vauvakuume mutta ei vielä

Huh, olipa tullut paljon tekstiä! =)

Lilli-85: Täällä olen peukut pystyssä! b :) d

Mikä arveluttaa... No, ehkä se, että lapsi ei ole terve. Lähinnä hirvittää kaikki vaikeat sairaudet, joita voi tulla. Oma jaksaminen olisi kovilla silloin. Synnytystä en jotenkin osaa vielä pelätä. Ehkä sekin tulee aikanaan. :) Nyt pelottaa myös keskenmeno. Äidilläni oli kaksi melko myöhäistä keskenmenoa ennen minua, viikoilla 10 ja 13+. Kertomukset niistä ovat aika karuja, äiti mm. vahingossa "synnytti" alusastiaan tämän vanhemman sikiön, kun sairaanhoitajat antoivat luvan käyttää alusastiaa, vaikkei olisi missään nimessä saanut. Mutta se oli silloin 80-luvulla se.

anniia: Meillä on myös kissa, 2-vuotias tyttö. Vähän mietityttää miten suhtautuu sitten uuteen tulokkaaseen, kun on vähän mustasukkaisuuteen taipuvainen ja melko huomionkipeä tapaus. Molemmilla vanhemmilla on myös koiria ja kissoja, joten nekin täytyy totuttaa pieneen ihmiseen.

Aion ehdottomasti kestovaippailla ja mieskin on siinä täysillä mukana. :heart: Nimiä juuri eilen sängyssä mietittiin, kun ei kumpikaan saatu unta. Isompaa asuntoa olemme jo hakeneet. Olen hoitanut nuorinta pikkusiskoani aika paljon, kun hän oli vauva, joten siinä mielessä kokemusta vauvoista on. Tosin n. 15-vuoden takaa, että en tiedä muistanko mitään. :D

ON: Kauheat vatsakivut vaan jatkuvat, en tosiaan saanut viime yönä untakaan kuin vasta klo 2 jälkeen. Ilmeisesti jokin vatsapöpö on, kun mikään ei pysy sisällä. En ole onneksi oksentanut. :x Huomenna menen lääkäriin, jos ei mitään muutosta tapahdu.

Näin viime yönä unta, että tein positiivisen raskaustestin ja se oli niin todentuntuinen, että herätessäni mietin, teinkö sen oikeasti. :)
 
lilli-85: Oihh, kun sulla on piinaavat hetket ja samalla pidät meitäkin piinassa ;) jokohan olet testannut, vai jaksatko odottaa huomiseen *pidän peukut pystyssä* =)

Pantalaimon:: höh, mikä tauti :/ yritähän jaksella, olispa ihanaa jos tuo "tauti" olisikin pikkusalamatkustaja, joka siellä oireita jakelee äipälleen :) Millon testaat?

Mikä muo mietityttää/arveluttaa vauva-asiassa: sama juttu kuin lilli-85, meillä myös typy ollu ns. helppo lapsi niin pelottaa lähinnä oma jaksaminen ja esikoiselle annettava huomio jos pikkukakkonen on esim. koliikkivauva. Ja jos itse väsyy niin miten olla hyvä ja rakastava äiti lapsilleen, sekin pelottaa kun nyt vielä tosiaan päässyt helpolla ja jaksanut ihanasti vielä ihanamman pikkuneidin kanssa. Vaikka nyt on toinen lapsi mulla kyseessä niin siltin jännittää ihan samalla lailla se onko pikkusella kaikki hyvin, sitä koko ajan tarkkailee itseään ja tuntemuksiaan. Oon vissiin vähän hysteerinen :kieh: ennen plussaa palkäsin, että kärsin jostakin syystä sekundaarisesta lapsettomuudesta ja, että neiti jää ilman sisaruksia ja ennen typyn odotusta pelkäsin, että jään lapsettomaksi. Synnytyksessä pelottaa pikkuisen vointi, sen tiedän, että itse varmasti jaksan kun ensimmäinen synnytyksenikin meni tajuttoman nopeasti, ponnistuksineen koko rupeama 5h+. Mulla myös vauvan sydänäänet romahteli, mutta palautui aina viiveellä, gyne sanoi jälkeenpäin, että tämä johtui siitä, että synnytys oli ajallisesti lyhyt ja kohtu työskenteli lyhyen ajan sisällä voimakkaasti pikkuinen sisällään, joka oli sitten taas aikamoinen rasite hänelle. Tämän vuoksi ahdistaa toinen synnytys, joka on todennäköisesti vielä nopeampi, että miten vauva sen sitten kestää... Voisin listata valtavan joukon näemmä muo arveluttavia asioita, ehkäpä pitäisi ottaa vähän rennommin, vai mitä :whistle: ?

rouvaSumppisuu: :hug: inhottavaa kun sulle jäänyt synnytyspelko kokemuksesta :( kannattaa tosiaan ottaa heti neuvolassa puheeksi tuo asia kun raskaana olet niin saat lähetteen pelkopolille. Kyllä ne asiat varmasti järjestyvät ja synnytät sulle parhaalla tavalla olkoon se sectio tai alatiesynnytys :hug: ja kyllähän noita sectioita sillon tällöin tehdään synnytyspelon vuoksi, muutama tälläinen tapaus sattui 1.5kk:den työrupeamallani.

Huomenna ajattelin soittaa neuvolaan ja varata typylle influenssarokotusajan ja itselleni 1.äitiysneuvola-ajan, hui :p

*haleja teille*
 
RouvaSumppisuu
Piti vielä näin iltasellakin tulla katsastamaan tilanne, lähinnä Lillin testausta silmälläpitäen ;) .

kuumeilija, mulla ei ole hajuakaan noista minipilsuista, joten en uskalla sanoa juuta enkä jaata noista sun vuodoista.

Voin myös yhtyä Lillin ja sHv:n ajatuksiin pikkukakkosen vauva-ajasta...kun esikon kanssa on päässyt ns. helpolla, niin kyllähän sitä miettii miten mahtaa sitten joskus kakkosen kanssa käydä. Ja tietty oma jaksaminen pistää mietityttämään varsinkin jos toinen ilmoittelisi itsestään tässä jo tämän syksyn aikana. Sittenhän meillä ois kesällä kaksi vauvaa, ainakin melkein :heart: . Mutta uskon kyllä että hyvin selvittäis, eihän sitä muuten uskaltais olla täällä kuumeilemassa :D .

Tuosta synnytysasiasta vielä: keskusteluja on käyty useampaan otteeseen jo synnytyksen jälkeen synnärin/nlan henkilökunnan kanssa ja päästy yhteisymmärrykseen siitä, että seuraavan synnytyksen kohdalla kynnys suunniteltuun sektioon on pieni. Varsinkin, jos lapsi on isompi kuin edellinen. Tavallaan pelkään jo sitäkin, jos siitä sitten tulee joku kamala taistelu tyyliin minä vs. kaikki asiantuntijat...mutta se on sen ajan murhe.

Nyt toivotan kaikille hyvät illat ja yöt ja painun saunaan :wave: ...
 
Hassun ihanaa kun täällä mietitään jo joulua. Joulu on kyllä ehdottomasti mun lempi aikaa. Ollaan minun vanhempien luona, missä siskokin vielä asuu.
Syödään hyvin, pelaillaan lautapelejä, ulkoillaan ja kyläillään sukulaisilla.
Mennään jo aaton aattona auttamaan siivoiluissa ja illalla koristellaan siskon kanssa...vieläkin niin kuin lapsena.
Voi kun odotankin jo innolla...pääsisi jo leipomaan pipareita.

Miehen äiti on joulut niin pitkällä, ettemme ehdi millään käydä molemmissa paikoissa, emmekä ole alkaneet vuorottelemaankaan, kun molemmat viihdymme paremmin täällä päin Suomea jouluna. Saadaan sitten mummuloissakin käytyä.
Ollaan oltu tässä itsekkäitä.

Itseasiassa ostin eilen jo ensimmäiset joululahjat...en siis mitenkään tarkoituksella, mutta kun osui alennusmyynnissä silmiin jotain niin söpöä, mistä tuli ihan kummitytöt mieleen, että oli pakko napata mukaan =)
Onpahan sitten vähemmän murehdittavaa lähempänä joulua.

Joku kyseli mikä arveluttaa
Mulla vaihtelee kamalasti, tottakai on tullut mietittyä jos kaikki ei menisikään raskaudessa hyvin tai vauva syntyisi sairaana tms.
Eniten huolettaa tällä hetkellä se, tuleeko yleensä raskaaksi...
Kaippa sitä sitten on eri murheet, kun on raskaana.

Ja mitä tulee höösäämiseen ja suunnitteluun etukäteen; TUNNUSTAN että olen aika höpsö ja mietin kaiken maailman ostoksia, nimiä, reissuja ja vaikka mitä jo nyt.

Mullakin perintönä mahdollinen kaksosraskaus, meitä on sitten jo tässä ketjussa useampia.
 
Suunnittelusta.. Luulenpa, että meitä suunnittelijoita on täällä jokunen. Olemmehan jo "vauvakuume, mutta ei vielä" ketjussa :LOL:

Itse lukeudun vahvasti suunnittelijoihin. Olen miettinyt paljon raskauteen liittyviä juttuja ja jo miettinyt, mitä vaatteitani voin pitää maha pystyssä. Olen katsellut vaunuja ja ostellut vauvan vaatteita (varaksi kavereiden lapsille, kuuluu virallinen selitys, mutta kivoimmista en ole raaskinut luopua..). Myös kantoliinoja ja nimiä on mietitty. Olen myös laskenut äitiyspäivärahani Kelan sivuilla. En taida kehdata enää jatkaa listaa.. :snotty:
 
Negahan sieltä tuli :/
Huomenna sitten odotellaan menkkoja alkavaksi. Mutta eikös se niin mennyt että niin kauan on toivoa kun menkkoja ei näy ;)

Lähdetään pian pojan kanssa reissuun, ihan kiva että saa ajatukset hetkeksi pois vauvajutuista :)

Tulen varmaan huomenissa tai viikonloppuna kertomaan miten on menkkojen laita :)

:wave:
 
RouvaSumppisuu
No voihan tylsyys, Lilli. Oikein mukavaa reissua teille ja toivoa ei todellakaan ole menetetty =) .

JenPenille piti vastata tuosta sektiosta: En usko että Suomessa tehdään missään yksityisellä sektioita. En kyllä ole ihan varma, mutta näin luulisin. Silloin kun itse pyörin enemmän isoissa sairaaloissa ja kirran puolella, niin jonkun verran oli EML -potilaita. Ja EML eli erikoismaksuluokkakin taitaa olla jo poistunut/poistumassa...siinähän potilas saa valita leikkaavan lääkärin yms. ostaa palvelut, jotka kuitenkin tehdään ihan tavallisissa sairaaloissa. Yksityisen lääkäriaseman vuodeosastolla olen ollut hetken aikaa töissä, eikä sielläkään sektioita tehty.
 
G:Mikä arvelluttaa? Ihan ehdottomasti se ettei vauva olisi terve! Ei mikään muu! :/

Linna: Missä päin Thaimaata olette? Ajattelin vaan että saisimmeko treffit aikaan alku vuodesta ;)

Olen käynyt näillä sivuilla vain parin viikon välein ihan siitä syystä, että yritän olla liikaa kuumeilematta, kun yrityaika ei ole vielä. Tällä tavalla menee pari viikkoa tosi nopeasti kun ei koko ajan mieti noita kuumeiluja. :)
 
anteeks jo etukäteen, mut tulee pelkkää omaanapaa...

Mulla on kyl nyt ihan täysillä päälle iskeny tuo kuumeilu ja suunnittelu... :headwall:
Vielä kuitenki melkeen 11kk siihen että saa ottaa viimeisen ehkäisylaastarin irti.... :kieh:

Aika ei kulu millään, ja opiskeluun keskittyminenkin on ihan heikkoa. Parempi olis pystyä keskittymään opiskeluun, ettei jäis sitten niin paljon vauvalliseen aikaan sitä hommaa... :whistle:

Mähän siis opiskelen matematiikkaa yliopistolla, musta tulee joskus toivottavasti matikanopettaja... Neljä vuotta opintoja takana ja ahkeralla opiskeluvauhdilla olis siis kolme jäljellä... Oikeesti tämä olis viiden vuoden tutkinto, mutta kun minä tyhmä pilasin kaks opiskeluvuotta sekoilemalla syömishäiriön kanssa. :ashamed: Sen takia mua vähän pelottaakin että jos en ikinä tuu raskaaks... :'(
 
Laala: :hug: Oliko sulla kauan päällä toi syömishäiriö..? Kuinka jakselet nykyään? Ootko jo palaillu suunnillee normaalirajan mittoihin..? Sullahan on hieno ammatti tuloillaan. =) Lääkärikski opiskelis tossa ajassa! no mutta eihän kaikki haluakaan lääkäreiks! :D
 
anniia
laala, minäkin sekoillut syömishäiriön kanssa :ashamed: . kylläpä nyt löytyy kohtalotovereita, niin vauva-asioita kuin muitakin ajatellen. ja kyllä se mietityttää jos on niin paljon vahinkoa itselleen aiheuttanut ettei raskaus ole mahdollinen. sitähän ei vielä tiedä :( miten voit nykyään?
 
Mulla syömissekoilut on ollu päällä tähän lähtöön jotain kolme-neljä vuotta. Pääosin bulimiaa, joten en oo missään vaiheessa ollu mitenkään huolestuttavan laihassa kunnossa, mutta kuukautiset oli silti välillä katkolla :ashamed:
Tällä hetkellä oon vielä aika "toipilas", eli onhan niitä huonompia päiviä, mut oireilu on enemmän henkistä "olen niin lihava"-ahdistusta, eikä niinkään ruuan kanssa sekoilua, mistä oon erittäin tyytyväinen.
Se on jännää, miten joskus oli niin "syvällä" siinä sairaudessa, että ajatteli et elämässä on merkitystä vain sillä että on laiha ja kaunis (tai niin että laiha=kaunis... pitää tähän tosin lisätä että kyllä ne syömishäiriön syyt silti on ihan muualla kuin laihuuden ihannoinnissa, sitä vaan on helppo keskittää kaikki huomio siihen...), mut sit ku alko näkee taas muitakin värejä kun vain mustaa ja valkoista, tästä vauva-asiasta tuli nopeasti motiivi miksi parantua, sekä henkisesti että fyysisesti. :)
Niin ja siis tällä hetkellä painoindeksi on 22 luokkaa... pitäis olla ihan hyvä siis lastakin ajatellen. :D

mikä anniia sun tilanne on nykyään sh:n suhteen?
 
anniia
laala, hyvä että olet paremmassa kunnossa. tiedän täysin mistä puhut :hug: saanko kysyä mikä sinut siihen "ajoi"? tai tuskinpa mtään yksittäistä syytä voi edes eritellä. mutta ei siis tarvitse tietenkään vastata. en vaan ennen ole ketään "kaltaistani" kohdannut.
oma tilanteeni on ihan hyvä nykyään. pahimmassa kunnossa olin ehkä kolme vuotta sitten. mullakin opinnot viivästyivät, tosin vaan vuodella. sain siis lakin vuoden ikäisiäni myöhemmin. kyllä niitä pahoja päiviä on edelleen, mutta koko ajan vähemmän ja vähemmän. pääosin kai aika pitkälti olen parantunut, tai ainakin paranemaan päin. ehkä sitten, kun ei enää niitä pahoja päiviä syömisen suhteen enää tule, voi sanoa olevansa kokonaan parantunut. mulla esimerkiksi stressi vaikuttaa syömiseen todella paljon edelleen. siksi koitankin syödä säännöllisesti oli nälkä tai ei. (ja koitan ehkä keräillä painoa hieman lisää :D ) nyt 165/50 eli vissiin normaalipainon rajoissa, ainakin siitä päätellen että kuukautiset palasivat vuosi sitten. olivat jonkin aikaa poissa siinä välissä. en ole uskaltanut painoindeksiä katsellä :ashamed: mutta siis tiivistettynä olo on nykyään mitä mainioin :D
 
Laala ja anniia: Mulla on myös kokemusta tosta silleen, että en aiheuttanut sitä koska ajattelin olevani lihava tai jotain sellasta. Olin mielestäni hyvännäköinen ja muodot kohillaan. Perheessä oli niin kamalat olosuhteet, että se luultavasti auttoi asiassa aika paljon.... Kotona oli niin hirveää että en kertakaikkiaan halunnu jäädä kotiin syömään tai kerennyt. Ekaks ku laihduin pari kiloa ni aattelin sen positiivisesti, että no nyt mahtuu jotkut vanhat housut jalkaan ja näin. Mutta sit aloin laihtuu vaa enemmän ja enemmän, laihduin yhteensä 10kg parissa kuukaudessa. Se ei ollu enää kivaa... sitä kesti pari vuotta. Voin tosi huonosti. Nyt tosta on noin 4 vuotta ja nykyään mitat on 162,5/50. Edelleenki tulee kausia että ruoka ei maistu ja syöminen on väkinäistä. En siis tee sitä tahalleen, vaan se on jäänyt päälle! Ärsyttävää! Mut kuitenki ku vertaa aikaan mitä oli 2 vuotta sitte, ni oon tosi tyytyväinen tähän tilanteeseen. Tavoitteeni on, että saisin painon nousemaan vielä muutaman kilon. =)
 
JA nyt mua taas jo ahistaa että te ootte niin paljon mua laihempia... :ashamed: (olen hyvä juuri tällaisena olen hyvä juuri tällaisena olen hyvä juuri tällaisena olen olen olen.... :whistle: ) Eikun totta puhuen, te ootte molemmat vähän alipainoisia... Ja siis mulla oli kans anorektisempia vaiheita, milloin laihduin paljon ja tosi nopeesti, mut sit bulimiset kaudet lihotti mua takasin, niin että välillä kävin jo ylipainonki puolella... :whistle:

No siis mulla on pituutta 180cm, että sen puoleen ei olla ihan vertailukelposia. :D

Mut mulla oli esim koulussa aika rankkaa, kiusattiin olan takaa 9 vuotta ja sen sellasta. Sit oli vähän rankempiakin juttuja mitkä otin aika raskaasti ja joista syylistin itseäni yms. Pidin ylväästi kaikkea taakkaa harteillani (sisälläni), kunnes sitten se meni vaan yli enkä enää kestäny itseäni. Siitä kai nää lähti. Eipä opiskelustressit ja myöhemmin täs häästressit kauheesti sitä helpottanu tietysti. (plus että murrosiän jälkeen ku alko painoa kertymään oli vaikee sopeutua siihen että ei enää ollutkaan se ballerinavartaloinen gaselli niinku lapsena)

Tän "historiani" takia oon myös miettiny sitä, että jos ens kesänä alotetaan yritys, niin keväällä viimeistään aloitan monivitamiinikuurin. Kyllähän se vauva tarvitsemansa ottaa, mut tällanen ruokavammainen ei ehkä osaa syödä niin että itelle enää jäis tarpeeks (Vaikka nyt kalkkia esimerkiks)...
Myös mikä vähän pelottaa, on se että osaanko kuitenkaan syödä koskaan niin että voisin olla siinä esimerkki lapselleni. Pieni läskiahdistushan sitä varmaan koko iän siellä takaraivossa on, mut en haluais sitä lapselleni opettaa. ei syömishäiriötä äidinmaidosta. En toivo kellekään, varsinkaan omalle lapselleni, tätä tuskaa mitä vääristyny ruumiinkuva ja sen mukana tuomat ongelmat aiheuttaa. :ashamed:
 
anniia
kuumeilija, minulla stressi aiheuttaa juuri samanlaisen "ruoka ei maistu" kauden, mutta nyt siitä on jo helpompi selvitä kun yrittää vaan syödä säännöllisesti. kuulostaa kieltämättä ehkä oudolta että mulla oikeesti on tietyt ruoka-ajat :LOL:
laala, olen huomattavasti sua lyhempi. olisinkin noin pitkä :) olen joo hoikahko, mutta tosiaan kun se on vähän geeneissäkin, yritän vaan syödä hyvin, monipuolisesti ja säännöllisesti. ja mulla tuo syömishäiriö lähti kilpaurheilusta. tanssin joukkueessa jossa muita tyttöjä. paine on tosi kova tollasissa ryhmissä missä ihmiset vertailevat toisiaan muihin ja koko ajan joku on arvostelemassa ja kertomassa mitä saa ennen kisoja syödä ja mitä ei. vähemmästäkin sitä ruuminkuva vääristyy, varsinkin kun on monta vuotta samassa ympäristössä (ja varsinkin sen ikäisenä!!) mutta siitä on onneksi jo aikaa enkä ole kyseisten ihmisten kanssa enää missään tekemisissä. pääsin kuitenkin siinä mielessä helpolla että olen saanut ns. "terveen paperit", ainakin noin fyysisesti. enkä nykyään edes päivittäin asiaa mieti. kun on tietty ruokarytmi niin siihen tottuu.
toivon sinun kanssasi laala, ettei kukaan joutuisi kärsimään vääristyneestä ruumiinkuvasta ja sen tuomista ongelmista. joskus kun olin sovittamassa jotain vaatetta niin viereisestä sovituskopista kuului "vitsi kun näytän niin lihavalta tässä", ja ulos astui ehkä 13v tyttö joka oli käsittämättömän laiha. teki kyllä pahaa.
sairaalloinen laihuus ei ole kaunista, kaunista on jos ihminen on sinut itsensä kanssa. näin mun ystävä sanoi mulle joskus. kaikkea ihminen ei vaan ihminen kestä ja sitten oireillaan eri tavoin. inhottaa se kun ihmisiä yritetään sulloa johonkin muottiin.
olen laala ihan varma että pystyt olemaan esimerkkinä lapsellesi :heart: koitetaan vaan ymmärtää että ollaan ihan hyviä tällaisina :hug:
 
Harmi Lilli ettei tullut plussaa. :hug: No, niin kauan kuin täti ei tule, on toivoa. :)

Onpas täällä keskusteltu vakavista aiheista! Hienoa oli kuitenkin lukea, että olette kaikki selvinneet pahimmasta. Minulla itselläni ei ole syömishäiriöistä kokemusta, mutta olen sairastanut muutama vuosi sitten masennusta, johon sain lääkkeitä ja terapiaa. Se ehkä hieman sivuaa syömishäiriöitä, sillä siihenkin liittyy todella voimakkaita kelpaamattomuuden ja huonommuuden tunteita. Kannoin myös muiden murehtia sydämelläni ihan liikaa. Pystyn siis hyvin samastumaan teihin.

Nyt olen kuitenkin täysin terve, enkä enää edes pelkää masennuksen uusimista. Olen oppinut käsittelemään tunteitani ja ajatuksiani paljon paremmin. Terapia auttoi siinä tosi paljon, mutta ehkä myös se, että olen luonteeltani melko analyyttinen. Tutkin itseäni ja mietin tunteitani, ehkä joskus jopa vähän liikaa.

Tuosta painosta, minulla sitä on vähän liikaakin :ashamed:, vaikka olen saanut nyt pudotettua 7 kg. Täytyy toivoa, että raskausaikana ei tulisi kauheasti liikakiloja rasvan muodossa ja onnistuisin pudottamaan painoa hyvin sen jälkeen.

sHv: Teen testin sunnuntaina. Sekin on ehkä vähän liian aikaisin, mutta en jaksa odottaa maanantaihin. :) Maha on jo parempi, ilmeisesti se oli joku pöpö. Oireet ovat itseasiassa vähän lieventyneet, paitsi rinnat ovat kipeämmät. En sitten tiedä onko oireiden helpottuminen hyvä vai huono asia.

Hauskaa perjantaita kaikille! :) Me mennään tänään valitsemaan sormuksia ja sitten vähän juhlimaan. :heart:
 
Siis normaalipaino on yleisesti ottaen 20-25 (tai 24,99)... Tai kyl tuo 18,5 on nuorilla naisilla alin tuollainen "hyväksyttävä"...
Ite lasken painoindeksin ihan päässä/laskimella. :D Se kun on painokilot/pituuden neliö (metreinä). Mut siis on tuo 19 ihan ok sinänsä, ainoo että kun on yli 20 niin on vähän jo sellasta terveellistä rasvakerrostakin. :kieh:

Pantalaimon ihanaa kihlauksen juhlintaa teille!
Ite aikanaan miehen kanssa juhlittiin sekä kosintaa, että sormusten hakua että kihlauksen julkistamista ja sit oli viel kahdet kihlajaiset, mitkä mun vanhemmat järjesti. :LOL: Mut juhliminen on kivaa ku on hyvä aihe! :heart:
 
:flower: kukkia kihlautuneille ja tsemppiä testaajille ja testausta odottaville!
Mahtava ketju! : ollaan löydetty kohtalotovereita niin kaksosasiassa ja syömishäiriöasiassa ja ties mitä vielä tulee eteen. Näinhän näiden kuuluu parhaimmillaan toimia! ja kiva tunnelmakin vielä!
 
Mä haluaisin kovasti pitää kihlajaiset, mutta mies on niin jyrkästi niitä vastaan, että en varmaan saa sen päätä kääntymään. :/ Tykkään emännöidä ja järjestää kaikenlaisia juhlia. :) Mies taas inhoaa kaikkia sukujuhlia, ja vaikka olen sille yrittänyt selittää, että kutsuttaisiin vain molempien vanhemmat ja muutamia ystäviä, niin silti... ei taivu.

Noh, tänään mennään kuitenkin kaksistaan juhlimaan ja se on ihan mukavaa. Käydään syömässä ja mennään katsomaan stand-upia. =)
 
RouvaSumppisuu
Ihanaa iltaa teille Pantalaimon!

Pistän nyt minäkin sormeni tähän painokeskusteluun...koko pienen ikäni olen ollut hoikka vaikka syön hyvin ja paljon. Laskin nyt huvikseni tuon oman painoindeksini ja se on 18,4 (55kg ja 173cm). Mielelläni ottaisin minäkin muutaman lisäkilon, mutta eipä se niin helppoa ole. Molemmat mun vanhemmatkin on tällaisia kukkakeppejä. Joten eipä laihuudellakaan aina voi mitään...välillä vaan kyllästyttää, kun laihuudesta saa laukoa päin naamaa ihan mitä vaan (hyvin omassa muistissa kun lähes kaikki raskauskilot jäi synnärille ja eräskin puolituntematon ihmetteli kuinka hoikka voi imettää ja maitoakin tulee yli äyräiden...mahdoton yhtälö kuulemma). Niin, mä sit varmaan valehtelin ja annoin salaa tuttelia :headwall: . Jätin kyllä tuonkin kommentin oman arvoonsa, mutta ärsyttää tuollainen silti. Eikä ollut ensimmäinen eikä taatusti viimeinenkään kerta, kun laihuudestaan saa noottia ihan suoraan päin naamaa.

Mutta nyt sumppisuu menee nimikkojuomalleen ja toivottaa kaikille kivat viikonloput ja ekstrapuhurit ja syysmyrskyt testaajille, jotta tulis oikein kunnon plussasade!!!

 

Yhteistyössä