""Vanhoja"" ensiyrittäjiä 4

Lämpimiä ajatuksia fatimalle. Karmeinta on elää tietämättömyydessä olkoon sitten ongelmia lapsen saannissa tai muissa terveydellisissä jutuissa. Nyt voitte keskittää ponnistelut oikeisiin asioihin, eikä turhautua kuukausi toisensa jälkeen tietämättä syytä, miksi ei tärppää.

Meillä alkaa 3. yritys km:n jälkeen. Mistähän saisi sellaisen rennon, hälläväliä meiningin hommaan mukaan? Meidän maailmamme ei kaadu, vaikka lapsia ei tulisikaan, mutta nyt kun se vielä on edes jollain todennäköisyydellä mahdollista, tuntuu kuin pää pörräisi vain kiertopäivissä. No onneksi se rempparumba alkaa kohta, joten varmaankaan ei edes ehdi miettimään tätä juttua.

 

Joo, se on jännä että vaikka maailma ei kaadu siihen jos lasta ei kuulu, niin onko se sitten ihmisen mieli, että sitä haluaa mitä ei ole? Kun mä olen samaa mieltä, että meillä on tosi kivaa ihan kahdestaankin, mutta jotenkin oma lapsi kruunaisi kaiken... Ja niin se on Inkku, ettei niitä ajatuksia käskien saa pois tästä aiheesta, remontti oli meilläkin 2,5 vuoteen eka kerta, etten ajatellut joka päivä omaa kierron vaihettani, mutta muuten se on mielessä joka ikinen päivä. Nyt on tosiaan helpottavaa, että ei tarvitse kärvistellä tuloksettomien yritysten kanssa ja varsinkin ettei tartte menettää hermojaan, jos ei just sillä sekunnilla kun ovulaatio on, ole mahdollisuutta yhdyntään... tuossa nimittäin on ollut mun henkinen kompastuskivi ja johon olen mielessäni takertunut joka kerta kun ovulaatio on ollut.

Eli niin kuin aikasemminkin sanoin, oli tämä uutinen osaltaan helpotus ja osaltaan vieläkin hämmentävä. Mutta oikeankin sairauden kanssa on niin, että epätietoisuus on pahinta ja kun saa diagnoosin, olo helpottuu, vaikka se olisikin vakava diagnoosi.

Miten Inkku läheisesi tutkimukset etenevät? Voimia sinulle yhä edelleen, kuten sanottu olen ollut itse samassa tilanteessa ja tiedän kuinka raskasta se voi olla.

 

Kiitos kysymästä, fatima, vakavan sairauden epäilyt ovat edelleen ilmassa, mutta tällä hetkellä ei ole oireita.

Kyseessä oli miespuolisen henkilön verivirtsaisuus, mutta nyt ei labroissa näy mitään. Yritän saada miehen menemään urologille, mutta hänen mielestään ei ole tarvetta, kun kerran nyt ei virtsanäyte anna tulosta. No minä olen tietysti googlettanut päivät pitkät aihetta ja joka paikassa tulee vastaan se, että myös ajoittainen verivirtsaisuus VOI olla merkki hengenvaarallisesta sairaudesta. Mitään muita oireita ei ole. Tiedän toki, ettei lääkärissäkäynti ja varsinkaan tämän alan specialistilla käynti ole mitenkään kivaa, mutta mielenrauhan takia haluaisin, että asia varmistettaisiin, jottei sitten joskus tarvitse harmitella, ettei asiaa otettu vakavasti. Kyllä miesten kanssa sitten joskus on tosi vaikeaa!!!

 

Fatima, kerrohan sitten tiistain jälkeen, että mihin päädyitte. Tiedä vaikka oltaisiin sitten jossain vaiheessa IVF-ketjussa molemmat jännäämässä.
Inkku, pahoittelut tuosta sairauden mahdollisuudesta. Olisipas vain väärä häly. Minulla kerran virtsakoe, josta löytyi verta. Joka siis periaatteessa on aina huolestuttava, vakava merkki.
Kuitenkin se ei sitten osoittautunut yhtään miksikään eikä toistunut. En tiedä lohduttiko tuo tieto, mutta toivotaan että kyseessä olisi ollut one-off.
Huomenna lentokentälle heti aamusta, työmatkalle.
Siksipä nyt painuttava pehkuihin, hyvää yötä, ja rohkeutta ja voimia meille kaikille.

 

Tervetulemast kotiin, Anuk. Työmatkoissa onkin kivointa se kotiinpaluu ja hetki, kun oma kultsu on vastassa lentokentällä. Sinkkuna ollessakin kaipasin aina kotiin reissusta, mutta sitten lentokentällä tuli jonkilainen pettymyksen tunne, kun ketään ei ollut riemuitsemassa kotiinpaluusta.

Kiitoksia kannustavista sanoistasi, toivotaan, että kyseessä tosiaan on vain esim. pienen laskimosuonen katkeaminen. Kokemukseni tällaisesta oireesta perustuu vain elokuviin, joissa mies huomaa virtsaavansa verta ja seuraavassa kohtauksessa hän onkin jo kuollut. Pessimistinä mielessä oli tietysti kamalimmat asiat mihin vilkkaapuolinen mielikuvitus vain riittää. Nyt olen jo hieman rauhoittunut, mutta silti varpaisillaan ollaan.

Nyt elellään aikaa ennen ovista ja ensi viikolla päästään tositoimiin. Oli muuten vähän vaikeaa selitellä töissä, miksen pääse ensi viikoksi reissuun. Mitähän pomo olisi sanonut, jos olisin kertonut syyksi sen, että kyseessä on vauvantekoviikko :-D

 

Kiitos, kotiuduttu ollaan. Viime yönä tulin kotiin 12 aikaan, rankka reissu sikäli. No, onneksi en joudu matkustamaan kovinkaan usein.
Pahinta kuitenkin illalliset, jotka alkavat meikäläisen nukkumaanmenoaikaan.No, vähän liioiteltua, klo 9 aikaan illalla kuitenkin. Ja ruokaa on tarjolla vain naftisti siihen saakka...minä kun mielelläni nukkuisin yöllä, ja söisin päivällä.
Mä voin kerrassaan fyysisesti huonosti, jos joudun valvomaan pitkään. Kuitenkin seura on ihan miellyttävää, en sitä tarkoita.
Mutta aikaeron takia vielä, kun on herännyt esim klo 5 aamulla, niin rankkaa...Tässä menee toipumiseen koko viikonloppu.
mmm.....taidetaan olla vähän kielteisellä tuulella....
Aika raskaita asioita nämä kodinvaihto yms asiat, se kai tässä alla painaa.

 

Ota lunkisti tämä päivä, niin huomenna saattaa näyttää valoisammalta.

Mä kun tulen reissusta, olen yleensä aivan tajuttoman väsynyt sekä pitkistä työpäivistä + matkoista, puhumattakaan mahdollisista aikaeroista. Aina kun vain jotenkin on mahdollista, yritän ottaa vapaapäivän reissun päälle. Minusta ei ole inhimillistä, että jos tulee puolenyön maissa kotiin, seuraavana päivänä pitäisi olla töissä skarppina klo 8. Perustelen vapaapäiviä sillä, että yleensä viikon työtuntimäärät ovat täyttyneet siihen mennessä moneen kertaan.

Joskus lähdin reissuun aina sunnuntaina, jotta olen paikalla maanantaiaamuna, mutta viikonloppujen säännöllinen lyhentyminen ei ole mitään kivaa itselle ja sain myös moitteita mieheltä. Nyt pyrin kaikin keinoin matkustamaan niin, ettei yhteinen aika vähenisi, paitsi tietysti arki-iltojen osalta.

Joskus sitä miettiin, että jos sellainen vauvanpullero perheeseen syntyisi, millaiselta tuntuisi olla äitiyslomalla ja hoitovapaalla. Mieheni pelkää, että kyllästyisin hyvinkin nopeasti. Minusta taas tuntuu, että ollessani kotona vauvan kanssa ja voisin ""nollata"" päätäni työn aiheuttamasta paineesta. Ongelmat olisivat nykyiseen verrattuna erilaisia, enkä kuvittele, että elämä olisi ruusuilla tanssimista. Yhden lapsen kanssa voisi kuitenkin halutessaan mennä ja kenties harrastaa jotakin. Kahdesta lapsesta en enää edes uskalla haaveilla, vaikka lapsen kannalta varmasti olisi parempi, jos heitä olisi kaksi.

Joopa joo, haaveilut sikseen ja siivoamaan. Hyvää viikonloppua kaikille!

 

Aten Marja-Aitalla on sokeroimatonta karpalomehua.
Ostan tuottetta Stokmannilta.

Simppakeskusteluun;

www.felicitas.fi katsokaa hoidot.
Munasolun sisään voidaan injektoida vireä siittiö.
Miehelläni oli 1% toimintakykyisiä siittiöitä ja olen tällä hetkellä luomusti raskaana. Hedelmöitykseen erikoistunut lääkäri ei antanut kaksisia onnistumisen mahdollisuuksia. Jos tuossa yhdessä prosentissa on laiskiaisia tarvitaan vain yksi oikukas kiitäjä. Toisaalta labrassa metsästys on enemmän varman päälle ja virein hännäkäs saadaan helpommin eristettyä ohjatusti munasoluun.

 

Krisse, kiva ""kuulla"" susta, näinkin. Luin av-ketjuakin.
Voimia ja terveyttä, soitan sulle tällä viikolla vielä.

 

Kiitos karpalomehuvinkistä. Löysin sokeroimatonta kylmäpuristettua myös Jumbon Prismasta.

Voin vain kuvitella, miten ihmeelliseltä luomuraskaus on Krissen tapauksessa tuntunut, sillä kaikki todennäköisyydet ovat olleet sitä vastaan. Tämä rohkaisee meitä kaikkia haaveilijoita.

 

Jaahas - olisipa pitänyt minunkin juoda karpalomehua...
tuli nimittäin virtsatietulehdus. Enpä sitä muuten uutisoisi
palstalla, mutta kysymys asiaan liittyen:
antibioottikuuri 5 pv. Se ajoittuu kiertopäiviin 9-14.
Elikäs tämän kuukauden oviksen aikoihin. Eikö tuollainen myrkky elimistössä estäne sielläkin jotain - no, ei se annakaan paranna mahiksia...

 

No voihan nenä! Mulla on ollut vtt kerran, enkä todellakaan toisten halua. Rankkaa on niillä henkilöillä, joilla se on kroonisena. En osaa sanoa mitään kuurin vaikutuksesta hedelmöitymiseen. Jotain lääkitystä voi käyttää raskausaikanakin, joten ehkei se ole este... Hyvä juttu on kuitenkin se, että pöpö löytyi ja hoidetaan.

 

Kurja juttu, en tiedä miten antibiootit vaikuttaa raskautumiseen, voihan olla ettei mitenkään??!!

Kiitokset Krisselle kannustavasta viestistä, kaikki hyvät vinkit ja uutiset otetaan mielellään vastaan!

Kävin lääkärillä tänään ja ainoa vaihtoehto meille on IVF tai se mikroinjektio, onko se nyt ICSI (?). Lääkäri aikoi laittaa lähetteen, jos saan sen kunnallisella puolella, kun mulla vasta on mennyt 38 vuoden raja rikki. Tuota päätöstä odotellaan noin kuukausi ja sen jälkeen, JOS pääsen kunnalliselle niin hoitojen aloittamista odotetaan 4-6 kk.... Nyt sitten mietin mielessäni, että jaksanko odottaa edes tuota aikaa, vaan menisinkö yksityiselle heti suoraan? Toisaalta taloudellisesti ois parempi odottaa, voihan olla että joutuu joka tapauksessa siirtymään jossain vaiheessa yksityiselle... Ja merkitseekö muutama kuukausi mitään? Mä alan vain olla jo paniikissa ja haluaisin, että vihdoin alkaisi tapahtua, mutta toisaalta jarruttelen itseäni, että tyhmähän mä olen jos en malta odottaa kunnallista hoitoa jos sen kerta saan....

No niin, meen taas asioiden edelle, odotan ensin päätöksen, saadaanko me kunnallinen hoito vai ei, sitten jahkaan teille jaksanko odottaa vai en!

 

Huh, odottelu on kaikkein ikävintä, Fatima, mutta hyvä kuitenkin että asiat lähtevät selviämään. Ja kuitenkin...ainahan on luomuihmeen mahdollisuus olemassa. Ajattelehan vain Krisseäkin..

Inkku löysi sitten mehua - hyvä! varjelee tältäkin taudilta, josta juuri kärsin. Siis edelleen. sain eilen uudet antibiootit, koska lääkäri oli määrännyt antibiootit tiettyä bakteeria varten, ja se varmistuikin testissä toisentyypiseksi. Plääh....nyt sitten syödään yhtäsoittoa antibioottia päivätolkulla. se eka ei purrut oireisiinkaan, eli vieläkin kärvistellään. No, nyt nämä uudet varmaan pien potkaisevat.

Mulla on kanssa juuri nyt kylvöaika menoillaan, kuten Inkulla. Olen kirinyt kiinn, kun mulla on lyhyempi tuo kierto.

 

Tsemppiä pissavaivaiselle! Nykyantibiootit ovat ihmekamaa, kun jopa yhdellä tabletilla voidaan joskus hoitaa vtt. Minä kyllä söisin pidemmän kuurin, jottei varmasti palaa takaisin.

Meidän vaivaisen oireet on nyt tutkittu ja löydetty syy vereen virtsassa. Olen niin onnellinen ja kiitollinen, kun syy ei ole hengenvaarallinen :-D Oire vaatii kuitenkin sairaalaoperaation, jottei siitä kehkeydy vuosien saatossa syöpää. Oli vain niin kauhean vaikeaa saada potilas tutkimuksiin. Naiset joutuu juoksemaan vuosittain mitä epämiellyttävimmissä tutkimuksissa, mutta miehille se on NIIN ISO JUTTU. No, en valita, nyt on kaikki hyvin.

Otin tähän kiertoon avuksi ovis-tikut ja olen hieman hämilläni, sillä limojen mukaan ovis oli eilen ja kuitenkin tikku näyttää tänään yhtä paksua, muttei ihan yhtä tummaa viivaa verrokin kanssa. Eilen tikussa oli selkeästi haalea viiva. Viivoilla tai limoilla ei kuitenkaan tule raskaaksi, joten yritystä jatketaan vielä tänään, vaikka se vaatiikin vähän ylimääräisi järjestelyjä, jotta olemme saman katon alla miehen kanssa ensi yön.

Lyhyemmästä kierrosta tosiaan on etunsa, mulla on aina niin piiiiitkä menkkojenodotus aika, vaikka eihän tuo kierto nyt mitenkään tavattoman pitkä ole.

Seuraavaan CV:hen kirjoitan harrastusten kohdalle ""vauvahaavelu"", sillä tuntuu, että joka päivä on ohjelmassa jotain siihen liittyvää. Sillä CV:llä taitaisi olla turhaa hakea töitä...

 

Tikuista ja limoista; mulla ei ole paljoa kokemusta, koska olen nii kuivakka : (
ettei alakerrassa ole oikeen mitään koskaan....
joskus olen päässyt limoja bongaamaan, niin ne ovat kyllä tulleet pari päivää ennen ovista. Ovista siis tikun, ja loogisenkin ajankohdan mukaan.
Ja itse asiassa, mikä ettei tulisivatkin pari päivää edeltäen, koska sehän on juuri sitä hedelmällisyyttä (siis simppoja hengissäpitävää) ylläpitävää limaa. Olisi siis loogista, että se lima olisi liikenteessä juuri ennen ovista. Ovis on niin nopeasti ohi, mutta juuri edeltäenhän ne simpat sinne kuljeksivat...

 

Totta puhut, ystäväiseni. Totta kai ne limat näyttävät etukäteen, että nyt lähestytään simppaviljelyn otollisinta ajankohtaa ja kutsuvat kavereita kekkereihin. Tikku taitaa olla siinä mielessä tarkempi, että se reagoi kunnolla vasta tänään.

Mun täytyykin kyllä ihmetellä, että miten olen näinkin vanhaksi elänyt, enkä ole ymmärtänyt oviksen ajankohdasta mitään. Nyt kun sitä seuraa, tuntee selvästi päivätasolla ajankohdan kivuista ja tästä yäks-limasta. Ennen on vain ihmetellyt, että mikäs mahassa nyt on, kun nippailuja tulee.

Samoin olen aina ihmetellyt, miksi minulla on tosi usein ""vähän kuumetta"", siis ~37.5 astetta. Tähänkin on siis ihan luonnollinen selitys: pari viikkoa oviksen jälkeen pitääkin olla. Hoh hoh, aina oppii uutta.

 

Nyt pidän muutaman päivän vapaata töistä, vauvahaaveista ja kaikesta muustakin, joka vaatii tietokoneella näpräämistä.
Hyvät viikonloput ja -alut kaikille!

 

Kiitos Inkku toivotuksista, ja mukavaa breikkiä sinullekin.
Mukavalta tuntuu nyt ensi viikon ylimääräinen vapaa.
Tässä on nyt aika paljon asuntoon liittyviä asioita tekeillä -
kaipa se stressikin väsyttää.
Mutta kävin jumpassa ja tein hyvää ruokaa, ja syötiin yhdessä miehen kanssa kynttilänvalossa. Kohta lähdetään leffaan. Kyllähän tämä elämä oikeasti mukavaa on - ja kiva kun on tällaisia hengähdyspaikkoja välillä.
Mites Fatima, onko tunnelmat tasoittuneet jo?

 

Vanha vierailija poikkeaa täälläkin toivottamassa kaikille rauhaisaa ja onnellista joulunaikaa, olkoon pukki antelias vauvarintamalla! t. FarB 43 v rv 24+2

 

Hyvää (Joulun) odotusta FarB:llekin! Tunnelmat on tasottuneet, päällimmäisenä kuitenkin helpotuksen tunne, välillä syyllinen olo, kun en itse tajunnut että pitäis simpat tutkia (pariin otteeseen lääkäri on sanonut että ""pitäisköhän meidän tutkia nekin"" ja aina ollaan yhdessä oltu sitä mieltä, ettei kai niissä nyt mitään vikaa ole, kun kerta olen tullut raskaaksi). Olen helpottunut siitäkin syystä, että mies on samoilla linjoilla kanssani, eli me odotetaan nyt se kuukausi, että saadaan tietää pääsenkö kunnalliselle vai en, jos pääsen, niin sitten kysellään kuinka kauan siihen menee ja jos menee yli 6 kk niin me mennään suosiolla yksityiselle, jos alle tuon niin odotellaan kunnalliselle pääsyä. Kun sitähän ei tiedä jos loppuviimeeksi joutuu kuitenkin turvautuun yksityiseen, niin lienee parempi että käyttää hyväkseen kunnallisen palvelun jos vaan voi.... Vaikka välillä tuntuu että voisin juosta suoraan lääkärin lavitsalle, että ""hedelmöittäkää minut, en jaksa enää!"". Mutta kait tässä ainakin kärsivällisyys on kasvanut näiden vuosien aikana, jos ei mikään muu.

Olikos sulla anuk niin, että aloitat hormonit tammikuussa IVF:aa varten?

 

Kirjoittelen yleensä toisessa kejussa, mutta lueskeltuani tämän ketjun viestejä, ajattelin piipahtaa. Olen 37-vuotias ja noin 2.5 vuotta yritystä takana. Keväällä minulla todettiin laajalle levinnyt endometrioosi ja sain lähetteen Naistenklinikalle. Mutta koska endoni kivuton joudumme odottamaan vuoden, eli ensi keväänä vasta päästään. Emme millään jaksaneet odottaa niin kauan vaan lähdimme yksityiselle puolelle. Nyt yksi IVF takana ja 4 PAS:ia. Eikä yhtään plussaa ole koskaan tullut. Vielä yksi yritys yksityisellä edessä ja sitten odotellaan tuonne kunnalliselle pääsyä. Vaikka hoitoja vielä edessä olo on aika toivoton. Mikä on vikana kun alkiot eivät kiinnity, vaikka ovat olleet ihan ok? Pelkään ajan kulumista kun ikääkin on kuitenkin.
Enkä jaksaisi tätä samaa rumbaa kuukaudesta toiseen...

Toivon kuitenkin plussia tännekin ketjuun ja mukavaa pikkujouluaikaa kaikille!

 

Hei anna, olen itse 38 ja muutamia keskenmenoja takana, yritystä 2,5 v.

Onko sitä endometrioosia hoidettu mitenkään? Entä onko kohdun limakalvon paksuus ollut ultrassa ok? Muita syitä kiinnittymisen epäonnistumiseen en keksi, tämä koko lapsenteko kun alkaa olla henkimaailman hommia minulle.

Onnea kuitenkin yrityksessä, kärsivällisyys taitaa olla avainsanana täällä ja kuten varmaan olet huomannut, plussanneitakin on ja heidän onnistumisensa pitää meidät muut yrittämässä!

 

Joskus kaikki vaan näyttää olevan kunnossa, mutta silti ei kinnittymistä tapahdu, ei luomuna eikä hoidoissa, tähän lääketiede ei osaa tyhjentävästi vastata, mutta ilmeisesti vika kuitenkin alkioissa, vaikka vaikuttavatkin ihan priimalta, niin ei ole kuitenkaan

 

Hyvää itsenäisyyspäivän iltaa vaan kaikille. Onpas tehnyt hyvää tämä pikkubreikki irti arjesta. Käytiin kävelylle, tehtiin hyvää ruokaa, katsottiin hyvä leffa. (Valasratsastaja) Sanomaahan siinä oli, nimittäin että kannattaa vaan yrittää, vaikka kuinka
ympäräristö ja kaikki laittaisi hanttiin...
Ja tätä voi toki soveltaa meihin vanhempiin yrittäjiinkin.

Far beyond - kiva kun kävit tervehtimässä. Sinulla raskaus etenee ja kaikki ilmeisestikin hyvin, hienoa!

Kiva Anna kun tulit tervehtimään meitä. Tulehan useamminkin.
Mukavaa kun tässä on vielä vapaailtaa jäljellä vietettäväksi muutama tunti. Ennen nukkumaanmenoa.
Muuten, siinä olisikin gallupin poikasta. Joskus ihmettelen onko minulla tavallista isompi unentarve.Nukun sellaiset 8-8,5 tuntia viikolla, ja viikonloppuna 9:ääkin.
Olen suorastaan ihmeissäni, kun muut näyttävät pärjäävän 7:llä tunnilla. Mites teillä muilla?