Vauva-ajasta kysymys..

[marja]

Kiinnostaisi tietää, että onko täällä ollenkaan sellaisia lastensaaneita, joilla esim. vauva-aika EI olisi ollut niin uuvuttavaa? Olen itse nyt 31 vkolla raskaana ja kaikki lapsiin ja vauvoihin liittyvä on mulle aika uutta... Oon vaan saanut sellaisen käsityksen, että kaikki (ainakin tuntemani) äidit ovat aina "niin väsyneitä" ja "voi kun saisi vaan nukkua", univelkaa jne... Onko se siis oikeesti NIIN paha, ettei muka enään muuta jaksa tehdä kun hoitaa vauvaa jne..? Vähän oudosti nyt ehkä muotoilin tämän, mutta kiinnostaisi tietää kokemuksia.

Suurin osa tuntemista äideistäni lähipiirissäni hoitaa lastaan suurinpiirtein yksin (osa yksinhuoltajia ja osan miestä ei vaan niin paljoa näytä kiinnostavan). Sen siis ymmärrän että yksin on uuvuttavaa, mutta entäs sellaisissa perheissä sitten missä mies on ihan (tai ainakin melkein) yhtä kiinnostunut vauvan ja lasten hoidosta, kuin lapsen äitikin? Onko sitä siltikin sitten vaan niin väsynyt koko ajan? Vaikuttaako siihen väsymykseen hormonit tms?

Ja tottakai sen huomaa että ei näin raskaanakaan enään jaksa niin paljon, kuin ennen raskautta, mutta itsellä vaan mennyt tosi hyvin nyt kaikki, ainakin tähän asti, niin sitten vaan pelottaa että jos mulle tuleekin joku baby blues tms, ja "ikuinen" väsymys..

Kiinnostais tietää siis kokemuksia ihmisten vauva-ajoista!

 

[Alaston lohikäärme]

No ei mulla oo ollut fyysisesti rankkaa, ennen kuin nyt alkaa olemaan. Meillä menossa mitä ilmeisemmin hampaidentekovaihe ja yöt on todella rikkonaisia.
Tai no, onhan mulla niska/hartiaseutu ihan jumissa ollut noin puoli vuotta, mut kyllä se siitä.

 

[Rokkivosu]

No ei se musta ollu mitään älyttömän väsyttävää.
Meillä kyllä mies hoiti yhtä paljon ku minäkin ja sain nukkua mukavasti. Poika ei yhtään yötä oo kokonaan valvottanu.
Kyllä se aika sinällään raskasta oli, kun oli tottunut siihen et voi olla ja mennä niinku haluaa mut lapsen kanssa pitää aina ajatella ensin sitä. Siihen mulla oli totuttelu.
Mut ei ollu minusta raskasta aikaa, vaikka toki vaikeitakin päivä oli, jolloin tuntui ettei jaksa mitään.
Poika on nyt vuoden vanha.

 

[eipä ollu uuvuttavaa]

Kaksosvauvojen hoito oli todella helppoa ja ihanaa.

 

[D]

Minä hoidan yksin lapsen,koiran ja kaiken talouteen liittyvän olosuhteiden pakosta n.kuutena päivänä viikossa kun mies on valitettavasti silloin muualla.
Parin kk sisällä onneksi sekin muuttuu.
mut en mä koe tätä rankaksi, päinvastoin nautin tästä.
kaiken lisäksi jaksan oikein hyvin nähdä ystäviäni, nyt kestitsin joulun aikaankin läheisiä kolme päivää.

Se on siitä miten siihen suhtautuu.
Toki aluksi uuvuttavaa sekin, että kaikki uutta mut kyllä se siitä.

-Ekoja kokonaisia öitä nukkuvan esikoisen äiti

 

[vieras]

Olen kotona 2,5v:n ja 2kk:n kanssa. Elämämme on ihanaa. Lapset ovat rauhallisia ja helppoja. Tai kyllähän vauvalla voi välillä olla hiukka vatsavaivoja ja uhmis uhmaa, mutta ei sen kummempaa. Meillä on myös iso koira ja muita lemmikkieläimiä. Nautin elämästäni.

Minulla on mies, joka hoitaa ison osan ruoka-ostoksista (hakee maidot, koranruoat yms) ja hoitaa raskaat siivoukset (tamppaukset yms). Mies on aika paljon harrastuksissaan ja painaa pitkää päivää töissä, mutta viettää aikaa myös perheensä kanssa.

Ikinä en ole valittanut, enkä valita nytkään. Nauti äitiydestäsi, heittäydy mukaan, unohda nykyajan suorittaminen!

 

[harmaa Poosh]

Meillä on lapsi nukkunut kolmekuisesta lähtien yöt läpeensä. Hän on ollut ainakin tähän asti (nyt melkein 11kk) todella rauhallinen ja iloinen vauva joka tekee hampaatkin vain pienellä kiukulla. Meillä mies on yhtä kiinnostunut hänestä kuin minäkin olen ja hoitaa ja syöttää ja vie mummolaan niin että minä saan hetken hengähtää ja vaikka lukea kirjaa muutaman tunnin.

Meillä on mennyt hyvin. Vaikka aamuisin herätään aikaisin jaksan silti. Välillä väsyttää mutta se on normaalia ja menee ohi kunnon yöunilla.

Onhan vaavilla sitten metkunsakin: ei viihdy rattaissa kuin hetken ja ei millään halauisi syödä mitä tarjotaan.

Mutta pääosin menee hyvin. Me käymme miehen kanssa elokuvissa tai jossain kerran parissa kuussa, parisuhde voi hyvin ja seksiäkin on. Onnellisia ollaan molemmat, häät ovat pian ja keväällä häämatkalle. Ja kakkosestakin haaveillaan =)

 

[+]

Meillä mies osallistuu paljon vauvan hoitoon. vauva nyt 4.5kk ja pulloruokinnalla on, joten ruokintaa pystyy mieskin osallistumaan. meillä poika nukkuu 12 tunnin yöunia heräämättä, joten ei ainakaan meillä univelka johsu vauvasta ja meillä ns. helppo vauva. sellainen perustyytyväinen. mutta tosiaan en koe mitenkään rankaksi.

 

[Kowalski]

Ei ollut uuvuttavaa kummallakaan kerralla - tottakai välillä väsytti, mutta ei mitään uupumusta tms ollut. Esikoisen vauva-aikaan mies oli mukana, kuopuksen vauva-aikaan (kun esikoinen oli 2 v) mies ei juuri ehtinyt perhe- ja kotihommiin osallistua, mutta hienosti meni silti.

 

[Raitapaitainen]

Minusta koko vauvavuosi, tai no siis 14kk nyt äidin elämää takana, on ollut aivan ihana! En ole ollut lainkaan väsynyt, hoidan lapsen ja kodin pääosin yksin. Lapsi on helppo, rakas, ihana ja kaikinpuolin mahtava pieni ihminen. Toivottavasti seuraavakin on jos sellainen alulle saadaan. =)

 

[joku]

Kyllähän se jonkun verran raskasta oli, mutta ei ylivoimaista. Vauva heräili parin tunnin välein syömään yötä päivää, kuuden kuukauden iässä yöheräily alkoi tuntua raskaimmalta.

Mies auttoi kyllä, mutta imettäähän mies ei pystynyt, joten itse sitä heräillä öisin sai. Tosin auttoi huomattavasti, kun nukkui perhepedissä, ei tarvinnut kuin kylkeä kääntää. Yöheräilyt alkoivat vähetä vasta vuoden iän tietämillä. Kun ei herätty enää syömään, herättiin muuten vain parin tunnin välein, kunnes viimein oppi nukkumaan pidemmissä pätkissä.

Tuttuja ei täällä päin ole, joten juttuseuraa sain srk:n kerhossa. Tuntui luksukselta voida juoda kahvikupillinen rauhassa, kun kerhotädit katselivat vauvojen perään...

Itse pidin tuota unen vähyyttä pahimpana. Eli pitäisi yrittää nukkua itse aina kun voi. Vaikka ei sitä aina halua nukkua, vaan joskus haluaisi tehdä jotain vain itsekseen, vaikka kirjan lukua ja kahvin juontia.

 

[meah]

Mulle raskaana olo on aina ollut huomattavasti rankempaa, kuin vauva-aika.
En ole kokenut vauva-aikoja erityisen rasittavina.

Välillä väsyttää ja rasittaa. Mua on aina välillä ja silloin ja tällöin rasittanut, oli vauvoja tai ei, en laske sen välttämättä liittyvän vauva-aikaan.

En muutenkaan erityisesti erittele vauva-aikaa ja muuta aikaa. Elän elämää. Siinä on ja siihen kuuluu jos jonkinlaista vaihetta.

Kykenen vallan hyvin hoitamaan kolme lasta, kanin, 4 kissaa, koiran, kanalan, 6 hevosta ja osa-aikatyön. Neljättä muksua odottelen ihan hyvillä mielin muuten, mutta tää raskaus nyt sitten taas on mitä on. Jos se paljon puhuttu vauva-aika ei edellisistä paljon poikkea, niin en usko sen vaikuttavan jaksamiseeni suuntaan tai toiseen.
Mies toki osallistuu sen minkä töiltä ehtii ja pystyy.

 

[vieras]

Rankkaa oli ekat kaksi kuukautta, imetys helvetillistä rintatulehduksineen, yöheräilyt.
Sitten kun vauva alkoi nukkumaan yöt läpeensä ja lopetti rintaruokinnan oli tosi helppoa.

 

[marja]

Kiva kuulla positiivistakin. Nää mun omakohtaset kokemukset on siis nähtävästi kyllä aikalailla lähtösin tästä lähipiiristä. Tuntuu että sen väsymyksen lisäksi ei kyllä muutkaan asiat oo kohdallaan näillä.. mikä tietty tuntuu mustakin jo valmiiks pahalta, kun tärkeitä ihmisiä ovat.. Ehkä ne puheet sillon ottaaki vakavammin.
Itellä kyllä hyvä fiilis tästä lapsen saamisesta muuten!

Kiitos vastauksista

 

[katja]

Olen yh äiti, odotusajan jo yksin. Sairastuin synnytyksen jälkeen muutamaksi viikoksi ja olin jos jonkinmoisilla kuureilla ja tiputuksessa ja sitten viimein kotisairaala kävi kotona kolme krt päivässä. Vauva on nyt reilut neljä kk, ensimmäiset kolme kk oli koliikkia.

En ole kertaakaan ollut "yliväsynyt" vaikka yksin olenkin vauvan kanssa. Joskus tietty on nukkunut huonosti niinkuin voi nukkua ilman vauvaakin. Lapsi on valvottanut ja itkenyt, mutta nyt nukkuu hyvin ja äitikin on terve. Neuvolasta ja ystäviltä on tarjottu apua, mutta en ole sitä vielä ainakaan kokenut tarpeelliseksi.

Olen onnellinen rakkaasta lapsestani, elämä on ihanaa ja vauvanhoito ja lapsentahtinen arki todella antoisaa. Alussa nukuin silloin kun lapsi nukkui, onneksi pidemmän pätkän aina yöaikaan.

Onnea raskaudestasi ja ihanaa vauva-aikaa teillekin

 

[vieras]

Mulla on kohtalaisen kokoinen tuttavapiiri vauvaperheitä ihan livenä ja jonkin verran myös netissä. Näitä seuranneena toteaisin: Älä odota yhtään mitään. Vauva-aika voi olla todella erilaista, vauvat ovat erilaisia ja perhetilanteetkin vaihtelevat. Eli älä mieti turha etukäteen.

Tuttavapiirissä on niitä ns. helppoja vauvoja: Rauhallisia joiden kanssa voi vaikka remonttia tehdä tai gradua lapsen viihtyessä tyytyväisenä lattialla ja jotka nukkuvat pienestä asti yönsä todella hyvin ja pitkät päiväunet eikä osu kummempia sairasteluja. Sitten taas toisessa ääripäässä ovat jatkuvasti huutavat koliikki-moniallergikot, joilla on vielä muita sairasteluja päälle, joiden vanhemmat ja varsinkin äidit ovat todella kovilla, kun yrittää selvittää oireiden aiheuttajaa eikä saa nukuttua kuin pienissä pätkissä ekaan vuoteen. Eikä voi tietää millainen vauva sieltä tulee.

Joillakin isä osallistuu todella paljon, toisilla hyvin vähän. Tätä voi jo ennustaa, mutta monelle on tullut yllätyksiä tässäkin.

Jotkut saavat lapsen myös hoitoon useasti esim. isovanhemmille, toiset eivät koskaan. Tälläkin on vaikutusta jaksamiseen.

Sitten toisilla menee ns. muu elämä hyvin, toisille osuu vauva-aikaan esim. läheisen kuolema, oma tai puolison sairaus, talousvaikeuksia tai työttömyyttä.

Jos nämä kaikki tai edes suuri osa osuu samalle henkilölle, ei todellakaan ole helppoa. Mutta jos taas kaikki menee hyvin, voi vauva-ajan kokea helppona ja mukavana.

Meni miten meni, suosittelen siis olemaan vertailematta tilannettasi muihin.

 

[minnaryyni]

Mä en kyllä unohda ikinä kakkosen vauva-aikaa. Pojalla oli aika paha refluksivaiva, eli puklaili tosi paljon. Aamuyöt "nukuin" aina istualtaan pitäen vauvaa puolipystyssä asennossa, että sais nukuttua edes vähän. Miehen kans käveltiin päivät pitkin seiniä, sen verran levottomia yöt oli. Päivälläkään ei saanut unta tankattua, kun poika nukkui päikkäritkin pienissä pätkissä ja isosisko 2 v. ei enää nukkunut päikkäreitä ollenkaan. Poika nyt 3 v. ja pöhkii edelleen pari kolme kertaa yössä, unissaan lähinnä, mutta joskus herääkin. Siitä huolimatta kolmas lapsi tulossa, toivottavasti paremmin nukkuva . Poikkeustapaus tämäkin, toivottavasti teillä åarempi onni.

 

[.]

Vauva-ajan uuvuttavuus on pitkälti siitä kiinni, millainen nukkuja vauva on. Meidän poika on on nyt vajaa kaksi vuotta ja nukkuu nyt vasta ensimmäisiä kokonaisia öitään, joten voin sanoa, että uuvuttavaa on ollut vaikka mies on asiaan yhtä sitoutunut kuin minäkin.

 

[neljän äiti]

itse olen kokenut raskauteni kaikki aika helppoina. mutta vauva-aika, varsinkin sen ensimmäisen, on aina iso muutos ja jo siksi uuvuttavaa. ja kyllä vauva-aikaan yleensä kuuluu myös katkonainen nukkuminen, jopa valvominen. joten univelkaa tulee todennäköisesti olemaan. mutta vauva-aika on nopeasti ohi menevä vaihe, jota myöhemmin muistelee mielellään, ainakin valokuvista. muuten muistot voivat kyllä olla aika utuisia.. tämä nyt tuli mieleeni, näin kokemuksen syvällä rintaäänellä sanottuna..

 

[juu]

Meille syntyi 2-vuotta sitten rauhallinen vauva, ei itkenyt koskaan masuvaivoja ja nukkuu hyvin yönsä. Vauvaa jaksoin hoitaa hyvin ja kotiakin mutta vaikeinta itselle oli se sitovuus eli kun on vaan vauvaansa varten, mutta se ahdistus menee ajan kuluttua ohitse. Olen sanonutkin että vaikeinta ei ollut vauvan kanssa kuin oman itsensä. Nyt tytöllä uhmaa ym. mutta kyllä sitä pärjää kun oman lapsensa tuntee.

Ei kannata oottaa mitään. Minä pelkäsin että saamme kamalan vaikean vauvan, mutta ei sitten saatukaan.

 

[harmaa poosh]

itse olen kokenut raskauteni kaikki aika helppoina. mutta vauva-aika, varsinkin sen ensimmäisen, on aina iso muutos ja jo siksi uuvuttavaa. ja kyllä vauva-aikaan yleensä kuuluu myös katkonainen nukkuminen, jopa valvominen. joten univelkaa tulee todennäköisesti olemaan. mutta vauva-aika on nopeasti ohi menevä vaihe, jota myöhemmin muistelee mielellään, ainakin valokuvista. muuten muistot voivat kyllä olla aika utuisia.. tämä nyt tuli mieleeni, näin kokemuksen syvällä rintaäänellä sanottuna..

Tämä on toisaalta ihan kukkua. Ei me valvota, eikä tunnu utuiselta. Mua raskausaikana ahdisti tuollaiset kommentit ärsyttävine hymiöineen. Kuule, toisilla menee tosi hyvin, ei aina pidä pelotella varsinkaan ekakertalaista.

 

[illuusia]

En ole kokenut uuvuttavina kummankaan lapsen vauva-aikoja, mitä nyt ne ekat viikot ja vaiheet jolloin lapsi hakee rytmiä ja yöt ovat olleet hieman levottomia silloin.
Nyt kun tyttö on 6kk ja poika 6v niin tämä on suorastaan aivan mahtavaa aikaa. :heart:
Lisään vielä että meillä myös mies osallistuu aivan kaikkeen ja on tosi paljon lasten kanssa joten tottakai sekin vaikuttaa.

 

[zizilisko]

Riippuu paljon siitä millainen vauva on. Itselläni kahden ensimmäisen vauva-aika oli suht helppoa aikaa. Kolmas taas on ollut todella vaativa vauva ja aika poikki olen välillä ollut.

 

[marja]

Taitaa olla niin myös, että tää mun tuttavapiiri on jo itsessään aika "ääripäästä". Huomasin vaan että jo kun muutaman vastauksen tästä keskustelusta, että oli jotenkin tsemppaavaa kuulla, ettei välttämättä ole niin negatiivista mitä oon kuullu. Ja että vauvan saamisen jälkeenkin voi olla onnellinen D kuulostipa TOSI hyvältä!). Tarkotan siis, että suurimmalla osalla ainakin läheisimmistä kavereista menee jotenkin nyt vähän huonosti. Ehkä mulle sitten kuittaavat sen sillä "väsymyksellä", jos eivät kehtaa sanoa..
En ylipäätänsä koskaan "vertaile" itseäni muihin, koska se ero on aikalailla nähtävissä jo ihan huulien asennosta, miten ihmisillä menee.

Itsekin elän hetkessä ja tällä hetkellä hyvässä sellaisessa. Tällä hetkellä tietenkin jännittää välillä kovasti

 

[ihana vauva-aika]

ensimmäinen vuosi oli autuasta onnea vain.vauva nukkui ja söi hyvin,valveilla vain hymyili. joskus 1,5v jälkeen alkoi uhma,se oli sitten haastavaa ja hermoja repivää.