Vertaistukiryhmä naisille, jotka kärsivät seksin puutteesta

  • Viestiketjun aloittaja SensuElli
  • Ensimmäinen viesti
turha toivo
Niin, minun järjenjuoksuuni ei mahdu se ettei voi antaa "halullisemman" mennä etsimään seksikumppania toisaalta jos omassa halussa on jotain vikaa.
Mielestäni suhteeseen kuuluu seksi, muodossa tai toisessa. Ja jos se matkalla kuolee niin jostain sitä kuitenkin on saatava, mahdollisuus mennä antamaan halukkaille.
Niin, on ihmeellistä, kuinka siitä halukkaammasta osapuolesta tehdään usein se tarinan roisto, joka vain toteuttaa eläimellisiä viettejään vailla itsehillintää, mutta kukaan ei koskaan kerro, että mitä pahaa siinä seksin haluamisessa on. Miksi terveen eroottisesti latautuneen ihmisen pitää kärvistellä ja sammuttaa liekkinsä, mieluummin kuin haluttoman luovuttava tai edes kyseenalaistettava yksiavoisuuden ihanteensa ja oikeutensa seksittömyyteen yksipuolisella päätöksellä.
 
Viimeksi muokattu:
Neitonen ahdingossa
Liityn joukkoon. Aloitin tuonne jo oman ketjun, mutta minut ohjattiin tänne. Vaikka surettaa samassa kohtalossa vellovat naiset, on toisaalta ihana saada vertaistukea. Tunnen itseni niin kummajaiseksi, kun naisenhan kuuluisi "pihdata" eikä haluta, ainakaan näin paljon.

Alkuaikoina seksiä kyllä riitti useita kertoja viikossa, välillä useita kertoja päivässäkin. Itselläni on himot vain kasvanneet, mutta miehellä ei. Tunnen itseni ihan huijatuksi, kun jo alussa puhuttiin kuinka tärkeää seksi molemmille on. Eipä ole näköjään enää. Erota en halua muuten melkeinpä täydellisestä suhteesta, mutta tilanne repii sielua rikki.

Muutama päivä sitten kun sain taas pakit purskahdin itsekseni itkuun. Itkin yksin keittiössä tunnin. Olen vain niin turhautunut ja tunnen naisellisuuteni katoavan, valuvan pois hukkaan.
 
Ranistin
Oletteko kokeilleet eri ajankohtaa ehdottaa sitä lähellä oloa. Vaikka aamulla kun kumpikin on jo levännyt, toisen aloitus voikin olla hyvä herätys.. ..
Entä se että vain hyväilee ja silittelee toista vaikka ei sitten varsinainen akti kiinnostaisikaan miestä. Minusta miehenkin tulisi vastuu kantaa toisensa hyvinvoinnista ja hipelöidä vaikka työnmerkeissä " vaimon viikottainen huolto-ohjelma" käsikirjan mukaan..

Leikkimielellä ja vähän vakavammalla kun saisi isännän puhumaan asian oikeista syistä mikä mättää ja mikä ei ?
Meillä oli oikeasti lopulta kyse siitä että ihmisen seksihalu suuntautui muualle. Mukana oli myös sairautta ja väsymistä.
Jos näistä ei ole kyse niin ehkä mies vaan tulisi opettaa tosiaan lukemaan sitä kodin huoltokirjaa. "näin huollan vaimoa"- Erkki kertoo..
Kokeiltu ??

niin kokoeilkaa välillä olla perinteisiä NAISIA !

itseriittoinen, lyhythiuksinen, miehenvaatteisiin pukeutunut tasa-arvoa paapattava femakko ei iinnosta- valitettavasti.
tekopunapää yääääk!
 
Viimeksi muokattu:
Femme fatale
^

Makuja on monia. Useat miehet tykkäävät punaisista hiuksista, aivan sama, onko ne värjätty ja yleensä on. Myös ns. poikatukat ovat monille mieleen. Moni mies ei taas missään nimesä halua mitään pyhäkoulutyttö-lookkia käyttävää naista. Ei myöskään alistuvaa miestä palvovaa ilman omaa tahtoa olevaa vätystä.
 
Neitonen ahdingossa
Enää ei riitä että itkee itsensä uneen, aloin aamulla herätessäkin itkemään. Mikä voi olla turhempaa kuin nainen jota edes oma mies ei halua? Kovin on synkät tunnelmat.

Miten te muut puratte turhautumista. Tekisi mieli paiskoa astiastot sirpaleiksi keittiön seinään, niin turhautunut olen.
 
karismaako.
Enää ei riitä että itkee itsensä uneen, aloin aamulla herätessäkin itkemään. Mikä voi olla turhempaa kuin nainen jota edes oma mies ei halua? Kovin on synkät tunnelmat.

Miten te muut puratte turhautumista. Tekisi mieli paiskoa astiastot sirpaleiksi keittiön seinään, niin turhautunut olen.
Nähtävästi olette kaikki kotikonstit kokeilleet ynnä keskustelleet asiasta, koska nyt täältä kyselet apua? Minusta kyllä miehesi on ainoa joka tietää missä vika, vai eikö hänen mielestään ole mitään ongelmaa.
Sanoit seksiä olevan muutaman kerran kuukaudessa ..neljästi? Se on kerran viikossa, mikä rittää monellekin ihmiselle.

Pitääkö sitten halukkaaman osapuolen tyytyä haluttomamman t
 
Viimeksi muokattu:
karismaako.
jopa oli herkässä, vaikka ei siitä nyt niin pitkä aika ole...

ahtiin? Ei mielestäni. Asia ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen. Kun kyse on kiinteästä parisuhteesta ja tunteet on kuitenkin vielä ok, niin haluaa juuri sitä kumppaniaan, ja muutenkin kynnys pettämiseen on korkea.
 
Neitonen ahdingossa
Muutaman kerran kuukaudessa on 2-4, mikä ehkä riittääkin monelle ihmiselle. Useimmat ehkä ovatkin ihan tyytyväisiä siihen että saavat kinuamalla kahdesti kuukaudessa, minä en ole. Olemme kuitenkin nuoria ja lapsettomia ihmisiä ja vapaa-aikaa, yhdessäoloaikaa ja aikaa rentoutumiselle riittää. Ja seksikertojen lisäksi haluaisin myös olla HALUTTU ja himottukin sen oman miehen silmissä.

Muilta miehiltä riittää kyllä huomiota, mutta en minä niitä halua. Haluan omaa miestä.
 
Turha toivo
Neitonen ahdingossa, me haluttomien miesten puolísot tiedämme mitä käyt läpi. Noita turhanneuvojia ja naisen suurempien halujen ihmettelijöitä riittää, ei niistä kannata välittää.

Itselläni on paineiden purkamiseen hetkellisesti auttanut rankka liikunta, joskin se yleiskunnon noustessa myös pitkällä tähtäimellä voi kasvattaa halukkuutta. Elämän suuntaaminen ulos suhteesta ja tarpeeksi monet torjunnat tekevät myös tehtävänsä, etkä enää pian koe miestäsi niin haluttavaksi kuin ennen. Toisaalta silloin voi edessä olla ero, mutta itselläni on niin paljon rakkautta ja suhde muuten niin mahtava, että olen jäänyt. En tiedä onko tieni se paras mahdollinen, joten neuvojaksi minusta ei ole, ainoastaan kanssakulkijaksi.

Tsemppiä sisko. Koita kaikesta huolimatta muistaa, ettei sinussa tai naiseudessasi ole sellaista vikaa, joka tuottaisi miehesi haluttomuuden, tai sitten miehesi on joku muu, kuin väittää olevansa. Sinä tiedät miten asiat ovat.
 
looginen
Ongelma = seksin määrä ja/tai laatu, tarkemmin: seksin vähyys ja huonus.

Tämä on jonkin prosessin tuotetta. Kun tuote ei ole toivottu se tarkoittaa että prosessi toimii tavalla jolla sen ei haluta toimivan. Kun prosessi tapahtuu ihmisessä, merkitsee se sitä että prosessi toimii oikein. Tapaus että ihminen olisi viallinen eli prosessi toimisi väärin ja että ihminen olisi vaihdettava, ei ole todennäköinen. On ymmärrettävä prosessiin liittyviä mekanismeja, otettava ne huomioon ja osattava ohjata prosessia halutun tuloksen saamiseksi.

Tärkein mekanismi on parisuhdeujous ja se säätää automaattisesti toimintaa / tuotteen määrää ja laatua.

Ujouden ytimessä on toisen ihmisen kohtaamiseen liittyvä ahdistus, jonka takia kahden ihmisen maailmat eivät henkisellä tasolla kosketa toisiaan.*

Kun prosessiin syötetään: kiusallisia huomioita, epäaitoa tunneroolia, turvatonta läheisyyttä ja uhkia, säätää arkuus suojamuurin ylös, hämillisyys muuttaa prosessin vaivautuneeksi ja se alkaa rajoittaa tuotantoa tai estää sen kokonaan. Tuloksena on piiloutumista, vetäymistä, sielullista yksinäisyyttä, masennusta, epätoivoa jne. Ei siis mitään hyvää, eikä näinollen hyvää seksiäkään.

Ujoudessa piilotetaan hyvää, häpeässä huonoa.*

Jos prosessi on sopeutunut häpeään, saatetaan kyllä seksiä saada, mutta sen laatu on huonoa.

Pahin ja epätoivoa herättävä yksinäisyys taas liittyy ujouden särkymiseen. Parisuhdeujous ei korjaannu itsestään, mutta jo sen tajuaminen auttaa näkemään asiat uudella tavalla ja muutama asiasta käyty keskustelu saattaa avata solmuja.*

Kun prosessiin syötetään: arvostavia huomioita, aitoja tunteita, turvallista läheisyyttä ja tukea, säätää arkuus suojamuurin alas, rohkeus muuttaa prosessin helpottuneeksi ja tuloksena on häiriötöntä tuotantoa, kuten esiintuloa, lähentymistä, sielullista koskettavutta, iloa, toivoa jne. Siis hyvää, ja näinollen hyvää seksiäkin.

Ujoutta on kaikki se, mikä kaventaa sielullista kosketuspintaa toiseen ihmiseen. Läheisyyden etsimisessä ja yksinäisyyden lievittymisessä on ongelmansa, koska parisuhteessa kummankin osapuolen ujous määrittää alueen, jossa tyydyttävin kanssakäyminen voi tapahtua.*

________________________________________________________
* http://www.suhdesoppa.fi/itsetuntemus/oletko-parisuhdeujo/
 
Jossittelua
Muutaman kerran kuukaudessa on 2-4, mikä ehkä riittääkin monelle ihmiselle. Useimmat ehkä ovatkin ihan tyytyväisiä siihen että saavat kinuamalla kahdesti kuukaudessa, minä en ole. Olemme kuitenkin nuoria ja lapsettomia ihmisiä ja vapaa-aikaa, yhdessäoloaikaa ja aikaa rentoutumiselle riittää. Ja seksikertojen lisäksi haluaisin myös olla HALUTTU ja himottukin sen oman miehen silmissä.

Muilta miehiltä riittää kyllä huomiota, mutta en minä niitä halua. Haluan omaa miestä.
Jos yhdessäoloaikaa on, niin oletteko yhdessä ja onko molemmilla kivaa?

Jos kivaa on, niin eikö se halutus tule silloinkaan?

Jos halutus ei tule, niin onko asiasta keskusteltu rakentavasti?

Jos on keskusteltu, niin mihin päädyitte keskustelussa?

Jos ette päätynyt selkeään syyhyn, niin miksi mies ei pysty kertomaan syytä?

Jos hän syytä ei pysty kertomaan, niin älkää häntä siitä syytä.

Jos tämä jossittelu ei lopu, niin se saa jatkua.
 
Viimeksi muokattu:
Havu
Näissä keskusteluissa ärsyttää usein se kuinka naisia yritetään tunkea johonkin perinteiseen muottiin. "Useimmille naisille riittää 2 kertaa kuukaudessa, joten miksi valitat". Miksei sitten haluttomia miehiä yritetä tunkea johonkin perinteiseen muottiin tai käsitykseen miehen seksuaalisuudesta , kuten"Miehet haluaa aina seksiä". Ärsyttää vain.
 
Samoja tunteita
Hei kaikki!

Olettepa hienon keskustelun avanneet. Uskon, että tämä koskettaa hyvin monia sukupuolesta riippumatta. Meillä siis tilanne n.2 vuotta yhdessä, minä 21v, mieheni 29v ja vauveli 2kk. Eromme seksuaalisuudessa on kummitellut melkein alusta saakka ja nyt tässä oli n. puolen vuoden tauko kaikkine kriiseineen raskauden aikana. Nyt olemme aloitelleet uudestaan varovaisesti seksielämää synnytyksen jälkeen. Olen tässä itsekin miettinyt, että olenko jotenkin seksuaalisesti yliaktiivinen yksilö ja "vaadinko" liikoja, jos haluaisin harrastaa seksiä enemmän kuin (parhaimmillaan) sen kerran viikossa. Olen miettinyt myös sitä, että onko minulla jotenkin erityisen huono itsetunto, kun kaipaan sitä, että mies kehuu ja osoittaa todella sen, että haluaa minua. Tämän keskustelun perusteella olen nainen, joka kaipaa ihan normaaleja huomionosoituksia siitä, että on olemassa, on nainen ja viehättävä nainen! Näitähän me tarvitsemme? Viime aikoina minua on lähinnä ahistanut ja ero on käynyt mielessä aina sen yhteydessä... Tiedän sen, että kaikki ei ole hyvin näin, mutta miten tätä tilannetta voisi parantaa. Ensimmäinen vaihtoehto terapia, mutta siitäkään ei ole paljoa apua, koska mieheni on sitä mieltä, että 1 kerta viikossa on sille se raja ja ei näe minun näkökulmaani ollenkaan. Kun olen ehdottanut, että voisiko tässä tehdä jotain kompromissia, että minäkin olisin tyytyväinen, niin ei ymmärrä tätä mahdollisuutta ollenkaan. Nyt tilanne on pikku hiljaa tosissaan jäätynyt minun osaltani niin, että aloitteiden tekemiseen liittyy mielettömiä pelon ja ahdistuksen tunteita. Seksin harrastaminen on melkein poikkeuksetta aina minun aloitteiden vastuulla. En ole vielä kokeillut, kuinka kauan menisi, jos olisin tyystin passiivinen. Pitäisiköhän? Kaikesta huolimatta pelkään sitä, että tulen torjutuksi ja pelkään sitä, että miten pärjään "ei" -vastauksen kanssa. Tiedän sen, että kaikilla on oikeus sanoa ei... Mitä te olette mieltä siitä? Toisaaltahan asia on niin, että kummallakin on vastuu parisuhteessa siitä, että kummatkin ovat tyytyväisiä ja voivat hyvin. Entä, jos mieheni seksuaaliset tarpeet ovat vain niin paljon vähäisemmät, kuten hän asian ilmaisee - mitä sitten asialle voi tehdä? Aiemmin ehotin sitäkin, että hän voisi jotenkin tyydyttää minut siitä huolimatta, mutta hän oli sitä mieltä, että ei, ei mitään seksuaalista. Miten voisin kehittävästi avata keskustelua vielä tästä kaikesta? Miten saisin hänet ymmärtämään, että seksuaalisuus parisuhteessa on kummankin vastuulla. Tuntuu, että keskustelu seksin osalta on niin lukkiutunutta, että jo pelkkä seksi -sanan sanominen on kuin kaivelisi kuolleita haudasta. Ihanaa olisi löytää joku selviytymiskeino tähän kaikkeen - varmasti kaikilla meillä! Pahinta tässä on juuri se, että asia on niin arka miehille ja keskustelua ei saisi herättää - vaikka pitäisi! Eniten tuntuu pahalle se, että toinen on muuten niin ihana mies ja kaikki muu kulkee hyvin yhdessä ja "pitäisi" olla onnellinen, vai pitäiskö?
 
Minä
Hämmästyttävää kuinka nuorillakin on seksuaalisuudesta puhuminen noinkin vaikeaa, vaikka siitä puhuminen pitäisi nykyään olla jo hyvin luonnollista.
Kumpaakaan syyttelemättä ainakin pitäisi osata puhua.

No onhan se ein sanominen jokaiselle luvallista, mutta se ei pitäisi myös perustella jollainlailla.

Vai eikö sitä kukaan pysty perustelemaan miksi ei tee mieli?

Tai sitten on tosiaan niin, että on vaan testosteroni joka herättää seksuaalisuuden.
Ilmeisesti tarvitaan testosteronia jopa seksistä puhumiseen.
Vaikka puhuttaisiin pelkkää asiaa.
Jos aina on juuri kyse tuosta hormonista, niin silloinhan oikea osoite olisi lääkäri.

Jotenkinhan se jokin pieni halu pitäisi saada aikaan.
Edes aluksi senverran halua, että pystyy tyydyttämään puolisonsa vaikkapa käsin.

Jos kuitenkin saatte olla miehen lähellä, niin yksi vaihtoehto on, että siinä samalla hyväilette itseänne.
Tai jos pystytte hankaamaan itseänn mieheen.

Itse miehenä nautin juuri tuosta, kun tunnen kehollani vaimon muodot, ja omat herkät alueet osuvat häneen.
Tuosta se voi jatkua itsetyydytykseen, mutta useinmiten vaimo sanoo, no minä rauhoitan sinut.
Ja on myös onnistunut tehtävässään.

Se oma mielikuvitus pelastaa monen tilanteen.

Tai lähtisikö se silä pohjalta liikkeelle, kun pitäisitte miestä kädestä ja olisitte siinä lähellä.
Jos hän tuntee kosketuksen ja läheisyyden miellyttävänä, niin voisihan se halukin herätä.
 
Turha toivo
Olen muiden naisten tavoin tässä ketjussa kertonut, kuinka mieheni ei halua seksiä yhtä paljoa kuin itse sitä haluaisin. Mieheni haluaa seksiä ehkä kerran kuussa, itselleni kävisi päivittäin ja tyytyväinen olisin edes kertaan pariin viikossa. Tai ei sillä määrällä ole väliä, jos edes useimmiten saisi seksiä silloin, kun sitä todella tekee mieli. Avaan tässä hiukan erilaisia tilanteita, jotka vaikuttavat tietyille kirjoittajille käsittämättömiltä (viitaten erityisesti sivupärsoonaan).

1. Minä haluan seksiä. Olemme mieheni kanssa kaksin kotona, viikonloppu aluillaan, eikä stressiä tai väsymystä pitäisi olla ilmassa kummallakaan. Istumme sohvalla ja katselemme tv:tä saunan päätteeksi. Vien käteni miehen kädelle tai reidelle ja hyväilen häntä. Puhelemme mukavia ja miehenikin on yhä rentoutunut. Sitten hän aistii haluni, jota ilmaisen siirtämällä kättäni ylemmäksi hänen reidellään ja puristan kevyesti. Mies vie kätensä käteni päälle, vetää käteni pois reideltään käteensä ja keskittyy katsomaan ääneti televisiota. Kommunikaatio on hienovaraista, mutta tässä tapahtui taas torjunta, jolle ei selitystä löydy.

2. Sama tilanne, mutta tällä kertaa olen pukeutunut seksikkäästi ja kevyesti pikkuiseen mekkoon ja laittautunut kauniiksi. Istun mieheni syliin ja yritän suudella häntä. Mies tiuskaisee närkästyneenä olevansa väsynyt ja työntää minut pois sylistään.

3. Jälleen sama tilanne, mutta mieheni on itse pyytänyt minua kainaloonsa katsomaan leffaa. Leffa sisältää eroottisia kohtauksia ja tunnen kiihottuvani niistä. Vilkaisen miestäni ja liu’utan kättäni hänen rinnaltaan alaspäin. Mieheni ei tällä kertaa tartu käteeni, mutta hän on täysin passiivinen, ei tee elettäkään osoittaakseen mitään kiinnostusta seksiin tai halua koskettaa minua. Istuu ja on välinpitämätön. Koska en kaipaa seksiä passiivisen lahnan kanssa, vetäydyn kauemmaksi ja lopetan hyväilemisen. Passiivinen mies ei kiihota.

4. Tulen töistä kotiin, miehelläni on ollut vapaapäivä. Suihkun jälkeen illallisella juttelemme mieheni kanssa ja flirttailen hänelle. Hän ei vastaa flirttiini muuta kuin vaikuttamalla hiukan ahdistuneelta, mistä ymmärrän jälleen lopettaa viettely-yrityksen.

5. Viikonloppuilta kotosalla. Ehdotan miehelleni, että voisin antaa hänelle öljyhieronnan. Vinkkaan silmää siihen malliin, että miehenikin käsittää, että mikään viaton hieronta ei olisi kyseessä. Mieheni perääntyy ehdotuksesta ”ehkä myöhemmin, nyt ei oikeen jaksa”. Sanon hänelle, että tulee sitten ehdottamaan, jos hieronta kiinnostaa. Mies ei tee elettäkään seksin suuntaan koko viikonloppuna. Alasti olemme vain saunassa, eikä niin kuumassakaan tee mieli seksiä, kuulemma.

Nämä kokemukset ovat elävästä elämästä, eikä näiden torjuntojen jälkeen tulisi mieleenkään ”hinkata” itseään miestä vasten tai pyytää häntä antamaan tyydytystä käsillä. Siinä menisi viimeisetkin omanarvon tunnot, jos vielä alkaisin hieroa itseäni halutonta miestäni vasten. Jotain realismia noihin älyttömiin ehdotuksiin, kiitos.
 
Turhake-Mies
Kirjoitat asiaa "turha toivo". Olen itse mies (anteeksi että sekaannun teidän naisten keskusteluun) mutta tunnistan oikein hyvin juuri tuon passiivisuuden ja välipitämättömän torjunnan. Meillä ongelma on naisen haluttomuus mutta tilanteet ovat ihan samanlaisia. Juuri tuo pasiivisuus ja välinpitämättömyys loukkaa minua eniten joten ymmärrän tunteitasi hyvin. On hyvin turhauttavaa yrittää huomioida toista ja antaa hellyyttä (myös ilman mitään taka-ajatuksia) jos toinen on kuin et siinä olisikaan tai koskisikaan. Lehdenluku, tv:n katsominen tms. vain jatkuu eikä ilmekään värähdä. Yhtä surullinen olo tulee joka kerta...
 
Mies 50
Turha toivo, kirjoitit tekstin jota ei niin kiva ole lukea.
Varmaan sinulle melkoisesti voimia vievää elämää. Seksi kun on taas sitä että saa uutta kipinää ja innostusta. Seksi tuo hyvää oloa, ja se kumpi tarvitsee sitä enenmmän, saakoon. Eihän se ole toiselta pois jos toinen tuntee, haluaa tuntea enemmän kuin toinen.
Olen edelleenkin sitä mieltä, että kun halut ei mene tasan niin siihen pitäisi yhdessä keksiä ratkaisu.
Se kumpi "pihtaa" antakoon sen verran löysiä että toinen saa nauttia, keinolla tai sit sillä toisella.
 
Höpsöps
Kirjoittelenpa minäkin tänne kuulumisia pitkän tauon jälkeen.

Seksielämämme on onneksi parantunut ja mieheni on paljon aktiivisemmin tekemässä aloitteita. Seksiä meillä on se 1-2 kertaa viikossa, mikä on mielestäni ihan hyvä määrä. Läheisyyttä ja suukottelua on myös tarpeeksi, joten kaikki on oikeastaan todella hyvin nyt.
Mutta tilanne vastavuoroisuuden kanssa tökkii edelleen. En saa suuseksiä enkä todellakaan alennu (enää) edes pyytämään sitä, vaan saan toisinaan raivokohtauksia aiheesta ja mies miettii tyhmänä, mikä minua vaivaa. Miksi miehet eivät koskaan tajua mitään? Miksi kaikki pitää vääntää aina rautalangasta? Aina saa pitää yksin monologia aiheesta ja mies tuijottelee muualle. Voi v...u että ärsyttää tuollainen käytös. Tosi rakentavaa aikuiselta ihmiseltä. Parisuhde on käsittääkseni sitä että ollaan yhdessä ja YHDESSÄ myös selvitetään asiat.

Minäkin olen suurimmaksi osaksi lakannut antamasta suuseksiä hänelle. Viime viikolla annoin - en saanut itse takaisin mitään. Silloin aniharvoin kun saan, mies ei usein edes löydä klitoristani tai jos löytää, hän ei yksinkertaisesti osoita minkäänlaista kiinnostusta minun tyydyttämiseeni. Hänen koko olemuksensa vaikuttaa turhautuneelta eikä se ole tippaakaan kiihottavaa. Millainen on mies, jota ei oman puolison nautinto kiinnosta tuon vertaa? Miksi minua kiinnostaa käsihoidon ja suuseksin antaminen hänelle, mutta häntä ei kiinnosta niiden asioiden tekeminen minulle? Ei se saa olla mikään velvoite. Itse ajattelen, että jos rakastaa ja kunnioittaa, tekee näitä asioita automaattisesti.

Olen jossain määrin yrittänyt neuvoa ja kertoa mitä haluan, mutta miehinen itsetunto ei tunnetusti kestä liikaa neuvomista. Ihmetyttää, kun mieheni väitti aikoinaan että kaikki hänen sänkykumppaninsa - erityisesti hänen exänsä - sai orgasmin joka kerta. Tekisi mieli nauraa. Minulla on suuri syy epäillä, että miehen tekniikka on ollut sama jokaisen naisen kanssa ja täten jokainen näistä naisista on teeskennellyt orgasmin. Jos miehellä on aina kiire ja suuseksi ja käsin tyydyttäminen on väkinäistä hinkkaamista, eikä g-pisteestä tai klitasta ole juuri tietoakaan, KUKAAN tällaisen käsittelyn saaja ei varmasti laukea. Miehet eivät oikeasti tiedä, miten paljon naiset teeskentelevät. Itse en ole siihen sortunut, vaikka on ollut pari kertaa vuosia sitten kiusaus - sillä tavalla tilanteesta olisi päässyt helpommalla.

No, joka tapauksessa.

Oma seksuaalinen halukkuuteni on tuntuvasti laskenut. Toivon ettei se jää tällaiseksi. Olen jo pitkään ollut todella passiivinen ja haluton, eikä mikään kiinnosta.

Olisi mielenkiintoista saada tänne enemmän miehiä kommentoimaan, jotta saisimme kenties uutta näkökulmaa asioihin. Vielä ei tosin ole tällä palstalla näkynyt miehiä, jotka itse ovat niitä haluttomia pihtaajia ja naistensa piinaajia. Palamme halusta tietää, minkä takia ei haluta vaikka kaikki ainekset siihen ovat kasassa!

Puhumattomuus lienee suurin ongelma. Se, ettei toista saa PUHUMAAN ONGELMISTAAN MILLÄÄN. Mikä siinä on niin vaikeaa?
 
Minä
Olen muiden naisten tavoin tässä ketjussa kertonut, kuinka mieheni ei halua seksiä yhtä paljoa kuin itse sitä haluaisin. Mieheni haluaa seksiä ehkä kerran kuussa, itselleni kävisi päivittäin ja tyytyväinen olisin edes kertaan pariin viikossa. Tai ei sillä määrällä ole väliä, jos edes useimmiten saisi seksiä silloin, kun sitä todella tekee mieli. Avaan tässä hiukan erilaisia tilanteita, jotka vaikuttavat tietyille kirjoittajille käsittämättömiltä (viitaten erityisesti sivupärsoonaan).

1. Minä haluan seksiä. Olemme mieheni kanssa kaksin kotona, viikonloppu aluillaan, eikä stressiä tai väsymystä pitäisi olla ilmassa kummallakaan. Istumme sohvalla ja katselemme tv:tä saunan päätteeksi. Vien käteni miehen kädelle tai reidelle ja hyväilen häntä. Puhelemme mukavia ja miehenikin on yhä rentoutunut. Sitten hän aistii haluni, jota ilmaisen siirtämällä kättäni ylemmäksi hänen reidellään ja puristan kevyesti. Mies vie kätensä käteni päälle, vetää käteni pois reideltään käteensä ja keskittyy katsomaan ääneti televisiota. Kommunikaatio on hienovaraista, mutta tässä tapahtui taas torjunta, jolle ei selitystä löydy.

2. Sama tilanne, mutta tällä kertaa olen pukeutunut seksikkäästi ja kevyesti pikkuiseen mekkoon ja laittautunut kauniiksi. Istun mieheni syliin ja yritän suudella häntä. Mies tiuskaisee närkästyneenä olevansa väsynyt ja työntää minut pois sylistään.

3. Jälleen sama tilanne, mutta mieheni on itse pyytänyt minua kainaloonsa katsomaan leffaa. Leffa sisältää eroottisia kohtauksia ja tunnen kiihottuvani niistä. Vilkaisen miestäni ja liu’utan kättäni hänen rinnaltaan alaspäin. Mieheni ei tällä kertaa tartu käteeni, mutta hän on täysin passiivinen, ei tee elettäkään osoittaakseen mitään kiinnostusta seksiin tai halua koskettaa minua. Istuu ja on välinpitämätön. Koska en kaipaa seksiä passiivisen lahnan kanssa, vetäydyn kauemmaksi ja lopetan hyväilemisen. Passiivinen mies ei kiihota.

4. Tulen töistä kotiin, miehelläni on ollut vapaapäivä. Suihkun jälkeen illallisella juttelemme mieheni kanssa ja flirttailen hänelle. Hän ei vastaa flirttiini muuta kuin vaikuttamalla hiukan ahdistuneelta, mistä ymmärrän jälleen lopettaa viettely-yrityksen.

5. Viikonloppuilta kotosalla. Ehdotan miehelleni, että voisin antaa hänelle öljyhieronnan. Vinkkaan silmää siihen malliin, että miehenikin käsittää, että mikään viaton hieronta ei olisi kyseessä. Mieheni perääntyy ehdotuksesta ”ehkä myöhemmin, nyt ei oikeen jaksa”. Sanon hänelle, että tulee sitten ehdottamaan, jos hieronta kiinnostaa. Mies ei tee elettäkään seksin suuntaan koko viikonloppuna. Alasti olemme vain saunassa, eikä niin kuumassakaan tee mieli seksiä, kuulemma.

Nämä kokemukset ovat elävästä elämästä, eikä näiden torjuntojen jälkeen tulisi mieleenkään ”hinkata” itseään miestä vasten tai pyytää häntä antamaan tyydytystä käsillä. Siinä menisi viimeisetkin omanarvon tunnot, jos vielä alkaisin hieroa itseäni halutonta miestäni vasten. Jotain realismia noihin älyttömiin ehdotuksiin, kiitos.
Kiitos selventävästä kirjoituksesta.
Tuttuja on tilanteet päinvastaisessa tilanteessakin.
Ja ilmeisesti naisen on vielä vaikeampaa hyväksyä puolison haluttomuus, kun miehen.

Itse en vaan ole muuta keinoa keksinyt, kun sen että haen sen läheisyyden itse.
Siihen kuuluu se kyhnääminen vaikka toinen ei olekaan aktiivisesti mukana.
Minä jopa nautin siitä.

Sitten joudutte keksimään jonkin muun keinon, jos tuo ei käy.

Keinot taitaa vaan olla aikalailla vähissä.

Mielenkiinnolla odotan minäkin jonkun haluttoman miehen kirjoitusta haluttomuuden syistä.

Sekä kirjoituksia, joissa haluton on jälleen tullut halukkaaksi.

Vieläkin ihmettelen miksi puhuminen on niin vaikeaa puolin ja toisin.
Jospa tänne kirjoittaminen olisi hiukan helpompaa.

Tai no saan minäkin välillä huutia mielipiteistäni.
Ei haittaa, kun olen rohkea mies.
 
Viimeksi muokattu:
Minä
Tuli vielä mieleen.

Oletteko milloinkaan ollut lähellä ja pitänyt ainoastaan kädestä kiinni.
Siis ette yritäkään lähestyä seksuaalisesti.
On kuitenkin mahdollista, että toinen niistä kosketuksista innostuu.

Näillä ei seksuaalisilla kosketuksilla, kun luodaan sitä tunnelmaa ja hyväksyntää.

Jos sensijaan kokeillaan suht nopeasti onko toinen valmis seksiin, ja jos ei ole, niin lopetetaan kaikenlainen läheisyys.
Se kyllä helposti tulkitaan suuttumiseksi.
Mistä seuraa entistä vaikeampi lähestyttävyys.

Tuossa kohtaa pitää vaan purra huulta, ja olla siinä lähellä.
Sitä omaa pettymystä ei pdä näyttää, vaikka kuinka suututtaisi.
Tuossa tilanteessa minä pyydän saada pitää kättä siinä masun päällä.
Tuossa vaiheessa myös uppoudun siihen mielikuvitusmaailmaan.
Joskus se voi jatkua vähän seksuaaliseen suuntaankin.

Entä jos syynä onkin erektiovaikeus, niin miten siihen suhtaudutte?

Mitä sanoisitte miehellenne, jos hän sanoisi ettei seksi kiinnosta kun ei seiso?

Miten tuohon haluttomuuten yleensä ajaudutaan.

Väheneekö se vähitellen?

Loppuuko johonkin huonoon kokemukseen?

Tai oletto sanonut pahasti?
 
Turha toivo
Sisälukutaito mättää tai sitten sivupersoona ei edes lue näitä tekstejä. Eli hellyyttä ja läheisyyttä ilman minkäänlaista seksuaalista viritystä on toki päivittäin. Nuo edellä luettelemani olivat seksuaalisia aloitteentekotilanteita. En minä nyt joka kosketuksella vonkaa seksiä. Ärsyttää vastata itsestäänselvyyksiin, joita on jo aiemmin käsitelty.

Kyse ei ole erektiovaikeuksista. Sen hyväksyisin helpommin, kun olisi jokin syy tai vika. Mutta ei.

Seksi vähenee, kun suhde on jatkunut yli ihastumisvaiheen, eli muutaman vuoden, sitä ei vaan aluksi halua uskoa, mutta lopulta huomaa toteuttavansa yksin seksuaalisuuttaan, vaikka onkin parisuhteessa.

Mitä sitä tekee itselleen, että pääsee tästä kaipauksesta?
 
Minä
Kyllä minä luen tarkkaankin, mutta en välttämättä muista mitä kukakin on sanonut.

Tämäkin valtavan pitkä ketju pitäisi lukea moneen kertaan, jotta muistaisin jokaisen tarinan erikseen.

Jonkinlainen kirjoittajien yhteisnäkemys kirjoituksista jää mieleen, jonka pohjalta yritän jotakin sanoa.

Jonkinlaista ratkaisua seksinkaipuuseen useimmat hakevat.

Oman ratkaisuni olen kertonut, mutta jos se ei käy muille ratkaisuksi, niin silloin pitää miettiä jotain toista ratkaisua.

Miksiköhän seksi vähenee ihastumisen jälkeen ainoastaan osalta ihmisiä.
Jos se vähenisi kaikilla samassa suhteessa, niin ei silloin tarvitsisi kenenkään kärsiä puuttesta.

Kaikella ystävyydellä vielä kysyn.
Eikö se päivittäinen hellyys juuri milloinkaan muutu seksuaaliseksi?
Kyllä se meillä ainakin joskus muuttuu.
Jos ei muutu, niin ajattelen tehneeni osuuteni ja sillä hyvä.
No totuudennimissä, kyllä minä välillä petyn, mutta sitä pettymistä en ääneen ilmaise.
Vastapuoli, kun sen poikkeuksetta kokee moitteena, vaikka se olisi vaan ja ainoastaan omien halujen ilmaisua.
 
Neitonen ahdingossa
Alkuperäinen kirjoittaja Minä;10488726:
Oletteko milloinkaan ollut lähellä ja pitänyt ainoastaan kädestä kiinni.
Siis ette yritäkään lähestyä seksuaalisesti.
On kuitenkin mahdollista, että toinen niistä kosketuksista innostuu.
Jotenkin kamala lukea tätä. Siis millainen kuva miehillä on meistä enemmän haluavista naisista? Että ollaan jotakin hirveitä seksipetoja jotka vain ahdistelevat miehiään päivät pitkät eivätkä osaa antaa mitään muuta hellyytä? Hyi olkoon. Varmasti suurimmalla osalla tähän ketjuun kirjoittaneista sitä seksuaaliviritteistä koskettelua on vain pienenpieni murto-osa kaikesta hellyydestä mitä suhteessa jaetaan. Näin myös meillä, kosketellaan kymmeniä kertoja päivässä, halataan, hierotaan hartioita, annetaan pikkupusuja, pidetään kädestä, silitellään, hellitellään.
 
looginen
Alkuperäinen kirjoittaja Minä;10488420:
Tai no saan minäkin välillä huutia mielipiteistäni.
Ei haittaa, kun olen rohkea mies.
Huutia tulee, kuten minullekin vaan muuttaako se huuti mitään? Olen helvetin älykäs, mutta viisautta puuttuu sitäkin enemmän. Minulla mitä ilmeisimmin ei ole myöskään kykyä esittää asiaani toivotulla tavalla selkeästi ja helppotajuisesti, puhumattakaan lyhytosaamisesta. Luoja minua auttakoon, jos tahtoo muiden kärsimyksiä vähentää.

Ei haittaa, kun olen rohkea mies.
Kyllä, ja mielestäni huomattavasti viisaampi kuin minä, joka olen paremminkin tyhmänrohkea. Aion kommentoida juttujasi, joita olen hyvin hyviksikin havainnut :(pitkä taas tulossa). Toivon että jaksat lukea ja että älystäni olisi edes joskus jotain apua.
 
Minä
Jotenkin kamala lukea tätä. Siis millainen kuva miehillä on meistä enemmän haluavista naisista? Että ollaan jotakin hirveitä seksipetoja jotka vain ahdistelevat miehiään päivät pitkät eivätkä osaa antaa mitään muuta hellyytä? Hyi olkoon. Varmasti suurimmalla osalla tähän ketjuun kirjoittaneista sitä seksuaaliviritteistä koskettelua on vain pienenpieni murto-osa kaikesta hellyydestä mitä suhteessa jaetaan. Näin myös meillä, kosketellaan kymmeniä kertoja päivässä, halataan, hierotaan hartioita, annetaan pikkupusuja, pidetään kädestä, silitellään, hellitellään.
No miksi tuo ei sitten riitä?
Kun olen ymmärtänyt, että kaipaatte sitä seksuaalisuuttakin.

Minulle riittäisi ne tavalliset koskettelut hyvin, jos niitä saisin luonnollisesti ja innostuneesti.

Eikö ne tavalliset koskettelut milloinkaan muutu seksuaalisiksi, kun väitätte ettette saa sitä seksiä tarpeeksi?

Minä en väitä mitenkään minkälaisia enemmän haluavat naiset ovat, vaan yritän kirjoituksistanne tulkita mitä olette vailla.

Meneekö tämä nyt oikein.
Teillä on hellyyttä ja rakkautta riittävästi, mutta ne varsinaiset yhdynnät puuttuvat?

Jos taas puhutaan seksistä, niin siihen kuuluu paljon muitakin vaihtoehtoja.
Jo erogeenisten alueiden hyväily on seksiä.
Ja sillekään alueelle ei ne normaalit hyväilyt milloinkaan ylety, niinkö?
Ja jos ylettyy, niin eikö se aluksi riitä?
Koska sen on kuitenkin mahdollisuus edetä sitäkautta pidemmällekin.

Vastaan tässä samalla toisenkin kirjoittajan mielipiteeseen, joka muistui mieleeni.

Joku ihmetteli miksi seksistä puhuminen on vaikeaa puolison kanssa, niin ajatelkaa tätä minun ja muiden naisten välistä keskustelua.
Tästähän käy selvästi esille miten vaikeaa on miehen ja naisen ymmärtää toistensa mielipiteitä, saatikka sitten hyväksyä toisen mielipide.
 
Viimeksi muokattu:

Yhteistyössä