Voiko vanhan intohimon saada takaisin?

[epätoivoinen rouva]

Kokeilenpa laittaa tämän viestin myös tänne parisuhde-palstalle, jos saisin paremmin vastauksia kuin tuolla seksi-palstalla...

Eli, voiko vanhan intohimon saada takaisin?
Olemme "vanha" pariskunta, alle nelikymppisiä mutta yhdessä olemme olleet melkein 15 vuotta eli alta kaksikymppisistä asti.

Muistan, että seurustelun alussa (tietysti) emme millään voineet pitää toisistamme näppejä irti ja seksi oli mahtaa, sitä oli usein, kokeilunhaluista ja ihanaa.

Vuosien myötä olen kadottanut kuitenkin täysin intohimoni mieheeni, en halua häntä enää ollenkaan "sillä tavalla". Rakastan häntä paljon, hän on paras ystäväni ja juuri hänen kanssaan haluan jakaa elämäni, aina. Minusta tuntuu että meistä on tullut kämppiksiä, jotka jakavat arjen, laskut ja asunnon. Meillä on kaksi lasta, molemmat jo kouluiässä, joten pikku hiljaa olisi enemmän aikaa ja energiaa myös kahdenkeskiseen oleskeluun ja seksiin, joten siitäkään ei ole kiinni. Enää ei tarvitse joka yö herätä hoitamaan lapsia ja välillä jo voimme viedä heidät hoitoon, matkustella kahdestaan jne.

Haaveilen seksistä vain toisten miesten kanssa, pettänyt en ole, mutta pelkään että se päivä koittaa pian, sillä olen huomannut itsestäni, että myös minä kaipaan hyvää seksiä, mitä en tässä suhteessa saa. Mies on todella nopea, eli laukeaa äkkiä, enkä yleensä ikinä ehdi ns. mukaan homaan, se on ohi ennen kuin edes on alkanutkaan, puhumattakaan siitä ettei mieheni kiihota minua enää ollenkaan.

Haaveilenko turhista, kun haaveilen parisuhteesta jossa seksuaalinen vetovoima säilyy vuodesta toiseen? Käykö näin kaikissa parisuhteissa? Eli kannattaako tyytyä vanhaan, tuttuun ja turvalliseen mieheen jos ei kuitenkaan vaihtamalla (seksi) paranisi kuin vähäksi aikaa? Ja ennen kaikkea, onko enää mahdollista saavuttaa sitä alkuaikojen huumaa ja intohimoa, vai onko meidät tuomittu loppuelämäksi elämään kuin kämppikset, parhaat ystävät, jotka eivät kiihotu toisistaan?

Kiitos jos joku osaa antaa vastauksia. Tämä asia painaa todella paljon mieltäni, pidän kuitenkin seksiä tärkeänä osana parisuhdetta

 

[matami*]

Kirjamarkkinoille on ilmestymässä Helen Fisher'in "Why do we love?" suomennettuna.

Se on melko tieteellistä tekstiä, mutta käsittelee juuri esille tuomaasi aihetta ja jos lohduttaa niin meitä on monia. Itse kuitenkin olen sen verran mietiskelevää sorttia ja ongelmat ovat minulle haaste kuin juosta karkuun niitä. On aina kiinnostavaa tietää mikä saa minut ajattelemaan juuri näin ja kuinka paljon parisuhteissakin on ladattu odotuksia ympäristön asettamien paineiden vuoksi?

Lainaus kuitenkin kirjasta :
"Tietoa rakastumisen dopaminergisesta luonteesta voidaan ehkä hyödyntää parisuhteen aistillisen eroottisuuden säilyttämisessä. Kirjassaan Why Do We Love? Helen Fisher neuvookin vuosikautisessa suhteessa matkustelemaan uusiin maihin tai kokemaan yhdessä erämaiden jylhyys. Jännittävien tilanteiden kun tiedetään stimuloivan dopaminergisia hermoratoja. Ehkä matkakohteen tai kantaravintolan vaihtaminen uudeksi kääntääkin puolison selän illalla haluttuun suuntaan. Kannattanee yrittää, kunhan odotukset eivät muodostu vaatimuksiksi. Vaatimuksina toiveet muuntuvat kovin helposti kaikki mielihyväreseptorit salpaaviksi riidoiksi. Tämän rakkauden säilymisen ja syvenemisen kannalta keskeisen totuuden oppiminen ei taida onnistua ilman surumielistä huumorintajua."

 

[parisuhdehommia]

Kyllä se onnistuu, usko pois. Itse olen ollut saman miehen kanssa jo 20 vuotta, ja kiihkeää on edelleen. Sen eteen pitää tehdä töitä, oikeasti. Asuja, leluja, pelejä, matkoja, hotelliviikonloppuja, tuhmia tekstareita ja sähköposteja, yhteisiä illallisia viinin kera jne jne. Eli kaikkea erilaista, yllätyksellistä. Ja hirmupaljon hellyyttä joka päivä - pusuja ohimennen, sipaisu sinne ja tänne, haleja ja rutistuksia. Joskus voit yllättää miehesi ottamalla häneltä suihin ekstempore, silleen tuhmasti. Tai pyydät panemaan itseäsi vaikka kesken ruuanlaiton. Keksi itse kaikkea mahdollista millä voit piristää suhdettanne.

Turha sanoa, että kun ei sekään mitään sellaista tee, niin miksi minä. Tottakai sinä! Saat takuulla kymmenkertaisesti takaisin kaiken, minkä "uhraat" parisuhteesi toimivuudelle. Mieskin alkaa lämmetä, kun huomaa, miten kuumana olet.

Töitä, töitä ja töitä - palkka tulee kyllä jossain vaiheessa. Jos et ole valmis tekemään mitään suhteesi eteen, niin silloin on parempi erota. Tosin ei se uusi suhdekkaan pitkän päälle kestä, jos senkään eteen ei mitään tee