Olen ihan hukassa... Elämääni eksyi ihana mies. Tai siltä hän ainakin aluksi todella vaikutti. Rehti, mukava, reilu, huumorintajuinen ja lempeä mies. Hän piiritti minua, kunnes lopulta lämpenin. Olimme rakastuneita, niin ainakin luulin, ja niin mies itse minulle oma-aloitteisesti sanoi. Mies oli se joka enemmän oli ns. perässä juoksemassa, soitteli, viestitteli, kertoi ikävästään. Ystävilleenkin minut esitteli, kutsui jo tyttöystäväkseen. Pyysi että kertoisin ohimennen perheelleni hänestä, sillä hän asuu toisella paikkakunnalla ja halusi tulla tapaamaan minua ja samalla perhettäni joka asuu lähelläni, jotta osaavat sitten varautua hänen tapaamiseensa, hän sanoi haluavansa vakavan suhteen kanssani. Joka päivä hän jaksoi kysellä olisinko jo ostanut webkameran, koska kuulemma ikävöi niin paljon että halusi kovasti nähdä minut. Hän oli ottanut selvää lentojen hinnat ja matkojen pituudet luokseni (huvikseni tarkistin ja ei ollut tuulesta temmannut tietojaan vaan pitivät paikkansa, oli siis oikeasti ottanut selvää, asuu siis toisessa päässä Suomea). Kirjoitteli julkisesti Facebookissa seinälleni ja omalle seinälleen tilapäivityksiä siitä, kuinka on "ikävä tyttöäni". Halusi jutella yöt ja päivät msn:ssä, aamuyöhönkin saakka vaikka tällä olisi ollut aikainen herätys. Sehän kävi minulle, sillä rakastuneena ja hullaantuneena halusinkin olla yhteydessä häneen niin paljon kuin mahdollista. Kaikki kävi niin luontevasti, tunsin oloni niin rakastetuksi. Hän ei silti ollut yltiöromanttinen ja liioitellun lepertelevä kuitenkaan, olen ollut suhteessa aiemmin narsistimieheen joka jätti minuun syvät haavat, ja miehen käytös ei ollut mitenkään verrattavissa tämän narsisti-exän käytökseen tai luonteeseen ylipäätään, narsistimies oli alussa liioitellun, epätodellisen "ihana", kunnes luurangot alkoivat valumaan kaapista. Tässä suhteessa kuitenkin tunsin niin aitoa välittämistä ja oikeaa kiinnostusta minua kohtaan, ja ennen kaikkea avoimuutta ja rehellisyyttä etten voi tajuta mitä tapahtui.
Mies nimittäin lopetti viestittelyn kuin seinään. Kun kysyin miksi hän on yhtäkkiä hiljentynyt, hän sanoi että on pahoillaan, on ollut kiireinen. Pari päivää ennen tätä meillä kyllä oli pientä riitaa ollut, olin suuttunut hänelle typerästä asiasta, osoittanut mustasukkaisuuttani aivan turhasta, ja jälkeenpäin hävetti rajusti. Olin kuitenkin yhden päivän ehtinyt mököttää, vastailin tylysti miehen viesteihin, raukka lähetteli pitkin päivää viestejä että olenko jo leppynyt, mutta minä vastasin kylmästi. Seuraavana päivänä tajusin tyhmyyteni ja pyysin anteeksi mieheltä. Vanhat pelot entisestä suhteestani narsistiin nostivat vain päätään. Mutta tämän jälkeen mies on hiljentynyt, en tiedä johtuuko varsinaisesti tuosta, mutta tulipahan mieleen mainita tässä nyt sekin. Mies on nyt viikon verran ollut puhumatta minulle. Lähetin muutama päivä sitten viestin, että mikä on vialla, en ole saanut mitään vastausta. Mitä ihmettä pitäisi tehdä? Minun kurkkuani kuristaa ja ikävä ahdistaa sydäntä jo nyt vaikka vain viikkoon emme ole jutelleet, kuinka hän pystyy tuollaiseen hiljaisuuteen jos muka välittää minusta? Vaikka hän olisi suuttunut mökötyksestäni, miten hän voi olla ottamatta minuun minkäänlaista yhteyttä edes puhuakseen asioista, jos muka välittää? Mihin ne tunteet katosi? Vielä viikko sitten mies oli niin rakastunutta. Tuntuu todella pahalta, enkä tiedä miten toimia. En haluaisi ahdistella miestä kun ei edelliseenkään viestiini vastannut, mutta tämä puhumattomuus ja epätietoisuus tekee minut hulluksi. Hän oli poistanut myöskin seinältään Facebookista kirjoitukset joissa kutsui minua "tytökseen", eli selkeää viitettä siihen että ilmeisesti haluaa laittaa stopin jutullemme. Tuosta noin vaan, sanomatta mitään? Miten kurjalta voikaan tuntua kun toinen ei voi sitten vaikka suoraan sanoa, että minä en haluakaan olla kanssasi. Tulen hulluksi.. Mitä tässä nyt pitäisi tehdä?