Vauva ja äiti kotona, isompi hoidossa, mitä mieltä olet?

Juu, kukapa sitä tällaiste pikkujuttujen takia hätkähtäisikään. Onhan se toki pääasia että äiti saa "keskittyä vauvan hoitoon" päivisin ja "Todella sosiaalisen vanhemman sisaruksen onkin PALJON parempi siellä pk:ssa" koin oman äidin kanssa kotona. Juupati juu..

Minusta oli luonnollista, että lapsi jatkaa pk:ssa, koska oli jo monta vuotta siellä ollu, kyse tosiaan 5-vuotiaasta, ei 1-2-vuotiaasta!
Jos lapsi ei olisi siellä ollut, ei olisi myöskään mennyt. Mutta oli jo tottunut rytmiin, kavereihin...ja toki ei ollut täysiä päiviä, vain 10pv/kk, kuten muulloinkin.

Luonnollista? Lapsen luonnollinen paikka on kotona, mikäli tilanteet sen sallivat. Sinun 5-vuotiaasi kyllä ymmärtää sen, mikset sinä?
On olemassa kerhoja sun muita, joissa sitä ohjattua toimintaa saa, sen verran mitä tuon ikäinen tarvitsee. Todella väsyneitä nämä selitykset..

Okei

 

Tottakai on näitä erikoistilanteita, niitä en lähde tässä yhtään kritisoimaan. Mutta entä ihan nämä "tavallisten lasten" tavalliset äidit?

Mutta mistä te voitte tietää kuka on "tavallinen". Mäkin olen ihan tavallinen ulospäin, vaikka olen hiljattain haudannut vauvani, hoidan huutavaa hirviötä ja pelkään parhaan pph paikan menetystä. En mä ole ulospäin mitenkään erilainen ja tiedän varmasti saavani takanapäin pahoja puheita valinnoistamme.

Mutta so what? Jokainen tehkööt mitä haluaa, meidän vastuullamme ei ole liian vähät hoitopaikat. Meidän perheessä pidetään kiinni siitä mitä on saavutettu, kunta hoitakoot muiden hoitopaikat. Mä en anna omaamme muille koska töihin lähtö on joskus edessä ja sitten vuorostaan meidän pitäisi pelätä mihin lapsi sysätään vai saadaanko edes paikkaa ajoissa. Se on jo kerran pitänyt kokea lapsen hoitopaikkaa hakiessa, miksi pitäis muiden vuoksi uudelleen riskeerata?

Tällaisia "tavallisia" äitejä on mulla ainakin paljon ystävinä. Ja mulle tosiaan on monet ääneen ihmetellyt miksi otan lapseni pois hoidosta kun eihän mulle sitten jää yhtään omaa aikaa vauvan ja pikkulapsen kanssa. Ja nimenomaan toi oma aika on tullut kaikkien puheessa ilmi.

Mutta niin kuin sanoit, jokainen tekee omat ratkaisunsa, omien tuntemustensa pohjalta. Itselle ei vaan ikinä edes tullut mieleenkään pitää lastani hoidossa samalla kun olisin vauvan kanssa kotona.

 

Me asutaan pienessä kunnassa, ja täällä on tapana olla kotona lasten kanssa. Olin itse kotiäitinä 6 vuotta, kunnes vanhin meni eskariin ja nuorin päiväkotiin. Isommat sisarukset olivat myös kotona. Kerhoissa käytiin ja oltiin ihan keskenään. Eipä nuo mitään ihmeempiä virikkeitä kaipailleet, jos isommilla oli tylsää, pistin ne siivoamaan jälkiään tai ulos pihalle ; ) Meidänkin esikoinen on erittäin sosiaalinen, muttei silti ikinä marissut kavereilleen. Täällä päiväkodin johtaja sanoi suoraan, että vaikka nämä "virikelapset" ovat mukamas sen 2-3 päivää viikossa, ne vievät kokopäiväpaikan.

Ihmettelen (vaikkei asia minulle kuulu), millä resursseilla nämä vauvan kanssa kotona ovat jaksavat viedä ja hakea isompaa tarhasta? Miten syntyy sisaruussuhde, jos isompi tyrkätään pois hoitoon, kun vauva syntyy? Miten voi terveellä aikuisella olla hanskat niin hukassa, ettei pärjää kotona kahden lapsen kanssa, kun toiset pärjäävät yksinään esim. kaksostenkin kanssa? Saako peräänkuuluttaa tervettä maalaisjärkeä ja vähän vähemmän suorittamista?

Nimenomaan. Olen vierestä seurannut niin kovin montaa 3-5 vuotiasta, jotka ovat ihan tosissaan kateellisia sille pikkusisarukselle näistä äidin kanssa kotona vietetyistä päivistä. Vaan sitähän ei MEILLÄ koskaan..ehei..

Nyt kotonaollessa tämä 6v valittaa, miksei hän pääse päiväkotiin, kun "kalle ja Mattikin" on siellä

 

Miksi äidiltä on kielletty oma aika??? Jos äidin ainut mahdollisuus saada sitä oma aikaa (vauvan kanssa kylläkin) on niin että esikoinen hoidossa niin mitä siitä? Äidit ei saisi koskaan olla itsekkäitä, ei saisi olla laiska ym. En ollenkaan ihmettele, että niin monet sairastuvat synnytyksen jälkeiseen masennukseen/yleiseen masennukseen, kun yhteiskunta (eli muut äidit ym) asettavat niin kovat kriteerit äitiydelle!

Itsekkyyden aika on ENNEN lapsien hankintaa!
Masentuneet äidit ovatkin asia erikseen. Ts. lapsen hoidossa olo sosiaalisin perustein on täysin eri juttu. Jos äiti haluaa olla "itsekäs" hän tekee sen oman lapsensa kustannuksella. Se on fakta.

 

Meillä ei ole vielä toista lasta vaikka yritystä on kyllä ollutkin jo 1,5 vuotta. Mikäli meille joskus tulee toinen lapsi niin vanhin jatkaa päiväkodissa, koska on siellä kuntoutuksen takia.

Mites sitten siinä tilanteessa, kun vanhin lähtee kouluun ja perheeseen syntyy lapsi? Pitäisikö silloinkin vanhimman lapsen jäädä kotia? Näin pitäisi tämän logiikan mukaan.

 

Me asutaan pienessä kunnassa, ja täällä on tapana olla kotona lasten kanssa. Olin itse kotiäitinä 6 vuotta, kunnes vanhin meni eskariin ja nuorin päiväkotiin. Isommat sisarukset olivat myös kotona. Kerhoissa käytiin ja oltiin ihan keskenään. Eipä nuo mitään ihmeempiä virikkeitä kaipailleet, jos isommilla oli tylsää, pistin ne siivoamaan jälkiään tai ulos pihalle ; ) Meidänkin esikoinen on erittäin sosiaalinen, muttei silti ikinä marissut kavereilleen. Täällä päiväkodin johtaja sanoi suoraan, että vaikka nämä "virikelapset" ovat mukamas sen 2-3 päivää viikossa, ne vievät kokopäiväpaikan.

Ihmettelen (vaikkei asia minulle kuulu), millä resursseilla nämä vauvan kanssa kotona ovat jaksavat viedä ja hakea isompaa tarhasta? Miten syntyy sisaruussuhde, jos isompi tyrkätään pois hoitoon, kun vauva syntyy? Miten voi terveellä aikuisella olla hanskat niin hukassa, ettei pärjää kotona kahden lapsen kanssa, kun toiset pärjäävät yksinään esim. kaksostenkin kanssa? Saako peräänkuuluttaa tervettä maalaisjärkeä ja vähän vähemmän suorittamista?

Nimenomaan. Olen vierestä seurannut niin kovin montaa 3-5 vuotiasta, jotka ovat ihan tosissaan kateellisia sille pikkusisarukselle näistä äidin kanssa kotona vietetyistä päivistä. Vaan sitähän ei MEILLÄ koskaan..ehei..

Nyt kotonaollessa tämä 6v valittaa, miksei hän pääse päiväkotiin, kun "kalle ja Mattikin" on siellä

Ja sepäs se kumoaakin sen faktan, että lapselle ensisijaisesti paras paikka on oman vanhemman kanssa kotona?
Tokihan aina muutenkin toimit lapsen toivomusten mukaan?

 

Olisipa raikasta joskus kuulla, että nämä äidit sanoisivat: Vien isomman lapseni päiväkotiin, koska olen niin laiska, etten halua tai viitsi hoitaa häntä kotona.

Entäs jos se ei ookkaan siitä kiinni, et olis laiska ja saamaton? Vaan että siinä todellakin ajatellaan ihan oikeasti lapsen parasta? Voi olla, et se kotihoito on paras ratkasu (ainakin monen mielestä), en tiä, eikä ainakaan mun lasten kohdalla. Sikäli siis, et mulla on olleet yli 5v lapset virikehoidossa klo 9-14 kolmena päivänä viikossa. Ja ovat nauttineet siitä täysin siemauksin!

Mä olisin JAKSANUT JA VIITSINYT hoitaa heidät itsekin, mutta sen voin avoimesti myöntää, et mä EN olis pystynyt tarjoon niin paljon erilaisia virikkeitä (leikkejä, lauluja, askartelua, retkiä, oppimista ja tutkimista) kuin päiväkodissa on tarjottu. Enkä etenkään sitä lapsen OMAN ikäistä seuraa, joka jo ton ikäselle lapselle on TOSI tärkeetä! Osittain olisin pystynyt toki tarjoamaan näitä virikkeitä, ja satunnaisesti sitä samanikäistä seuraakin, mutta kyllä meidän lapsille ainakin päiväkotipaikka on ollut tosi hieno juttu! Ja kertaakaan missään vaiheessa lapset eivät ole vasten tahtoaan menneet päiväkotiin. Vaan aina iloisella mielellä.

Mutta kuten jo aiemmin sanoin, jokainen tehköön päätöksen itse, niinkuin se parhaalta oman lapsen kohdalla tuntuu. Kukaan ei ole oikeutettu arvostelemaan naapurin villeä tai maijaa tai tämän vanhempia, olivatpa lapset sitten kotona tai hoidossa. Lapset ja perheet ovat erilaisia, ja jokainen tuntee varmaankin omansa parhaiten, joten päätökset kannattaa tehdä oman perheen/lapsen mukaisesti, ei muiden mukaan!

 

Mites sitten siinä tilanteessa, kun vanhin lähtee kouluun ja perheeseen syntyy lapsi? Pitäisikö silloinkin vanhimman lapsen jäädä kotia? Näin pitäisi tämän logiikan mukaan.

Kyllä, ehdottomasti :wave:

 

Miksi äidiltä on kielletty oma aika??? Jos äidin ainut mahdollisuus saada sitä oma aikaa (vauvan kanssa kylläkin) on niin että esikoinen hoidossa niin mitä siitä? Äidit ei saisi koskaan olla itsekkäitä, ei saisi olla laiska ym. En ollenkaan ihmettele, että niin monet sairastuvat synnytyksen jälkeiseen masennukseen/yleiseen masennukseen, kun yhteiskunta (eli muut äidit ym) asettavat niin kovat kriteerit äitiydelle!

Jos 2 lapsen hoitaminen kotona on niin kamalan raskasta, niin HOHHOH...
voihan sitä omaa aikaa ottaa muutenkin, viemällä vaikka KERHOON (nämähän on kotiäitien lapsille tarkoitettu) sen kerran viikossa, palkata lapsenvahti silloin tällöin jne. päiväkoti on tarkoitettu työssäkäyvien äitien lapsille!

 

Me asutaan pienessä kunnassa, ja täällä on tapana olla kotona lasten kanssa. Olin itse kotiäitinä 6 vuotta, kunnes vanhin meni eskariin ja nuorin päiväkotiin. Isommat sisarukset olivat myös kotona. Kerhoissa käytiin ja oltiin ihan keskenään. Eipä nuo mitään ihmeempiä virikkeitä kaipailleet, jos isommilla oli tylsää, pistin ne siivoamaan jälkiään tai ulos pihalle ; ) Meidänkin esikoinen on erittäin sosiaalinen, muttei silti ikinä marissut kavereilleen. Täällä päiväkodin johtaja sanoi suoraan, että vaikka nämä "virikelapset" ovat mukamas sen 2-3 päivää viikossa, ne vievät kokopäiväpaikan.

Ihmettelen (vaikkei asia minulle kuulu), millä resursseilla nämä vauvan kanssa kotona ovat jaksavat viedä ja hakea isompaa tarhasta? Miten syntyy sisaruussuhde, jos isompi tyrkätään pois hoitoon, kun vauva syntyy? Miten voi terveellä aikuisella olla hanskat niin hukassa, ettei pärjää kotona kahden lapsen kanssa, kun toiset pärjäävät yksinään esim. kaksostenkin kanssa? Saako peräänkuuluttaa tervettä maalaisjärkeä ja vähän vähemmän suorittamista?

Nimenomaan. Olen vierestä seurannut niin kovin montaa 3-5 vuotiasta, jotka ovat ihan tosissaan kateellisia sille pikkusisarukselle näistä äidin kanssa kotona vietetyistä päivistä. Vaan sitähän ei MEILLÄ koskaan..ehei..

Nyt kotonaollessa tämä 6v valittaa, miksei hän pääse päiväkotiin, kun "kalle ja Mattikin" on siellä

Ja sepäs se kumoaakin sen faktan, että lapselle ensisijaisesti paras paikka on oman vanhemman kanssa kotona?
Tokihan aina muutenkin toimit lapsen toivomusten mukaan?

Et saa mua tähän mukaan, sori....

 

Juu, kukapa sitä tällaiste pikkujuttujen takia hätkähtäisikään. Onhan se toki pääasia että äiti saa "keskittyä vauvan hoitoon" päivisin ja "Todella sosiaalisen vanhemman sisaruksen onkin PALJON parempi siellä pk:ssa" koin oman äidin kanssa kotona. Juupati juu..

Minusta oli luonnollista, että lapsi jatkaa pk:ssa, koska oli jo monta vuotta siellä ollu, kyse tosiaan 5-vuotiaasta, ei 1-2-vuotiaasta!
Jos lapsi ei olisi siellä ollut, ei olisi myöskään mennyt. Mutta oli jo tottunut rytmiin, kavereihin...ja toki ei ollut täysiä päiviä, vain 10pv/kk, kuten muulloinkin.

Luonnollista? Lapsen luonnollinen paikka on kotona, mikäli tilanteet sen sallivat. Sinun 5-vuotiaasi kyllä ymmärtää sen, mikset sinä?
On olemassa kerhoja sun muita, joissa sitä ohjattua toimintaa saa, sen verran mitä tuon ikäinen tarvitsee. Todella väsyneitä nämä selitykset..

Okei

Et enää kekesinyt hyviä selityksiä?

 

Me asutaan pienessä kunnassa, ja täällä on tapana olla kotona lasten kanssa. Olin itse kotiäitinä 6 vuotta, kunnes vanhin meni eskariin ja nuorin päiväkotiin. Isommat sisarukset olivat myös kotona. Kerhoissa käytiin ja oltiin ihan keskenään. Eipä nuo mitään ihmeempiä virikkeitä kaipailleet, jos isommilla oli tylsää, pistin ne siivoamaan jälkiään tai ulos pihalle ; ) Meidänkin esikoinen on erittäin sosiaalinen, muttei silti ikinä marissut kavereilleen. Täällä päiväkodin johtaja sanoi suoraan, että vaikka nämä "virikelapset" ovat mukamas sen 2-3 päivää viikossa, ne vievät kokopäiväpaikan.

Ihmettelen (vaikkei asia minulle kuulu), millä resursseilla nämä vauvan kanssa kotona ovat jaksavat viedä ja hakea isompaa tarhasta? Miten syntyy sisaruussuhde, jos isompi tyrkätään pois hoitoon, kun vauva syntyy? Miten voi terveellä aikuisella olla hanskat niin hukassa, ettei pärjää kotona kahden lapsen kanssa, kun toiset pärjäävät yksinään esim. kaksostenkin kanssa? Saako peräänkuuluttaa tervettä maalaisjärkeä ja vähän vähemmän suorittamista?

Nimenomaan. Olen vierestä seurannut niin kovin montaa 3-5 vuotiasta, jotka ovat ihan tosissaan kateellisia sille pikkusisarukselle näistä äidin kanssa kotona vietetyistä päivistä. Vaan sitähän ei MEILLÄ koskaan..ehei..

Nyt kotonaollessa tämä 6v valittaa, miksei hän pääse päiväkotiin, kun "kalle ja Mattikin" on siellä

Ja sepäs se kumoaakin sen faktan, että lapselle ensisijaisesti paras paikka on oman vanhemman kanssa kotona?
Tokihan aina muutenkin toimit lapsen toivomusten mukaan?

Et saa mua tähän mukaan, sori....

En minä yritä ketään mihinkään "mukaan". Ikävää, jos näin kuvittelet. Tosiasioista ja työssäni nähdyistä tosielämän tilanteista kerron.

 

Juu, kukapa sitä tällaiste pikkujuttujen takia hätkähtäisikään. Onhan se toki pääasia että äiti saa "keskittyä vauvan hoitoon" päivisin ja "Todella sosiaalisen vanhemman sisaruksen onkin PALJON parempi siellä pk:ssa" koin oman äidin kanssa kotona. Juupati juu..

Minusta oli luonnollista, että lapsi jatkaa pk:ssa, koska oli jo monta vuotta siellä ollu, kyse tosiaan 5-vuotiaasta, ei 1-2-vuotiaasta!
Jos lapsi ei olisi siellä ollut, ei olisi myöskään mennyt. Mutta oli jo tottunut rytmiin, kavereihin...ja toki ei ollut täysiä päiviä, vain 10pv/kk, kuten muulloinkin.

Luonnollista? Lapsen luonnollinen paikka on kotona, mikäli tilanteet sen sallivat. Sinun 5-vuotiaasi kyllä ymmärtää sen, mikset sinä?
On olemassa kerhoja sun muita, joissa sitä ohjattua toimintaa saa, sen verran mitä tuon ikäinen tarvitsee. Todella väsyneitä nämä selitykset..

Okei

Et enää kekesinyt hyviä selityksiä?

Ei mun tarvi selittää...eikä keksiä mitään..

 

Me asutaan pienessä kunnassa, ja täällä on tapana olla kotona lasten kanssa. Olin itse kotiäitinä 6 vuotta, kunnes vanhin meni eskariin ja nuorin päiväkotiin. Isommat sisarukset olivat myös kotona. Kerhoissa käytiin ja oltiin ihan keskenään. Eipä nuo mitään ihmeempiä virikkeitä kaipailleet, jos isommilla oli tylsää, pistin ne siivoamaan jälkiään tai ulos pihalle ; ) Meidänkin esikoinen on erittäin sosiaalinen, muttei silti ikinä marissut kavereilleen. Täällä päiväkodin johtaja sanoi suoraan, että vaikka nämä "virikelapset" ovat mukamas sen 2-3 päivää viikossa, ne vievät kokopäiväpaikan.

Ihmettelen (vaikkei asia minulle kuulu), millä resursseilla nämä vauvan kanssa kotona ovat jaksavat viedä ja hakea isompaa tarhasta? Miten syntyy sisaruussuhde, jos isompi tyrkätään pois hoitoon, kun vauva syntyy? Miten voi terveellä aikuisella olla hanskat niin hukassa, ettei pärjää kotona kahden lapsen kanssa, kun toiset pärjäävät yksinään esim. kaksostenkin kanssa? Saako peräänkuuluttaa tervettä maalaisjärkeä ja vähän vähemmän suorittamista?

Nimenomaan. Olen vierestä seurannut niin kovin montaa 3-5 vuotiasta, jotka ovat ihan tosissaan kateellisia sille pikkusisarukselle näistä äidin kanssa kotona vietetyistä päivistä. Vaan sitähän ei MEILLÄ koskaan..ehei..

Nyt kotonaollessa tämä 6v valittaa, miksei hän pääse päiväkotiin, kun "kalle ja Mattikin" on siellä

Ja sepäs se kumoaakin sen faktan, että lapselle ensisijaisesti paras paikka on oman vanhemman kanssa kotona?
Tokihan aina muutenkin toimit lapsen toivomusten mukaan?

Et saa mua tähän mukaan, sori....

En minä yritä ketään mihinkään "mukaan". Ikävää, jos näin kuvittelet. Tosiasioista ja työssäni nähdyistä tosielämän tilanteista kerron.

Jos näin on, niin sillon sun pitäs ymmärtää, että tilanteita on niin paljon kuin perheitä :attn: Eikä kaikkia väkisin vedetä samaan muottiin!

 

Mites sitten siinä tilanteessa, kun vanhin lähtee kouluun ja perheeseen syntyy lapsi? Pitäisikö silloinkin vanhimman lapsen jäädä kotia? Näin pitäisi tämän logiikan mukaan.

Kyllä, ehdottomasti :wave:

Oliskohan tämä nyt ehkä hiukan eri tilanne? Saivartelulla toki voidaan peitellä, mutta toki ymmärrät että puhutaan kahdesta eri asiasta..

 

Olen pph ja jään äitiyslomalle pian. Oma 3-vuotiaani menee kerhon tyyppiseen toimintaan 3h/pvä. Ihan sen takia, että viikonloppuisin ja vapaa päivinä jatkuvasti kyselee milloin X tulee hoitoon, hän haluaa leikkiä sen kanssa. 3-vuotiaani on tottunut siihen, että hänellä on omassa kodissaan joka päivä kavereita ja voin kuvitella miten hän kaipaa leikkiseuraa päivisin jos hän ei pääsisi mihinkään.

 

Ihan sama mulle, jokainen tekee kuten parhaaksi näkee, tietenkin =)

 

Me asutaan pienessä kunnassa, ja täällä on tapana olla kotona lasten kanssa. Olin itse kotiäitinä 6 vuotta, kunnes vanhin meni eskariin ja nuorin päiväkotiin. Isommat sisarukset olivat myös kotona. Kerhoissa käytiin ja oltiin ihan keskenään. Eipä nuo mitään ihmeempiä virikkeitä kaipailleet, jos isommilla oli tylsää, pistin ne siivoamaan jälkiään tai ulos pihalle ; ) Meidänkin esikoinen on erittäin sosiaalinen, muttei silti ikinä marissut kavereilleen. Täällä päiväkodin johtaja sanoi suoraan, että vaikka nämä "virikelapset" ovat mukamas sen 2-3 päivää viikossa, ne vievät kokopäiväpaikan.

Ihmettelen (vaikkei asia minulle kuulu), millä resursseilla nämä vauvan kanssa kotona ovat jaksavat viedä ja hakea isompaa tarhasta? Miten syntyy sisaruussuhde, jos isompi tyrkätään pois hoitoon, kun vauva syntyy? Miten voi terveellä aikuisella olla hanskat niin hukassa, ettei pärjää kotona kahden lapsen kanssa, kun toiset pärjäävät yksinään esim. kaksostenkin kanssa? Saako peräänkuuluttaa tervettä maalaisjärkeä ja vähän vähemmän suorittamista?

Nimenomaan. Olen vierestä seurannut niin kovin montaa 3-5 vuotiasta, jotka ovat ihan tosissaan kateellisia sille pikkusisarukselle näistä äidin kanssa kotona vietetyistä päivistä. Vaan sitähän ei MEILLÄ koskaan..ehei..

Nyt kotonaollessa tämä 6v valittaa, miksei hän pääse päiväkotiin, kun "kalle ja Mattikin" on siellä

Ja sepäs se kumoaakin sen faktan, että lapselle ensisijaisesti paras paikka on oman vanhemman kanssa kotona?
Tokihan aina muutenkin toimit lapsen toivomusten mukaan?

Et saa mua tähän mukaan, sori....

En minä yritä ketään mihinkään "mukaan". Ikävää, jos näin kuvittelet. Tosiasioista ja työssäni nähdyistä tosielämän tilanteista kerron.

Jos näin on, niin sillon sun pitäs ymmärtää, että tilanteita on niin paljon kuin perheitä :attn: Eikä kaikkia väkisin vedetä samaan muottiin!

Toki tilanteita on erillaisia. Mutta normaalin perheen normaalin lapsen PARAS paikka ON kotona vanhemman kanssa,mikäli mahdollista. Ymmärsit varmasti pointtini.

 

Me asutaan pienessä kunnassa, ja täällä on tapana olla kotona lasten kanssa. Olin itse kotiäitinä 6 vuotta, kunnes vanhin meni eskariin ja nuorin päiväkotiin. Isommat sisarukset olivat myös kotona. Kerhoissa käytiin ja oltiin ihan keskenään. Eipä nuo mitään ihmeempiä virikkeitä kaipailleet, jos isommilla oli tylsää, pistin ne siivoamaan jälkiään tai ulos pihalle ; ) Meidänkin esikoinen on erittäin sosiaalinen, muttei silti ikinä marissut kavereilleen. Täällä päiväkodin johtaja sanoi suoraan, että vaikka nämä "virikelapset" ovat mukamas sen 2-3 päivää viikossa, ne vievät kokopäiväpaikan.

Ihmettelen (vaikkei asia minulle kuulu), millä resursseilla nämä vauvan kanssa kotona ovat jaksavat viedä ja hakea isompaa tarhasta? Miten syntyy sisaruussuhde, jos isompi tyrkätään pois hoitoon, kun vauva syntyy? Miten voi terveellä aikuisella olla hanskat niin hukassa, ettei pärjää kotona kahden lapsen kanssa, kun toiset pärjäävät yksinään esim. kaksostenkin kanssa? Saako peräänkuuluttaa tervettä maalaisjärkeä ja vähän vähemmän suorittamista?

Nimenomaan. Olen vierestä seurannut niin kovin montaa 3-5 vuotiasta, jotka ovat ihan tosissaan kateellisia sille pikkusisarukselle näistä äidin kanssa kotona vietetyistä päivistä. Vaan sitähän ei MEILLÄ koskaan..ehei..

Nyt kotonaollessa tämä 6v valittaa, miksei hän pääse päiväkotiin, kun "kalle ja Mattikin" on siellä

Ja sepäs se kumoaakin sen faktan, että lapselle ensisijaisesti paras paikka on oman vanhemman kanssa kotona?
Tokihan aina muutenkin toimit lapsen toivomusten mukaan?

Et saa mua tähän mukaan, sori....

En minä yritä ketään mihinkään "mukaan". Ikävää, jos näin kuvittelet. Tosiasioista ja työssäni nähdyistä tosielämän tilanteista kerron.

Jos näin on, niin sillon sun pitäs ymmärtää, että tilanteita on niin paljon kuin perheitä :attn: Eikä kaikkia väkisin vedetä samaan muottiin!

Toki tilanteita on erillaisia. Mutta normaalin perheen normaalin lapsen PARAS paikka ON kotona vanhemman kanssa,mikäli mahdollista. Ymmärsit varmasti pointtini.

Ei aina :wave:
Kyllä lapselle on joissain tilanteissa (normaalinkin perheen lapselle) parempi saada kaverikontakteja päivän aikana, kuin äidin kanssa kahdestaan kökkiä puistossa, tehdä kotihommia jne.
Ja tarkoitan toki VAIN tilannetta, jossa lapsi ON JO TOTTUNUT olemaan pk:ssa.....

 

Meillä on elokuussa alkava paikka meidän tytölle (silloin vuosi ja 2kk vanha) yksityisessä päiväkodissa. Silloin olemme todennäköisesti molemmat töissä kun mieheltäkin loppuu lomautukset (toivottavasti). Meillä on vauvahaaveita toisesta vauvasta, ja tietenkään en vielä osaa varmaksi sanoa, mutta luultavasti pidämme tytöllä hoitopaikan sitten osa-aikaisena (esim. 2-3 kertaa viikossa esim. 4 tuntia kerrallaan) jos/kun toinen lapsi syntyy ihan seuraavista syistä:
- Lapsi on jo silloin tottunut käymään hoidossa, ja siinä vaiheessa jo on kiva että on leikkikavereita
- Saamme pitää lapsella saman hoitopaikan aina kouluun menoon asti, ei tarvitse vaihtaa välissä
- Asumme maalla, ja esim. kauppareissut kestävät pitkään ja on helpompia hoitaa pienen kanssa kahdestaan
- Lapsi saa virikettä, johon on tottunut.

Ymmärrän täysin että näin toimitaan. Varsinkin jos lapset eivät nyt täysiä päiviä ole hoidossa. Meillä on tarkoitus pitää niin vähän aikaa kuukaudessa kuin on vain sallittua niin että hoitopaikka kuitenkin säilyy.

 

Jos 2 lapsen hoitaminen kotona on niin kamalan raskasta, niin HOHHOH...
voihan sitä omaa aikaa ottaa muutenkin, viemällä vaikka KERHOON (nämähän on kotiäitien lapsille tarkoitettu) sen kerran viikossa, palkata lapsenvahti silloin tällöin jne. päiväkoti on tarkoitettu työssäkäyvien äitien lapsille!

Niin no joillekin yhden, kahden, kolmen, ihan miten monen vaan lapsen hoitaminen on raskasta. On mielestäni äärimmäisen typerää mennä arvostelemaan miten joku muu kokee oman tilanteensa, kun et itse voi varmuudella tietää asioista. Lapsia on erilaisia, ehkäpä sinulle on siunaantunut 'helppoja' tai ehkäpä ei, mutta jaksat ilmeisesti hyvin. Jokaisella meillä on erilaiset resurssit hoitaa lapsiamme, joten ei pitäisi tuomita niitä äitejä jotka kaipaavat sitä omaa aikaa ja lepoa enemmän kuin muut. Kaikista ei ole super-äideiksi, mutta siltikin he ovat hyviä äitejä lapsilleen. Varsinkin kun saavat sitä lepoa ja omaa aikaa, joten se jäljelle jäävä aika lasten kanssa on sitten kanssa laadukasta. Ei se kotihoito mitään hyvää lapselle ole, jos äiti on ihan poikkipuhki ja suurin osa ajasta menee tiuskimiseen ja lapsille huutamiseen (esim. tuttavani, joka niin ylpeänä kertoo että lapset on kotona, mutta koskaan ei tee mitään lasten kanssa ja on niin hermot kireellä, että ei varmaan osaa enää puhua normaaliin äänen sävyyn).

 

Kukin tyylillään.
Itse aion "laittaa" 2,5veen "hoitoon", kun vauva syntyy. Tai vauva syntyy kesällä ja pk-paikka syyskuun alusta.
Ja en aio potea huonoa omaatuntoa tai mitään, enkä edes vie kenenkään pk-paikkaa, että edes siitä minua ei voi syyllistää. Kysessä yksityinen pk ja ja siellä vapaita paikkoja tarjolla. Ja ihan itse maksamme tämän "lystin", että sekään ei ole keltään pois.
Lapsi on pk:ssa 2-3pv/viikossa.
Ja ihan "virike"lapsena.
Tiedän jo nyt, että en pysty syksyllä tarjoamaan hänelle tarpeeksi toimintaa, on sosiaalinen ja aktiivinen lapsi, lisäksi asumme syrjässä, joten leikkipuistoon tai vastaavan meno on ihan saman "työn" takana, kuin pk:iin vienti ja kerhoihin täällä voi mennä vasta 3-veenä. Eikä kunta tarjoa mitään vaihtoehtoa. Joten miksi ei?

 

Mutta voitko kuvitella, että joku ihan oikeasti on sitä mieltä, että lapsi seuraa tarvitsee? Että se ei ole mikään tekosyy tai selitys, vaan vanhemmat ihan vilpittömästi on sitä mieltä? Ja että uskovat toimivansa lapsen parhaaksi? On aika väsynyt selitys kuitata laiskuudeksi erilainen mielipide.

No voin toki, mutta kerhotkin on keksitty. Kenenkään ei mun uskoakseni tarvitse viedä lasta joka päivä päiväkotiin siksi että lapsi saa seuraa. Tunnen vaikka miten monta perhettä, joissa lapset on kasvatettu kotona kouluun asti, eikä vanhempia siis laitettu päiväkotiin että äiti saisi yksin olla vauvan kanssa. Ja ihan fiksuja, seurallisia lapsia niistä on tullut. Minä en muuten missään vaiheessa kutsunut ketään laiskaksi.

 

Meillä ei ole vielä toista lasta vaikka yritystä on kyllä ollutkin jo 1,5 vuotta. Mikäli meille joskus tulee toinen lapsi niin vanhin jatkaa päiväkodissa, koska on siellä kuntoutuksen takia.

Mites sitten siinä tilanteessa, kun vanhin lähtee kouluun ja perheeseen syntyy lapsi? Pitäisikö silloinkin vanhimman lapsen jäädä kotia? Näin pitäisi tämän logiikan mukaan.

no ei oo sama logiikka... eihän tämä ole verrattavissa.. vai meinaatko lastas opettaa kotona kun oppivelvollisuus on pakollinen!

 

Meillä isommat lapset ei koskaan erityisemmin kaivannut muiden lasten seuraa, kun olin vauvan kanssa kotona (ja isommatkin oli), mutta silloin oli puisto täynnä kavereita jne... nyt tämän 6veen kanssa ollut aivan eritilanne...ja silloin oli minusta jopa järkevääkin antaa hänen käydä pk:ssa, jossa ne kaveritkin oli.
Nyt vuoden on ollut minun ja pikkusiskon kanssa kotona...