Vauva-ajasta kysymys..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja marja
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja katja:
Olen yh äiti, odotusajan jo yksin. Sairastuin synnytyksen jälkeen muutamaksi viikoksi ja olin jos jonkinmoisilla kuureilla ja tiputuksessa ja sitten viimein kotisairaala kävi kotona kolme krt päivässä. Vauva on nyt reilut neljä kk, ensimmäiset kolme kk oli koliikkia.

En ole kertaakaan ollut "yliväsynyt" vaikka yksin olenkin vauvan kanssa. Joskus tietty on nukkunut huonosti niinkuin voi nukkua ilman vauvaakin. Lapsi on valvottanut ja itkenyt, mutta nyt nukkuu hyvin ja äitikin on terve. Neuvolasta ja ystäviltä on tarjottu apua, mutta en ole sitä vielä ainakaan kokenut tarpeelliseksi.

Olen onnellinen rakkaasta lapsestani, elämä on ihanaa ja vauvanhoito ja lapsentahtinen arki todella antoisaa. Alussa nukuin silloin kun lapsi nukkui, onneksi pidemmän pätkän aina yöaikaan.

Onnea raskaudestasi ja ihanaa vauva-aikaa teillekin :)

täällä toinen yh-äiti, jonka mies jätti yksin jo odotusaikana. eikä kiinnostusta tunnu olevan vauvan synnyttyäkään...
 
Ei esikoisen kanssa se vauva-aika ollut niinkään rankkaa, söi ja nukkui hyvin. Hankalin aika oli kun kuopus oli 3kk ikäinen ja esikoinen 1v5kk alkoi huutaa joka yö, syy selvisi vasta 4kk päästä tuosta. Oli raukka kärsinyt kasvukivuista. Silloin kertyi univelkaa enemmän kuin tarpeeksi.
 
Ei tää mun mielestä sen rankempaa ole ollut kuin vaikka joku kiva työ jossa on välillä kova kiire ja stressi ja välillä meinaa mennä hermo, mutta josta silti kovasti tykkää. Eka lapsi nyt 4kk.

Yöheräilyt pitää vaan jotenkin hyväksyä ja yrittää tehdä niistä mahdollisimman yksinkertaisia ja venyttää sitten aamua. Aluksi kun piti aina laittaa valo (jotta osaisin laittaa tissin pikkuvauvan suuhun) niin luin samaan aikaan. Muutenkin imetyksestä kannattaa tehdä itselleen mukavaa, imetysnurkkaukseen kaukosäädin, luettavaa, naposteltavaa, juotavaa. Sitten kunnon oksitosiinihumala päälle ja ahhh!

Pitää vaan muistaa syödä kunnolla! Silloin mulla menee hermo jos verensokeri on alhaalla. Silloin annan vauvan huutaa ja menen tekemään voileivän.

Otan jonkin verran kunniaa itselleni rytmin löytymisestä jo aikaisessa vaiheessa. Hoito on mennyt alusta asti peruskaavan mukaan: herättyä tissi suuhun ja ähkyyn asti maitoa tuputtamalla, sitten vaipanvaihto ja seurustelua, sitten uusi syöttökierros ja ehkä vaihto, ähkyyn asti, sitten unille. Meillä ei nukuta pätkissä, aina vähintään kaksi tuntia kerrallaan, yleensä 3-4.
 
Mutta siis vielä se että kannattaa ottaa sillä asenteella ettei mitään muuta tarvitse tehdä kuin hoitaa vauvaa ja syödä ja nukkua, aluksi!

Ja joka päivä kannattaa käydä vaunujen kanssa jossain ulkona, muuten tulee hulluksi. Aluksi lähteminen on hankalaa, sitten helpottuu.
 
Esikoisen vauva-aika ei ollut missään määrin raskasta tai väsyttävää, päinvastoin ihanan rentouttavaa aikaa. :heart: Kuopuksen kohdalla taas oli paljon raskaampaa koska tämä oli jo itsesssään vaativampi vauva ja siinä oli samalla se 1v3kk vanhempi kehitysvammainen ja paljon sairasteleva isoveli mukana paketissa. Mutta hyvin selvittiin silti.
 
Ei se vauva-aika minunkaan mielestäni ole koko ajan ja aina mitenkään erityisen uuvuttavaa.. On yksittäisiä päiviä, jolloin on väsyneempi (jos vauva on vaikka valvottanut koko yön tai itkee ympäri vuorokauden esim. kipuaan). Esikoisen vauva-aika oli ihanaa ja kaikin puolin nautittavaa aikaa. Vauva oli aika tyytyväinen, ainakin sylissä ollessaan. Vauva oli (miehen lisäksi) ainut, joka vaati huomiota ja oli sen suhteen helppoa ja yksinkertaista.

Esikoinen oli 2,5v keskimmäisen syntyessä ja tämä vauva-aika oli ehkä kaikista raskainta. Ihanaa, mutta enemmän väsyttävää, koska huomio piti jakaa kahdelle pienelle lapselle.. Nyt kolmas vauva-aika menossa ja taas on enimmäkseen helppoa ja ihanaa (kun isommat ovat jo sen verran isoja, että arkitouhut sujuu paljon helpommin, sillä lapset osaavat olla jo hyvin omatoimisia).

Vauvan temperamentti ja oma reagointi vauvan vaatimuksiin vaikuttaa paljon myös omaan jaksamiseen.. Ihanaa tämä vauva-aika pääosin on, vaikka välillä vähän väsyttääkin. :)
 
Esikoisen vauva-aika oli ihaninta ja helpointa ja nautinnollisinta aikaa elämässäni. Mistään en ole koskaan niin nauttinut. Nukkuin pätkissä jne. mutta minusta se on normaalia, ja hyvin jaksoin sen mitä piti: imettää ja pitää kodinkunnossa.
En ole koskaan ymmärtänyt sitä että vauva-aikaa pidetään rasittavana. Luulen sen perustuvan siihen, että ennen kun ei ollut lämmintä vettä, niin vauvan hoito oli varmaan melkoisen raskasta työtä. Kuumentaa vesi ja pestä niitä harsoja talvipakkasilla.


Itse en nauti hiekkalaatikkokeskusteluista tai perhekahviloista, ja vauvan kanssa nuo "sosiaalistamisjutut" eivät ole pakollisia. Kuten isompien kanssa. Minusta vauva-aika on ollut helpointa aikaa lasten kasvatuksessa. Isommat lapset, isommat murheet.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vauva-aika helpointa:
Esikoisen vauva-aika oli ihaninta ja helpointa ja nautinnollisinta aikaa elämässäni. Mistään en ole koskaan niin nauttinut. Nukkuin pätkissä jne. mutta minusta se on normaalia, ja hyvin jaksoin sen mitä piti: imettää ja pitää kodinkunnossa.
En ole koskaan ymmärtänyt sitä että vauva-aikaa pidetään rasittavana. Luulen sen perustuvan siihen, että ennen kun ei ollut lämmintä vettä, niin vauvan hoito oli varmaan melkoisen raskasta työtä. Kuumentaa vesi ja pestä niitä harsoja talvipakkasilla.


Itse en nauti hiekkalaatikkokeskusteluista tai perhekahviloista, ja vauvan kanssa nuo "sosiaalistamisjutut" eivät ole pakollisia. Kuten isompien kanssa. Minusta vauva-aika on ollut helpointa aikaa lasten kasvatuksessa. Isommat lapset, isommat murheet.

Yhden pienen vauvan kanssa voi tehdä mitä vaan, graduja on tehty, matkusteltu missä päin tahansa. Isompien lasten kanssa on mahdotonta tehdä samalla graduja ja matkustelukin on vaikeampaa.
 
ja kun niitä lapsia on enemmän kuin 1 kappale, lähes kaikki tutut äidit kokevat paljon työläämmäksi ja vaikeammaksi ne isommat lapset. Niitä pitää ulkoiluttaa, ne kiukkuavat, uhmaavat, niille pitää järjestää askarteluja, sotkevat jne.

Vauvat ovat helppoja. Se on jäänne nniiltä entisajoilta, että puhutaan "vaikeasta vauva-ajasta". kun ei ollut lämmintä vettä, totta kai oli rankkaa hoitaa vauvaa. Nykyään kun on lämmintä vettä, vauvan hoito on helpoitna aikaa, ehtii makoilla ja harrastaa enemmän kuin siihen asti koskaan. sitä ennen oli opiskeliut ja työt jne.
 
Yhden vauvan kanssa voi tehdä melkein mitä vain, etenkin jos kyseessä ei ole koliikkitapaus. Alkuun varmasti väsyttää jos on tottunut nukkumaan paljon ja hyvin. Hormonitkin on sekaisin ja sekin tekee oman osansa. Koliikkilapsi tai muuten vaativa vauva jos tulee ja huutaa muutaman tunnin joka ainoa ilta niin voimat on kyllä koetuksella.

Useamman lapsen kanssa ei ehkä ole ihan niin helppoa, riippuu miten vanhoja vanhemmat lapset ovat. Silloin ei voi vain torkkua kun vauva torkkuu ja mennä mielen mukaan. Pitää ottaa muutkin lapset huomioon, hoitaa, leikkiä ja jaksaa. Jo raskausaika on rankempi kun ei voi vain levätä kun siltä tuntuu.
 
Toinen jaksamiseen vaikuttava asia on taloudellinen tilanne. Vauva-aikana rahaa on käytössä vähintään puolet palkasta. Eli taloudellinen tilanne lähes sama kuin työssäkäydessä mutta silti saa olla kotona ja säästää rahaa, ehtii tehdä itse kaikki ruoat jne. Ei työmatkakuluja, jne. ja pieni vauva ei kuluta mitään. paitsi niitä vaippoja, ja nekään eivät nykyään kauheita maksa.

Kun taas vauva-ajan jälkeen joutuu koko perhe tulla toimeen yhden palkalla, ja se alkaa rasittaa vähitellen yhtä jos toista. ja siten vähentää jaksamista.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Harmaana:
Koliikkilapsi tai muuten vaativa vauva jos tulee ja huutaa muutaman tunnin joka ainoa ilta niin voimat on kyllä koetuksella.

En nyt halua pelotella ap:ta, mutta mun mielestäni "huutaa muutaman tunnin joka ilta" on vielä aika helppoa. Kaveripiirissä niille vaativille vauvoille tuollainen olisi ollut todella helppo päivä.
 
Mitä ihmeellistä sinä on jos vauva huutaa. Meiläkin huudettiin masuvaivoja monta tuntia illassa, mutta sellasta se nyt vaan on. Jos ei vauvan huutoa kestä, niin ei oo äidiksi asiaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vauva huutaa?:
Mitä ihmeellistä sinä on jos vauva huutaa. Meiläkin huudettiin masuvaivoja monta tuntia illassa, mutta sellasta se nyt vaan on. Jos ei vauvan huutoa kestä, niin ei oo äidiksi asiaa.

Eiköhän sen kestä kun on pakko, muttei siitä välttämättä silti nauti. :D Ja voi tykätä että se arki on helpompaa ja hermonisempaa sen vauvan kanssa joka syö ja nukkuu hyvin eikä juurikaan huuda.
 
Tämähän riippuu ihan hirveästi vauvasta, joten aika vaikea antaa yleispätevää vastausta. Ekan kanssa ekat kuukaudet ( onneksi vain ) oli rankkoja koska lapsi huusi koko ajan hereillä ollessaan. Ei vain muutamaa tuntia illassa vaan paljon enemmän. Toisen vauva-aika oli todella ihanaa aikaa ja nautin siitä, mutta se univaje oli aivan helvetillistä, koska vauvalle ei kelvannut kuin tissi ja lopulta en itse enää pystynyt nukkumaan. Älytön väsymys sitten vaikuttaa moneen muuhunkin asiaan.
 

Similar threads

K
Viestiä
21
Luettu
322
Aihe vapaa
Keijumetsän Lilja
K
S
Viestiä
11
Luettu
984
Aihe vapaa
Ei masennuslääkkeet aina auta
E

Yhteistyössä