Hei ihanaiset pitkästä aikaa!! :wave: Itku tuli silmään, kun huomasin teidän minua ajatelleen..
Tulossa piiitkä stoori..
Maanantaina sain lähetteen sinne polille valkuisen ja hitusen kohonneen verenpaineen takia. Kysyin tätiltä, että otanko tavaraa mukaan vai mitä? Ja se meinas, että pelkkä neuvolakortti -etköhän tule jo samana päivänä kotiin kuitenkin..
No, sairaalassa lääkäri ultrasi ja katsoi istukan virtaukset, jotka ok. Painoarvio 2900g. Valkuista edelleen pissassa, mutta ei hirveästi, verenpaine vähän koholla. Teki sisätutkimuksen -> kaikki ok. Käski jäämään vuorokaudeksi, jotta saadaan kerättyä talteen vuorokauden pissat ja niistä tarkemmat valkuisiarvot sitten mitattua. Jäin siis yöksi. Yöllä heräsin kahden aikoihin napakoihin supistuksiin. Niitä tuli noin 10 min välein ja eivät meinanneet loppua millään. Ajattelin, että sisätukimusta alkoi paikat oireilemaan ja yritin nukkua.. Luovutin ja aloin lukemaan. Aina supistaessa hiki nousi pintaan ja hammasta oli purtava.. Heiluttelin itseäni puolelta toiselle. Aamulla vähän helpottivat ja sain nukuttua pieniä pätkiä. Kymmeneltä hoitsu laittoi nauhat vatsan ympäri ja alkoi ottaa sydänkäyrää. Käyrässä näkyivät supistukset ja vauvan pulssi joka laski aina selvästi supituksen tullessa. Seurattiin käyrää yli puoli tuntia.. Hoitaja alkoi kysellä suppareista tarkemmin ja minä sanoin, että aika pirun kipeitä ovat juu.. Hoitaja tahtoi tehdä sisätutkimuksen kaiken varalta. Menimme tutkimushuoneeseen ja hoitaja kokeili tilanteen :"Tämähän on reilut 4 cm auki -me vaihdetaan kuule nyt synnytysosastolle!" Minä miehelle soittamaan, että täällä on kuule nyt synnytys käynnistynyt, tulehan pian.. Minulle tehtiin suolihuuhtelu ja sitten pyörätuolilla (en pystynyt enää kävelemään kunnolla supistusten tullessa) kärrättiin synnytysosastolle. Siellä pääsin lähes samantien lääkärille, joka teki taas sisätutkimuksen "Tämähän etenee hienosti -jo reilut 6cm auki ja lapsi todella alhaalla! -Puhkaistaan kalvot niin nopeutuu vielä.." Pisti samalla pinnin lapsen päähän, josta pystyi seuraamaan sydänääniä. Edelleen laskivat (jopa alle 60) supistuksen tullessa. Lääkäri päätti kokeilla vielä kotikonsteja sykkeen kuntoonsaamiseksi ja alkoi melkoinen härdelli.. (Juuri tällöin mies lopulta ehti paikalle). Joku kiinnitti käteeni tippaa, toinen tunki sieraimeeni jotain "happiviiksiä", lääkäri komensi minua kontilleen ja teki jotain joka sattui ihan pirusti (kertoi "nostavansa" vauvaa). Minä itkin jo kivunlievitystä, johon lääkäri totesi, että turhaa, koska tehtävä hätäsektio. Sydänäänet siis laskivat edelleen rajusti aina supistuksen tullessa. Siitä sitten kiidettiin leikkaussaliin ja kohta lähti minulta taju. 11.10.2005 klo 13.12 syntyi maailmaan meidän pieni tyttäremme. Hänet oli laitettu leikkauksen jälkeen lämpökaappiin ja minut viety heräämöön. Miehelle oli tarjottu kahvia ja jäätelöä.. =) Heräsin mies vierelläni ja olin edelleen aika tokkurassa. Itse en muista koko loppupäivästä oikeastaan mitään muuta, kuin onnentunteen tytööstä, oksettavan olon (ja monet oksennukset) nukutusaineesta ja väsymyksen.. Mies oli tuntikausia vierelläni. Myös tyttöä olin saanut pidellä, jopa imettää jossain vaiheessa.
Seuravat päivät menivät sairaalassa toipuessa ja tyttöä hoidellessa. Haava parani ihan hyvin ja muutenkin toivuin melko nopeasti. Tänään pääsimme kotiin.. =) :heart: =)
Syytä sydänäänien laskuun ei löytynyt. Napanuora ei siis ollut onneksi kaulanympäri.. Lääkäri sanoi, että syynä saattoi olla se, että tyttö oli jo niin kovin alhaalla ja pää oli aika puristuksissa supistuksen tullessa. Tytön pipo oli vain 32 cm, joten ei ihme, että oli mahtunut laskeutumaan niin alas..
Muutenkin neiti on niin pikkuinen! Painoi 2300g ja pituutta 48 cm. Tuuhea tumma tukka ja suuret silmät.. Valloitti isin ja äidin sydämet heti kertarysäyksellä! :heart: =)
Tällä hetkellä suurin huolenaihe on imetyksen käynnistyminen.. tahtoisin niin kovasti imettää pikkuista!
Lähipäivät tulevat varmaan olemaan melko kiireisiä, mutta nyt oli pakko tulla lukemaan kuulumisianne ja ilmoittelemaan (kuten lupasinkin!) itsestäni. Kerkesi tulla teitä jo ikävä..
:hug:
Toivottavasti saatte myös nyytinne syliin pian!
-kanttis 23 v ja vauva 5 vrk (meni hetki kun mietin, "millä viikoilla" olenkaan..
)