pilaantunutta ilmaa ei suinkaan paranna katajansavun haju eikä muut keinotekoiset hyvät tuoksut, vaan raikkaan ilman runsas tulvehtiminen huoneeseen. Ei myöskään väkeväntuoksuiset kasvit sitä tee eivätkä ne muutoinkaan ole terveellisiä makuuhuoneessa, ei lapsille eikä aikuisillekaan. Paras keino", jatkoi lääkäri, - "Pienokaisten pysyttämiseksi terveinä on se, että niitä pidetään usein ulkona, varsinkin kesäisin". Tämän kyllä oikeastaan ymmärsi hyvin lasten äiti. Kernaasti hän olisikin vienyt usein pienokaisensa ulos, mutta valitettavasti ei häneltä riittänyt siihen paljoa aikaa - selitti hän lääkärille tämän tehdessä lähtöään - kotiaskareiden takia, kun ruoasta ja muista taloustoimista oli huolehdittava ja samalla yksin hoideltava pientä lasta. Mutta tästä lähtien hän päätti tehdä kaiken voitavansa, jotta lapsukaisensa pysyisi terveenä. Hän päätti myös heti kohta laitattaa ikkunan avattavaan kuntoon ja tuulettaa huonetta joka päivä ikkunaa auki pitämällä, kuten lääkäri oli neuvonut. Parin päivän kuluttua parantui Paavo. Kun lääkäri kävi häntä katsomassa, kiitti Paavon äiti iloisena lääkäriä ystävällisistä neuvoista, joita tämä viime kerralla käydessään oli hyväntahtoisesti antanut.
