Vastatkaa pian!

[Neuvoton]

Mies sanoi aamulla kun valitin (vähän) työhuoliani: Mikset kohtele niitä (esimiehiäsi)niinkuin kohtelet minua? Minusta se oli hirveän loukkaavasti sanottu kun ottaa huomioon miten todella häntä olen kohdellut. Antanut anteeksi ja kestänyt vaikka mitä. Lähetin hänelle tekstarin kun hän oli lähtenyt. Siinä sanoin että hän loukkasi minua ja että tuollaiset heitot saavat aikaan vain riitaa.
Nyt hän vastasi: Anteeksi, sen oli tarkoitus olla vain kevennys.
En tiedä mitä tuohon vastaisin. Jotenkin tuli mitta täyteen. Saan sietää tuollaisia heittoja jatkuvasti. Mitä te vastaisitte?

 

[Vesta]

Jos saat kuulla vastaavia heittoja jatkuvasti, olisiko mahdollista, että mies ei koe, että kohtelet häntä hyvin.

Vaikka omasta mielestäsi olet kestänyt vaikka mitä, on mahdollista, että hän kokee asiat toisin.

Varmaan kannattaisi kysyä häneltä, miltä hänestä tuntuu, eikä ajatella asiaa itsekseen. Voisit vaikka keskustella suhteestanne hänen kanssaan: molempien odotuksista, tarpeista, tunteista ja peloista?

 

[AMANITA]

heh, heh....minulle sanottiin oikein miehissä, että miksi et sano suoraan niille pomoilles, mitä ajattelet, miksi sä meihin kiukkus purat. Koin tuon myönteisenä neuvona ja ole noudattanut sitä. Kissa pöydälle töissä, niin ei tarvii kotona valittaa. Meillä ainakin heitetään vastaavalaisia kommentteja ruon tuostakin, eikä kukaan suutu! Eri asia on nimittely (paskiainen, lehmä yms) niistä voi kyllä suuttua.

 

[\s\s]

Pian!

 

[Neuvoton]

Aika hyvä! Joka tapauksessa minusta tuo miehen vastauskin oli ylimielinen ja v-mäinen (kevennys, mikä h-tin kevennys) joten en ole vielä vastannut yhtään mitään. Mitäs tuohon todellakaan voisi vastata?

 

[Vesta]

Teitä kahta tuntematta on paha ottaa kantaa siihen, oliko miehen heitto v-mainen vai ei.

Jos tilanne on se, että hän ei uskalla sanoa asioita sinulle suoraan, kyseessä ei ollut kettuilu vaan yritys tuoda sinulle julki se, että hän kokee sinut esimerkiksi määräilevänä. Ehkä hän jopa kokee olevansa tossun alla?

Sinä sen parhaiten tiedät. Kuka teillä muuten ""määrää kaapin paikan""?

 

[noh]

On todella lapsellista käytöstä ehkä molemmilta osapuolilta. Eihän tässä tule oikeastaan mitään esille..mutta voitko ihan rehellisesti sanoa myös esimiehillesi, että töitä on liikaa!!tai jotain muuta vastaavaa??monesti asioita liittyy tunnetasolla liikaa antipatioita. Jokainen kuitenkin päättää omista asioistaan, että turha täällä on niitä niin kauhean vakavasti ottaa. Pitäisi tietää omat rajat. Mitä haluaa kestää ja miten ottaa toisen heitot? Ehkä tässäkin olisi kasvamisen paikka??

 

[oikea vastaus]

Mielestäni oikea vastaus on se, ettet vastaa siihen yhtään mitään. Miettiköön mies siellä tahollaan.

 

[Neuvoton]

Kyllä mies on se määräävämpi. Hänen aikataulunsa mukaan eletään. Omasta mielestään hän ""uhrautuu"" tosi paljon, enemmän kuin ""muut"" ja ""luopuu"" paljosta voidakseen ""järjestää"" meille yhteistä aikaa. Jos ehdotan jotain minulle mieluista (esim. ilta jossain kivassa paikassa kahden)hän ottaa kalenterinsa esiin ja miettii ja useimmiten se ei käy. Kahden ollaan vain siellä missä hän viihtyy.
Minä en saisi valittaa työstä, se on hänen etuoikeutensa. Hän sanoo usein asioita ilkeästikin ja sitten kun älähdän hän sanoo niitä ""heitoksi"" ja sanoo yrittäneensä olla vitsikäs. Jos suutun hän sanoo että aina riitelen ja haukun häntä, eli kääntää sen minun syykseni.
Olen antanut anteeksi paljon, mutta tänä aamuna alkoi ihan oksettaa (henkisesti) koska ongelmani oli todellinen. (Ei liikaa töitä vaan kiero pomo).

 

[Vesta]

Vastauksesi selvensi.

Toisin sanoen mies pyrkii vähättelemään sinua.

Ei ihme jos oksettaa.

 

[Neuvoton]

Juuri niin. Hän vähättelee kyllä kaikkia ja toisaalta hänellä on huono itseluottamus tai hän esittää ""minä nyt olen vain tällainen minä parka""-tyyppiä. Voi olla molempia.
Tämä on niin monitahoinen juttu, mutta nyt tuntuu että haluan viheltää pelin poikki. Ei ihminen joka rakastaa käyttäydy noin.
Joskus hän sanoi kohteliaisuutena että ""mistäs minä paremmankaan löytäisin"". Sekin loukkasi.
Minulla on sellainen tunne että jos hänellä vain olisi ""parempi"" vaihtoehto, hän lähtisi. Tuo tyytymättömyys sitten purkautuu ""heittoina"". Hänen vanhemmillaan oli ollut ns. ""pakkoavio"" ja hänen isänsä heitteli ihan samalla tavalla vaimolleen.

 

[Vesta]

Voit hyvinkin olla oikeassa. Voi olla, että mies ei rakasta sinua ihmisenä, vaan ennemminkin tarvitsee sinua (kuin esinettä) pönkittämään omaa huonoa itsetuntoaan.

Olen ollut pitkään sellaisessa suhteessa. Minä menetin oman itsekunnioitukseni, mutta hän ei tietenkään tullut yhtään ehjemmäksi vähättelemällä minua. Kova hinta tyhjästä.

Avainsanat voivat olla nuo: ""mistäs minä paremmankaan löytäisin"". Ne kertovat aika karua kieltä hänen suhtautumisestaan sinuun.

Ehkä olisi aika ajatella, mistä sinä löytäisit jonkun, joka on arvoisesi?

 

[pikku-h]

Yksi heitto menettelee, mutta jatkuva pottuilu kyllä vähitellen tuntuu pahalta.

Minulla oli mies, joka mollasi jatkuvasti. Olin ruma, tyhmä, tyylitön, lihava, huono vaimo, mutta kaikki nämä heiteltiin ""kevennyksinä"" ja jos uskalsin ottaa nokkiini, sain kuulla olevani huumorintajuton, minun pitäisi osata nauraa itselleni.

Kerran sitten uskaltauduin heittämään jotain vastaavaa miehelle. Mies kääntyi salamana mulkoilemaan vihaisesti ja sanoi: sinä et kanssa yhtään ajattele, mitä suustasi päästelet. Ymmärrätkö että tuo tuntuu pahalta.

Sanoin ymmärtäväni...

 

[tasan]

Minun mielestäni avainsana tuossa miehen lähettämässä vastauksessa oli - anteeksi! Jos sinä et olisi hänelle tärkeä, ja hän haluaisi sinua loukata, ei hän olisi anteeksi pyydellyt.
Minä vastaisin ainakin tällä kerralla jotenkin siihen malliin, että ok. ja lisäksi pahoittelisin omasta puolestani, jos olen liiaksi 'kiusannut' häntä työhuolilla ja sanoisin, että en ole tosissani halunnut pomottaa häntä. Se antaisi mielestäni pohjan hyvälle keskustelulle ilman 'suuria tunteita', ja siinä voisit tuoda esille sen, mitä miehesi käyttäytymisessä ihailet ja minkätyyppiset puheet tekevät sinulle pahan mielen. Muutamat terävät kulmat kaipaavat siis vielä hiontaa teidän kiviparissanne.

 

[tasan]

Kun luin uudelleen viestisi, halusin vielä täydentää vastaustani. Kuuntelepa uudelleen miehesi tokaisua:""mistäs minä paremmankaan löytäisin"" Etkö voisi ymmärtää sitä myönteisellä tavalla, että miehesi haluaa sanoa: ""Sinua parempaa en mistään löytäisi (eikä ole tarvetta etsiäkään)""!
Tuli myös mieleen, että miehesi on varmaankin ihaillut isäänsä ja imenyt itseensä hänen tapojaan, joita ei aikanaan ole pidetty niinkään loukkauksina kuin miehen nokkelina ja humoristisina 'heittoina'. Tämäntapainen puhetapa on minun kotiseudullani hyvin yleistä, ja tekisi mieleni ihan arvailla, että olemme ainakin miehesi isän kanssa samoilta seuduilta kotoisin.

 

[?]

Mikäköhän tuossa heitossa oli niin pahaa? En nyt todellakaan ymmärrä?

 

[Vesta]

tasan,

mikä seutu mahtaa olla sellainen, jossa kasvatetaan naisista miesten miellyttäjiä ja miehistä huumoriveikkoja, jotka kirvoittavat naurut vähättelemällä elämänsä naisia? Onpa kertakaikkiaan miellyttävä heimo jossain päin Suomenmaata.

Neuvoit tuossa aiemmin, että kannattaisi pahoitella miehelle, että on ""kiusannut"" häntä työhuolilla. WTF?

Eivätkö naisen työhuolet ole mielestäsi yhtä todellisia kuin miehen vai miksi naisen ei pitäisi jakaa niitä miehensä kanssa?

 

[??]

Eli olet kohdellut miestäsi hyvin ja hän kysyi, miksi et kohtele myös esimiehiäsi hyvin..

Mikä siinä loukkaa sinua?

 

[tasan]

Enhän sanonut, että vain miehet osaavat 'naljailun', kyllä naisetkin osaavat sen taidon, mutta ap:n tapauksessa nyt vain oli kysymys hänen miehestään ja appiukosta.

Miellyttävän heimon parissa huumoripuheet eivät ketään alista eivätkä loukkaa, sillä kaikki tuntevat hyvän huumorin lait ja kunnioittavat niitä. Toisensa tuntevat ihmiset osaavat erottaa, milloin ihminen puhuu vakavissaan, ja silloin siihen puheeseen voi luottaa, mutta toistensa hyväntahtoinen kiusoittelu, itseironia ja tilannekomiikka tuottavat usein nokkelia 'heittoja' ja hyviä nauruja niin kodin piirissä kuin naapurien ja työtovereittenkin kesken. Tyypillistä on myös ns. käänteishuumori, jota opitaan 'kestämään' jo lapsena.
Oikein ilahduin, kun kesällä entisellä kotiseudullani vieraillessani totesin sen saman vanhan kylähuumorin kukkivan joidenkin vastoinkäymisten ja arkielämää hankaloittavien tilanteitten keventäjänä.

<<Neuvoit tuossa aiemmin, että kannattaisi pahoitella miehelle, että on ""kiusannut"" häntä työhuolilla. WTF?>>

Jos joku sanoo sinulle: ""Anteeksi, jos meille on tapahtunut väärinkäsitys/erehdys..."", ei aina tarkoita sitä, että anteeksipyytäjän puolella olisi tapahtunut virhe, vaan siihen usein sisältyy myös hienotunteinen huomautus, että tarkistapa oma kantasi. Tältä pohjalta keskustelu ohjautuu riidattomaan selvittelyyn esim. asiakaspalvelutilanteissa. Eikö?

 

[Neuvoton]

En sitten vastannut miehelle mitään. Iltapäivällä mies viestitti kysyen jotain yhdentekevää käytännön asiaa. Siihen vastasin. Illalla olin kuin ei mitään olisi tapahtunut, enkä puhunut koko asiasta. Myöhään illalla mies alkoi selitellä mitä hän oli aamulla oikeastaan tarkoittanut. Hän oli tarkoittanut että kun minä uskallan kerran sanoa hänelle rohkeasti mielipiteeni ja sanoa vastaankin vaikka hän on niin korkeassa asemassa ja ""vahva"" niin minun pitäisi sitten uskaltaa pitää puoleni myös pomoni suhteen joka on huomattavasti vähemmän ""tärkeä"" kuin mieheni. Mitäs tästä sanotte? Minä vain kuuntelin ja myöntelin. Nyt on taas rauha maassa.

 

[tasan]

Loistavaa!
Oli kiva kuulla, että ei tullut 'virhetulkinnasta' turhaa rähinää.
Pidä jatkossakin huoli siitä, ettet jää itseksesi miettimään, mitähän se tuolla tarkoitti, vaan opettele vastaamaan vähän samalla mitalla (hyväntahtoisella naljailulla) ja vakavat asiat pyri selvittämään heti tuoreeltaan. Olkoon miehesi kuinka korkeassa yhteiskunnallisessa asemassa tahansa, niin muista, että sinulle hän on 'vain' aviomies ja tasavertainen kumppani, jolle sinäkin voit olla neuvoja monessa asiassa.

 

[Neuvoton]

Niin juuri. Minua vain hiukan ahdistaa hänen ""suuret luulot"" itsestään.

 

[tasan]

Se, minkä sanot näkyvän 'suurena luulona', on ilmeisesti sellainen ominaisuus ja vahvuus, joka on auttanut hänet kouluttautumaan ja kohoamaan sinne, minne hän on päässyt. Etkö voisi nähdä asiaa näin ja olisi siitä 'ylpeä'?

 

[Neuvoton]

Niin yritän, mutta samallahan hän mitätöi minut?

 

[tasan]

Tietenkin hän mitätöi, jos sinä alistut siihen, että sinua saa 'mitätöidä'. Siihen juuri sinulta nyt tarvitaan muutos, ettei se käy! Mitä tapahtuisi, jos joskus vähän kuin yllättäen ottaisit hänet 'käsittelyyn' (halaus) ja sanoisit siihen malliin, että hän saa työpaikallaan puhua alaisilleen niin kuin tahtoo, mutta täällä kotona ollaan toisessa 'komennossa' eikä rähjätä?