MIEHET! Kertokaahan kokemuksia vauva-ajasta!

[Keijumetsän Lilja]

Mies vaikuttaa epäilevältä kykyjensä suhteen isänä, sanoo että ei taida kyseinen homma hänen alaansa. Siis osallistuu kyllä, mutta ei koe olevansa hyvä isä, koska lapsonen (nyt siis jo melkein vuoden vanha) itkustaa niin usein ja valvottaa yöllä. Itse oon toista mieltä, olen sanonutkin miehelle että kyl hän hyvä isä on. Mut ei se usko. Joten ajattelin, että vertaistuki vois auttaa.

Elikkä, kertokaahan miehet kokemuksianne vauva-ajasta. Mikä oli hyvää, mikä huonoa? Oliko helppoa? Vaikeaa? Tekikö joskus mieli heittää pyyhe kehään, millaisissa tilanteissa? Mitkä asiat ärsytti? Mitkä ilahdutti? Kaikenlaisia kokemuksia siis olis kiva kuulla.

Ennen kaikkea toivotaan siis miesten kokemuksia, tosin saa naisetkin tänne kirjoitella. =)

 

[Keijumetsän Lilja]

Uppista. =)

 

[2 pojan isä]

Meillä kaksi poikaa joista toinen oli ihanan helppo tapaus vauvana. Nukahti ja söi hyvin, eikä tarvinnu nukuttaa eikä kiukutellu. Vaipan vaihdon oppii 2 kerrasta ja muutkin jutut ja se vasta kivaa on kun lapsi lekottelee siinä rinnan päällä rauhassa mahallaan.

Toinen lapsi oli vain sitten eri sorttia. Ei oikeastaan nukuttu 2 ekaan kk, vinku ja itki koko ajan, liekkö näin jälkikäteen ajateltuna ollu koliikkia tai jotain. Sitten se vain yks kaks loppu. Molemmat pojat todella ihania, vaikka käyvätkin välillä hermoon, kun toisella uhma painaa ja toinen niin mielellään levittää kaikki leikkikalut ja astiakaapin sisällön pitkin kämppää. Kahta en vaihtaisi ja ne on meidän pojat. Tosin en kyllä vaihtaisi emäntääkään.

Jos ei osallistu lasten hoitoon, niin siinä menettää ja PALJON. Rohkeasti vain vaipat vaihtamaan ja kylvettämään ja on se hienoa se tuttipullostakin syöttäminen.

 

[Keijumetsän Lilja]

]Meillä kaksi poikaa joista toinen oli ihanan helppo tapaus vauvana. Nukahti ja söi hyvin, eikä tarvinnu nukuttaa eikä kiukutellu. Vaipan vaihdon oppii 2 kerrasta ja muutkin jutut ja se vasta kivaa on kun lapsi lekottelee siinä rinnan päällä rauhassa mahallaan.

Toinen lapsi oli vain sitten eri sorttia. Ei oikeastaan nukuttu 2 ekaan kk, vinku ja itki koko ajan, liekkö näin jälkikäteen ajateltuna ollu koliikkia tai jotain. Sitten se vain yks kaks loppu. Molemmat pojat todella ihania, vaikka käyvätkin välillä hermoon, kun toisella uhma painaa ja toinen niin mielellään levittää kaikki leikkikalut ja astiakaapin sisällön pitkin kämppää. Kahta en vaihtaisi ja ne on meidän pojat. Tosin en kyllä vaihtaisi emäntääkään.

Jos ei osallistu lasten hoitoon, niin siinä menettää ja PALJON. Rohkeasti vain vaipat vaihtamaan ja kylvettämään ja on se hienoa se tuttipullostakin syöttäminen.

Kiitos kun kirjoitit, oli mukava lukea kokemuksistasi.

Mies osallistuu siis kyllä, kylvetykseen ja syöttämiseen. Ei pysty tosin kakkavaippoja vaihtamaan, meinaa oksennus tulla hällä. Pitääpäs muokata aloitustekstiä vähäsen.

 

[Keijumetsän Lilja]

Lisää kokemuksia! =)

 

[Keijumetsän Lilja]

=)

 

[Keijumetsän Lilja]

=)

 

[NeitiNasu]

Mä pyydän mun miestä kirjottaan myöhemmin, se on nyt just rakentamassa. Mutta varmaan vastaa ihan mielellään. =)

 

[Keijumetsän Lilja]

Kiitos. Me mennään kanssa kaupassa käymään ja ehkä terassihommiin, mutta tullaan kyllä illemmalla lukemaan. Toivottavasti tulee kovasti kokemuksia. Minusta tuntuu, että tekee ihan hyvää miehelle lukea niitä.

 

[Keijumetsän Lilja]

=)

 

[Timppa]

Ensimmäisen kanssa oli helppoa vaikka kaikki olikin uutta.Ainoastaan pieni pelko puuttuvan munuaisen takia ja siitä johtuva lääkitys oli koko ajan mukana.Mutta siinäkin oli se hyvä puoli että minä sain hoitaa pullosyötöt eikä ruokailu jäänyt pelkästään äidin etuoikeudeksi.Vaimo hoiti yöhommat mutta minä heräsin aamuisin iltavuoron aikaan ja viikonloppuisin.Tuplien kanssa useasti hoidettiin yösyötöt yhdessä jos minulla ei ollut aamuvuoro.Usein otin lapset nukkumaan alakertaan että vaimo sai nukuttua edes yhden yön kokonaan.Ei ole kiva olla aivan loppuun väsyneen pirttihirmun kanssa kotona!Kyllähän sitä välillä väsytti mutta siitä selvisi kun ajatteli ettei sitä kestä muutamaa kuukautta pidempään.

 

[Keijumetsän Lilja]

Ensimmäisen kanssa oli helppoa vaikka kaikki olikin uutta.Ainoastaan pieni pelko puuttuvan munuaisen takia ja siitä johtuva lääkitys oli koko ajan mukana.Mutta siinäkin oli se hyvä puoli että minä sain hoitaa pullosyötöt eikä ruokailu jäänyt pelkästään äidin etuoikeudeksi.Vaimo hoiti yöhommat mutta minä heräsin aamuisin iltavuoron aikaan ja viikonloppuisin.Tuplien kanssa useasti hoidettiin yösyötöt yhdessä jos minulla ei ollut aamuvuoro.Usein otin lapset nukkumaan alakertaan että vaimo sai nukuttua edes yhden yön kokonaan.Ei ole kiva olla aivan loppuun väsyneen pirttihirmun kanssa kotona!Kyllähän sitä välillä väsytti mutta siitä selvisi kun ajatteli ettei sitä kestä muutamaa kuukautta pidempään.

Kiitos kirjoituksestasi.

Ihana lukea tuollaisesta huomaavaisuudesta. =) Meillä minä oon monesti ollut se, joka on joustanut, ihan jo minun luonteeni vuoksi sekä myös miehen työn vuoksi. Välillä ollaan vaihdettu rooleja miehen vapaapäivinä.

 

[Timppa]

Kiitos kirjoituksestasi.

Ihana lukea tuollaisesta huomaavaisuudesta. =) Meillä minä oon monesti ollut se, joka on joustanut, ihan jo minun luonteeni vuoksi sekä myös miehen työn vuoksi. Välillä ollaan vaihdettu rooleja miehen vapaapäivinä.

Kyllä se on aika pieni uhraus jos silloin tällöin valvoo yön kun ajattelee että toinen tekee sitä oikeastaan jatkuvasti.Ja kuten sanoin:ei ole kivaa olla sellaisen ihmisen kanssa joka on aivan totaalisen väsynyt.Jos edes silloin tällöin saa kunnon unet niin tilanne helpottaa oikeasti tosi paljon!

 

[mie]

onks timppa neitinasun siippa?

 

[Timppa]

onks timppa neitinasun siippa?

Enpä ole.Rouva palstailee mutta harmaana.

 

[mie]

onks timppa neitinasun siippa?

Enpä ole.Rouva palstailee mutta harmaana.

Jaa, aattelin vaan kun se nasu sano että pyytää miestään myöhemmin kirjottaa.

 

[Elämänlähde]

voi kun munkin ukko ois ollut tollanen, ei koskaan noussut yöllä syöttää, ja muutenkin osallistu tosi vähän mihkään... :'(

 

[Keijumetsän Lilja]

Kiitos kirjoituksestasi.

Ihana lukea tuollaisesta huomaavaisuudesta. =) Meillä minä oon monesti ollut se, joka on joustanut, ihan jo minun luonteeni vuoksi sekä myös miehen työn vuoksi. Välillä ollaan vaihdettu rooleja miehen vapaapäivinä.

Kyllä se on aika pieni uhraus jos silloin tällöin valvoo yön kun ajattelee että toinen tekee sitä oikeastaan jatkuvasti.Ja kuten sanoin:ei ole kivaa olla sellaisen ihmisen kanssa joka on aivan totaalisen väsynyt.Jos edes silloin tällöin saa kunnon unet niin tilanne helpottaa oikeasti tosi paljon!

Näinhän se on.

Meillä tosiaan mies väsyy herkemmin, hän kun tarvitsee enemmän unta. Minä jaksan tosi vähillä unilla ja oon oppinut ottamaan päikkärit samaan aikaan kuin poika.

 

[Keijumetsän Lilja]

voi kun munkin ukko ois ollut tollanen, ei koskaan noussut yöllä syöttää, ja muutenkin osallistu tosi vähän mihkään... :'(

:hug:

 

[Timppa]

Meillä tosiaan mies väsyy herkemmin, hän kun tarvitsee enemmän unta. Minä jaksan tosi vähillä unilla ja oon oppinut ottamaan päikkärit samaan aikaan kuin poika.

Meillä kun sekään ei oikein ollut mahdollista kun yksi kolme-v. vaati kanssa aikaa itselleen.Ja tuplataan ei aina nukkunut samaan aikaan.Miulla nyt ei ollut unien kanssa niin tarkkaa jos ei tarvinnut töihin mennä.

 

[Keijumetsän Lilja]

Meillä tosiaan mies väsyy herkemmin, hän kun tarvitsee enemmän unta. Minä jaksan tosi vähillä unilla ja oon oppinut ottamaan päikkärit samaan aikaan kuin poika.

Meillä kun sekään ei oikein ollut mahdollista kun yksi kolme-v. vaati kanssa aikaa itselleen.Ja tuplataan ei aina nukkunut samaan aikaan.Miulla nyt ei ollut unien kanssa niin tarkkaa jos ei tarvinnut töihin mennä.

Saa nähdä, mahdanko minäkin olla samassa jamassa sitten jos/kun meille tulee toinen lapsi. Yhden kanssa kun on varmasti paljon helpompaa.

 

[Keijumetsän Lilja]

Uppista.