Vertaistukiryhmä naisille, jotka kärsivät seksin puutteesta

Aion kommentoida juttujasi, joita olen hyvin hyviksikin havainnut pitkä taas tulossa). Toivon että jaksat lukea ja että älystäni olisi edes joskus jotain apua.

Hyvä kun varoititte.

Aloitan keskittymisen lukunautintoon.

 

No miksi tuo ei sitten riitä?
Kun olen ymmärtänyt, että kaipaatte sitä seksuaalisuuttakin.

No tuo ei riitä juuri siksi kun sen normaalin hellyttelyn lisäksi kaipaisi sitä eroottisviritteistäkin läheisyyttä, eli seksuaalisuutta.

Tokihan seksiä on paljon muutakin kuin yhdyntä ja naiset sen kyllä ymmärtävät. Naisille hyvin harvoin edes riittää pelkkä yhdyntä, kuten on näissäkin kirjoituksissa tullut monta kertaa esiin. Tämä on naisille suunnattu vertaistukiryhmä ja siksi sitä ei ole juurtajaksaen rautalangasta väännetty, kun naiset sen kyllä ymmärtävät. Siksi sinulla voi olla vaikeuksia ymmärtää tänne kirjoitettuja tekstejä.

Ihan jo eroottissävytteinen flirtti auttaisi jo paljon siihen että saisi tuntea itsensä halutuksi ja erogeenisten alueiden hyväily olisi jo juhlaa.

 

Ihan mielenkiinnosta odotan sitä naisilta tulevaa ohjetta miten mies kiinnostui erogeenisten alueiden hyväilyistä, jos mies ei ole halukas.

Samoin kun sitä haluttoman miehen vastausta, miksi sitä ei voi hyväillä vaikka puolituntia niitä erogeenisia alueita vaikkei se kovin itseä kiinnostaisi.

Pystyyhän sitä pakottamaan itsensä tekemään monia muitakin asioita, vaikka ei niin kiinnostaisikaan.

Muuten riittääkö se naisille, jos mies hyväilisi teidät, mutta ei haluaisi teidän koskevan suuremmin häneen.

Yhtenä iljettävänä kokemuksenahan saattaa olla haluttomalla se, kun kaikenlainen kosketus kutittaa.

 

Eli hellyyttä ja läheisyyttä ilman minkäänlaista seksuaalista viritystä on toki päivittäin.

Se asia on luultavasti kunnossa. Ongelma tyypillisesi ilmeneekin nimenomaan seksuaalisessa aloitteentekotilanteessa.

Kyse ei ole erektiovaikeuksista. Sen hyväksyisin helpommin, kun olisi jokin syy tai vika. Mutta ei.

Mutta ei. Jos kyse olisi erektiovaikeuksista, niin mikä olisi sen syy? Nähdäkseni ongelma olisi sama (ei hyvää seksiä) ja syykin olisi sama, eikä sitäkään saisi selville koska mies vaikenisi yhtä visusti kuin nytkin.

Seksi vähenee, kun suhde on jatkunut yli ihastumisvaiheen, eli muutaman vuoden, sitä ei vaan aluksi halua uskoa, mutta lopulta huomaa toteuttavansa yksin seksuaalisuuttaan, vaikka onkin parisuhteessa.

Vähenee, mutta ei näin paljon eikä varsinkaan tällä tavalla. Tämä ei ole sitä.

Mitä sitä tekee itselleen, että pääsee tästä kaipauksesta?

Älä tee mitään itsellesi, äläkä luovu kaipauksestasi. Sinussa ei ole vikaa olet terve ja normaali!
Älä yritä löytää vikaa kumppanistasi kun hänessä ei vikaa ole. Hän on normaali terve mies, mitä todistaa se ettet löydä hänestä vikaa. Älä yritä hakea epänormaaliutta normaalista ilmiöstä!

Suunnaton ihmismassa on ajautunut tähän samaan tilanteeseen ja todennäköisintä on, että tästä tapahtumaketjusta muodostuu ennenpitkää paha ongelma, mitä yleensä ei saada korjatuksi. Seurauksena on normaalisti ero, vaikkei kummassakaan ole varsinaisesti vikaa.

Ymmärrän täysin sen kauheuden, mikä repii kumpaakin kappaleiksi suhteen tuhoutuessa. Parasta ja samalla vaikeinta on se, että tilanteesta on PAKKO selviytyä tietämättä siihen johtaneita syitä. Ne syyt, mitä epätoivoisesti etsitään, on mahdollista kuulla vasta ongelman selvittyä, mutta ovat jokseenkin tarpeettomia enää tietää.

Olen ollut ns. pihtari ja tunnen asiaa. Sitä en osaa selkeästi sanoa mitä kukin voi tehdä. Tiedän vain miten tulisi toimia ja miten ei. Sen tiedän varmasti että turhautuminen suututtaa ja viha viimeistelee eron.

 

Hämmästyttävää kuinka nuorillakin on seksuaalisuudesta puhuminen noinkin vaikeaa, vaikka siitä puhuminen pitäisi nykyään olla jo hyvin luonnollista.

Voi se olla luonnollista ja helppoa, mutta (omasta) seksuaalisuudesta puhuminen on vaikeaa silloin kun (omaan) seksuaalisuuteen kohdistuu vaikeuksia, erityisesti (haluamansa) kumppanin suunnasta.

Kumpaakaan syyttelemättä ainakin pitäisi osata puhua.

Tai syyllistymättä. Pitäisi mutta ei puhuta. Ei voi puhua = toinen vaikenee ja toinenkin vaikenee tai puhuu molempien edestä (yksinäisyys).

No onhan se ein sanominen jokaiselle luvallista, mutta se ei pitäisi myös perustella jollainlailla.

Näyttää siltä ettei ole luvallista ilman perusteita. Perusteet jäävät henk. koht. salaisuudeksi (syy).

Vai eikö sitä kukaan pysty perustelemaan miksi ei tee mieli? Jotenkinhan se jokin pieni halu pitäisi saada aikaan.

Pystyy perustelemaan, mutta se vetäytyvä osapuoli ei kerro perusteita, se salaisuus kätketään sisimpään. Mieli tekisi mutta tekeminen estyy.

Edes aluksi senverran halua, että pystyy tyydyttämään puolisonsa vaikkapa käsin.

Olet toiminut viisaasti ja siksi puolisosi pystyy toimimaan osittain, VAIKKA salaisuus ei ole (vielä) tiedossasi. Parisuhdettasi hoitava työsi tarkoittaa että hoidat ongelmaa pois.

Jos kuitenkin saatte olla miehen lähellä, niin yksi vaihtoehto on, että siinä samalla hyväilette itseänne.
Tai jos pystytte hankaamaan itseänne… Itse miehenä nautin juuri tuosta, kun tunnen kehollani vaimon muodot, ja omat herkät alueet osuvat häneen.

Niin voi tehdä vain mikäli se ei ole kiusallista toiselle. Toinen reagoi siihen jotenkin. Miten hän reagoi, riippuu enemmän parisuhteen toimivuudesta, kuin salaisuudesta.

Tuosta se voi jatkua itsetyydytykseen…

Voisi sanoa jo niin rohkeaksi että rohkeutta on oltava kumppanillakin (katsojanakin).

mutta useinmiten vaimo sanoo, no minä rauhoitan sinut.

Huomaatko? Hän HALUAA seksiä kanssasi (yhdessä), mutta SAMALLA piilottaa omaa seksuaalisuuttaan. Hän on mukana… puoliksi. Hänkin tulee puolimatkaan ja ylikin… suunta on oikea.

Ja on myös onnistunut tehtävässään.

Samalla saa vahvistusta sille että hänen seksuaalisuutensa on merkityksellinen, se on hyvää, mutta ei uskalla tulla vapaasti esille. Hänellä on pelkoja, hänen oman seksuaalisuutensa kelvollisuudesta. Se estyy (vrt. estot), kun on riittämäätömyyden tunteita (vrt. suorituspaineet). Hän ei varmaankaan usko miten vähään joku voi aidosti tyytyä, vaan olettaa (virheellisesti) että odotukset ovat suuremmat (niinkuin tavallisesti) . Sisäinen ajattelu pitää siten (kuvitellut odotukset) pelot korkealla (avuttomuuden tunne).

Se oma mielikuvitus pelastaa monen tilanteen.

Tai hukkaa monen tilaisuuden (vrt. ed.). On paljolti kysymys juuri mielikuvituksesta ja jos parisuhteessa vaikeuksia kohdattaessa tuntee turvattomuutta henkisellä tasolla, on myös suuri riski että mielikuvitus tuottaa vetäytymistä eli yksinäisyyttä.

Tai lähtisikö se silä pohjalta liikkeelle, kun pitäisitte miestä kädestä ja olisitte siinä lähellä. Jos hän tuntee kosketuksen ja läheisyyden miellyttävänä, niin voisihan se halukin herätä.

Lähtisi. On enemmän kysymys siitä onko läheisyys miellyttävää, ja siitä miten kosketuksen tuntee. Halu voi olla hereillä (voimakaskin), mutta läheisyys ei toteudu henkisen kohtaamisen tasolla, kosketus ei tunnu hyvältä, se ahdistaa. Siksi seksuaalista kosketusta vältetään. Hyvä seksi ei toteudu ilman hyvää tekeviä kosketuksia. Kumpikin tajuaa tämän, mutta aktiivisempi ei ymmärrä miksi passiivisempi ei halua seksikästä koskettelua. Asia (ongelma) voisi tulla ymmärrettäväksi jos salaisuuksia ei olisi.

Oletteko milloinkaan ollut lähellä ja pitänyt ainoastaan kädestä kiinni. Siis ette yritäkään lähestyä seksuaalisesti.

Salaisuus (syy) ei paljastu. Minä en voi tietää mikä kenenkin salaisuus on. Tiedän mikä on ongelma. Olen yrittänyt esittää ajattelumallia millä ongelma on ratkaistavissa, ilman että tietää syytä (salaisuutta). Takaperoisena tätä ajattelua on vaikea ymmärtää, eikä minulla ole viisautta esittää asiaa hyvin ymmärrettävästi ja olenkin jatkuvasti siinä epäonnistunut.

Jos hoitaa suhdetta, siten että läheisyys koetaan turvallisena, saadaan rohkeus riittämään. Kosketus voi alkaa tuntua ensin siedettävältä, sitten miellyttävältä ja lopulta seksikkäältä. Tulee mahdolliseksi saada mielihyvää seksistä ja vasta sitten se alkaa toimia kaivatusti (toivotun hyvää).

On kuitenkin mahdollista, että toinen niistä kosketuksista innostuu. Näillä ei seksuaalisilla kosketuksilla, kun luodaan sitä tunnelmaa ja hyväksyntää.

Oleellista häiriössä on, että jostain syystä (salaisuus) toinen ei koe tulleensa joltain osin hyväksytyksi, ts. uskoo ettei ole hyvä seksissä (tai muuten hyvä kumppani). Jos tätä (väärinymmärrystä?) ei saada korjatuksi ja luodaan tunnelmaa, syntyy outo tunnelma (ahdistus).

Jos sensijaan kokeillaan suht nopeasti onko toinen valmis seksiin, ja jos ei ole, niin lopetetaan kaikenlainen läheisyys. Se kyllä helposti tulkitaan suuttumiseksi. Mistä seuraa entistä vaikeampi lähestyttävyys.

Olen täysin samaa mieltä. Yksi normaalin tapahtumaketjun väärinkäsitys lisää. Vahingossa syntyviä kamalia kelpaamattomuuden tunteita ja itsensä seksuaalisesti mitättömäksi kokemista.

Aktiivinen osapuoli voi järkyttyä alitajuisesti aivan samoin, vaikka tietoisesti pystyisikin asennoitumaan järkevästi (on oikein että voi kieltäytyä seksistä, seksi ei saa olla pakkollista).

Kokemuksesta on vaikea puhua, koska se on tavallaan perusteeton valitus, mutta silti sisimmässään haavoittuu. Näin HÄNELLEKIN kehittyy sanomaton salaisuus, mikä ajan myötä muuttuu tuskalliseksi möykyksi sisälle. Kun se kasvaa isoksi, siitä ei voi enää puhua avoimesti tuntematta itseään epäreilusti ruikuttavaksi surkimukseksi joka ei kestä pettymyksiä, kuten aikuisen on nurkumatta kuuluisi. Kierre on valmis, vaikka kukaan ei tarkoita pahaa tai tee mitään tahallaan.

Tuossa kohtaa pitää vaan purra huulta, ja olla siinä lähellä. Sitä omaa pettymystä ei pdä näyttää, vaikka kuinka suututtaisi.

Rankka paikka. Samanlainen möykky tulee kummallekin, riippumatta yhtään siitä kummalle se tuli ensin ja on samantekevää mistä kaikki alkoi (syy). Mitä muuta se möykky voi olla kuin kaunaa, en saata keksiä. Se tekee olon lopulta niin tukalaksi että alkaa tapahtua. Sellaista mitä kukaan ei pohjimmiltaan haluaisi. Lopullinen henkinen ero, haetaan tyydytystä muualta, muutetaan erilleen tms.

Pettymyksen voi näyttää vain kahdella ehdolla: Kaunan purkamista ei saa kohdistaa kumppaniin, eikä kumppanille saa muodostua väärääkään käsitystä siitä että se olisi kohdistunut häneen miltään osin!

Tuossa tilanteessa minä pyydän saada pitää kättä siinä masun päällä.

Kestät itseäsi ja puolisoasi. Pystyt ja osaat toimia niin ettei synny kaunaa. Asenteesi on rakastava. Minusta tämä on puhtaasti sitä mitä kutsutaan vastoinkäymisten voittamiseksi. Onneksi olkoon! Vilpitön ihailu sydämessäni!

Kuka kykenee vastaavaan nöyryyteen tai edes lähelle? Muuta tietä jatkoon en näe!

 

Vituttaa. Suoraan sanottuna, ilman poliittista korrektiutta tai yritystä olla lempeä. Tämän muutaman edellisen viestin vuoksi tämä ketju on tarkoitettu vain _haluttomien miesten puolisoille_, ei eläköityneille/saikuttaville sossutantoille tai pölvästeleville miehille.

Onko parisuhteessa tarkoitus olla pyyteetön? Onko parisuhde samankaltainen kuin äiti - lapsi -suhde, eli suhde, joka perustuu pyyteettömään aikuisen ja lapsen väliseen rakkautéen? No, mielestäni ei ole - enkä sellaisessa haluaisi elää. Mitä antaa aikuiselle naiselle parisuhde, jossa seksi on kiellettyä, naiseudelleen ei saa vastakaikua, seksuaaliset aloitteet tyrmätään ja seksuaaliseen halukkuuteen viitataan nymfomaniana? Ja tässä tilanteessa tulisi olla NÖYRÄ???? Ja tyytyä kädestä pitämiseen ja halailuun? Kolmekymppisenä???

Juu ei. Voit ihan rauhassa tuutata jälleen tekstin täyteen "salaisuuksia" ja "parisuhdeujoutta", mutta se ei vaan tunnu auttavan täälläkään ketään. Ehkä sivupersoonaa, jonka kanssa voisittekin siirtyä toiseen ketjuun pilaamasta tätä keskustelua. Ja ehkä itseäsi, niin saat tunteen siitä, että olet voinut antaa "painavan" mieleipiteesi tähänkin asiaan. Ajatteletko itse vastaanottoasi? Joa parisuhdeujous ei tunnu keskustelukumppanistasi sopivalta arviolta, osaatko vaihtaa tulokulmaasi, vai onko se ainoa vastaus minkä olet kaikkeen oppinut?

 

Vituttaa. Suoraan sanottuna, ilman poliittista korrektiutta tai yritystä olla lempeä.

Olet vihainen ja haluat pysyä vihaisena. Se on selviytymisstrategiana heikoin mahdollinen.

tämä ketju on tarkoitettu vain _haluttomien miesten puolisoille_

Mallini on riippumaton sukupuolesta tai iästä. Kaikkille ihmiselle tarkoitettu. Määräily ei kannata.

Onko parisuhteessa tarkoitus olla pyyteetön?

Ei aavistustakaan kunkin tarkoituksesta. Välttämätöntä se ei ole. Erinomainen apukeino, niin kauan kuin sitä käyttää.

Onko parisuhde samankaltainen kuin äiti - lapsi -suhde, eli suhde, joka perustuu pyyteettömään aikuisen ja lapsen väliseen rakkauteen?

Lähden siitä että kaikki on vapaaehtoista, joka hetki, alusta loppuun saakka. Ei muuta.

Mitä antaa aikuiselle naiselle parisuhde, jossa seksi on kiellettyä, naiseudelleen ei saa vastakaikua, seksuaaliset aloitteet tyrmätään ja seksuaaliseen halukkuuteen viitataan nymfomaniana?

En kiellä, en viittaa (vrt. ed). Jos Sinulla sellainen parisuhde on ja haluat muutosta, mitä teet? Muutatko itseäsi vai miestä vai molempia tai et kumpaakaan vaan ympäristöäsi?

Ja tässä tilanteessa tulisi olla NÖYRÄ????

Kaikkien parisuhdeongelmien hävittämisen prosessia tukeva ja nopeuttava asenne, varsinkin tämän.

Ja tyytyä kädestä pitämiseen ja halailuun? Kolmekymppisenä???

Niin olet nyt tehnyt. Aggressiot (kumman tahansa) pitävät tilannetta yllä, niin kauan kuin haluat.

Juu ei. Voit ihan rauhassa tuutata jälleen tekstin täyteen "salaisuuksia" ja "parisuhdeujoutta", mutta se ei vaan tunnu auttavan täälläkään ketään.

Eihän minun tuuttaamiseni saakaan vaikuttaa kenenkään parisuhteeseen, jokainen vaikuttakoon itse omiin asioihinsa, tehköön oman työnsä.

Ajatteletko itse vastaanottoasi?

Tarkoitat saamaani palautetta ja sen vaikutusta minuun? Tämä ei kuulu niihin joilla voisi sitä asiaa muuttaa.

Jos parisuhdeujous ei tunnu keskustelukumppanistasi sopivalta arviolta, osaatko vaihtaa tulokulmaasi, vai onko se ainoa vastaus minkä olet kaikkeen oppinut?

Voin vaihtaa, eikä ole ainoa oppimani, mutta ainoa minkä voin ajatella toimivan.

Olet ehkä jo niin kaunainen että on helpompaa erota, aloittaa jonkun toisen kanssa ja katsoa käykö samalla tavalla vai erilailla. Yrittää saada uusi suhde toimimaan haluamallasi tyylillä.

 

Minustakin voisi jättää tämän ketjun vertaistuelle ja tehdä tuolle psykologiselle analyysille ihan oman ketjunsa, jookosta? Tiedän että hyvää tarkoitatte, mutta tuo nyt syö täältä sen vertaistuen kokonaan ja aiheuttaa vain haittaa.

 

Minustakin voisi jättää tämän ketjun vertaistuelle ja tehdä tuolle psykologiselle analyysille ihan oman ketjunsa, jookosta? Tiedän että hyvää tarkoitatte, mutta tuo nyt syö täältä sen vertaistuen kokonaan ja aiheuttaa vain haittaa.

Voisi hyvinkin. Arvioin ja päätän omat tekemiseni kuitenkin itsenäisesti.

 

Minustakin voisi jättää tämän ketjun vertaistuelle ja tehdä tuolle psykologiselle analyysille ihan oman ketjunsa, jookosta? Tiedän että hyvää tarkoitatte, mutta tuo nyt syö täältä sen vertaistuen kokonaan ja aiheuttaa vain haittaa.

Nimenomaan tätä tarkoitin. Vertaistuki on eri asia ja vastaa eri tarpeeseen, kuin psykologinen konfrontointi ulkopuolisen näkökulmasta. Jos ei tätä eroa ymmärrä ja huomaa jo ketjun nimestä, ei kannattaisi niin pätemisenhaluiselta kuulostaa. Vinkiksi vaan.

 

Voisi hyvinkin. Arvioin ja päätän omat tekemiseni kuitenkin itsenäisesti.

Eli mitä teet tässä ketjussa? Kenen vuoksi täällä kirjoitat, jos ketjun vertaiskirjoittajat eivät koe sitä tervetulleeksi, vaan tunkeilevaksi psykopatoloinniksi? Millaisen auttamisen etiikan mukaista on tarjota jollain ihmeen auttaja-auktoriteetilla mielipiteitään asianomaisten niitä haluamatta? Kuulostaa vanhanaikaiselta sosiaalihuollon mentaliteetilta. Ilmeisesti vertaistuen ajatus on joillekin vielä uusi.

 

Nimenomaan tätä tarkoitin. Vertaistuki on eri asia ja vastaa eri tarpeeseen, kuin psykologinen konfrontointi ulkopuolisen näkökulmasta. Jos ei tätä eroa ymmärrä ja huomaa jo ketjun nimestä, ei kannattaisi niin pätemisenhaluiselta kuulostaa. Vinkiksi vaan.

Ymmärretty, eri asioita on, havaittu ensimmäisellä avauksella.
Arvioitu, ei aihetta muutoksiin tai kommentointiin.

 

Eli mitä teet tässä ketjussa? Kenen vuoksi täällä kirjoitat, jos ketjun vertaiskirjoittajat eivät koe sitä tervetulleeksi, vaan tunkeilevaksi psykopatoloinniksi? Millaisen auttamisen etiikan mukaista on tarjota jollain ihmeen auttaja-auktoriteetilla mielipiteitään asianomaisten niitä haluamatta? Kuulostaa vanhanaikaiselta sosiaalihuollon mentaliteetilta. Ilmeisesti vertaistuen ajatus on joillekin vielä uusi.

Sama ongelma: Miten saada haluton ihminen, jolla on oma vapaa tahto, haluamaan jotakin mitä haluat.
Sama yritys: Toimintasi ei ole tavoitteesi mukaista, et ota ajattelussasi huomioon realiteetteja.
Sama tulos: Epäonnnistuminen.

Toistat samaa odottaen eri tulosta. Sitä sanotaan järjettömyydeksi.
(Lähde: A. Einstein)

 

Et siis uskalla vastata edes itsellesi siihen, miksi täälläkin yhä kirjoitat.

 

Et siis uskalla vastata edes itsellesi siihen, miksi täälläkin yhä kirjoitat.

(jälleen saman toisto)
Uskallan toki itselleni ja uskallan sinullekin, mutta en vastaa sinulle kun en halua vastata.

 

Todella ikävää että varsin tarpeellisen ketjun piti mennä huomionhakuisten teinien leikkipaikaksi

 

Mikä on sitten vertaistuen tarkoitus?

Kieltämättä tuo on minulle vähän epäselvä asia.

Riittääkö se, että teille vastataan, voi voi miten teidän tilanne on kurja.
Ihan vihaksi käy, kun miehet käyttäytyvät tuollalailla.
Eihän noin pitäisi käyttäytyä.
Eli haette vaan myötätuntoa.

Mutta kuitenkin teksteissänne esiintyy toive miten teidän pitäisi toimia.
Tuo harhautti minut luulemaan, että etsitte ratkaisua ongelmaanne.

Lopuksi kiitos Loogiselle.
Tuossa on vertaistuki parhaimmillaan. Ja se tuli pyytämättä.

Lainaus:
Tuossa tilanteessa minä pyydän saada pitää kättä siinä masun päällä.

Kestät itseäsi ja puolisoasi. Pystyt ja osaat toimia niin ettei synny kaunaa. Asenteesi on rakastava. Minusta tämä on puhtaasti sitä mitä kutsutaan vastoinkäymisten voittamiseksi. Onneksi olkoon! Vilpitön ihailu sydämessäni!

Kuka kykenee vastaavaan nöyryyteen tai edes lähelle? Muuta tietä jatkoon en näe!

 

Havu - niinpä. No, ehkä tämä parivaljakko on vihdoin jo tarpeeksi keskustellut tässä vertaisketjussa, johon he eivät kuulu.

Itse ketjun tarpeesta voin kertoa sen, että minulle tämä paikka on henkireikä, johon voin purkaa pahaa mieltäni, negatiivisia tunteita ja raivota ja valittaa turhautumistani ja elämän epäoikeudenmukaisuutta. Ja kuulla samassa tilanteessa olevien naisten ajatuksia. He ovat ainoita, jotka ymmärtävät, mitä tämä miehen haluttomuus tarkoittaa naiseuden, seksuaalisuuden, elämän ilon ja niin monen asian kannalta. Muiden kuin vertaisten viesteistä en löydä samoja tunteita, ymmärrystä, voimia ja vapautta ja tilaa purkaa niitä ikäviäkin tunteita. Täällä löydän samankaltaisia elämäntarinoita ja huomaan etten ole ainoa nainen, jonka mies on haluton. Minulla on kohtalotovereita tässä maailmassa, joka tuputtaa myyttiä miehistä panokoneina. On niin helpottavaa kuulla olevansa normaali suurempien halujensa kanssa. Ja että muutkin miehet ovat haluttomia, vaikka parisuhteessa muuten kaikki olisi hyvin. Tätä ei muu maailma ymmärrä.

Vertaiskeskustelua on ulkopuolisen turha lukea analyysinä koko suhteesta - täällä on tarkoituskin puhua niistä asioista, joílla ei halua puolisoaan kuormittaa. Kun nämä negatiiviset tunteet ja pettymys ovat nimittäin aivan yhtä oikeutettuja tunteita ja kokemuksia, kuin sen haluttoman osapuolen haluttomuuskin. Ja meillä haluttomien miesten puolisoilla on myös oltava tila tästä asiasta keskustelemiseen ilman sössöpsykolointia asiasta tietämättömiltä.

Ne keskustelijat, joilla ei ole omakohtaista kokemusta tästä tilanteesta, voivat perustaa vapaasti vaikka neuvontaketjun, jossa voivat jaella neuvojaan niitä kaipaaville. Joillakin ei tietenkään ole kapasiteettia toisten ymmärtämiseen tai vertaistuen tarpeen ymmärtämiseen ja kunnioittamiseen. Jos on lusikalla annettu jne. Ja joillakin on ihmeellisen kova tarve tulla pätemään jopa ketjuun, joka on tarkoitettu vertaiskeskustelulle. Masentavaa sinänsä.

 

vertaistuki parhaimmillaan

Kylläpä kävi taas köpelösti. Turpiin tuli niin että kalju hulmusi. Turha toivo, kuulostaa ihan tehdyltä päätökseltä. Vaikenin, hän ei ja jatkaa epäsuorasti, kuten minäkin. Mitähän se merkitsee? Ainakin opettavaista. Tiedostamatonta meininkiä tässä voi olla vaikka kuinka valtavasti mukana.

Kieltämättä tuo on minulle vähän epäselvä asia.

Kaikki alkaa olla kyllin epäselvää. Kävi oikeastaan päivastoin kuin olin luullut. Tilanne on sitten ilmeiseti niin kuin hän sanoo, ei suinkaan niinkuin minä sanoin, ei alkuunkaan, päivastoin. Täytyy kokeilla ajatella käänteisesti. Se voi tuottaa vielä kokonaisen joukon yllättäviä oivalluksia. Kun mikään ei tunnu olevan sitä miltä näyttää, niin ei kai ongelmakaan ole se mitä halutaan näyttää. Hän on oikeassa, minä väärässä. Epäloogisuus on hänen vahvuutensa ja loogisuus minun heikkouteni. Jospa hän onnistuukin toistuvasti. Järkevää. Täytyypä miettiä voittokulkua…

Mikä on sitten vertaistuen tarkoitus?

Tukea hankalaan elämäntilanteeseen. Auttaa selviytymään arjessa.

Jospa ongelmaa ei halutakaan poistaa vaan sopeutua siihen???
Ongelmaa tuetaan ja se eristetään uhkaavilta auttamisyrityksiltä???
Itseni karkottamisreaktion olisi ymmärtänyt toisin, mutta miksi molemmat?
Olet todella potentiaalinen ongelmasta selviytyjä ja onnistuessasi uhkaava häiriö.
Saatat olla ketjun ainut, sitä laatua.

Riittääkö se, että teille vastataan, voi voi miten teidän tilanne on kurja. Ihan vihaksi käy, kun miehet käyttäytyvät tuollalailla. Eihän noin pitäisi käyttäytyä. Eli haette vaan myötätuntoa.

Niin ainakin nyt tapahtuu. Väriä tunnustamattomat pyritään ulostamaan. Melkoinen kiihkeys heräsi.

Mutta kuitenkin teksteissänne esiintyy toive miten teidän pitäisi toimia.
Tuo harhautti minut luulemaan, että etsitte ratkaisua ongelmaanne.

Sanos muuta! Kumma tunnelma. Jos vertaa vaikka apua huutavaan veden varaan joutuneeseen. Etsin pelastusrenkaan, mutta heitto jää vähän lyhyeksi. Kuuluu kummia: Et sitte osannu heittää ton paremmin, pitäiskö mun muka uida? Lähes äijä nosteleen, pilaat maiseman ja mä haluun tänne muitakin juttelemaan. No! Ala vetää jo!

Dejavuu, on tämä tapahtunut muutaman kerran aikaisemminkin, vaan tyhmänä nytkin suoraan sudenkuoppaan. Humoristista aivan kaikkiaan!

 

Joko luetun ymmärtämisessä on vikaa, tai sitten oma pätemisentarve ylittää korrektiuden rajat. Tavataanpas: ver - tai - nen tarkoittaa siis ihmistä, jolla on samoja kokemuksia tietystä asiasta, kuin muilla tiettyyn ryhmään kuuluvilla ihmisillä. Vertaistuesta taisin jo kirjoittaakkin, mutta jos luetun ymmärtäminen on hankalaa, jatkakaa toki tämän vertaisketjun saastuttamista. Mitään uutta ei ole irronnut, mutta ehkä itse saatte jotain pönötyksestänne.

 

Eli se ei riitä, että on samoja kokemuksia, mutta on väärä sukupuoli?

Eikä teoriittisia kysymyksiä saa esittää.

Edelleen odottelen sitä vertaisryhmä keskustelua.

Älkää häiriintykö näistä sivujuonteista.

 

Kysyn voinko olla jotenkin avuksi???

 

Edelleen odottelen sitä vertaisryhmä keskustelua.

Eikös sitä ollut jo (yli)pitkät matkat ja ketju on (ohi) viimein lopuillaan, niinkuin ketjun kuluukin.
Erittäin hyvä (paljon kehuttu) keskustelu, missä onnistuttiin puhumaan monin paikoin ja tavoin aivan ydintä jatkuvasti hipoen. Sellaistahan jää kaipaamaan jos se loppuu.

Älkää häiriintykö näistä sivujuonteista.

Pääjuonteeksi vaikuttaa tulleen. Häiriö tuli ja energia sitoutuu häiriön poistoon (syy).
Nyt on hyvä tilaisuus perustella keskustelun (tuen) loppumista häriköinnillä (syyllinen).

Hyvän toteutumisen estin pilaamalla ketjun ja olen paha josta olisi päästävä. Loogista.
Minulla on näköjään Hämähäkkimiehen voimat, mutta en kanna vaadittavaa vastuuta.

 

Jaa, se onkin sitten noin tehokasta se vertaistuki, jos sitä ei tarvitse jatkaa.

Minä, kun kuvittelin, että sitä tarvitaan lopunikää.

 

Samaa haen tältä ketjulta kuin Turha toivo, kanavaa purkaa ajatuksiani, vihaa, ahdistusta, turhautumista ja surua. En kaipaa niinkään neuvoja tai ratkaisuja ongelmiin, niitä voi hakea muualta. Täältä kaipaan vain vapautta purkaa tunteitani ja pahinta turhautumistani, jotta kykenen mieheni kanssa olemaan "ihmisiksi" enkä pura sitä häneen.

Täältä haetaan juuri sitä mitä tuossa joku aiemmin ehdotti, eli että joku sanoo "voi voi kun on kurjaa", ymmärtää ja kertoo ehkä oman tarinansa. Miehillä on hirveä tarve korjata kaikki naisten ongelmat eivätkä miehet oikein osaa antaa naisille tilaa vain vuodattaa tunteitaan, kuten tässäkin on tullut ilmi. Siksi tämä olisi hyvä pitää ihan vain naisten keskusteluna, korjausehdotuksille voisi tehdä ihan sen oman keskustelun.