Varattuna ihastuminen..

Mitä hemmettiä sitä voi tehdä jos ihastuu toiseen mieheen? Tiedän, tyhmää on ja ei pitäs ruokkii sitä, mutta miten sinulle käynyt samassa tilanteessa? Kun uskon "siihen oikeeseen" ja tän miehen kans tuun pelottavan hyvin toimeen..

 

Itse olen aina pitänyt kiinni siitä että se kenen kanssa olen on mulle "se oikea" niin kauan kun yhdessä ollaan. Eli ainoastaan vapaana/sinkkuna voi "tehdä jotain" jos ihastuu,muussa tapauksessa se jää siihen. Anna lintujen lentää yli mutta älä anna tehdä pesää..

 

Jos ihastut toiseen ja koet, että hän on se oikea niin eroat nykysestä ja siirryt uuteen.

 

Jos ihastut toiseen ja koet, että hän on se oikea niin eroat nykysestä ja siirryt uuteen.

Näin. Kandee mieluummin olla oikeen kuin väärän kaa.

 

mä olen mennyt naimisiin periaatteella, että se jonka oon ottanut on se ainut,niin kauan kuin on jostain syyst erottu. ja jos ei erota, niin sitten elämän loppuun saakka. toki ihminen on raadollinen ja saattaa ihastua johonkin toiseen, mutta viisas jättää sen sikseen, menemättä asiassa sen pitemmälle

 

mä olen mennyt naimisiin periaatteella, että se jonka oon ottanut on se ainut,niin kauan kuin on jostain syyst erottu. ja jos ei erota, niin sitten elämän loppuun saakka. toki ihminen on raadollinen ja saattaa ihastua johonkin toiseen, mutta viisas jättää sen sikseen, menemättä asiassa sen pitemmälle

No mut eiks se syy eroon voi olla sit vaikka et löytää sen oikeesti oikeen?

 

Mistä sen tietää, onko se ihastus yhtään sen oikeampi? Jos ei yhdessä ole eletty ja nähny siitä toisesta muitakin kuin sen ihanan puolen, niin lopputuloksena voi olla hyvinkin se, että lopulta jää yksin, sitä ensimmäistä puolisoo on loukannu todella pahasti ja jälkikäteen ymmärtääkin, että se ensimmäinen olikin "se oikea", mutta sitä ei enää osannu nähdä, koska parisuhteessa ei enää ollu sitä rakastumisen huumaa vaan arki on tasaantunu. Etenkin jos kuvioon kuuluu lapsia, harkitsisin ihan ensin sitä, miten sun teki vaikuttaa heihin. Jos se nykyinen parisuhde on oikeesti tosi hanurista, niin kannattais ensin erota ja vasta sitte miettiä uusia kuvioita.

Ihastumisen tunteesta voi nauttia ihan semmosenaan, puhumatta siitä kellekään mitään ja tekemättä mitään sen takia. Eiköhän sekin oo ohimenevä tunne pidemmän päälle.

 

mä olen mennyt naimisiin periaatteella, että se jonka oon ottanut on se ainut,niin kauan kuin on jostain syyst erottu. ja jos ei erota, niin sitten elämän loppuun saakka. toki ihminen on raadollinen ja saattaa ihastua johonkin toiseen, mutta viisas jättää sen sikseen, menemättä asiassa sen pitemmälle

No hieman nuorempana en halua edes ajatella noin mustavalkoisesti.

On vain yksi elämä ja se pitää elää nauttien. Jos et rakasta puolisoasi ja sinun on hänen kanssaan paha olla, miksi kiusata itseään?
Mutta ei pidä toista loukata, vaan pesäero tehtävä selväksi ennen uutta suhdetta.

 

[QUOTE="Hömelö";29583261]Mistä sen tietää, onko se ihastus yhtään sen oikeampi? Jos ei yhdessä ole eletty ja nähny siitä toisesta muitakin kuin sen ihanan puolen, niin lopputuloksena voi olla hyvinkin se, että lopulta jää yksin, sitä ensimmäistä puolisoo on loukannu todella pahasti ja jälkikäteen ymmärtääkin, että se ensimmäinen olikin "se oikea", mutta sitä ei enää osannu nähdä, koska parisuhteessa ei enää ollu sitä rakastumisen huumaa vaan arki on tasaantunu. Etenkin jos kuvioon kuuluu lapsia, harkitsisin ihan ensin sitä, miten sun teki vaikuttaa heihin. Jos se nykyinen parisuhde on oikeesti tosi hanurista, niin kannattais ensin erota ja vasta sitte miettiä uusia kuvioita.

Ihastumisen tunteesta voi nauttia ihan semmosenaan, puhumatta siitä kellekään mitään ja tekemättä mitään sen takia. Eiköhän sekin oo ohimenevä tunne pidemmän päälle.[/QUOTE]

No enpä tiiä. Joskus se vaatii montakin yritystä ennenku sen oikeesti oikeen löytää, mut kun sen löytää niin kyl sen tietää. Sen vaa tietää niin varmaks kun synkkaa ja on helppo olla ja sillee. Ei oo mitään järkee tuhlaa aikaa jonku vähemmän oikeen kans kun meillä on kuitenki vaa tää yks elämä.

 

jokaiselle tulee pikku ihastuksia silloin tällöin mutta ne menee kyllä ohi kun ei ruoki niitä

 

Jos joka pikku ihastuksesta vaihtaisin ukkoa, niin aika monta kertaa olisin joutunut vaihtamaan. Sillä että ihastuu johonkin ei välttämättä ole mitään tekemistä sen kanssa ettei rakastaisi omaa miestään. Maailmassa nyt vaan on paljon mukavia miehiä, mutta jos haluaa sitoutua, ei voi saada niitä kaikkia. Ihastuminen ei ole se ongelma, se on ihan hauskaakin, vaan se mitä asialle tekee. Ja mitäkö tehdä asialle; haaveilet salaa mukavasta miehestä ja jos on työkaveri vaikka, niin nautit hyvästä lounasseurasta- mihinkään muuhun et ryhdy mikäli et ole valmis sitten eroamaan ensin omasta miehestäsi.

 

Pessimisti, periaatteessa totta. Mutta kyllä se riippuu paljon myös esimerkiks siitä, onko lapsia taloudessa ja sen nykyisen parisuhteen tilanteesta. Ehkä vähän eri juttu jos muutenki ollaan eron partaalla eikä lapsia ole, mutta sillonkin minusta on kaikille reiluinta hoitaa ensin oma ero ja sitte vasta alottaa uutta. Ellei sitte ole niin itsekäs paska että tietosesti alottaa tapailun vanhan suhteen aikana ja ensin vähän niinku tarkistaa tilanteen että onks tää uus niin kiva ku vaikuttaa. Jos synkkaa, erotaan edellisestä, jos ei, niin ei puhu asiasta mitään puolisolle tai anelee anteeks antoo.

Mutta niitä ihastuksia tulee varmaan kaikille aina sillon, tällön. Ja kun vakiintunutta perhe-elämää on vaikeeta verrata rakastumiseen, niin minusta järkevä, toistenkin tunteita ajatteleva ihminen ei heitä joka kerta hanskoja tiskiin ja juokse suin päin uuteen parisuhteeseen. Teinit tekee niin, ei aikuiset ihmiset.

 

Saman ongelman kanssa painin, taas kerran. En minä ainakaan usko, että ihastuksen kohteeni olisivat kovinkaan todennäköisesti sen parempia kuin mieheni. Osasta jälkikäteen tiedän varmaksi, että eivät ole eikä suhteesta olisi tullut mitään.

Minulla tämä on oire siitä, että romanttiset tunteeni omaa miestäni kohtaan ovat kuolleet ja siksi ihastun toisiin miehiin samoin, kuin olisin sinkku. En minä onneksi kehenkään satunnaiseen ohikulkijaan tai hetkelliseen keskustelukumppaniin ihastu, mutta muutama ihastus on nyt jo ollut niinä vuosina, kun omassa avioliitossa ei ole niin hyvin mennyt. Enkä ole saanut jätettyä aina sikseen, vaan yhden kanssa homma meni kielletyille poluille ja yhden kanssa asiasta keskustelin, mutta se jäi onneksi siihen.

Nyt olikin pidempi jakso tunnepuolella rauhallista ja pystyin ajattelemaan asioita järjellä. Kunnes yllättäen yksi mies iski kuin metrinen halko. Huoh.

Minä olin jossain vaiheessa varma, että eroan heti kun vaan sopiva hetki koittaa, mutta kun olen tosiaan ymmärtänyt ettei ruoho ole sen vihreämpää aidan toisella puolella, olen koittanut olla tyytyväinen suhteeseeni. Ei miehessäni ole mitään suurempaa vikaa ja tulen kanssaan toimeenkin nykyään hyvin, harmi vaan että suhde on osaltani lähinnä kaverillinen. Jos ei olisi lasta, niin toki olisin lähtenyt jotain suurempaa riskillä tavoittelemaan, mutta kun lapsen hyvinvointia ei voi riskeerata.

 

[QUOTE="Hömelö";29583448]Pessimisti, periaatteessa totta. Mutta kyllä se riippuu paljon myös esimerkiks siitä, onko lapsia taloudessa ja sen nykyisen parisuhteen tilanteesta. Ehkä vähän eri juttu jos muutenki ollaan eron partaalla eikä lapsia ole, mutta sillonkin minusta on kaikille reiluinta hoitaa ensin oma ero ja sitte vasta alottaa uutta. Ellei sitte ole niin itsekäs paska että tietosesti alottaa tapailun vanhan suhteen aikana ja ensin vähän niinku tarkistaa tilanteen että onks tää uus niin kiva ku vaikuttaa. Jos synkkaa, erotaan edellisestä, jos ei, niin ei puhu asiasta mitään puolisolle tai anelee anteeks antoo.

Mutta niitä ihastuksia tulee varmaan kaikille aina sillon, tällön. Ja kun vakiintunutta perhe-elämää on vaikeeta verrata rakastumiseen, niin minusta järkevä, toistenkin tunteita ajatteleva ihminen ei heitä joka kerta hanskoja tiskiin ja juokse suin päin uuteen parisuhteeseen. Teinit tekee niin, ei aikuiset ihmiset.[/QUOTE]

No siis tietty pitää eka erota entisestä kun rakastuu vaikkei oiskaa lapsia tai mitään. Vähänkö ois törkeetä jos ois rakastunu uuteen ja sit kokeilis olla molempien kaa. Sehän ois jo melkein kuin pettämistä.

 

No siis tietty pitää eka erota entisestä kun rakastuu vaikkei oiskaa lapsia tai mitään. Vähänkö ois törkeetä jos ois rakastunu uuteen ja sit kokeilis olla molempien kaa. Sehän ois jo melkein kuin pettämistä.

Niin, eiköhän se sitä useimmissa parisuhteissa ole. Mutta toisaalta, jos itse siinä ensimmäisessä ihastuksessani olisin jättänyt perheeni ja se mies omansa, kaksi lapsiperhettä olisi rikottu "turhaan". Nyt kun homma todettiin mahdottomaksi ennen kuin perheitä jätettiin, ei oikeastaan loukattu ketään, sillä kukaan ei saanut edes tietää jutusta. En minä silti tuota "kokeilemista" kannata enkä sitä ole toiste tehnyt, mutta ei minusta myöskään pidä suinpäin eroa ottaa minkään ihastuksen takia.

 

Eli näin hyväsydämisenä ihmisenä ap pelasti miehensä sydänsuruilta ja lapsensa särkyneeltä perheeltä, kun VALITSI käydä vieraissa, mutta ei jääny kiinni eikä kertonu asiasta kellekään...

 

Halveksin ap:ta. Ihastuminen on eri asia, pettäminen toinen.

 

Niin, eiköhän se sitä useimmissa parisuhteissa ole. Mutta toisaalta, jos itse siinä ensimmäisessä ihastuksessani olisin jättänyt perheeni ja se mies omansa, kaksi lapsiperhettä olisi rikottu "turhaan". Nyt kun homma todettiin mahdottomaksi ennen kuin perheitä jätettiin, ei oikeastaan loukattu ketään, sillä kukaan ei saanut edes tietää jutusta. En minä silti tuota "kokeilemista" kannata enkä sitä ole toiste tehnyt, mutta ei minusta myöskään pidä suinpäin eroa ottaa minkään ihastuksen takia.

Musta toi kokeileminen on jollain tavalla vähän väärin kun sen voi nii helposti tulkita ihan pettämiseks eikä siihen et etsii sitä oikeesti oikeeta. En tiiä miten muut kokee, mut musta se tuntuis pahalta.

 

Tai siis Ihastujaa, oli hän ap tai ei.

 

Pessimisti, siis onks sun mielestä pettämisellä ja "sen oikean" hakemisella (tekoineen päivineen) parisuhteen aikana jotain eroo?!

 

[QUOTE="Hömelö";29583747]Pessimisti, siis onks sun mielestä pettämisellä ja "sen oikean" hakemisella (tekoineen päivineen) parisuhteen aikana jotain eroo?![/QUOTE]

Se on vähän moni mutkasta kun ulospäin se voi näyttää ihan samalta, mut ite sen kuitenki tietää sydämessään et etsii jotain kaunista ja puhdasta mikä siinä omassa suhteessa ei enää oo kun ei ollukaan sen oikeesti oikeen kanssa. Sit etsii sellasta sielun kumppanuutta, true love eikä mitään yhden illan juttua nii ei se oo enää mitään pettämistä, mut en mä silti oo tollasen kokeilemisen kannalla kun se on epäreiluu.

 

[QUOTE="Hömelö";29583727]Eli näin hyväsydämisenä ihmisenä ap pelasti miehensä sydänsuruilta ja lapsensa särkyneeltä perheeltä, kun VALITSI käydä vieraissa, mutta ei jääny kiinni eikä kertonu asiasta kellekään...[/QUOTE]

En ole ap. Eikä se mikään harkittu valinta ollut, vaan "perinteisesti" firman alkoholintäytteisessä illanvietossa alkanut suhde, ihastuminen toki oli taustalla ollut pidempään. Mutta joo, kyllähän se on kiistaton fakta, että asiasta ei näin aiheutunut tuskaa muille, kun taas perheiden rikkomisesta olisi varmasti sitä aiheutunut. Parempi olisi tietty ollut, jos mitään ei olisi tapahtunut. Tuosta on jo vuosia aikaa, ei mikään tuore tapaus, eikä ole siis tullut tavaksi vaikka ihastumisia on myöhemminkin ollut.

 

Anteeks nyt vaan, mutta höpönlöpön. Sitte on vähintään reilua ENSIN kertoo puolisolle, että kun sinä et ole mulle se oikea, niin ollaan nyt yhdessä siihen asti että löydän jotain sua parempaa, kaunista ja puhdasta, oikean rakkauden. Ei tommosta mennä toisen selän takana tekemään ja pidetä nykyistä puolisoo varasuunnitelmana, jakamassa laskut ja velvollisuudet siihen asti, että minä löydän jotain parempaa.

 

Ihastuja, sun kaltaset ihmiset on pohjasakkaa. Petetään, valehdellaan, eikä oteta teoista vastuuta! Vieraissa käyminen ei "vain tapahdu", ellei sua ole raiskattu! Se on AINA oma valinta. Ei välttämättä harkittu, mutta tilanteen tullessa kohdalle, sä ihan itse teit valinnan. Turha yrittää väistellä vastuuta saivartelemalla, ettei ketään satutettu ja ettet voinu asialle mitään. Todennäkösesti tuo tulee ennemmin tai myöhemmin kuitenki julki sun miehelle. Miltä sä luulet että siitä tuntuu kun sille selviää, mitä sä oot tehny ja kuinka pitkään teidän elämä on perustunu valheelle?!

 

[QUOTE="Hömelö";29583834]Anteeks nyt vaan, mutta höpönlöpön. Sitte on vähintään reilua ENSIN kertoo puolisolle, että kun sinä et ole mulle se oikea, niin ollaan nyt yhdessä siihen asti että löydän jotain sua parempaa, kaunista ja puhdasta, oikean rakkauden. Ei tommosta mennä toisen selän takana tekemään ja pidetä nykyistä puolisoo varasuunnitelmana, jakamassa laskut ja velvollisuudet siihen asti, että minä löydän jotain parempaa.[/QUOTE]

Sinä tunnut nyt sekoittavan eri kirjoittajien juttuja. Minä en usko mihinkään "oikeaan rakkauteen", kauniiseen, puhtaaseen yms. höpinään, enkä ole sellaista ollut etsimässä. Valitettavasti vaan ne ihastumiset iskee voimalla, kun romanttisia tunteita ei nykyisessä suhteessa ole. Toivoisin, että sellaista ei tapahtuisi vaan jos nyt en voikaan miestäni rakastaa, niin en sitten kenenkään muunkaan perään haikailisi.

Lastani kuitenkin rakastan yli kaiken, enkä hänen takiaan luo mitään epävakautta normaaliin arkeen avautumalla miehelleni tällaisista asoista. En tosiaankaan usko, että yltiöpäinen rehellisyys parisuhteissa lisäisi perheiden onnea. Ja jos kaikki, jotka on pettäneet olisikin eronneet sitä ennen, olisi eroprosentit aika huimia.