Vauva ja äiti kotona, isompi hoidossa, mitä mieltä olet?

Heidän oma ratkaisunsa.

 

Hoitopaikassamme on myös 3-v, jonka äiti tekee omassa yrityksessä kotona töitä vaikka on vauvan kanssa äityislomalla. Eli tässäkin taas tilanne jota te arvostelijat ette osaa ulkoa päin ihmisestä sanoa.

 

Ihan ok, riippuu tapauksesta.
Ihan pientä (1-2v) en laittaisi, mutta meidän 5v jatkoi pk:ssa, kun vauva syntyi.

Mitä ohjeistat hoitajat sanomaan viisivuotiaallesi, kun hän huomasi että äiti onkin pikkusisaruken kanssa kotosalla? Tai kerrottiinko teille tällaisista kyselyistä yleensäkään pk:sta?

Ei kerrottu, että olisi kysellyt. Innoissan poika päiväkotiin meni, kun siellä oli kaverit!!
Kotona olis ollut vaan äidin ja vauvan kanssa...
Nyt tuo samainen poika ollut vuoden kotona (nyt 6v) ja voi mitä rutkutusta ja kitinää ja marinaa, jos ei ole niitä kavereita....

Innoissaan se tämäkin kaveri tulee joka aamu. Mutta aloittaa kyselyn päivän mittaan, ja melkein joka päivä.
Näistä kyselyistä vaan ei ole kuulemma soveliasta huomauttaa vanhemmille, ettei tule sitten paha mieli heille..tjaah..

 

Ihan ok, riippuu tapauksesta.
Ihan pientä (1-2v) en laittaisi, mutta meidän 5v jatkoi pk:ssa, kun vauva syntyi.

Mitä ohjeistat hoitajat sanomaan viisivuotiaallesi, kun hän huomasi että äiti onkin pikkusisaruken kanssa kotosalla? Tai kerrottiinko teille tällaisista kyselyistä yleensäkään pk:sta?

Ei kerrottu, että olisi kysellyt. Innoissan poika päiväkotiin meni, kun siellä oli kaverit!!
Kotona olis ollut vaan äidin ja vauvan kanssa...
Nyt tuo samainen poika ollut vuoden kotona (nyt 6v) ja voi mitä rutkutusta ja kitinää ja marinaa, jos ei ole niitä kavereita....

Innoissaan se tämäkin kaveri tulee joka aamu. Mutta aloittaa kyselyn päivän mittaan, ja melkein joka päivä.
Näistä kyselyistä vaan ei ole kuulemma soveliasta huomauttaa vanhemmille, ettei tule sitten paha mieli heille..tjaah..

Just joo
Aivan sama mulle... En menetä yöuniani

 

Tottakai on näitä erikoistilanteita, niitä en lähde tässä yhtään kritisoimaan. Mutta entä ihan nämä "tavallisten lasten" tavalliset äidit?

 

Kyllä meidän syksyllä 2 vuotta täyttävä luultavasti menee hoitoon, vaikka mä olen vauvan kanssa kotona. Meidän esikoinen on oikeesti niin sosiaalinen, ettei sille päivähoitoon meno ole mikään ongelma. Nauttii muiden lasten seurasta!! Mulla ei ole rahkeita viihdyttää häntä riittävisti.

Onneks jokainen saa olla mitä mieltä on.

2 vuotias?!
Olkoon miten sosiaalinen tahansa, tuolla et selvitä asiaa. LAPSEN kannalta se paras paikka olisi sinun ja pikkusisaruksen kanssa kotona. Surullista, niin surullista. :/

 

Meidän kunnassa ei ole edes montaa vaihtoehtoa josta valita. Vain täysi, 15pv tai 10pv. Jos vaihtaa 10 päivälle, vaihtuu tuttu rakas hoitaja isolapsiseksi tarharyhmäksi.

Jos itsellä olisi mahdollisuus valita, jäisi lapsi pois hoidosta ja palaisi SAMALLE hoitajalle kun hoitoon lähtö taas edessä. Tai jatkaisi hoidossa 2pv viikossa. Kumpikaan ei ole mahdollista.

 

Täällä äiti joka on vauvan kanssa kotona ja kuskaa kahta vanhempaa lasta päiväkotiin kaupungin toiselle puolelle. Lapset ovat jatkaneet tutussa päiväkodissa monestakin syystä. Pääasia tietty, että lapset viihtyy. Erilaisia hoitopäivät nyt kun kun olen kotona, päiviä vähemmän ja päivät lyhyitä, mutta pääsevät välillä tästä vauvahässäkästä pois leikkimään kavereiden kanssa.

 

Ihan ok, riippuu tapauksesta.
Ihan pientä (1-2v) en laittaisi, mutta meidän 5v jatkoi pk:ssa, kun vauva syntyi.

Mitä ohjeistat hoitajat sanomaan viisivuotiaallesi, kun hän huomasi että äiti onkin pikkusisaruken kanssa kotosalla? Tai kerrottiinko teille tällaisista kyselyistä yleensäkään pk:sta?

Ei kerrottu, että olisi kysellyt. Innoissan poika päiväkotiin meni, kun siellä oli kaverit!!
Kotona olis ollut vaan äidin ja vauvan kanssa...
Nyt tuo samainen poika ollut vuoden kotona (nyt 6v) ja voi mitä rutkutusta ja kitinää ja marinaa, jos ei ole niitä kavereita....

Innoissaan se tämäkin kaveri tulee joka aamu. Mutta aloittaa kyselyn päivän mittaan, ja melkein joka päivä.
Näistä kyselyistä vaan ei ole kuulemma soveliasta huomauttaa vanhemmille, ettei tule sitten paha mieli heille..tjaah..

Just joo
Aivan sama mulle... En menetä yöuniani

Juu, kukapa sitä tällaiste pikkujuttujen takia hätkähtäisikään. Onhan se toki pääasia että äiti saa "keskittyä vauvan hoitoon" päivisin ja "Todella sosiaalisen vanhemman sisaruksen onkin PALJON parempi siellä pk:ssa" koin oman äidin kanssa kotona. Juupati juu..

 

Kyllä meidän syksyllä 2 vuotta täyttävä luultavasti menee hoitoon, vaikka mä olen vauvan kanssa kotona. Meidän esikoinen on oikeesti niin sosiaalinen, ettei sille päivähoitoon meno ole mikään ongelma. Nauttii muiden lasten seurasta!! Mulla ei ole rahkeita viihdyttää häntä riittävisti.

Onneks jokainen saa olla mitä mieltä on.

No kyllä munkin 2-vuotias on kamalan sosiaalinen ja ihan kotona ollaan eikä tarvitse alkuunkaan mun viihdyttämistäni. Oikeesti, mulle on ihan sama jos joku vie lapsensa hoitoon, mutta toi sosiaalisuus on kyllä aika väsynyt selitys. Ikään kuin kotona hoidetut lapset eivät olisi sosiaalisia. Jos sinulla ei ole rahkeita hoitaa lasta, niin sitten on tietysti hyvä, että hän menee hoitoon.

 

Juu, kukapa sitä tällaiste pikkujuttujen takia hätkähtäisikään. Onhan se toki pääasia että äiti saa "keskittyä vauvan hoitoon" päivisin ja "Todella sosiaalisen vanhemman sisaruksen onkin PALJON parempi siellä pk:ssa" koin oman äidin kanssa kotona. Juupati juu..

Minusta oli luonnollista, että lapsi jatkaa pk:ssa, koska oli jo monta vuotta siellä ollu, kyse tosiaan 5-vuotiaasta, ei 1-2-vuotiaasta!
Jos lapsi ei olisi siellä ollut, ei olisi myöskään mennyt. Mutta oli jo tottunut rytmiin, kavereihin...ja toki ei ollut täysiä päiviä, vain 10pv/kk, kuten muulloinkin.

 

enpä olisi vienyt. mua ei yhtään haitannut että esikoinen oli päivät touhuissa mukana, ei tarvinnut neljän seinän sisällä kököttää. yhdessä oltiin kun vauva nukkui. Fiksu ja avoin koululainen tuli lapsesta vaikka kotihoidossa oli eskariin asti. Ei ole tarvinnut hälinässä kasvaa. mutta jokainen tekee tyylillään. musta olisi vaan ikävä erottaa sisarukset päivisin ilman hyvää syytä.

 

Tottakai on näitä erikoistilanteita, niitä en lähde tässä yhtään kritisoimaan. Mutta entä ihan nämä "tavallisten lasten" tavalliset äidit?

Mutta mistä te voitte tietää kuka on "tavallinen". Mäkin olen ihan tavallinen ulospäin, vaikka olen hiljattain haudannut vauvani, hoidan huutavaa hirviötä ja pelkään parhaan pph paikan menetystä. En mä ole ulospäin mitenkään erilainen ja tiedän varmasti saavani takanapäin pahoja puheita valinnoistamme.

Mutta so what? Jokainen tehkööt mitä haluaa, meidän vastuullamme ei ole liian vähät hoitopaikat. Meidän perheessä pidetään kiinni siitä mitä on saavutettu, kunta hoitakoot muiden hoitopaikat. Mä en anna omaamme muille koska töihin lähtö on joskus edessä ja sitten vuorostaan meidän pitäisi pelätä mihin lapsi sysätään vai saadaanko edes paikkaa ajoissa. Se on jo kerran pitänyt kokea lapsen hoitopaikkaa hakiessa, miksi pitäis muiden vuoksi uudelleen riskeerata?

 

Ehkäpä me tehdään sitten syksyllä väärin :snotty:

Esikoinen menee syyskuussa päiväkotiin puolipäiväiseksi opettelemaan ja tutustumaan, kun jään kuopuksen kanssa vielä kotiin. Kuopusta en raaski vielä laittaa, joten menee sitten vasta tammikuussa kun aloitan opiskelut..

 

Olisipa raikasta joskus kuulla, että nämä äidit sanoisivat: Vien isomman lapseni päiväkotiin, koska olen niin laiska, etten halua tai viitsi hoitaa häntä kotona.

 

Me asutaan pienessä kunnassa, ja täällä on tapana olla kotona lasten kanssa. Olin itse kotiäitinä 6 vuotta, kunnes vanhin meni eskariin ja nuorin päiväkotiin. Isommat sisarukset olivat myös kotona. Kerhoissa käytiin ja oltiin ihan keskenään. Eipä nuo mitään ihmeempiä virikkeitä kaipailleet, jos isommilla oli tylsää, pistin ne siivoamaan jälkiään tai ulos pihalle ; ) Meidänkin esikoinen on erittäin sosiaalinen, muttei silti ikinä marissut kavereilleen. Täällä päiväkodin johtaja sanoi suoraan, että vaikka nämä "virikelapset" ovat mukamas sen 2-3 päivää viikossa, ne vievät kokopäiväpaikan.

Ihmettelen (vaikkei asia minulle kuulu), millä resursseilla nämä vauvan kanssa kotona ovat jaksavat viedä ja hakea isompaa tarhasta? Miten syntyy sisaruussuhde, jos isompi tyrkätään pois hoitoon, kun vauva syntyy? Miten voi terveellä aikuisella olla hanskat niin hukassa, ettei pärjää kotona kahden lapsen kanssa, kun toiset pärjäävät yksinään esim. kaksostenkin kanssa? Saako peräänkuuluttaa tervettä maalaisjärkeä ja vähän vähemmän suorittamista?

 

Tietysti tilanteesta riippuen, mutta itse en laittaisi, enkä varsinkaan kovin pientä.

 

[

No kyllä munkin 2-vuotias on kamalan sosiaalinen ja ihan kotona ollaan eikä tarvitse alkuunkaan mun viihdyttämistäni. Oikeesti, mulle on ihan sama jos joku vie lapsensa hoitoon, mutta toi sosiaalisuus on kyllä aika väsynyt selitys. Ikään kuin kotona hoidetut lapset eivät olisi sosiaalisia. Jos sinulla ei ole rahkeita hoitaa lasta, niin sitten on tietysti hyvä, että hän menee hoitoon.

Mutta voitko kuvitella, että joku ihan oikeasti on sitä mieltä, että lapsi seuraa tarvitsee? Että se ei ole mikään tekosyy tai selitys, vaan vanhemmat ihan vilpittömästi on sitä mieltä? Ja että uskovat toimivansa lapsen parhaaksi? On aika väsynyt selitys kuitata laiskuudeksi erilainen mielipide.

 

Ehkäpä me tehdään sitten syksyllä väärin :snotty:

Esikoinen menee syyskuussa päiväkotiin puolipäiväiseksi opettelemaan ja tutustumaan, kun jään kuopuksen kanssa vielä kotiin. Kuopusta en raaski vielä laittaa, joten menee sitten vasta tammikuussa kun aloitan opiskelut..

Samoin meillä. Lisäksi päätökseen vaikutti se, että esikoinen menee "kielipainotteiseen"päiväkotiin, johon joutuu jonottamaan. Paikka olisi voinut mennä sivusuun, jos olisi odoteltu vuodenvaihdetta.

 

Juu, kukapa sitä tällaiste pikkujuttujen takia hätkähtäisikään. Onhan se toki pääasia että äiti saa "keskittyä vauvan hoitoon" päivisin ja "Todella sosiaalisen vanhemman sisaruksen onkin PALJON parempi siellä pk:ssa" koin oman äidin kanssa kotona. Juupati juu..

Minusta oli luonnollista, että lapsi jatkaa pk:ssa, koska oli jo monta vuotta siellä ollu, kyse tosiaan 5-vuotiaasta, ei 1-2-vuotiaasta!
Jos lapsi ei olisi siellä ollut, ei olisi myöskään mennyt. Mutta oli jo tottunut rytmiin, kavereihin...ja toki ei ollut täysiä päiviä, vain 10pv/kk, kuten muulloinkin.

Luonnollista? Lapsen luonnollinen paikka on kotona, mikäli tilanteet sen sallivat. Sinun 5-vuotiaasi kyllä ymmärtää sen, mikset sinä?
On olemassa kerhoja sun muita, joissa sitä ohjattua toimintaa saa, sen verran mitä tuon ikäinen tarvitsee. Todella väsyneitä nämä selitykset..

 

Ihmettelen (vaikkei asia minulle kuulu), millä resursseilla nämä vauvan kanssa kotona ovat jaksavat viedä ja hakea isompaa tarhasta? Meillä mies vei töihin mennessää, minä sitten hain päikkäreiden jälkeen. Miten syntyy sisaruussuhde, jos isompi tyrkätään pois hoitoon, kun vauva syntyy? Miten koululaisilla syntyy sisarussuhde vauvaan, kun joutuvat päivän olla koulussa? (meillä oli myös 2 koululaista) Miten voi terveellä aikuisella olla hanskat niin hukassa, ettei pärjää kotona kahden lapsen kanssa, kun toiset pärjäävät yksinään esim. kaksostenkin kanssa? Minulla ei ollut hanskat hukassa, olin ollut 7 vuotta kotona jo kun 3 vanhinta oli pieniä ja pärjäsin hyvin. Lapsella ei kotona olisi ollut äitiä ja vauvaa lukuunottamatta kavereita, miksi hänet olisi pitänyt "riistää" kaverisuhteista? Saako peräänkuuluttaa tervettä maalaisjärkeä ja vähän vähemmän suorittamista? Saa, ja joissain tapauksissa pitäisikin, mutta ei kaikki tapaukset sitä vaadi...

 

Olisipa raikasta joskus kuulla, että nämä äidit sanoisivat: Vien isomman lapseni päiväkotiin, koska olen niin laiska, etten halua tai viitsi hoitaa häntä kotona.

mulle yks kotiäiti näin sanoi. sairasta.

 

Me asutaan pienessä kunnassa, ja täällä on tapana olla kotona lasten kanssa. Olin itse kotiäitinä 6 vuotta, kunnes vanhin meni eskariin ja nuorin päiväkotiin. Isommat sisarukset olivat myös kotona. Kerhoissa käytiin ja oltiin ihan keskenään. Eipä nuo mitään ihmeempiä virikkeitä kaipailleet, jos isommilla oli tylsää, pistin ne siivoamaan jälkiään tai ulos pihalle ; ) Meidänkin esikoinen on erittäin sosiaalinen, muttei silti ikinä marissut kavereilleen. Täällä päiväkodin johtaja sanoi suoraan, että vaikka nämä "virikelapset" ovat mukamas sen 2-3 päivää viikossa, ne vievät kokopäiväpaikan.

Ihmettelen (vaikkei asia minulle kuulu), millä resursseilla nämä vauvan kanssa kotona ovat jaksavat viedä ja hakea isompaa tarhasta? Miten syntyy sisaruussuhde, jos isompi tyrkätään pois hoitoon, kun vauva syntyy? Miten voi terveellä aikuisella olla hanskat niin hukassa, ettei pärjää kotona kahden lapsen kanssa, kun toiset pärjäävät yksinään esim. kaksostenkin kanssa? Saako peräänkuuluttaa tervettä maalaisjärkeä ja vähän vähemmän suorittamista?

Nimenomaan. Olen vierestä seurannut niin kovin montaa 3-5 vuotiasta, jotka ovat ihan tosissaan kateellisia sille pikkusisarukselle näistä äidin kanssa kotona vietetyistä päivistä. Vaan sitähän ei MEILLÄ koskaan..ehei..

 

[

Luonnollista? Lapsen luonnollinen paikka on kotona, mikäli tilanteet sen sallivat. Sinun 5-vuotiaasi kyllä ymmärtää sen, mikset sinä?
On olemassa kerhoja sun muita, joissa sitä ohjattua toimintaa saa, sen verran mitä tuon ikäinen tarvitsee. Todella väsyneitä nämä selitykset..

Ja se kerhohan ei kustanna yhteiskunnalle mitään? Lapsen paikka voi olla kotona ja hoidossa. Ja 5-vuotiashan alkaa olla eskari-iässä =)

 

Miksi äidiltä on kielletty oma aika??? Jos äidin ainut mahdollisuus saada sitä oma aikaa (vauvan kanssa kylläkin) on niin että esikoinen hoidossa niin mitä siitä? Äidit ei saisi koskaan olla itsekkäitä, ei saisi olla laiska ym. En ollenkaan ihmettele, että niin monet sairastuvat synnytyksen jälkeiseen masennukseen/yleiseen masennukseen, kun yhteiskunta (eli muut äidit ym) asettavat niin kovat kriteerit äitiydelle!