Esikoiseni oli päivälleen 2 kk vanha. Hänen isänsä saapui Suomeen tuona päivänä, allekirjoitin avioerohakemuksen tuona päivänä. Vein vauvan isoveljeni ja tämän vaimon luo hoitoon siksi aikaa, kun lähdin iltalukioon (pitkän matikan arvosanojen korotus, kirjoittanut olin jo). Muistan katselleeni torneja ja miettineeni materiaalisia vahinkoja ensin, en edes tajunnut, että siellä oli ihmisiä. Ei ennen kuin näin kuvia tippuvista ihmisistä. Mulla oli henkilökohtainen kriisi sen verran pinnalla, etten sitä WTC:tä kauheasti ehtinyt surra. Ukko tietysti soitteli suvulleen ja vakuutteli olevansa kunnossa, sieltä kun oli juuri lentänyt.