Voi elämä... Parisuhde ja ihastuminen. :O

Kylläpä tuli suomalaisten avoimuus ja avarakatseisuus taas esille näistä vastauksista.
Itse olen siinä mielessä samanlainen kuin ap, että tykkään tutustua erilaisiin ihmisiin ja kulttuureihin. Tiedän myös että jokainen kulttuurinsa ja uskontonsa edustaja on myös ihminen, joten periaatteessa kaikki on aina mahdollista. Joskaan en nyt suosittele mitään tehtäväks i(jos nyt sellainen tilanne tulisi), koska pettäminen ei oo ikinä kiva juttu kellekään.

Tottakai erilaisiin ihmisiin ja saa pitääkin tutustua jos siltä tuntuu, tässä vain kyse siitä että ap:tä näyttäisin kiinnostava muunkinlainen tutustuminen vaikka sanojensa mukaan on hyvässä parisuhteessa. Mun korviin ainakin särähtää, jos ap rajoittaa miehensä menoja, mutta hänelle kahvittelut ihastuksen kanssa on ok.

Vaikka varmasti joskus jokainen parisuhteessa oleva tuntee itsensä imarrelluksi huomiosta, kannattaisi ap:n miettiä jos hänen miehensä ihastuukin johonkin vastaantulevaan ja lähtisi kahville toivoen jotakin säpinää. Jos ap:n mielestä se on väärin, niin ei hänenkään kannattaisi sinne kahville lähteä.

 

No sullahan oli vipinää itselläsi ainakin Tripodin kanssa todella pitkään, joten pata kattilaa soimaa.

Eikä ees kiellä tapahtunutta.:O

 

Onpa kovaa kritiikkiä nuorelle ihastuneelle tytölle Kukaan meistä ei ole täydellinen, jotkut jopa pystyy sen myöntämään.

Entäs jos ap. ja mormoni rakastuvatkin tulisesti ja löytävät onnen ja täyttymyksen toistensa sylistä. Usko ja rakkaus ovat heidän elämänsä tukipilareita, ja perheonni täyttyy monista pienistä jalkapareista. Ap:n mieskin ensi pettymyksen jälkeen huomaa että kaikki kääntyikin parhain päin, ja löytää hänkin elämänsä rakkauden. Kaikki elävät onnellisina elämänsä loppuun asti, aamen! <3

Suurin osa on jotain täydellisen ja pettäjän väliltä. En minä ole täydellinen, mutta en myöskään leiki tulella ja suunnittele tapaamista ihastumisen kohteen kanssa. Se itse ihastuminen on normaalia, koska me ihmiset ei olla täydellisiä, mutta meillä on myös valmius päättää mitä me teemme sille ihastumiselle. Ei sitä voi puolustella millään epätäydellisyydellä, ihminen on itse vastuussa omista teoistaan ja voi itse päättää mitä tekee ja mitä ei.

 

Haukuit apn iljettäväksi, toit hänen lantiomitat tähän, tykkäilit muiden vinoiluviesteistä, ja se nigerianperintöjuttu oli täysin tarpeellinen ja asiallinen. Moni muu meni pidemmälle vittuilussa mutta olit täysillä mukana lynkkaustouhussa.

Sanoin ap:n juttuja iljettäviksi. Ja sillä tarkoitan nimenomaan sitä, että ei meinaa kertoa miehelleen että on tapaamassa jotain toista miestä .(vaikkakin kaverimielellä, tosin mainitsi kuitenkin että onneksi kyseinen mies on vapaa)
Lisäksi itse on sairaanloisen mustasukkainen ja mies on mikroskoopin alla ettei vaan petä. Se on mielestäni tosi epäreilua. Epäreiluinta on se, että aikoo salaa tavata tätä tyyppiä ja elättelee romanttisia ajatuksia tyypin suhteen. Olisi edes itselleen rehellinen.

Ja koska mä oon joskus toiminut typerästi, niin tiedän, ettei se ole järkevää eikä se oo reilua. Sillä voi pilata elämänsä.

 

Sanoin ap:n juttuja iljettäviksi. Ja sillä tarkoitan nimenomaan sitä, että ei meinaa kertoa miehelleen että on tapaamassa jotain toista miestä .(vaikkakin kaverimielellä, tosin mainitsi kuitenkin että onneksi kyseinen mies on vapaa)
Lisäksi itse on sairaanloisen mustasukkainen ja mies on mikroskoopin alla ettei vaan petä. Se on mielestäni tosi epäreilua. Epäreiluinta on se, että aikoo salaa tavata tätä tyyppiä ja elättelee romanttisia ajatuksia tyypin suhteen. Olisi edes itselleen rehellinen.

Ja koska mä oon joskus toiminut typerästi, niin tiedän, ettei se ole järkevää eikä se oo reilua. Sillä voi pilata elämänsä.

Niin sitä ihmiset ottaa opikseen, sinä otit ja hienoa että myös miehes antoi anteeksi.

 

Tämähän on oikein mainiota viihdettä.

AP suoraan sanoo istuneensa lätäkössä kun kyttäsi vierasta miestä ja suunnitteli seksiä päässään jo tyypin kanssa jne jne..

Mitä selitellään? kulttuurit ja uskonnot, erilaisuudet... kiinnostunut niistä jaada jaada...


VOE HELEVETTI

 

Eikä ees kiellä tapahtunutta.:O

En kiellä. Mutta sen mä sanon, ettei palstalla siitä tiedetä mitään, pelkästään oletetaan. En rupea tarkentamaan asiaa, mut jos ihan hirvee tarve on asiaa pohtia, niin yksärillä voin kyllä rehellisesti vastailla. Pettymys varmaan sitten tulee vaan kun ei asia niin kummoinen ollutkaan kuin oletus on.

 

Näpäytin häpigöörliä siitä että...

Naisten ikiaikainen tarve "näpäytellä" toisiaan... Ja kun joku tästä tarpeesta mainitsee, niin kaikki kiistetään.

 

Onpa kovaa kritiikkiä nuorelle ihastuneelle tytölle Kukaan meistä ei ole täydellinen, jotkut jopa pystyy sen myöntämään.

Entäs jos ap. ja mormoni rakastuvatkin tulisesti ja löytävät onnen ja täyttymyksen toistensa sylistä. Usko ja rakkaus ovat heidän elämänsä tukipilareita, ja perheonni täyttyy monista pienistä jalkapareista. Ap:n mieskin ensi pettymyksen jälkeen huomaa että kaikki kääntyikin parhain päin, ja löytää hänkin elämänsä rakkauden. Kaikki elävät onnellisina elämänsä loppuun asti, aamen! <3

Ei kyse ole siitä kellä on onni vaan siitä, että AP on mielenvikainen kun kehtaa olla mustasukkainen ja miestään rajoittava samassa kun itse ihastuu ilman omantunnon tuskia vain koska saa ihanaa hyväksyntää ja perhosia vatsaan.

 

Suurin osa on jotain täydellisen ja pettäjän väliltä. En minä ole täydellinen, mutta en myöskään leiki tulella ja suunnittele tapaamista ihastumisen kohteen kanssa. Se itse ihastuminen on normaalia, koska me ihmiset ei olla täydellisiä, mutta meillä on myös valmius päättää mitä me teemme sille ihastumiselle. Ei sitä voi puolustella millään epätäydellisyydellä, ihminen on itse vastuussa omista teoistaan ja voi itse päättää mitä tekee ja mitä ei.

Eihän se ole pettämistä jos ihastuu ja tutustuu ja rakastuu elämänsä mieheen! Siinä vaiheessa voi kertoa avopuolisolleen missä mennään, rakkaus on syttynyt, hän ei ole kohde, anteeksi, hyvä loppuelämää, onneksi kaikki kuitenkin selvisi nuoruusvuosina ennen perheen perustamista.

Mitä sitten pitäisi tehdä? Hirttäytyä moraalin köyteen, tukahduttaa tunteensa iäksi ja jäädä pokaystävän kanssa yhteen vaikka tietää sisimmässään että oli ollut valmis vaihtamaan tämän toiseen, todelliseen rakkauteen, ja kaikki tämä vain siksi että olisi rumaa loukata poikkiksen tunteita kertomalla totuuden...

Tiedän, ihastumisia tulee ja menee, mutta joskus, kerran elämässään soisin jokaisen tuntevan sen YHDEN ihastumisen, joka muuttaa loppuelämän suunnan, riippumatta siitä tartutko tilaisuuteen vai et. Tämä voi olla ap:n tilaisuus, ja meistä kukaan ei voi sitä kieltää...

 

Niin sitä ihmiset ottaa opikseen, sinä otit ja hienoa että myös miehes antoi anteeksi.

Liian kalliita tommoset oppitunnit. Lisäksi niistä jää kannettavaksi sellainen itseinho ja kuvotus, etten toivois kenellekään. Jos on vielä sinisilmäinen ja ajattelee että parisuhteessa nähdään vaan toisensa ja aina ja ikuisesti rakastetaan niin se on sääli, jos sen menee pilaamaan sen takia, että on tavallaan niin epävarma itsestään että sekoaa heti kun joku mies huomioi tai näyttää ihastuneelta. Pitäisi tajuta se, että ei ole mitenkään tavatonta jos joku mies on kiinnostunut, ei se oo mitään ainutkertaista, eikä sen takia kannata huumaantua omasta erinomaisuudestaan. Sitten vaan pilaa asioita.

Ap on puhunut parisuhteesta niin naiivisti, että on mun mielestä sääli, jos hän menettää sen ajattelutavan omien mokailujen takia.

 

Eihän se ole pettämistä jos ihastuu ja tutustuu ja rakastuu elämänsä mieheen! Siinä vaiheessa voi kertoa avopuolisolleen missä mennään, rakkaus on syttynyt, hän ei ole kohde, anteeksi, hyvä loppuelämää, onneksi kaikki kuitenkin selvisi nuoruusvuosina ennen perheen perustamista.

Mitä sitten pitäisi tehdä? Hirttäytyä moraalin köyteen, tukahduttaa tunteensa iäksi ja jäädä pokaystävän kanssa yhteen vaikka tietää sisimmässään että oli ollut valmis vaihtamaan tämän toiseen, todelliseen rakkauteen, ja kaikki tämä vain siksi että olisi rumaa loukata poikkiksen tunteita kertomalla totuuden...

Tiedän, ihastumisia tulee ja menee, mutta joskus, kerran elämässään soisin jokaisen tuntevan sen YHDEN ihastumisen, joka muuttaa loppuelämän suunnan, riippumatta siitä tartutko tilaisuuteen vai et. Tämä voi olla ap:n tilaisuus, ja meistä kukaan ei voi sitä kieltää...

Tottakai, mutta minun mielipide on se että ennen kuin lähdetään kokeilemaan sitä vierasta, se ilmoitetaan sille omalle kumppanille jotta tämä saa vapaasti valita jääkö odottelemaan loppuyhteenvetoa siitä kumpi nyt oli parempi vai lähteekö itsekin väljemmille vesille!
Pettäminen ei ole oikein vaikka se olisi kuinka hekumallinen tilanne ja mieletön ihastus!

 

Eihän se ole pettämistä jos ihastuu ja tutustuu ja rakastuu elämänsä mieheen! Siinä vaiheessa voi kertoa avopuolisolleen missä mennään, rakkaus on syttynyt, hän ei ole kohde, anteeksi, hyvä loppuelämää, onneksi kaikki kuitenkin selvisi nuoruusvuosina ennen perheen perustamista.

Mitä sitten pitäisi tehdä? Hirttäytyä moraalin köyteen, tukahduttaa tunteensa iäksi ja jäädä pokaystävän kanssa yhteen vaikka tietää sisimmässään että oli ollut valmis vaihtamaan tämän toiseen, todelliseen rakkauteen, ja kaikki tämä vain siksi että olisi rumaa loukata poikkiksen tunteita kertomalla totuuden...

Tiedän, ihastumisia tulee ja menee, mutta joskus, kerran elämässään soisin jokaisen tuntevan sen YHDEN ihastumisen, joka muuttaa loppuelämän suunnan, riippumatta siitä tartutko tilaisuuteen vai et. Tämä voi olla ap:n tilaisuus, ja meistä kukaan ei voi sitä kieltää...

On väärin olla parisuhteessa, jos vain odottelee, että milloin SE OIKEA kävelee vastaan ja jokaisen ihastuksen kanssa pitää käydä treffeillä siltä varalta, että hän on SE OIKEA. Tuota varten ollaan sinkkuja. Parisuhteeseen mennään sitten kun SE OIKEA kävelee vastaan ja sitten ei enää lähdetä niiden muiden ihastusten kanssa treffeille.

 

Paskapuhetta. Onhan se pussaillutkin vierasta. Ja nimenomaan oon aina sanonu ettei koskaan voi tietää ja ei voi edes itsestään varmaksi sanoa. Mutta ei ainakaan ilmi ole tullut systemaattista pettämistä. Se ois loppu meidän suhteelle jos se olisi sellaista selvinpäin harkittua. Oon minäkin pussannu vierasta ja aamulla miettinyt että mitä helvettiä minä tein ja miksi. Vaikka aina sanotaankin toisin, niin humala on kyllä lieventävä asianhaara.
Minä en faktana ole pettämättömyyttä sanonut. Näpäytin häpigöörliä siitä että naljaili minulle suhteestamme parin viikkoa taakse päin mutta nyt sitten itse on selvinpäin järjestelmällisesti härkkimässä itseään.
Jos me oltaisiin miehen kanssa varmoja siitä pettämättömyydestä niin me juotaisiin vieläkin kirkkaita. Ne on pannassa ellei olla kahdestaan koska aina on kärkkyjiä ja "yli"seksuaalisina ihmisinä meillä molemmilla on taipumusta liialliselle fyysiselle läheisyydelle eikä aina tajuta edes kuka siinä vieressä on. Onneks ei mitään vakavaa ole tapahtunut mutta tuo viinattomuus on nyt se juttu millä me pidetään huoli ettei ylilyöntejä tule. Yhteinen päätös oli se.
.

Ja maiääs. Jos toista rakastaa tosissaan, niin ei sitä halua loukata edes humalassa.

 

Nooh, nuoret tietää aina parhaiten. Riippumatta siitä mitä oikeasti sitten tekevät elämässä.

 

Onpa kovaa kritiikkiä nuorelle ihastuneelle tytölle Kukaan meistä ei ole täydellinen, jotkut jopa pystyy sen myöntämään.

Entäs jos ap. ja mormoni rakastuvatkin tulisesti ja löytävät onnen ja täyttymyksen toistensa sylistä. Usko ja rakkaus ovat heidän elämänsä tukipilareita, ja perheonni täyttyy monista pienistä jalkapareista. Ap:n mieskin ensi pettymyksen jälkeen huomaa että kaikki kääntyikin parhain päin, ja löytää hänkin elämänsä rakkauden. Kaikki elävät onnellisina elämänsä loppuun asti, aamen! <3

Ahas, nyt repästiin herttasarja esiin.

Oliks tää se N 7; "Palapeli murskatuilla sydämillä"?:xmas:

 

Sanoin ap:n juttuja iljettäviksi. Ja sillä tarkoitan nimenomaan sitä, että ei meinaa kertoa miehelleen että on tapaamassa jotain toista miestä .(vaikkakin kaverimielellä, tosin mainitsi kuitenkin että onneksi kyseinen mies on vapaa)
Lisäksi itse on sairaanloisen mustasukkainen ja mies on mikroskoopin alla ettei vaan petä. Se on mielestäni tosi epäreilua. Epäreiluinta on se, että aikoo salaa tavata tätä tyyppiä ja elättelee romanttisia ajatuksia tyypin suhteen. Olisi edes itselleen rehellinen.

Ja koska mä oon joskus toiminut typerästi, niin tiedän, ettei se ole järkevää eikä se oo reilua. Sillä voi pilata elämänsä.

Näin se menee. Ensin on itse nuori, sitten nuoret naiset alkavat vähitellen iljettää kunnes ei enää pysty olemaan vaiti. Täyden aikuistumisen vaiheessa paheksuu sitten täysin avoimesti.

 

On väärin olla parisuhteessa, jos vain odottelee, että milloin SE OIKEA kävelee vastaan ja jokaisen ihastuksen kanssa pitää käydä treffeillä siltä varalta, että hän on SE OIKEA. Tuota varten ollaan sinkkuja. Parisuhteeseen mennään sitten kun SE OIKEA kävelee vastaan ja sitten ei enää lähdetä niiden muiden ihastusten kanssa treffeille.

näinhän se ideaalimaailmassa menis mutta totuus on että kaikenlaista pettämistä tapahtuu ja heti paljon

 

[QUOTE="asdf";29554617]Ja maiääs. Jos toista rakastaa tosissaan, niin ei sitä halua loukata edes humalassa.[/QUOTE]

Kännissä ei järki päätä pakota.
Parempi pysyä poissa kännistä jos siinä tilassa on taipumusta lähteä vieraiden matkaan tms.
Kuten VR tuossa kirjoittelikin.

 

Liian kalliita tommoset oppitunnit. Lisäksi niistä jää kannettavaksi sellainen itseinho ja kuvotus, etten toivois kenellekään. Jos on vielä sinisilmäinen ja ajattelee että parisuhteessa nähdään vaan toisensa ja aina ja ikuisesti rakastetaan niin se on sääli, jos sen menee pilaamaan sen takia, että on tavallaan niin epävarma itsestään että sekoaa heti kun joku mies huomioi tai näyttää ihastuneelta. Pitäisi tajuta se, että ei ole mitenkään tavatonta jos joku mies on kiinnostunut, ei se oo mitään ainutkertaista, eikä sen takia kannata huumaantua omasta erinomaisuudestaan. Sitten vaan pilaa asioita.

Ap on puhunut parisuhteesta niin naiivisti, että on mun mielestä sääli, jos hän menettää sen ajattelutavan omien mokailujen takia.

Kalliitahan ne on mutta tosiaan oppitunteja. Ja hyvin usein nimenomaan vahvistavia ja avarruttavia kokemuksia. Meille on viimeisen vuoden aikana sattunut muutama juttu jotka on karistaneet kätevästi sitä mustavalkoisuutta ja vaaleanpunaisia laseja.
Mutta eikö vain ole voimaannuttava tunne kun rakkaus kantaa, on mahdollista antaa ja saada anteeksi, voi aidosti nauraa ja rakastaa sitä kumppania jonka kanssa on itkenyt katkeratkin itkut ja sitten kuitenkin voittanut? Älä ainakaan itseäsi soimaa, olet vain ihminen, erehtynyt, ollut vähän hölmö. Se on elämää.
Ja et sä mitään peittoa ole ollut missään heiluttamassa. Pienet synnit on mahdollista saada anteeksi, joskus jopa isotkin.
Ja etköhän tuota nyt ole onnellinen ja miehesi myös?

 

On väärin olla parisuhteessa, jos vain odottelee, että milloin SE OIKEA kävelee vastaan ja jokaisen ihastuksen kanssa pitää käydä treffeillä siltä varalta, että hän on SE OIKEA. Tuota varten ollaan sinkkuja. Parisuhteeseen mennään sitten kun SE OIKEA kävelee vastaan ja sitten ei enää lähdetä niiden muiden ihastusten kanssa treffeille.

En paljoa pistäisi sen ihmisen parisuhteen varaan joka elää yltiöromanttisessa maailmassa nimeltä "se oikea".

Kun sen sijaan voisi nauttia elämästä ja ihmisistä sellaisenaan ilman että pitää asettaa jalustalle ketään.

Saattaisi muutama parisuhdeväkivallan kohdekin olla vähemmän jos ei tämä harha olisi niin suosittu.

Toisesta ihmisestä voi nauttia ilman että kehittelee jotain glooriaa sille toiselle tai parisuhteelleen.

Suhdetta voi arvostaa ja rakkautta voi olla olemassa ilman arvonimiä tai harlekiinikirjojen kohtauksia.

 

Kalliitahan ne on mutta tosiaan oppitunteja. Ja hyvin usein nimenomaan vahvistavia ja avarruttavia kokemuksia. Meille on viimeisen vuoden aikana sattunut muutama juttu jotka on karistaneet kätevästi sitä mustavalkoisuutta ja vaaleanpunaisia laseja.
Mutta eikö vain ole voimaannuttava tunne kun rakkaus kantaa, on mahdollista antaa ja saada anteeksi, voi aidosti nauraa ja rakastaa sitä kumppania jonka kanssa on itkenyt katkeratkin itkut ja sitten kuitenkin voittanut? Älä ainakaan itseäsi soimaa, olet vain ihminen, erehtynyt, ollut vähän hölmö. Se on elämää.
Ja et sä mitään peittoa ole ollut missään heiluttamassa. Pienet synnit on mahdollista saada anteeksi, joskus jopa isotkin.
Ja etköhän tuota nyt ole onnellinen ja miehesi myös?

Mä oon enemmän rakastunut kuin ikinä. Ja tunnen miestä kohtaan sellasta kunnioitusta mitä en ennen tuntenut.

 

näinhän se ideaalimaailmassa menis mutta totuus on että kaikenlaista pettämistä tapahtuu ja heti paljon

Se, että jotkut pettää ei ole mikään oikeutus sille, että itsekin saa pettää. Ideaalimaailmassa kukaan ei tappaisi ketään, mutta koska Suomessa tapetaan noin 70 ihmistä vuodessa, tarkoittaako se sitä, että minunkin on ihan ok tappaa joku?

 

Kännissä ei järki päätä pakota.
Parempi pysyä poissa kännistä jos siinä tilassa on taipumusta lähteä vieraiden matkaan tms.
Kuten VR tuossa kirjoittelikin.

En ymmärrä sellaista kännitilaa, jossa petetään omaa rakasta. Mun mieskään ei ymmärrä, lähtöpassit sais molemmat jos pettäis riippumatta siitä onko humalassa vai selvinpäin. Jos ei kontrolloi omaa käytöstään yhtään kännissä (itsekin kyllä kännit joskus vetäisen, enkä silti ymmärrä miten tuohon tilaan voi juoda ittensä), niin sitten on todellakin juomatta jo ennen sitä ensimmäistä pettämistä. Viina on vaan tekosyy ja humalassahan ne oikeat tunteet nousee pintaan. Eli onko sittenkään VR ja muut kännipettäjät löytäneet sitä oikeaa? Epäilen.

 

[QUOTE="asdf";29554617]Ja maiääs. Jos toista rakastaa tosissaan, niin ei sitä halua loukata edes humalassa.[/QUOTE]

Niin minäkin luulin. Kunnes olin ihan pöljä, humalassa. Kunnes minun mies oli ihan pöljä, humalassa.
Ja rakkautta meillä on, helvetin paljon.
Viimeksi nyt viikonloppuna puitiin kaikkia tapahtumia ystäväpariskunnan kanssa ja meitä oli siinä 4 ihmistä jotka kaikki sanottiin sitä mitä esim. ravintolamaailmassa töissä ollessaan näkee; kun se viina on tarpeeksi veressä ja ei tajuta niin se maailman onnellisinkin ja rakastavinkin puoliso saattaa mokata.
Kuten peyote sanoi, ne on kalliita oppitunteja tajuta mitä voi menettää mutta sieltä voi nousta entistä vahvempina kun vain asiat selittää ja asiat tajuaa.
Me tajuttiin jättää väkevät pois, case is closed.