M
"minä vain"
Vieras
Olen ollut sinkkuna jo seitsemättä vuotta. Mun elämä on järjestyksessä, on ihanat lapset, työ jota rakastan ja koti jossa viihdyn. olen sosiaalinen ja avoin, mukava varmasti. Ja ilmeisesti sitten kaunis/söpö, kun miesten huomiota riittää.
Mutta silti mä aina itse torpedoin kaikki alkavat ihmissuhteet omalla epävarmuudellani.
Mä olen aina ihastunut ja rakastunut vääriin miehiin. Sellaisiin, jotka on epäluotettavia ja pelimiehiä ja vain pelkän seksin perässä. Ja sitten niinä kertoina, kun joku "kunnollinen" mies ihastuu muhun, mä pilaan kaiken. Pilaan epäilemällä miehen tarkoitusperiä, sitä ettei se oikeesti tykkääkään musta. En mä sitä niille sano, mutta musta tulee etäinen, kun en uskalla luottaa enkä heittäytyä. Ja lopulta sitkeimmänkin miehen mielenkiinto lopahtaa.
Nyt mä oon taas samassa tilanteessa. Olen ollut jo yli vuoden salaa ihastunut ja rakastunutkin erääseen mieheen. Meillä on ollut flirttiä ja kaikkea, ja mun tunteeni on vaihdelleet onnesta epätoivoon. Nyt mies kertoi ihastuneensa muhun.. ja tää mun aallokko vaan yltyy. Hetkittäin olen onneni kukkuloilla, mutta pääasiassa epäilen miehen vilpittömyyttä. Mua pelottaa heittäytyä ja luottaa. Pelottaa, että petyn. Että oon taas ihastunut mieheen, joka vain pelaa mun tunteilla.
Mä tahtoisin luottaa, tahtoisin vain leijua vaaleanpunaisissa pilvissä ja antaa haaveille tilaa. Tahtoisin rakastaa ja olla onnellinen. Mutta tuo helvetin pelko ja epäluulo meinaa voittaa
Mä tajuan, että ajattelen ettei se mies voi mitenkään tykätä musta. Mä en käsitä mitä se mussa näkee, miksi se musta tykkäis. Mä en usko, että se vois rakastaa tai rakastua muhun.
Ja mä tiedän, että tää viimeistään pilaa taas kaiken.
Mitä mä teen? Mitä mä teen, etten pilaa tätä? Mä en halua taas kerran jäädä yksin näiden pelkojeni kanssa. Auttakaa mua, kiltit. Pliis. Kertokaa mulle, miten saan nuo pelot ja typerät "mua ei kukaan voi rakastaa" ajatukset kuopattua. Miten mä saan luotettua siihen ihmiseen, johon olen rakastunut? Tai lähinnä siihen, että se puhuu totta ja tarkoittaa mitä sanoo. Mä en halua pilata tätä.
Mutta silti mä aina itse torpedoin kaikki alkavat ihmissuhteet omalla epävarmuudellani.
Mä olen aina ihastunut ja rakastunut vääriin miehiin. Sellaisiin, jotka on epäluotettavia ja pelimiehiä ja vain pelkän seksin perässä. Ja sitten niinä kertoina, kun joku "kunnollinen" mies ihastuu muhun, mä pilaan kaiken. Pilaan epäilemällä miehen tarkoitusperiä, sitä ettei se oikeesti tykkääkään musta. En mä sitä niille sano, mutta musta tulee etäinen, kun en uskalla luottaa enkä heittäytyä. Ja lopulta sitkeimmänkin miehen mielenkiinto lopahtaa.
Nyt mä oon taas samassa tilanteessa. Olen ollut jo yli vuoden salaa ihastunut ja rakastunutkin erääseen mieheen. Meillä on ollut flirttiä ja kaikkea, ja mun tunteeni on vaihdelleet onnesta epätoivoon. Nyt mies kertoi ihastuneensa muhun.. ja tää mun aallokko vaan yltyy. Hetkittäin olen onneni kukkuloilla, mutta pääasiassa epäilen miehen vilpittömyyttä. Mua pelottaa heittäytyä ja luottaa. Pelottaa, että petyn. Että oon taas ihastunut mieheen, joka vain pelaa mun tunteilla.
Mä tahtoisin luottaa, tahtoisin vain leijua vaaleanpunaisissa pilvissä ja antaa haaveille tilaa. Tahtoisin rakastaa ja olla onnellinen. Mutta tuo helvetin pelko ja epäluulo meinaa voittaa
Mä tajuan, että ajattelen ettei se mies voi mitenkään tykätä musta. Mä en käsitä mitä se mussa näkee, miksi se musta tykkäis. Mä en usko, että se vois rakastaa tai rakastua muhun.
Ja mä tiedän, että tää viimeistään pilaa taas kaiken.
Mitä mä teen? Mitä mä teen, etten pilaa tätä? Mä en halua taas kerran jäädä yksin näiden pelkojeni kanssa. Auttakaa mua, kiltit. Pliis. Kertokaa mulle, miten saan nuo pelot ja typerät "mua ei kukaan voi rakastaa" ajatukset kuopattua. Miten mä saan luotettua siihen ihmiseen, johon olen rakastunut? Tai lähinnä siihen, että se puhuu totta ja tarkoittaa mitä sanoo. Mä en halua pilata tätä.
.