E
epätoivoinen rouva
Vieras
Olemme "vanha" pariskunta, alle nelikymppisiä mutta yhdessä olemme olleet melkein 15 vuotta eli alta kaksikymppisistä asti.
Muistan, että seurustelun alussa (tietysti) emme millään voineet pitää toisistamme näppejä irti ja seksi oli mahtaa, sitä oli usein, kokeilunhaluista ja ihanaa.
Vuosien myötä olen kadottanut kuitenkin täysin intohimoni mieheeni, en halua häntä enää ollenkaan "sillä tavalla". Rakastan häntä paljon, hän on paras ystäväni ja juuri hänen kanssaan haluan jakaa elämäni, aina. Minusta tuntuu että meistä on tullut kämppiksiä, jotka jakavat arjen, laskut ja asunnon. Meillä on kaksi lasta, molemmat jo kouluiässä, joten pikku hiljaa olisi enemmän aikaa ja energiaa myös kahdenkeskiseen oleskeluun ja seksiin, joten siitäkään ei ole kiinni.
Haaveilen seksistä vain toisten miesten kanssa, pettänyt en ole, mutta pelkään että se päivä koittaa pian, sillä olen huomannut itsestäni, että myös kaipaan hyvää seksiä, mitä en tässä suhteessa saa. Mies on todella nopea, eli laukeaa äkkiä, enkä yleensä ikinä ehdi ns. mukaan homaan, se on ohi ennen kuin edes on alkanutkaan, puhumattakaan siitä ettei mieheni kiihota minua enää ollenkaan.
Haaveilenko turhista, kun haaveilen parisuhteesta jossa seksuaalinen vetovoima säilyy vuodesta toiseen? Käykö näin kaikissa parisuhteissa? Eli kannattaako tyytyä vanhaan, tuttuun ja turvalliseen mieheen jos ei kuitenkaan vaihtamalla (seksi) paranisi kuin vähäksi aikaa? Ja ennen kaikkea, onko enää mahdollista saavuttaa sitä alkuaikojen huumaa ja intohimoa, vai onko meidät tuomittu loppuelämäksi elämään kuin kämppikset, parhaat ystävät, jotka eivät kiihotu toisistaan?
Kiitos jos joku osaa antaa ASIALLISIA vastauksia. Tämä asia painaa todella paljon mieltäni, pidän kuitenkin seksiä tärkeänä osana parisuhdetta.
Muistan, että seurustelun alussa (tietysti) emme millään voineet pitää toisistamme näppejä irti ja seksi oli mahtaa, sitä oli usein, kokeilunhaluista ja ihanaa.
Vuosien myötä olen kadottanut kuitenkin täysin intohimoni mieheeni, en halua häntä enää ollenkaan "sillä tavalla". Rakastan häntä paljon, hän on paras ystäväni ja juuri hänen kanssaan haluan jakaa elämäni, aina. Minusta tuntuu että meistä on tullut kämppiksiä, jotka jakavat arjen, laskut ja asunnon. Meillä on kaksi lasta, molemmat jo kouluiässä, joten pikku hiljaa olisi enemmän aikaa ja energiaa myös kahdenkeskiseen oleskeluun ja seksiin, joten siitäkään ei ole kiinni.
Haaveilen seksistä vain toisten miesten kanssa, pettänyt en ole, mutta pelkään että se päivä koittaa pian, sillä olen huomannut itsestäni, että myös kaipaan hyvää seksiä, mitä en tässä suhteessa saa. Mies on todella nopea, eli laukeaa äkkiä, enkä yleensä ikinä ehdi ns. mukaan homaan, se on ohi ennen kuin edes on alkanutkaan, puhumattakaan siitä ettei mieheni kiihota minua enää ollenkaan.
Haaveilenko turhista, kun haaveilen parisuhteesta jossa seksuaalinen vetovoima säilyy vuodesta toiseen? Käykö näin kaikissa parisuhteissa? Eli kannattaako tyytyä vanhaan, tuttuun ja turvalliseen mieheen jos ei kuitenkaan vaihtamalla (seksi) paranisi kuin vähäksi aikaa? Ja ennen kaikkea, onko enää mahdollista saavuttaa sitä alkuaikojen huumaa ja intohimoa, vai onko meidät tuomittu loppuelämäksi elämään kuin kämppikset, parhaat ystävät, jotka eivät kiihotu toisistaan?
Kiitos jos joku osaa antaa ASIALLISIA vastauksia. Tämä asia painaa todella paljon mieltäni, pidän kuitenkin seksiä tärkeänä osana parisuhdetta.