Toisen hyväksyminen

[rajaton r..]

Kuule ap., vaikuttaa siltä, että sinä et oikein ole niitä ihmisiä, joille kukaan halua antaa mitään vähääkään negatiiviseen vivahtavaa palautetta, koska et osaa ottaa sitä vastaan.

Uskon, että tavoitteesi on aito - haluaisit keskustella siitä mikä ärsyttää - mutta tapasi on niin hyökkäävä, ettei siitä mitään keskustelua synny, jos joku on niin houkka että vastaa sinulle suoraan ja rehellisesti.

Oikeasti en erityisemmin halua keskustella siitä mikä ärsyttää, enkä haastaa itseäni otamaan kritiikkiä vastaan: totuus on se, että haluaisin että mieheni lakkaisi olemasta marttyyri, jotta minullakin olisi oikeus olle hieman epätäydellisempi ihminen.
Ei ole reilua, että hän sanomisen sijaan hoitaa kaiken kommunikoinnin osoittamalla mieltään.

Eli jos meille on esim. tulossa vaikkapa vieraita, mieheni alkaa viikkoa ennen sitä paiskomaan ja myrtistelemään.

5 minuuttia ennen vieraiden tuloa kuulen ikkunasta kun hän juttelee kaverilleen puhelimessa, että kuinka vituttaa kun tuttavani ovat tulossa kylään. Olen ennen sopimista kysynyt häneltä, haittaako: ei kuulemma haittaa.

Sitten tulee puhelun jälkeen sisälle ja hymyilee minulle kuin mitään ei olisi vialla. Hymyilee kunnes jotain vastoinkäymisiä tulee, ja hän saa raivarin..siis hermona kokoajan. Sitä hetkeä, että saan selville ettei miehelleni oikeasti sovi että vieraat tulee, edeltää viikon pituinen helvetti kun mies änkyröi ja känkkäröi, välttelee seuraani jne.

 

[panacea]

Et kyllä kykene ottamaan täältäkään yhtään kirjoitusta ilman, että alat vänkäämään vastaan.

Jotenkin nurinkurista pyytää ihmisiltä näkemyksiä, ja sitten kun he tekevät sen, keskittyä osoittamaan heille,miten heidän näkemyksensä on vääränlainen.

Olen puhelias, avoin ja (liiankin) keskusteleva ihminen. Se, millä tavalla tuot itsesi näiden kirjoitustesi kautta esiin, ei kyllä rohkaisisi minuakaan keskustelemaan kanssasi. Sinä jyräät.

Olet jotenkin hirveän vihaisen ja aggressiivisen oloinen. Mistä se mahtaa johtua, osaatko itse sanoa?

 

[male and female]

Kirjoitinkin jo aikaisemmin vanhan "muunnellun" viisauden: ... kilpailkaa toistenne palvelemisesta ...

Usein ihminen, joka ei vielä tunne itseään eli omia vahvuuksiaan ja heikkouksiaan ja HYVÄKSY niitä, ei kestä kritiikkiä juuri siitä syystä, että ei tunne itseään. Kun tuntee omat vahvuutensa ja heikkoutensa, niin on valmis vastaamaan kritiikkiinkin esim. "ai olet tuota mieltä, no sellainenhan minä olen" tai "ai olet tuota mieltä, en kyllä ole tuollainen" eli nyt mennään ihmisen "itsetunnossa" tai itsensä tuntemisessa. Tähän ikääntyminen ja elämän kolhut ja onnistumiset tuovat vankempaa pohjaa eli "siperia opettaa" ... ihminen kasvaa: "se mikä ei tapa, niin vahvistaa".

Toinen asia on sitten tavat, joista joku tännekin jo kirjoitti eli: "hammastahnatuubin puristaminen" = toinen puristaa keskeltä tuubin ruttuun ja toinen siististi rullaa lopusta alkuun. Ja jos toinen ei opi rullaamaan lopusta alkuun, niin johan on aika erota.

Tällaisissa tapauksissa joko katsotaan, että vaikka tuo "keskeltä puristaja" ei opi, niin hyväksyn sen, koska rakastan häntä ihmisenä. Tai sitten: koska hän ei opi ja muutenkin ihmissuhteemme mättää, niin parempi erota ja etsin ihmisen, joka osaa "rullata hammastahnatuubin siististi lopusta alkuun" ja jolla on sitten jokin omituinen muu tapa, jota sitten alan opettaa hänelle heh.

Onneksi nykyään on sellaiset muoviset tuubit ja meillä Suomessa varaa ostaa kummallekin oma tuubi )

 

[male and female]

Vaikuttaa siltä, että miehesi ei tiedä, mitä tahtoo eikä näin ollen osaa sitoutua yhteisiin sopimuksiin. Suhteenne yhteiset pelisäännöt ovat myös aika kadoksissa.

 

[tikkutakku]

AP:lle:

Jos puhe ei mene perille miehellesi, niin kokeilepa kirjoittaa kirje, jossa kerrot, että sinua vaivaa, että mies ei kykene sanomaan mielipidettään rakentavalla tavalla, vaan kiukuttelee ja mököttää. Jos esimerkiksi teille antamasi esimerkin mukaan on tulossa kavereita mukaan, niin onhan kyseessä myös SINUN kotisi eikä vain hänen.

Yksi vaihtoehto olisi myös se, että näytät tämän keskustelun täältä netistä hänelle ja kysyt, mitä mieltä hän on siitä, että joudut hakemaan apua anonyymisti netistä, kun koet, että kaikki keskustelukeinot on jo käyty läpi.

Oma mieheni on samantyyppinen. Hänen on erittäin vaikeaa sanoa kieltävä vastaus. Hän ei varsinaisesti mökötä tai tiuski, mutta hän vetäytyy kuoreensa ja on puhumaton. Esimerkiksi jos meillä on vieraita, hän saattaa lähteä reissuun vanhempiensa luokse tai hän lähinnä istuu parvekkeella lukemassa kirjaa!!! Tosi kivaa minun kannaltani ja antaa hänestä tosi pölhön vaikutelman. En oikein itsekään tiedä, miten asiassa voi edetä, koska vaikka kuinka keskustelen, niin mies kyllä kuuntelee, muttei sano mitään minulle. Eli koskipa sanomiseni sitä, millaisesta seksistä pidän tai että haluaisin hänen tulevan edes kerran vuodessa kanssani sukuloimaan, niin mies menee lukkoon, jos hänen pitäisi sanoa minulle jotain negatiivista. Sitten tietysti minä hermostun, kun toinen ei sano mitään.

 

[panacea]

"Oikeasti en erityisemmin halua keskustella siitä mikä ärsyttää, enkä haastaa itseäni otamaan kritiikkiä vastaan: totuus on se, että haluaisin että mieheni lakkaisi olemasta marttyyri, jotta minullakin olisi oikeus olle hieman epätäydellisempi ihminen.
Ei ole reilua, että hän sanomisen sijaan hoitaa kaiken kommunikoinnin osoittamalla mieltään.

Eli jos meille on esim. tulossa vaikkapa vieraita, mieheni alkaa viikkoa ennen sitä paiskomaan ja myrtistelemään.

5 minuuttia ennen vieraiden tuloa kuulen ikkunasta kun hän juttelee kaverilleen puhelimessa, että kuinka vituttaa kun tuttavani ovat tulossa kylään. Olen ennen sopimista kysynyt häneltä, haittaako: ei kuulemma haittaa.

Sitten tulee puhelun jälkeen sisälle ja hymyilee minulle kuin mitään ei olisi vialla. Hymyilee kunnes jotain vastoinkäymisiä tulee, ja hän saa raivarin..siis hermona kokoajan. Sitä hetkeä, että saan selville ettei miehelleni oikeasti sovi että vieraat tulee, edeltää viikon pituinen helvetti kun mies änkyröi ja känkkäröi, välttelee seuraani jne. "

Kuvauksesi on osittain minulle tuttua juttua. Mieheni tulee perheestä, jossa "asiat lakaistaan maton alle", joten hänellä on suuria vaikeuksia ilmaista negatiiviseksi kokemiaan asioita.

Eikä hän koskaan tule muuttumaan muunlaiseksi pohjimmiltaan, vaikka vähän oppisikin hiomaan ilmaisuaan.

Jos miehesi on kuvaamasi kaltainen, ymmärrän että sinua turhauttaa. Mutta se, että hän on sellainen, on realiteetti, jonka kanssa sinun on opeteltava kommunikoimaan - tai lähdettävä suhteesta.

Jos kerran pystyt päättelemään, mikä miestäsi kulloinkin painaa (vaikka hän ei sitä suoraan sanoisikaan), miksi et toimi sen tiedon mukaan? Onko sinulle tärkeämpää 'olla oikeassa' ja viedä asiat kulminaatiopisteeseen eli mykkäkouluun kuin välttää koko konflikti?

 

[male and female]

Ap,

SAAT olla epätäydellinen,
ANNA miehesi olla marttyyri.

Marttyyrius häviää pikkuhiljaa, jos ihmisellä on mahdollisuus olla oma itsensä suhteessa eli hän tuntee hyväksyntää sellaisena, kun hän on. Eli painostus pikaiseen muutokseen saa hänet "takajaloilleen". Ihminen kasvaa, jos kasvaa ja kun kasvaa, niin hän oppii ilmaisemaan itseään paremmin myös sanallisesti. Myös nämä "ah niin ihanat ja kamalat miehet".