Synnytyskertomus:
To 28.2. aamulla masusta kuuluu naps ja vettä holahtaa. Jään odottelemaan supistuksia. Jotain lieviä tuntemuksia harvakseltaan. Nukun päiväunet, yritän rentoutua, käyn kuumassa suihkussa. Illalla 18 aikaan mennään synnärille. Käyrille piirtyy supistuksia noin 30min välein. Kanavaa 2cm ja sormelle auki. Supistukset tuntuvat napakampina mutta väli harvenee tuntiin. Saan kipupiikin ja yöksi nukkumaan.
Pe 1.3. Sairaalan sänky oli myrkkyä selälleni. Selkäkipu ja krampit pahenevat supistusten yhteydessä, joita vauhditetaan nyt cytoilla. Suihkussa pallon päällä selkäoireet pysyvät kunnossa ja pystyn hengittelemään supistusten läpi rennosti. Suihkussa supistukset tuntuivat ylävatsalla. Supistuksia 15min välein. Suihkun ulkopuolella pallon päällä oleilu suht siedettävää, mutta selkäkivut palaavat. Käyrillä olo selän takia yhtä helvettiä. Käyn vähän väliä suihkussa. Koko päivän saldo: Kanavaa sentti, auki 2cm. Yöksi kipupiikki.
La 2.3. Selkä ihan paskana. Sairaalan sängystä ei vaan löydy käypää asentoa teki sitten vaikka mitä tyynypatentteja. Ei supistele. Lääkärin tarkastuksessa reunat ja 3-4cm auki. Tuntuu vauvan pää ja kalvorakkoa. Lääkäri päättää synnytyssaliin siirrosta ja kalvorakon irroituksesta. Ronkliminen voimisti supistuksia, jotka pahensivat taas selkäkipua ja selkä alkoi krampata esim wc-pöntöllä istuessa. Huusin kuin hyeena kivusta vessassa, vaikkei supistusta ollut juuri silloin. Tunne vastaa samaa kuin kova suonenveto esim pohkeessa, mutta tuntui selkälihaksissa ja pakaroissa. wc asioinnista ei tullut mitään. Sain peräruiskeen ja menin takaisin suihkuun. Pallon päällä sain pissattua jotenkuten ja siitä noustua pöntölle kakkosasialle. Samalla pöntöön molskahti jotain. Verta limaa ja vettä.
Sitten saliin. Ja siellä todettiin kalvorakon hävinneen ja vesien menneen myös alhaalta. 4cm auki vähän kanavaa. Aloitetaan oksitosiini-infuusio ja se on yhtä helvettiä selän kanssa.Kyselen kätilöltä, että olenko minä vain näin kipuherkkä vai miksi tämä sattuu ihan saatanasti. Kätilö sanoo että synnytys sattuu ja antaa ilokaasun. Ilokaasun voimalla jaksan sinnitellä läpi kuusituntisen oksitosiini-infuusiourakan, josta ei mitään hyötyä. Tilanne kohdun suulla tismalleen sama kuin aamulla. Illaksi kipupiikit ja nukkumaan. Supistuksia ei yöllä tule. Mutta ei tule kyllä oikein nukkumisestakaan mitään, kun selkä krampaa joka kyljen käännöllä.
Su 3.3. Tilanne kohdunsuulla edellen sama. Aloitetaan uusi oksitosiini infuusio ja kivut lyö päälle heti kovina. Joudun pyytämään välillä lupaa irroittautua koneesta että pääsen kuumaan suihkuun. Saan suihkussa pallon päällä vähän pissattuakin. Pöntölle en uskalla istua koska se koskee ihan saatanasti. Onneksi käyrät saadaan otettua myös pallon päällä salissa ja istun siinä hengitellen ilokaasua. Supistuksia piirtyy noin 6-9min välein, ovat lyhyitä ja teräviä, mutta selkäkramppi jatkuu supistusta pidempään eikä oikestaan hellitä ennen uutta supistusta. 4 tunnin infuusion jälkeen, tilanne kohdun suulla edelleen sama. 4cm auki vähän kanavaa. Kätilö ja lääkäri päättävät lopettaa infuusion ja munut siirretään takaisin osastolle. Saan cytot ja kidutus jatkuu osastolla. Saan kipupiikkejä ja vietän aikaani lähinnä kuumassa suihkussa pallon päällä, tullen sieltä vain käyrille kitumaan. Ja käyriähän otetaan tuntitolkulla ja supistuksia piirtyy vain 30min välein. Muttakun selkä kramppaa kokoajan. Illalla tulee odella kovakourainen gyne, joka pyörittelee ja venyttelee kohdun suuta ja tarkistaa lantion. Sanoi tilaa olevan hyvin ja pitäis mahtua isokin lapsi. Katsotaan kuulema aamulla tilannetta ja sektion mahdollisuuskin on. En saa enää syödä iltapalan jälkeen.
Ma 4.3. aamulla sama lääkäri saapuu ja toteaa paikkojen olevankin auki jo 5cm. Yöllä nukkuessa oli jotain tapahtunut kun sain vahvempaa kipulääkettä joka tepsi hieman selkäkipuunkin. Tuumasi että käyhän suihkussa lähdetään saliin. Sain uuden peräruiskeenkin ja yritin tehdä tarpeitani mutta en pystynyt taaskaan olemaan kunnolla pöntöllä. Saliin ja aloitettiin oksitosiinit... Ja voi saakeli että oli tuon selän kanssa ihan kamalaa. Kätilö vaihtui ja paikalle tuli 30-vuotisen kätilöintiuran tehnyt konkari. Katseli hetken käyriä ja mun kropan reaktioita kun krampit oikeasti kouristivat minua siinä sängyllä. Totesi ettei nyt ole kaikki kohdillaan. Synnytykseen ei kuulema kuulu tuollaiset oireet ja krampit ei edes ole yhteydessä supistusaaltoihin. Nyt on jotain muuta pielessä. Minä väännän itkua ilokaasumaskin alla. Kätilö hälytti välittömästi anestesialääkärit paikalle. Sitten tulivat laittamaan epiduraalia. Jouduin vetämään ilokaasua nonstoppina myös epin laiton ajan, että pystyin olemaan siinä kyttyrässä kylkiasennossa, kun selkäkrampit pyrkivät kouristamaan minua taaksepäin notkolle. Epiduraali puudutti sitten vain oikean puolen ja nyt se villi tunne oli kun vain oikea puoli kramppasi. Epiduraalia siirrettiin ja bolustettiin ilman apua. Ajantaju on tässä vaiheessa mennyt. Kohta tuleekin joku lääkäri joka laittaa kohdunkaulaan paraservikaalipuudutuksen. Ja vastoin kaikkia fysiikan lakeja se auttaa. Kaikki kivut hävisivät. Sain syödä mehukeittoa ja nukkua. Paraservikaalin piti auttaa vain 1,5h, mutta se piti minut kivuttomana yli 4 tuntia. Minusta katetroidaan 1,4litraa pissaa!!!Tulee yö ja vuorokausi vaihtuu.
Ti 5.3. Kivut palaavat samoin lääkäri paraservikaalineulansa kanssa ja taas helpottaa. Olen kuulema auennut kivuttomana ollessa reiluun 8cm. Taas unta kaaliin ja oksitosiini laitetaan tauolle. Annetaan kohdun levätä ja aamulla aloitetaan kuulema uudella rytinällä. Aamuyöstä saan taas palaaviin kipuihin paraservikaalin ja lääkäriä jo naurattaa miten se voi auttaa iskiastyyppiseen kipuun ja selän krampaamisen. Ja ei keksi muuta selitystä, kuin että mulla on hermoradat ristissä lantionpohjan, kohdunkaulan ja selän välillä. Aamulla olen auki 8,5-9cm ja saan käydä pesulla ja raikastautua ennen uutta oksitosiini-infuusiota. Kohta tulee kaksi anestesia lääkäriä laittamaan spinaalia. Se auttaa myös ja pitää kivut poissa. Oksitosiinipumpussa on jo ihan eri lukemat kuin tähän asti ja kohtu saa totaalirääkkiä. Ja pian vauva alkaakin painamaan peräsuolta vasten. Lääkäri antaa luvan työnnellä vauvaa alemmas ja samalla kun ponnistan lekuri työtää reunan rippeitä tarjoutuvan osan taakse. Joudun konttausasentoon koska vauva avotarjonnassa. Pinniä käytetään päässä, mutta ei pysy ja kontillaan kuuluu sydänäänet huonosti, mutta homma jatkuu., Minulle on tiputettu glukoosia ja olo on energinen. Ponnistelen supistusten tahtiin jotka voimakkaita, mutta harvassa tulevat noin 6-9cm välen. Spinaalin vaikutus alkaa loppua ja ilokaasun varassa nyt, pyydän seosta kovemmalle ja alan olla melkoisessa ilokaasupölläkässä, kun en oikein tajua mitä tapahtuu. Ihmisiä parveilee ympärillä ja minua kohennellaan kunnon ponnistusasentoon ja jalkoja asetellaan telineille. Spinaalin vaikutus alkaa heiketä. Lääkäri valmistelee imukuppiauttoa ja minä vetelen vaan kaasua ja ponnistelen. Vauvaa pitää saada alemmas ja lekuri yrittää ohjata ponnistuksen suuntaa sormillaan, se vaan häiritsee minua ja rääkäisen: "nyt ota ämmä helvettiin ne sormes sieltä ne häiritsee mun ponnistamista!" Lekuri nostaa säikähtäen kädet pystyyn ja sanoo "en koske en koske, yritin vaan näyttää ponnistuksen suuntaa" Minä parkaisen takais että "eikö se perkeleen suunta oo pihalle päin!" Hommat jatkuu ja kohta ronkkivat taas alapäässä kovin ottein, vetelen ilokaasua ja mietin että mitä helv... Yhtäkkiä varmaan viis kätilöö roikkuu jaloissa ja huutavat että nyt ponnistaponnistaponnista älä luovuta jne.. kauhee huuto ja mekkala ja ilokaasun ansiosta kaikki kuullostaa yhdeltä sekavalta puurolta. Voimaa minulla on ja jaksaisin ponnistaa vaikka maailman tappiin asti. Nou problem sillä saralla. Tunnen tylppää pullistumista alapäässä ja kohta huudetaan että "imukuppi irti, pää on syntynyt" Seuraavaa supistusta ei kuitenkaan joudeta odottamaan koska väliä se 6min ja oksitosiinipumppu on täysillä. Ponnistan ilman supistusta, kätilöt painaa mahan päältä ja lääkäri auttaa hartiat ulos. Ja loputkin pojasta. Veltto poika nostetaan mahan päälle ja virkoaa nopeasti, apgar 6/9.
Joutuvat tukkimaan vuotoja alhaalta, tehneet todella ison epparin, josta vuotaa iso suoni. Menetän verta 2,3litraa. Istukkaa irrotellaan tunti ja sitten parsitaan alakerta. Ilokaasua vetelen vieläkin mutta lievemmällä annoksella. Poika on iskällä kengurussa. Synnytys onnellisesti ohi.
Seuraavana päivänä saan punasoluja paikkaamaan verenhukkaa. Epparihaava on siisti, kivuton ja alkanut parantua hyvin. Haavaa kipeämpi on pissatessa kirvelevä pikku nirhauma vastakkaisella puolella.
Synnytys oli siis pitkä ja selkävaivan takia poikkeuksellisen kivulias avautumisvaiheen osalta, mutta lääkittynä hyvin ja ollessani kivuton, ei ongelmia ollut.
Vedet menneenä:85.33h
1.vaihe (alkaen ma 4.3.):23.30h
2.vaihe: 1.03h
3vaihe: 1h
