Varattuna ihastuminen..

Oikea tapa on ymmärtääkseni se, että sen ihastuksen kohteen kanssa sovitaan pikimmiten treffit oman puolison selän takana. Mennään treffeille ja jos jäädään kiinni, sanotaan puolisolle, että koska et ole ottanut minua huomioon viime aikoina, on se nyt tauon paikka. Tauon aikana voi puuhailla mitä mielii ja jos ruoho ei ollutkaan vihreämpää aidan takana, otetaan se oma puoliso takaisin. Häntä syyllistetään ainakin kaksi kuukautta, ellei pitempäänkin sillä, miten välinpitämätön hän on ollut. Kyllä se siitä sitten lutviintuu.

 

Saman ongelman kanssa painin, taas kerran. En minä ainakaan usko, että ihastuksen kohteeni olisivat kovinkaan todennäköisesti sen parempia kuin mieheni. Osasta jälkikäteen tiedän varmaksi, että eivät ole eikä suhteesta olisi tullut mitään.

Minulla tämä on oire siitä, että romanttiset tunteeni omaa miestäni kohtaan ovat kuolleet ja siksi ihastun toisiin miehiin samoin, kuin olisin sinkku. En minä onneksi kehenkään satunnaiseen ohikulkijaan tai hetkelliseen keskustelukumppaniin ihastu, mutta muutama ihastus on nyt jo ollut niinä vuosina, kun omassa avioliitossa ei ole niin hyvin mennyt. Enkä ole saanut jätettyä aina sikseen, vaan yhden kanssa homma meni kielletyille poluille ja yhden kanssa asiasta keskustelin, mutta se jäi onneksi siihen.

Nyt olikin pidempi jakso tunnepuolella rauhallista ja pystyin ajattelemaan asioita järjellä. Kunnes yllättäen yksi mies iski kuin metrinen halko. Huoh.

Minä olin jossain vaiheessa varma, että eroan heti kun vaan sopiva hetki koittaa, mutta kun olen tosiaan ymmärtänyt ettei ruoho ole sen vihreämpää aidan toisella puolella, olen koittanut olla tyytyväinen suhteeseeni. Ei miehessäni ole mitään suurempaa vikaa ja tulen kanssaan toimeenkin nykyään hyvin, harmi vaan että suhde on osaltani lähinnä kaverillinen. Jos ei olisi lasta, niin toki olisin lähtenyt jotain suurempaa riskillä tavoittelemaan, mutta kun lapsen hyvinvointia ei voi riskeerata.

No jos siinä omassa miehessä ei mitään varsinaista vikaa ole, niin kannattaa ihan tosissaan lähteä ettimään sitä kipinää, mikä pitää muut miehet poissa mielestä, aina ei oo niin romanttista, mutta raksatua voi uudelleenkin ja itellä ne on menny ohi sillä, että oon jossain määrin vältellyt kysestä ihmistä ja tietoisesti ollut ajattelematta mitään, mitä en oikeasti halua ajatella. Aika parantaa.

 

Eiköhän sitä olis maailmassa vaikka miten monta sitä oikeaa, jos lähtis kaikkiin tutustumaan... ja hups, yhtäkkiä huomais että synkkaapa vallan mainiosti uskomattoman monen vetävän näkösen muijan tai jätkän kanssa. Sit siinä oliskin niin hemmetin vaikee valita.

 

Vieras, vastasinkin välillä Pessimistille.

Pettämisessä ja valehtelemisessa ei ole mitään vastuullista. Et tainnu yhtään ajatella lapses perhettä kun kävit vieraissa.

 

Oikea tapa on ymmärtääkseni se, että sen ihastuksen kohteen kanssa sovitaan pikimmiten treffit oman puolison selän takana. Mennään treffeille ja jos jäädään kiinni, sanotaan puolisolle, että koska et ole ottanut minua huomioon viime aikoina, on se nyt tauon paikka. Tauon aikana voi puuhailla mitä mielii ja jos ruoho ei ollutkaan vihreämpää aidan takana, otetaan se oma puoliso takaisin. Häntä syyllistetään ainakin kaksi kuukautta, ellei pitempäänkin sillä, miten välinpitämätön hän on ollut. Kyllä se siitä sitten lutviintuu.

En oo tuota taukoa parisuhteissa muuten koskaan ymmärtänyt. Elämää ei voi laittaa pauselle ja vieläpä vain yhdeltä osa-alueelta.

 

En oo tuota taukoa parisuhteissa muuten koskaan ymmärtänyt. Elämää ei voi laittaa pauselle ja vieläpä vain yhdeltä osa-alueelta.

Niin, en minäkään, mutta uskon, kun palstalta olen lukenut, miten asiat kannattaa hoitaa. Kokeile Dataan, kun se tulee tänään töistä

 

En oo tuota taukoa parisuhteissa muuten koskaan ymmärtänyt. Elämää ei voi laittaa pauselle ja vieläpä vain yhdeltä osa-alueelta.

se on vaan sievempi tapa sanoa että jätän sut nyt tähän löysään hirteen ja lähden ite treffailemaan muita miehiä/naisia että jos sattuis joku sua parempi tulemaan vastaan

 

se on vaan sievempi tapa sanoa että jätän sut nyt tähän löysään hirteen ja lähden ite treffailemaan muita miehiä/naisia että jos sattuis joku sua parempi tulemaan vastaan

Tismalleen!

 

Tuttu juttu, loogisesti ajateltuna mitään järkeä miettiäkään tuollaisia kun ei toista tunne. Mutta sitten toisaalta, aika työlästä tuossa vaiheessa on mennä pelkällä logiikalla. Olisikin olemassa kristallipallo, mistä voisi vilkaista mihin suuntaan elämä menee minkäkin päätöksen johdosta..

 

Minä olen nyt ollut kohta kolme kuukautta ihastunut. Ihan järkyttää, eikä tunnu menevän ohi. Vituttaa olla onneton elämässä, jossa ei ole mitään vikaa. Koetan kovasti ihastua uudelleen mieheeni, mutta vaikeaa tämä on. Koko ajan mielessä joku toinen.

 

[QUOTE="Hömelö";29583834]Anteeks nyt vaan, mutta höpönlöpön. Sitte on vähintään reilua ENSIN kertoo puolisolle, että kun sinä et ole mulle se oikea, niin ollaan nyt yhdessä siihen asti että löydän jotain sua parempaa, kaunista ja puhdasta, oikean rakkauden. Ei tommosta mennä toisen selän takana tekemään ja pidetä nykyistä puolisoo varasuunnitelmana, jakamassa laskut ja velvollisuudet siihen asti, että minä löydän jotain parempaa.[/QUOTE]

Veit sanat suustani ihan täysin. Mutta, faktaa on myös se, että nää naiset ei eroo, kun ei ole heti asuntoo, tulot tippuu, kun jää yksin, oma typeryys huomataan vasta sitten, kun on tehny jotain, eli se avo/aviopuoliso on siinä vähän varasijalla. Otetaan käyttöön taas sitten, kun hetken leikkikalu on siirtyny eteenpäin ja ei hälle tarvii kertoo, oon parempi ihminen salaillen ja valehtelemalla. Tossa kohtaa ei voi puhua enää rakkaudesta, kieroilua ja oman edun tavoittelua, salataan ja valehdellaan, ettei vastuuta omista teoistaan tarvi kantaa. Ei myöskään kerro siksi, että todennäkösesti näitten pettäjä naisten miehet jättäis heijät samantien.

 

Mulla sama juttu. Vuoden oon ollu salasuhteessa mieheen, jonka tiedän olevani mulle se oikea. Kauan etsin, enkä edes enää uskonut löytäväni sellaista ihmistä, joka saa tuntemaan näin. Ekaa kertaa elämässäni. Harmi vaan, että ollaan molemmat varattuja ja perheellisiä. Kummankaan puolisot eivät tästä tiedä. Vaikeata on, kun sydämet sanoo toista, järjet toista...
Tsemiä aloittajallekin!

 

Siinä taas toinen joka paskat välittää edes omien lasten edusta kun omat himot ja halut menee tärkeysjärjestyksessä edelle... Itsekästä!!

 

Se on vähän moni mutkasta kun ulospäin se voi näyttää ihan samalta, mut ite sen kuitenki tietää sydämessään et etsii jotain kaunista ja puhdasta mikä siinä omassa suhteessa ei enää oo kun ei ollukaan sen oikeesti oikeen kanssa. Sit etsii sellasta sielun kumppanuutta, true love eikä mitään yhden illan juttua nii ei se oo enää mitään pettämistä, mut en mä silti oo tollasen kokeilemisen kannalla kun se on epäreiluu.

Pessimisti vitsailee

 

Toivon mukaan. Tai sitte kyseessä on joku 17-vuotias...