viikon 7 plussaajat-pino

Huomenta!Saatiin nukkua ruhtinaallisen pitkään. Onneksi, tulihan sitä taas valvottuaki. Heräsin vähän ennen viittä vessaan, ja poikaki päätti samalla herätä. No, otin sen viereen, ja se nukahtiki, mutta sitten mulla alko järkky mahakipu. En voinu ko kiemurella ja heilua, ja tietenki mokoma jäppinen siitä riemastu, enkä voinu muuta ku viedä sen takasin omaan sänkyyn jossa se sitten huusi.Tunnin tätä kestettyäni, mies heräs vessaan, ja haukku minut lyttyyn, kun en hoida huutavaa lasta. Aamutalliinki oli jo pakko lähteä siinä vaiheessa, ja mahaan sattu ihan pirusti. Ulkoilu kumminki helpotti, ja pääsin takasin nukkumaan puoli kahdeksan aikaan, poikaki oli nukahtanu silläaikaa uudestaan. Mikä lie sitten moinen, oliko se tauotonta supistelua vai onko mulla joku mahatauti?
 
Noni, synnytystapa-arviossa käyty. :)

Tytöksi sanoi tämäkin lääkäri, joten eiköhän tässä uskaltaisi jo ostella v.punaisia vaatteita yms. ;)

Sektioajan sain! Vauvan syntymäpainoksi arveltiin melkein neljää kiloa, joten ei näytä siltä että mahtuisi. 3.11. klo 7.15 mennään sitten sairaalaan. Silloin rv 39+3.

Lääkärin mukaan ei olisi laskeutunut, eli neuvolassa höpisty omiaan. ;) Täytyy kyllä sitten ihmetellä, mikä alavatsassa ja alapäässä painaa niin kovasti. Kohdunsuu kiinni ja pehmeä, kohdunkaula 3 cm. Eli eiköhän se pysy siihen sektiopäivään asti kohdussa. Ja jos synnytys uhkaa käynnistyä ennen sitä, niin sitten päivystyksessä leikataan.
 
Hei!

Saattelin äidin just äsken junalle, mukavaa kun kävi ja oli muutaman päivän. Niinpä mulla jäänyt koneella käynti aika vähille - hän tosiaan piti sitä vallattuna lukiessaan Big Brother -juttuja netistä. =)

Hyvä, että Viblsp on saanut sitten tuomionsa, ei tarvitse syntymäpäivää eikä ilmeisesti sukupuoltakaan liiemmin enää pähkäillä. :) Miten itse koet tuon leikkauspäätöksen, helpottiko vai olisitko toivonut muuta?

On se jännä, mulla on silloin tällöin ihan sellainen olo, että ei voi enää kyllä itselläni kauan kestää, jännää supistusta ym., ja sitten toisinaan on ihan pelkästään iso ja painava olo. Syntyisi nytten. Tuli mieleen Haisun mahakivuista, että mulla kanssa ollut välillä sellaista ruoansulatuksellista kipua, joka jotenkin tuntuu epämääräisenä juilintana. Vaikea selittää, mutta sellaista vatsan sekoamista, jollaista ollut joskus menkkojen allakin.

Sf-mitasta, että mulla ei ollut viimeksi pienentynyt, mutta yhtään ei ollut kasvanutkaan. Neuvolatäti sanoi tosiaan jälkimmäisellä kerralla, että oli hyvin alhaalla tuo pieni ja siitä johtuisi. Ei siis Valotzki varmaan kysymys mistään muusta kuin laskeutumisesta tai omasta asennostasi: tuo mittahan vaihtelee tosi paljon senkin mukaan, ovatko polvet enemmän vai vähemmän koukussa. Ja sitten vielä jos rääpäle joskus intoutuu potkimaan ylhäällä, päästään paljon suurempi lukemiin kuin jos hän on sen sijaan kyyryssä. :)

Kanttis, pyörit mielessä usein! Toivottavasti siellä kaikki on kunnossa ja parhaassa tapauksessa olet oman ihanaisesikin jo saanut. :hug:

Vointeja kaikille, toivottelee Kalenteri 38+5
 
Kanttis mielessä juu. =) Toivottavasti kaikki hyvin.

Kalenteri, tyytyväinen olin kyllä sektiopäätöksestä. Helpottaa kummasti Aleksin hoitopulman kanssa, eli nyt ainakin saa varmasti hoitajan siksi aikaa. :) Toisaalta olisihan se ollut kiva kokea se toinenkin tapa. Siitä myös toipuisi nopeammin. Sektion jälkeen kun kärsin kovista kivuista viikkoja ja vasta vuoden jälkeen oli arpialue palautunut ennalleen tunnon yms. kannalta. Mutta koko ajan olen ollu sitä mieltä, että sama se miten syntyy, kunhan syntyy. :) Vauvan koko kyllä yllätti, siis se syntymäpainoarvio. Nyt kuitenkin suht hyvin pysynyt kilot kurissa yms. :) Näin taas ultrassa vauvan kasvot, vaikuttipa jälleen suloiselta... :D Jännityksellä odotan, näyttääkö tyttö multa vaiko isältään. :)

Pakko sitä on viedä muksu nukkumaan ja itsekin nukkua. 4 tunnin katkonaiset yöunet, joten phuuh kun väsyttää...
 
Joo, totta kyllä että onnistuneen synnytyksen kriteeri on minustakin se, että tuloksena on toisistaan "irralliset" äiti ja lapsi, ei se, millä tavalla puoliintuminen tapahtuu! :LOL: Tuo hoitopaikka-asia meinaakin multa unohtua, se varmaan tulee sitten ajankohtaiseksi ongelmaksi seuraavan raskauden kanssa... Mutta siis aikataulujenkin kannalta kätevää tietää syntymäaika.

Tuli mieleen, että mulle ei ole lääkäri puhunut mitään lantion koosta tms., kai se kuitenkin on katsonut, että mahtuu syntymään... En mikään suurensuuri ole, mutta ei tuo lantio nyt ihan pienikään varmaan ole. Että saapa nähdä. Kait ne tietää. :/

Voi, kasvotkin saitte nähdä. :heart: Meillä oli ajatuksena käydä 3d-ultrassa, mutta sitten hinnoista kuultuamme päätettiin, että jätetään väliin kuitenkin. No, pianhan toivottavasti nähdään kuitenkin.

Sit täytyis vielä kaikenlaista touhuta tässä päivällä, ja illalla pääkaupunkiin avajaisiin... Sukujuhlaa ym. päällekkäistäkin ohjelmaa vkl täynnään, koko ajan mielessä tuleva synnytys, että josko tuleekin peruutuksia ohjelmistoon. :)
 
Kalenteri, mullahan ei esikoista odottaessa kunnolla tutkittu lantiota ja voi olla että synnytys pysähtyi senkin takia että ei mahtunut, en tiiä... Harmittaa kyllä etukäteen ne hirveät toipumisajan tuskat. Miten hitossa voi 2-vuotiaalle sitte selittää, että äitin mahan päällä ei pompita yms... Toisaalta mies on sairaslomalla ja siten suurena apuna esikoisen hoidossa. =) Phuuh, onneksi tällä kertaa saan miehen sektiosaliin mukaan. Aleksin syntyessä sektio oli aika karmea kokemus puudutuksen mennessä vinksalleen. Eikä ollut oma kulta rauhottelemassa. Nyt varmasti olen rauhallisempi kun mies mukana. =) =) =)

Pääsen sitten siskon häihinkin kun ei menekään päällekkäin sektio- ja sairaala-aika. (Saatiin siis sovinto aikaiseksi.) Pari viikkoa häihin ja nyt sitten pitäisi keksiä äkkiä mekko sinne. Aleksille on liituraitahousut ja -liivi + kauluspaita. Kengät täytyy sillekin vielä hankkia. Kiva nähdä sukua, vaikka saattaa olla hemmetin raskas kokemus siinä vaiheessa raskautta...
 
iltaa!!!

ja kanttis täälläkin mielessä! =)

voimpa sanoa nyt sit kirjaimellisesti, että tiedän miltä tuntuu, kun joku potkii persauksiin. :whistle: :eek: ei häävi ei!! =) siis ihan ihmeelliseen paikkaan alkanu tosiaan potkiin tää beibe. pakaralihakset (kaiken selluliitin alla :D ) kramppaa tosissaan, niin että jalat lähtee alta, ku toi potkii tai taitaapi nyrkkeillä tai mitä sit tekeekään, mutta eeeeerittäin epämiellyttävää kuitenki!

ja nyt sit jostai syystä taas alkanu unettomuus vaivaamaan. :eek: siis nytkään ei ees väsytä, vaik viimeyönäki pompin kuuden tunnin yöunien aikana tunnin välein ylhäällä, milloin vessassa tai sit huolehtimassa pojista. ja en ees päikkäreitä oo nukkunu. ja eilen illalla oli sama juttu, ku meni nukkumaan, niin uni ei tullutkaan...tunnin pyörin ennen ku eka kerran torkahin. toivottavasti elimistö ei ainakaa valmistuta mua "tulevaan valvomiseen" tuolla. :eek:

*pyykkejä kuivumaan laittamaan* (inhuan sitä :whistle: )

sieppo 37+2
 
Mulla kävi esikkoa odottaessa hyvä tuuri, sillon alko täällä semmonen ensisynnyttäjäprojeksti, ja kaikilta ekakertalaisilta otettiin lantiosta röngtenkuvat ja tarkistettiin vauvan koko. Jos tyttö olis ollu himpunkaan verran isompi(3000g/46cm) ei olis ulos mahtunu, onneksi huomattiin ja käynnistettiin ajoissa, solisluu katkes silti.Toisella kertaa en millään meinannu päästä kokoarviointiin, kun neuvolatäti vain alko vänkäämään, että on hänki synnyttäny 4,5kilosen ilman mitään ongelmia. Enkä olis päässy nytkään, jos ei olis nuita muita ongelmia tullu, enkä olis päässy oikean gynen puheille.
Taas niin kävi, tää alkaa olla jo noloa. Nukahin illalla kesken kaiken.
Kanttis on varmaan sairaalassa, ehkäpä jo nyytti sylissä. Veljen vaimolle tuli raskausmyrkytys, ja tosi äkkiä otettiin vauva sitten ulos, ettei kummallekkaan tulis mitään hengenvaaraa.Sillä tosin oli vasta 33-34 viikkoa, mutta poikapa paino yli 2kg ja nyt on oikea jättiläinen, vähän reilut 2v.
Lapsenvahtihuoli on palannu, mejän äiti ei suvaitse pitää puhelinta ulottuvilla, eikä siis vastaa, eikä ole koskaan kotonakaan,kokoajan jossain hillumassa. Se on aivan mahoton :)
 
Huomenia!

Täällä harmaa ilma vetää mielen matalaksi ja kireäksi... ja pitääkin olla ohjelmaa taas päivä täynnä, miehen sukukokousta yms., ei jaksaisi sitten millään tehdä yhtään mitään, paitsi maata sängyn pohjalla. Olin etukäteen ajatellut kestäväni tämän päivän, koska olisin varmaankin jo synnyttänyt ja välttyisin kaikelta suunnitellulta ohjelmalta sillä verukkeella. :p Maha painaa ja ärsyttää, kun ei pieni jo ymmärrä tulla ulos! :\|

Rupesin kirjoittamanne perusteella miettimään tuota lantioasiaa. Tosiaankaan ei olisi kiva, jos rääpäleeltä katkeilisi solisluita tai muuta, pahempaakin. :( Toisaalta äitini on luustoltaan varmaan hennompi kuin minä ja sai kolme lasta synnytettyä. Itse olin kyllä 3100 g, mutta sisarukset isompia... Että luottavainen olen toisaalta. Kumma vaan kun ei neuvolalääkäri tullut edes maininneeksi, millaiseksi tuon lantion koon arvioi, ettei sitten kuitenkin olis unohtanut.

Voi nyytti-ikävää, sylissä odottaa paikka käärölle. :heart: Muutamat asiat tuossa miesten sukulaisten kohtaamisessa ahdistavat, miksen sen sijaan menisikin synnyttämään tänään? =) Sen verran seinähullulta rupean kyllä kuulostamaan (ihan kuin en olisikin), että paras varmaan toivotella päivälle jatkoja ja siirtyä etsimään puhdasta sukkaparia! =)

T. Kärsimätön Kalenteri ja Tirppa 38+6
 
Nonih, käytiinpä vähän shoppailemassa äidin kanssa. Tai no niin, äiti innostui, minä ostin vain ruokaa. ;) Osti Aleksille 50 euron goretex-kengät, kypäräpipon, vaipat, vauvalle pipon ja häihin Aleksille kengät. Eli yli satasen tuhlas meihin. :eek: :whistle: ;) Sain siskolta mekon lainaan, pitää katsoa että mahtuuko jne...

Perunat kiehumassa ja kohta kasvispihvejä paistelemaan ja sitten päästään päikkäreille. Alkaa olla melko väsy olo. :\|

Rv 36+5
 
Semmosia ne on, mummot. Ja papat. Hummaavat lapsenlapsiin, meillä isä käski vasta lähettämään tytön muskarilaskun sille maksettavaksi, ja isän tyttökaveri toi kassillisen vaatteita.
Supistelee, leivon pikkupitsoja huomisia mammatreffejä varten. Kummia röyhtäyksiä tulee, hiivan makusia :x Ja mahassa myllää. Ei yhtään kiva.
 
Hei ihanaiset pitkästä aikaa!! :wave: Itku tuli silmään, kun huomasin teidän minua ajatelleen..

Tulossa piiitkä stoori..

Maanantaina sain lähetteen sinne polille valkuisen ja hitusen kohonneen verenpaineen takia. Kysyin tätiltä, että otanko tavaraa mukaan vai mitä? Ja se meinas, että pelkkä neuvolakortti -etköhän tule jo samana päivänä kotiin kuitenkin..
No, sairaalassa lääkäri ultrasi ja katsoi istukan virtaukset, jotka ok. Painoarvio 2900g. Valkuista edelleen pissassa, mutta ei hirveästi, verenpaine vähän koholla. Teki sisätutkimuksen -> kaikki ok. Käski jäämään vuorokaudeksi, jotta saadaan kerättyä talteen vuorokauden pissat ja niistä tarkemmat valkuisiarvot sitten mitattua. Jäin siis yöksi. Yöllä heräsin kahden aikoihin napakoihin supistuksiin. Niitä tuli noin 10 min välein ja eivät meinanneet loppua millään. Ajattelin, että sisätukimusta alkoi paikat oireilemaan ja yritin nukkua.. Luovutin ja aloin lukemaan. Aina supistaessa hiki nousi pintaan ja hammasta oli purtava.. Heiluttelin itseäni puolelta toiselle. Aamulla vähän helpottivat ja sain nukuttua pieniä pätkiä. Kymmeneltä hoitsu laittoi nauhat vatsan ympäri ja alkoi ottaa sydänkäyrää. Käyrässä näkyivät supistukset ja vauvan pulssi joka laski aina selvästi supituksen tullessa. Seurattiin käyrää yli puoli tuntia.. Hoitaja alkoi kysellä suppareista tarkemmin ja minä sanoin, että aika pirun kipeitä ovat juu.. Hoitaja tahtoi tehdä sisätutkimuksen kaiken varalta. Menimme tutkimushuoneeseen ja hoitaja kokeili tilanteen :"Tämähän on reilut 4 cm auki -me vaihdetaan kuule nyt synnytysosastolle!" Minä miehelle soittamaan, että täällä on kuule nyt synnytys käynnistynyt, tulehan pian.. Minulle tehtiin suolihuuhtelu ja sitten pyörätuolilla (en pystynyt enää kävelemään kunnolla supistusten tullessa) kärrättiin synnytysosastolle. Siellä pääsin lähes samantien lääkärille, joka teki taas sisätutkimuksen "Tämähän etenee hienosti -jo reilut 6cm auki ja lapsi todella alhaalla! -Puhkaistaan kalvot niin nopeutuu vielä.." Pisti samalla pinnin lapsen päähän, josta pystyi seuraamaan sydänääniä. Edelleen laskivat (jopa alle 60) supistuksen tullessa. Lääkäri päätti kokeilla vielä kotikonsteja sykkeen kuntoonsaamiseksi ja alkoi melkoinen härdelli.. (Juuri tällöin mies lopulta ehti paikalle). Joku kiinnitti käteeni tippaa, toinen tunki sieraimeeni jotain "happiviiksiä", lääkäri komensi minua kontilleen ja teki jotain joka sattui ihan pirusti (kertoi "nostavansa" vauvaa). Minä itkin jo kivunlievitystä, johon lääkäri totesi, että turhaa, koska tehtävä hätäsektio. Sydänäänet siis laskivat edelleen rajusti aina supistuksen tullessa. Siitä sitten kiidettiin leikkaussaliin ja kohta lähti minulta taju. 11.10.2005 klo 13.12 syntyi maailmaan meidän pieni tyttäremme. Hänet oli laitettu leikkauksen jälkeen lämpökaappiin ja minut viety heräämöön. Miehelle oli tarjottu kahvia ja jäätelöä.. =) Heräsin mies vierelläni ja olin edelleen aika tokkurassa. Itse en muista koko loppupäivästä oikeastaan mitään muuta, kuin onnentunteen tytööstä, oksettavan olon (ja monet oksennukset) nukutusaineesta ja väsymyksen.. Mies oli tuntikausia vierelläni. Myös tyttöä olin saanut pidellä, jopa imettää jossain vaiheessa.

Seuravat päivät menivät sairaalassa toipuessa ja tyttöä hoidellessa. Haava parani ihan hyvin ja muutenkin toivuin melko nopeasti. Tänään pääsimme kotiin.. =) :heart: =)

Syytä sydänäänien laskuun ei löytynyt. Napanuora ei siis ollut onneksi kaulanympäri.. Lääkäri sanoi, että syynä saattoi olla se, että tyttö oli jo niin kovin alhaalla ja pää oli aika puristuksissa supistuksen tullessa. Tytön pipo oli vain 32 cm, joten ei ihme, että oli mahtunut laskeutumaan niin alas..

Muutenkin neiti on niin pikkuinen! Painoi 2300g ja pituutta 48 cm. Tuuhea tumma tukka ja suuret silmät.. Valloitti isin ja äidin sydämet heti kertarysäyksellä! :heart: =)

Tällä hetkellä suurin huolenaihe on imetyksen käynnistyminen.. tahtoisin niin kovasti imettää pikkuista!

Lähipäivät tulevat varmaan olemaan melko kiireisiä, mutta nyt oli pakko tulla lukemaan kuulumisianne ja ilmoittelemaan (kuten lupasinkin!) itsestäni. Kerkesi tulla teitä jo ikävä.. :D :hug:

Toivottavasti saatte myös nyytinne syliin pian!

-kanttis 23 v ja vauva 5 vrk (meni hetki kun mietin, "millä viikoilla" olenkaan.. ;) )
 
Kanttarelli ONNEA!!! :flower: :flower: :flower: (En tykkää yleensä noista miljoonista huutomerkeistä peräkkäin, mutta hemmetti. :D )

Tyttöähän toivoitkin muistaakseni. :) Tuli tippa silmään kun luin synnytysjuttusi. :whistle: Toivottavasti toivut sektiosta nopeasti. Kannattaa liikkua, se auttaa. :) Ja toivottavasti imetyskin lähtee käyntiin hyvin. Nauti pikkuisesta tuhisijasta. =) =) =)

Ai että tulipa hyvä mieli kyllä. :')
 
voi että oli ihanaa luettavaa toi kanttiksen kertomus! :D "Nalle karvatassu, vallaton ja hassu, löysi pienen sydämen, punaisen ja lämpöisen. Luokse pienen tytön tän, sydämen mä lähetän, päätti pikkunalle, ja kömpi sängyn alle." :heart: Oikeen paljon onnea sekä äitille, isälle, että pikkuselle tyttövauvalle! :flower: :flower:

Pikaisia toipumisia ja toivottavasti imetyskin lähtee käyntiin!

Sieppo 37+3
 
mittarille onnea puolivälin johdosta. :whistle: :flower:

Täällä oottelen malttamattomana että 3.11. tulisi. Aika outoa tietää syntymäpäivä etukäteen. :D Enää 2 vkoa ja 5 vrk, mutta kuka laskee... :whistle: ;) Onko vauvapuolella muuten pinoa vielä, vai tuleeko se vasta kun kaikki/useimmat saaneet vauvansa maailmaan?
 
mittari harmaana
\
Alkuperäinen kirjoittaja 15.10.2005 klo 22:22 Viblsp kirjoitti:
mittarille onnea puolivälin johdosta. :whistle: :flower:

Täällä oottelen malttamattomana että 3.11. tulisi. Aika outoa tietää syntymäpäivä etukäteen. :D Enää 2 vkoa ja 5 vrk, mutta kuka laskee... :whistle: ;) Onko vauvapuolella muuten pinoa vielä, vai tuleeko se vasta kun kaikki/useimmat saaneet vauvansa maailmaan?
Kiitti Viblsp :D Liikkeetkin tuntuu jo mukavina monotuksina...
Onnea sektioon! Tule sitten kertomaan kumpi tuli.. =) :wave:
 
palasimpa vielä kirjotteleen tän päivän kuulumisia. =) yksin ollu lasten kans koko päivän kotona, mies ollu jyväskylässä kelkkamessuilla. :whistle: *täytyy olla tärkiä harrastus, ku noinki kauas jaksaa lähtä päiväseltään ajaan messuille :D * sitä tässä nyt sitte oottelen kotia tulevaksi. oli kuulemma pojille ostanu jotku "kelkka-pipot" tuliaisiksi, ilmeisesti jonku tietyn kelkkamerkin, jos oikein käsitin. =) *huom. kerenny jo luvata pojille moneen kertaan, että isi kyllä varmasti ostaa teille sitä ja tätä ja tuota, kaikkeen pärisevään liittyvää, kuhan ootta tarpeeksi isoja ajamaan* ;) saas nähä ku tulee lupausten toteenlaittamisen aika, et kuis käy. :whistle:

leivoin tänään joulutorttuja :p *minäkö muka tykkään niistä :D * sit mennykki päivä siinä ku ottanu jo vähä kupoliinki, siis nyt ku pojat alkaa olla suht parantuneet tuosta räkätaudista, niin sit toi tyty on tulossa samaan tautiin. :headwall: tänään noussu kuume sillä ja niin rohisee limasta, että inhottaa kuunnella. :( mahassa ollu suht rauhallinen päivä. ei siis muutoin mitään uutta auringon alla sen suhteen. :) ja toivottavasti vielä ees viikon pysyy tuolla.. sit alkaa syysloma ja "sopii" syntyä. =) jospa mä siihen mennessä saisin sairaalakassinki pakattua. :whistle:

sieppo 37+3 (esikko synty tällä rv.lla ja päivällä :D )
 
sieppo joulutorttuja lokakuussa? :D Noooh, eipä tuota laissakaan kielletä joten... :whistle: :p

mittari, kaksi lääkäriä sanonut ultratessa että tyttö tulossa. =) Enkä ole nähny kiveksiä itekään kyllä siinä ruudulla, vaan "viirumainen" juttu näkyny, joten uskallan olla jo aika varma siitä että tyttö tulee. Vaikka tietty täysin varma en ole ennen kuin muksu syntyy... ;) Sen siitä "meidän sukuun ei tyttöjä synny"-puheesta (a'la anoppi ja mies) saa... :D
 
Kalenteri harmaana
Kanttis, mielettömästi onnea! =) =) =) Tänään juossut erilaisten ohjelmanumeroiden perässä, vielä oli kuitenkin palattava katsomaan, olisiko sinulta tullut viestiä. Nyt olenkin tässä miehen koneella muutaman minuutin parkunut liikuttuneena kertomuksestasi. Häneltä myös hirveästi terveisiä ja onnentoivotuksia. :flower:

Täällä tänään ollut kipeähköjä supistuksia suhteellisen tiuhaan, joten jännitän vähän, olisiko jo piankin sairaala edessä. Toisaalta eivät nuo niin kauhean kivuliaita ainakaan vielä ole, mutta aivan eri lailla kuitenkin kuin aikaisemmin. Vatsakin jotenkin seonnut. Huomenna tulisi 39 viikkoa täyteen... :)

Öitä, jos kuka vielä tähän aikaan tätä lukeekin! :hug:
T. Kalenteri ja Tirppa
 
Kanttis: Lämpimät onnittelut ja :hug: tyttövauvan syntymän johdosta :heart: :heart:
Mukava lukea, että kaikki meni lopulta hyvin :heart:

Meilläkin joulutähtien ketjussa syntyi jo eka vauva :xmas: Rv oli vasta 29, mutta vauva näyttää onneksi pärjäävän hyvin.

Itse vierailin osastolla viime viikolla ennakoivien supistelujen takia, mutta onneksi pääsin silti kotiin pakkolepoon. Ainut vaan, että kuopus joutui äkkiseltään kokopäivähoitoon, eikä mitään nosteluja saa tehdä.

Onnea loppusuoran odotukseen teille kaikille - vauva on pian sylissä jo koko ketjun porukalla :heart: Me muutamat visiteeraajat odottelemme (toivottavasti!) vielä pari kuukautta!

rutistuksin Ametisti ja Timppa 30+4
 
Väsyttää. Lapset päätti eilen että nukkuvatki sitten molemmat pienemmän sängyssä. No, kikatusta kuulu puoli yhteentoista, ja poika päätti kahelta, ettei sisko ookkaan kiva unikaveri. Puoli viideltä sain sen takasin omaan sänkyyn, mutta ku tuli seittemältä tallista, oli tapaus taas huutamassa. Onneksi formulat alko yheksältä, ja mies nousi ylös ja mie jatkoin unia melkeen yhteentoista. Mutta ei tuommonen katkonainen uni ole oikeen virkistävää.Tiikerikakku uunissa, iltapäivällä mammatreffit(jos nyt kukaan tulee).
Ei saa puhua joulutortuista!!!!Kuola alko valumaan. Pöh.
 
Onnea Kantikselle ja miehellesi pienestä prinsessasta :flower:

Suokaa syli lämmin, hellä katse hälle,
se on paras alku vauvan elämälle. :heart:

Täällä on tänään supparit olleet voimakkaampia. Jokohan se pienokainen tekisi jo tuloaan.

kuu-ukko ja masuasukki rv 38+6
 

Yhteistyössä