Viiltelyarvet pilaavat juhlalookin :(

olen 17-vuotias, ahdistunut ja monta vuotta masennuksen kanssa tasapainoillut tyttö. kun ensimmäisiä kertoja viiltelin n.14-vuotiaana taustalla oli selkeästi halu tehdä jotain "tosi rankkaa" ja saada joku huomaamaan paha oloni. tosin olen aina huolellisesti piilotellut jälkiä enkä mielelläni puhu asiasta. nykyään tästä itsensä vahingoittamisesta on tullut minulle melkein jo tapa, johon palaan aina uudestaan asioiden näyttäessä synkiltä ja toivottomilta. ajattelen usein, että haluaisin lopettaa, mutta lopulta kuitenkin tartun aina taas veitseen. arvet muistuttavat päivittäin heikkoudestani..

 

olen 17-vuotias, ahdistunut ja monta vuotta masennuksen kanssa tasapainoillut tyttö. kun ensimmäisiä kertoja viiltelin n.14-vuotiaana taustalla oli selkeästi halu tehdä jotain "tosi rankkaa" ja saada joku huomaamaan paha oloni. tosin olen aina huolellisesti piilotellut jälkiä enkä mielelläni puhu asiasta. nykyään tästä itsensä vahingoittamisesta on tullut minulle melkein jo tapa, johon palaan aina uudestaan asioiden näyttäessä synkiltä ja toivottomilta. ajattelen usein, että haluaisin lopettaa, mutta lopulta kuitenkin tartun aina taas veitseen. arvet muistuttavat päivittäin heikkoudestani..

Tahdonvoimalla. Ja sitä tarvitaan heikkoina hetkinä PALJON. Itselläni on vähän helpottanut jääpalan puristaminen nyrkissä kun on ollut pahimpia haluja tarttua veitseen.

 

Älä häpee niit, arvet kertoo elämästä, mä en piilota arpiani joita on toisaalta kämmenestä olkapäähän asti. Jos kuitenkin haluut ne pois, mikset rasvaa, laita puuterivoidetta ja puuteria. Itellä toimi, mutta päätin antaa muiden tietää elämästäni.

 

Oon vasta 13.v. tyttö ja mulla on noin 63 viitoo käsissä. ne on tosi kipeet ja punaset ;< mulla on tässä lähiaikoina tulossa juhlat et miten voisin peittää jäljet kun en kehtais olla pitkä hihasessa paidassa koko päivää?

 

Juhlahansikkaat piettää kätevästi.

 

Samaa mieltä olette olleet todella tyhmiä pentuja!

 

Mulla kulkee vasemman solisluun yli 15 cm pitkä ja sentin levyinen arpi 15 vuoden takaisesta leikkauksesta. Kuukausi sitten oikea olkapää tähystettiin ja tulos viisi pientä arpea. Oikeassa kyynärpäässä kymmenen sentin arpi. Vyötäröstä alaspäin en edes alota. En ole huomannut että kukaan tuijottaisi. Ihmiset huomaa yllättävän vähän

 

mitä enemmän kyyristelee sitä paremmin muut huomaavat. Itsetunto kohdilleen, kaunis hymy naamalle niin kukaan ei sun käsivarsia katsele. Jos katsoo niin mitä sitten? Selvää varmasti on että arvet ovat vanhoja, ja jos joku kysyy, sanot huolettomasti että tuli nuorena vähän hölmöiltyä. Ei sen tarvitse olla iso asia. Arpia riittää melkeen jokaisella.

 

Äääks! nyt äkkiä apua! miten 13.v. saa peitettyy viiltely arvet jotka on aika uusia vielä??

 

Jos haluat pukeutua juhlavaan, niin eihä se tarkoita että tarttis hihattomissa tai lyhythihaisissa viihtyä. Mun juhlavimpaan asuun kuuluu semmonen bolero-tyyppinen jakku, jossa on korkeat, näyttävät kaulukset ja pitkät hihat. Alle kuuluu hihaton musta mekko, mutta tuota jakkua voi kyllä yhdistellä muihinkin asuihin. Eli jos arvet ahdistaa, niin mene ja törsää kerran sellaiseen juhlapukuun jossa viihdyt :hug:

 

itselläni on ylioppilasjuhlat nyt lauantaina ja kolme paksua punalilaa arpea vaseammassa kädessä, monta pienempää ja melkein huomaamattomia oikeassa... en vielä tideä miten saisi kerrottua ja seliteltyä äidilleni että miksi minä pidän ylppärijuhlissani villatakkia mekon päällä.. kun oltiin ostamassa mekkoa piirsin tusseilla kuvan, olihan se lapsellista mutta en keksinyt muuta... nyt olen kokeillut meikkivoiteella peittää mutta ei se onnistu, arvet näkyvät kuitenkin... toivon niin paljon että lauantaina sataisi!!!

 

ota joku tatska siihen... mulla toisessa kädessä viiltelyhaavoja kanssa ja ajattelin siihen jonkun kuvan ottaa. eivät toki voi arvelle suoraan hakata kuvaa, mutta niin että ne saisi sinne tavallaan sekaan piiloon.

 

Voisko noita arpia jossain plastiikkakirurgilla hävittää pois?

Onkohan jo niin kehittynyttä kauneustiede...?

 

Mua myös harmittaa ja hävettää niin vietävästi nuoruuden tyhmyys Kaverit tietävät, mutta sukulaiset ja omat vanhemmat eivät tiedä. 10 vuotta olen jo peitellyt käsivarsiani ja voitte kuvitella että ahdistaa aina kesän tullen kun ei voi olla rennosti t-paidalla ja topeilla. Arvet eivät ole koholla, ovat vaaleita ja kapeita mutta ei niihin tartu mikään ruskettava voide yms. Talvella niitä ei hirveästi huomaa, mutta kesällä kun muu iho ruskettuu niin ne hyökkää silmille. Ne joilla on tummia arpia, ne saa vaaleammaksi apteekin KeloCotella.

Olen kokeillut itse hioa ihoa rikki ja saada viiltojen tilalle edes jonkun muun mallista jälkeä, mutta ei onnistu. Tyhmää sekin, mutta haluan niistä eroon!

 

Miten mä saisin tultua ulos kaapista? En haluaisi sanoa vanhemmilleni että ovat niitä perinteisiä viiltoja itsensävahingoittamis tarkoituksessa, vaan jotain kuten verivalajuttuja tms. Keksikää mulle tarina!

 

Miten mä saisin tultua ulos kaapista? En haluaisi sanoa vanhemmilleni että ovat niitä perinteisiä viiltoja itsensävahingoittamis tarkoituksessa, vaan jotain kuten verivalajuttuja tms. Keksikää mulle tarina!

Miksi? Miksi ei voi myöntää olleensa vain ihminen?

 

itselläni on ylioppilasjuhlat nyt lauantaina ja kolme paksua punalilaa arpea vaseammassa kädessä, monta pienempää ja melkein huomaamattomia oikeassa... en vielä tideä miten saisi kerrottua ja seliteltyä äidilleni että miksi minä pidän ylppärijuhlissani villatakkia mekon päällä.. kun oltiin ostamassa mekkoa piirsin tusseilla kuvan, olihan se lapsellista mutta en keksinyt muuta... nyt olen kokeillut meikkivoiteella peittää mutta ei se onnistu, arvet näkyvät kuitenkin... toivon niin paljon että lauantaina sataisi!!!

Kämmekkäät väännät kauniista langasta. Yhden illan juttu.

 

Mullakin on toinen kyynärvarsi täynnä vanhoja arpia, mutta en ole peitellyt niitä sen jälkeen, kun muutin pois kotoa 16-vuotiaana. Kun tilanne oli akuutti, peitin arvet kaikilta, myöhemmin vain vanhemmilta ja nykyään en keneltäkään. En ole jaksanut enää moneen vuoteen ajatella koko asiaa eikä arvet mua häiritse. Pukeudun ihan niin kuin haluan arvista piittaamatta, juhliinkin. Oikeastaan kukaan ei ole teinivuosien jälkeen niistä kysellyt ihan muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Joskus huomaan, että joku saattaa katsoa, mutta en vaivaa päätäni sillä mitä ihmiset niistä ajattelevat tai puhuvat. Ne on vaan ollut ihan pakko oppia hyväksymään, kun niistä ei eroonkaan pääse. Ei ne vaivaa mua lainkaan.

 

mulla ei oo kadonnu ja vuosi sitten niitä tein... :/

 

täällä sama vaiva, mulla on aina oikea käsi ihan ruskettunu, vasen ei ollenkaan.. en pysty arpiani hyväksymään vieläkään ja häpeän niitä valtavasti..

 

siskollani arpia kädet täynnä, hänellä vielä arpikudoksen liikakasvua eli kaikki arvet kirkuvan punaisia ja todella koholla ihosta. ei hän niitä peittele, ne kuuluvat menneisyyteen eikä niitä pois saa....

 

Mä kans häpeän mun arpia :ashamed:

 

mulla on edelleen ranteet täynnä arpia,vaikka viiltelystä on kulunu jo 7-vuotta. tuskin ne koskaan mihinkään katoaa ja yleensä pidän leveitä rannerenkaita tms,niin ne ei näy...

 

Kovin monella tuntuu noita arpia olevan. Onko joku "muotivillitys" ollut vai miten mahdollista, että tässäkin ketjussa monella.

 

Kovin monella tuntuu noita arpia olevan. Onko joku "muotivillitys" ollut vai miten mahdollista, että tässäkin ketjussa monella.

pahat traumat lapsuudesta...tämä ainakin syynä mulla.