""Vanhoja"" ensiyrittäjiä 4

Mulla taikatemppuna ovat raskaana oleville tai sitä suunnitteleville tarkoitetut Multitabsit. Tähän kiertoon join myös ennen ovista greippimehua ja oviksen jälkeen joka päivä vähän punaviiniä. Ei silti tainnut auttaa.

Nyt ollaan siis kp 31/28-31 eikä tätiä vielä näy. Olin pyhästi päättänyt, etten testaa etukäteen ja sillä jostain syystä olen ollut nyt täysin varma siitä, ettei tärpännyt. No lupaukset on lupauksia ja sorruin testaamaan tänä aamuna. Siitäs sain: negaahan se näytti. Jos ovis oli kaksi viikkoa sitten keskiviikkona, niin kuin olin oireista pongaavinani, menkkojen pitäisi alkaa tänään tai viimeistään huomenna.
Ja olen melko varma, että testi olisi näyttänyt jotain, jos hedelmöityminen olisi tapahtunut, joten se tästä kierrosta. (Edellinen raskaus antoi ekat vaaleat plussat kp 30:nä)

Anukilla on nyt siis jännäpäivät. Tsemppiä ja kärsivällisyyttä sinulle! Älä tee niin kuin minä teen, vaan tee niin kuin minä sanon

 

Juu, kriittinen ajankohta meneillään. Olen kuitenkin jotenkin luovuttanut uskosta, että tulisin luomusti raskaaksi. Ainoa raportoiva asia on, että on puuskittain kovia alavatsakramppeja.
Minulla niitä ei ole normaalisti - enintään ekana menkkapäivänä hiukan jomottaa.

 

Toivotaan, että krampit merkitsevät jotain uutta ja ihmeellistä ;-)

Mulla ei oo mitään oireita ja nyt yritän oikein tosissani testata aikaisintaan perjantaina. Rahan hukkausta on tehdä useita testejä ja sitten joka kerta pettyä yhtä katkerasti. Täti tulee vierailulle ilman mitään varoituksia, paitsi se kuumotushetki, joka yleensä tulee vuorokautta ennen. Vielä ei ole tullut. Mutta eihän se 31 päivää ole edes mikään maaginen takaraja, voihan se tällä kertaa jostain muusta kuin plussasta johtuvasta syystä siirtyä vähän kauemmas.

Viime syksynä kierrot olivat joskus jopa 23 päivää ja joku kertoikin, että lyhenevät kierrot on ensimmäinen merkki lähestyvistä vaihdevuosista. Tiedä tätä, mutta kesän jälkeen lyhin kierto on ollut sen 28 päivää.

 

Minä ainakin olen joskus ketjussa kirjoittanut, että lyhenevä kierto voi olla merkki menopaussin lähestymisestä. Luin sen jostakin. Tuolla klinikalla taas sanoi hoitsu, että päinvastoin, rupee pitenemään välit. Eli tiedä tuosta.

Mulla oli helmikuusta eteenpäin kierto 25 tai 26. Elokuun puolella piteni parilla päivällä. Lääkäri sanoi, että siinä vaikuttaa valon määrä. Eli paljon valoa, ovis usein ja hedelmällistä!
Tsekkasin sitten kalenteria ja katsoin vähän kierron pituuksia.
Pisin kierto ainakin vuoteen oli - 29 pv, ja se oli juuri tammikuussa. Siis pimeimmän joulukuun jälkeen.
Näin herkkä koneisto sitä näköjään on.

 

Mielenkiintoista nuo teoriat kiertojen pituudesta. Tietystihän ne pitenevät juuri ennen kuin jäävät kokonaan pois Mutta minäkin jostain luin, että ihan varhaisvarhaismerkkinä olisi niiden lyheneminen. Valon uskon vaikuttavan asiaan, sillä joskus ollessamme 5 naisen porukalla 2 viikkoa etelässä, 4:lle tuli menkat yllättävän aikaisin.

Siinä sunnuntaisessa TV2-ohjelmassa sanottiin, että iso osa lapsista saa alkunsa talviaikaan ja tietysti otettiin esille se tavallinen selitys: ""Ei oo muuta tekemistä, kun oon niin pimee ja kylmä"". Mutta he esittivätkin mahdolliseksi syyksi sen, että koska on niin kylmä, kivekset saavat olla kylmemmässä ja siittiöt ovat virkeämpiä. Eli miehille vaan taskuihin jääpalapussit ympäri vuoden, jotta vauvanalut voivat hyvin.

Mulla on menossa ""ennätyskierto"" kp 32/28-31, jos päiviin lasketaan jo tunnitkin. Jätin tahallani ostamatta raskaustestit, sillä olisin varmaankin taas tänä aamuna tehnyt, jos olisi ollut mahdollisuus. Niin kuin aikaisemmin kerroin, pongasin oviksen limoista (yäks), mutta sen jälkeen ei ollut minkäänlaisia oviskipua, niin kuin jostain syystä keskenmenon jälkeen on tullut lähes joka kuukausi. Tämän takia epäilen, oliko ovista ollenkaan tässä kuussa. Valon vähyys taitaa vaan pidentää kiertoa.

 

Mä en kyllä koskaan ole tuntenut mitään oviksen aikaan. En edes yrittämällä : ) Silti uskoisin ovuloivani.
Lisäksi välillä on kiertoja. joissa rinnat ei kipeydykään. Yleensä, lähes aina, ovat tosi kipeät. Onko se sitten sen merkki, että jokin on jäänyt tapahtumatta tms, en tiedä. Luulen, että ne vaan kertakaikkiaan vaihtelee.

jos kierron pituuden lyheneminen on merkki menopaussista, niin se on varmaan kuitenkin verraten siis omaan historiaan. Ystävälläni on parillakin 21 pv kierto. (Ovat nippa nappa 30 v)
Kuinkakohan lyhyiksi heillä sitten meneekään!
Itselläni on ollut alusta saakka, siis parisenkymmentä vuotta, vaihtelu 24-29. Ei siis mitään uutta. Hiukan vaan säännöllistynyt.

Inkku, sullahan on oikeasti tuossa jo jännät paikat, kun ovat siis jo myöhässä. Peukkuja pidän.

Inkku, onhan tuo kuitenkin jännää.

 

Täällä yriteään pitää matalaa profiilia ja jännitys alkaa pikku hiljaa tihentymään, sillä ihan oikeasti kuvittelin, ettei tässä kierrossa ole mahdollisuuksia.

Ja eihän täällä nyt vielä mikään ole varsinaisesti myöhässäkään, sillä jos menkat alkaa tänään, niin kierrosta tulee 31 päivää ja tästä päivästä se eka päivä. Testiohjeiden mukaisesti testin saisi tehdä vasta kun täti on päivän myöhässä pisimmästä kierrostaan ja se päivä on VASTA huomenna. Tarkastin muuten sen edellisen raskauden testipäivät ja huomasinkin, että eka tosi vaalea haamu tuli 31. päivä ja sen jälkeen testasin ainakin kerran negan. Sitten 34. päivä tuli selkeä plussa Apteekin raskaustestillä.

Joten vielä tässä saa kärvistellä ja odottaa. Minun mielestäni raskauden odotus vasta sitä odotusta on. Kuukausi toisensa jälkeen tuijotetaan kalenteriin ja mietitään tärppipäiviä ja sitä, ettei joudu reissuun vääränä ajankohtana jne. No plussan jälkeen sitten odottaa, että eka 3 kk on mennyt suurine km-riskeineen. Seuraavat 3 kk odottaa, että lapsi kasvaisi niin paljon, että pysyisi hengissä jos synnytys alkaa ennenaikaisesti. Ja sitten alkaa taas se synnytyksen odotus. Ja kaiken tämän keskellä on koko ajan kauhea pelko siitä, onko kaikki kunnossa. Eli ainaista odotusta ja pitkiä päiviä, viikkoja ja kuukausia. Ja vielä pitäisi olla stressaamatta :-D

 

Katsoin kalenteriin ja huomasin, että tänään onkin jo 26 kp.
Elikäs viikonloppuna varmaan tapahtuu. Menkat alkavat usein minulla sunnuntaisin! Voisiko olla jotenkin yhteydessä relaamiseen, siis työviikon jäljiltä?
Toivotaan tietty, että Inkku ja minä päästäisiin testaamaan ensi viikon alussa. Niitä plussia!

 

Plussia Anukille ja muille +++++++++++++++++++++++++

Mun plussat tulee joskus myöhemmin, jos tulee, eli nyt menossa kp 1/28-32. Eli kierto venähti päivällä ja pitää se nyt sitten huomioida jatkossa maximipituutena, ettei hötkyile turhasta. Olisihan se mukava, jos kierto olisi vaikkapa 24 päivää, niin mahdollisuuksiakin tulisi useammin.
Epäilen edelleen vahvasti etten ovuloinut tällä kertaa, joten ehkä ensi kerralla...

 

Eipä auta sanoa taas kuin että ensi kerralla sitten! Mulla on kp 17 ja oon niin masentunut, etten muuta tee kuin itkeskele itsekseni.....Oon näet varma ettei taaskaan tärpännyt, olihan mieskin pois juuri kriittisenä aikana ja alan olla tosi väsynyt tähän yrittämiseen, joka kuukausi sama masennus päällä, ei ole oikein ihmisen elämää tämäkään. Pitää nyt odottaa simppavastaus ja alkaa sitten miettimään hoitovaihtoehtoja, mutta kun jotenkin pelottaa nekin, sillä pitää kuitenkin olla henkisesti valmistautunut keskenmenoihin ja muihin epäonnistumisiin ja onkohan ne vielä raskaampia kokemuksia kuin tämä joka kuukautinen toivon-pettymyksen tasapainottelu? En tiedä, kolmen keskenmenon jälkeen tuntuu että haluanko tieten tahtoen pelata venäläistä rulettia sen kanssa? Ja lisähormonit, kun jo nyt on välillä sekasin ja masentunut ja itkuinen, niin entä sitten kun joutuu syömään hormonitukea? En tiedä, alamaissa olen yritän nyt taas laahustaa päivä kerrallaan eteenpäin. Tsemppiä Inkulle ja Anukille plussia, ois kivaa saada hyviä uutisia välillä!!

 

Fatima, jokainen tietysti kokee asiat omalla kohdallan eri tavalla, mutta uskoisin kuitenkin, että voin ymmärtää, millainen myllerrys on käynnissä sisässäsi. Ei oikein tiedä, mitä pelkäisi eniten: lapsettomuutta, keskenmenoa, sairautta vai mitä muuta.

Itse sain tänään tietää läheisen ihmisen sairausepäilystä ja nyt olen aivan sekaisin sen takia ja mietin, että jos saisimme jollain tavalla lapsen syntymään, millainen huoli hänestä olisi koko loppuelämän. Pitäisikö olla yksin koko elämä, jottei joudu kärsimään toisten vaikeuksien myötä? No ei tietystikään, mutta tänään tuntuu siltä, että olisi helpompi, kun ei tarvitsisi ajatella mitään tai ketään.

Tarkoitukseni ei ollut enempää masentaa sinua, Fatima, sen tiedän, että elämän ongelmien määrä on vakio. Ongelmat vain vaihtavat paikkaa tärkeysjärjestyksessä sen mukaan, mikä juttu on meneillään. Itse olen tänään kiitollinen siitä, että ainakin tietääkseni olen terve!

 

Kyllähän tämä haastava laji tosiaan on - koko elämä. Fatima, voimia sinulle. Asioilla on tapana järjestyä - sanoo eräs ystäväni ja toistelee sitä ärsyttävyyteen saakka. Mutta - tottahan se on.
Mutta kyllähän nämä asiat mietityttävät ja painavat mieltä. Minua itsea huolettaa tuossa ensi vuoden IVF:ssä juuri se, miten hormonit vaikuttavat mielenlaatuun tilanteessa, jossa on muutoinkin herkillä.
Ei pelota juurikaan ne piikittelyt tai punktiot - vaikkeivat nekään nyt kamalan mukavilta kuulosta.
Mutta kyllä tässä toisaalta oppii arvostamaan niitä iloja, joita elämässäni on läsnä.
Inkku, kurjaa että sait huonoja uutisia lähipiiriäsi koskien. Ja että kp 1 - mutta sinullahan oli siitä tuntemus, että nyt näin. Ja jos et ovuloinut tässä kierrossa. Voihan olla et systeemisi vielä hakevat paikkaansa edellisen hormonimyrskyn jäljiltä?
Itsellä kp 27, mutta koko päivän ollut hormonaalinen migreeni - joka on varma maanmerkki tädin lähestyvästä vierailusta.

 

Migreeni jatkuu vaan....että sellainen viikonloppu tällä kertaa!
Onko Fatimalla mieli kohentunut yhtään? Inkku, yritähän passittaa se täti nyt jonnekin kauas, ettei kurvaisi tänne. Se normaali sunnuntaivierailu...

 

paremmalla puolella ollaan, ehkäpä sitä tarvitsee tuollaisia parin päivän masennuksia, tulee levättyä ja nollattua tilanne. Kurjaa Inkku että olet saanut huonoja uutisia läheisestäsi, olen itse samassa tilanteessa siinäkin suhteessa ja kun huonot uutiset tulee, on olo ettei enää jaksa kantaa sitäkin murhetta mukanaan. Muista ettet yksin yritä kantaa kaikkea sisälläsi.

Mä olen nyt alkanut pohtimaan muutenkin omaa kehoani ja kuinka hyvin se voi. Oon nimittäin huomannut, ettei mun iho voi hyvin ja ihostahan näkyy ensimmäisenä, jos ruokavalio ei ole oikea. Lisäksi alkaa epäilyttää, että jos gynekologista syytä lapsettomuuteen ole, niin onko vika kropassa muuten.... No, joka tapauksessa tulin siihen johtopäätökseen, että voisin kokeilla parantaa sokeriaineenvaihduntaa, kun nykyäänhän sanotaan, että ihminen syö liikaa nopeita hiilihydraatteja ja liian vähän hitaita. Ja kun mä oikeasti syön IHAN liikaa pastaa ja vaaleeta leipää ym vastaavaa ja ehkä siinä on syy, jos nyt ei ihan lapsettomuuteen, mutta siihen että oon väsynyt ja iho on ihan kamalassa kunnossa. Lisäksi alan kokeilla E-vitamiinin syöntiä ja Karpalo ym mehujen juontia. Ja mahdollisen siiderin vaihdan lasilliseen punaviiniä. Kaks päivää oon nyt ollut ilman pastaa, perunaa, vaaleata leipää ja hiilihydraatteina oon syönyt taäysjyväleipää ja hedelmiä.. Katsotaan kuinka kauan jaksan, kuukauden kuluttua pitäisi varmaan jo tulosta näkyä omassa hyvinvoinnissa. Otan mielelläni vinkkejä vastaan, jos tiedätte ruokavaliosta enemmänkin ja jos teillä on omakohtaista kokemusta?

Saitko anuk pidettyä tädin poissa?

 

Juuri kuten arvelinkin...täti kurvasi pihaan sunnuntai-iltapäivänä n klo 13. Jostakin syystä se on tuon päivän valinnut - ja tuon kellonajan... nyt alvariinsa. Pettymys ei ollut suurensuuri. Koska en enää usko siihen, että tulisin raskaaksi. Siis luomusti, tai ollenkaan, tai mitenkään tai ääh, enhän mä tiedä.
Kyllä sitä edelleen näköjään uskoo, kun kerran täällä ketjussa on : )

 

Harmi, etten pystynyt pidättelmään tätiä tarpeeksi, vaan ehti hyväkäs kylään Anukillekin. Parempaa onnea ensi kerralla tai ainakin sitten IVF:ään.

Katselimme eilen Ylen Teemalta nauhoitettuja Toiveena Lapsi kahta ekaa osaa. Eihän niissä mitään kummallista esiin tullut, mutta kynnys edes ajatella hoitoja voi madaltua mieheni mielessä, vaikka hänestä pelkkä ajatus ""spermahuoneesta"" onkin kauhistuttava. Tällä hetkellä kuitenkaan päällimmäisenä omissa ajatuksissani ei ole vauva, vaan paljon muuta. Toivottavasti jo tällä viikolla saamme selvyyttä lähellä olevaan sairaustapaukseen. Karmeaa, kun on vain hurjat epäilykset ja labrojen yms. tutkimusten tulosten saaminen tuntuu kestävän raastavan kauan.

 

Sen verran ruokavaliosta ja laihduttamisesta, että laihdutin noin 10 % painostani alkuvuodesta ja heti sen jälkeen raskauduin. Painoindeksini oli reilut 26 ja se laski 24:ään. Jostain luin, että jopa 5 %:n pudotus voi auttaa. Nyt taas on tilanne, että ei yhtään haittaisi 5 kg:n (tai tietysti enemmänkin) pudotus. Samoin olimme siinä kuussa tipattomalla, kun raskaus alkoi. Nämä kaikki voivat olla ihan sattumaa, mutta jotenkin yhdistän raskauden alun näihin tapahtumiin.

Painoani pudotin Painonvartijoissa, joissa oppii hyvät ruokailutottumukset. Eri asia on sitten jatkaa uutta elämäntapaa.

Myydäänkö karpalomehua missä tahansa ruokakaupassa? Onko se tiivistettä, tuoremehua vai mitä?

 

Kyllä nuo ruokavaliojutut ovat tärkeitä. Vaikkakaan mitään erityista ongelmakohtaa ei kait syömisissäni ole. Hedelmiä menee kyllä ehkä liikaakiin.
Niitä ei kai pitäisi sokerin eikä välttämättä happamuudenkaan vuoksi kiskoa niin paljon.
Rupesin skarppaamaan pari kolme kuukautta sitten ja syömään
enemmän myös vihanneksia jne.Ajattelin, että raskaaksi tai ei, niin tää on tosi hyvä juttu oman terveyden ja hyvinvoinnin kannalta.
Mitään fanaattista linjaa en vedä. Syön kaikkea, ihan kaikkea,
normaalia ruokaa ja myös sokerisia. Överiksi ei mene, onneksi.
Kaikkea kohtuudella.
Tavallaan harmittaa, kun ei oikein voi tehdä mitään radikaalia
""parannusta"" joka sitten auttaisi plussaamaan..
Hyvä fatima ja Inkku, antakaa vaan vinkkejä...
Karpalomehua saa ihan kaupan hyllyltä 100% mehuna.
Minulla on tällä hetkellä päivittäisessä arsenaalissa omegaöljyt, E ja C ja B purkista.

 

Hih, mua nauratti toi Inkun miehen ""spermahuone"".
Onhan se oikeasti ikävää varmasti, myös koominen puoli asialla...
Oma mies on joutunut siihen paalulle, kun sperman laatu testattiin,
- ja joutuu taas sitten jos ja kun hoidot alkavat tammikuussa.
Se sano silloin, ettei enää koskaan - mutta eihän se sitä oikeasti tarkoittanut. : )

 

Hei Inkku ja anuk, mun maailma pyörähti taas päälaelleen, saatiin spermavastaukset ja siellähän se vika olikin! Vaikka mulla on kolme raskautta takana, josta syystä mun miestä ei oo koskaan aikasemmin tutkittu.... Mies on matkoilla ja kerroin uutiset puhelimessa, aika hämmentynyt oli hänkin, toivon vain että mun vakuuttelujen vuoksi ymmärtää, että MINÄ oon toisaalta huojentunut, että syy löytyi.

Nyt sitten kaipaan tietoja, miksi anuk IVF miksei inssi? Jos mä ymmärrän oikein, inssissä vain siemenneste viedään kohtuun, mutta puhdistaako ne sen ja etsii hyvät siittiöt? Entä jos siittöt ei liiku kunnolla, silloin Inssistä ei liene mitään hyötyä? Otan tänään ekaksi yhteyttä sairaalaan ja sit saman tien yksityiselle, ainoa mitä ne kunnallisella tulee meille tarjoamaan on inssi ja musta tuntuu että se on aika hyödytön siinä tapauksessa jos terveitä siittiöitä on vähän ja ne vielä liikkuu huonosti,

Oon jotenkin vielä shokissa....

 

Mä oon joskus miettinyt noita siittiöiden liikkumisia yms. Voiko miehen tilanne vaihdella ajoittain? Eli niin kuin siinä Yle Teeman dokkarissa kerrottiin, yksi kunnollinen ryyppyilta-viikonloppu voi pilata mahdollisuudet seuraavaksi 3 kk:ksi. Mies voisi tällaisissa tapauksissa vaikuttaa melkoisesti asiaan.

Tänään tulee dokkarin kolmas osa ja erityisesti kiinnostaa pariskunta, jossa vaimo on yrittänyt raskautta 12 vuotta kahden eri miehen kanssa. Tällä toisella miehellä on kaksi lasta edellisestä liitostaan, mutta väläys tämän illan jaksosta antoi ymmärtää, että vikaa on myös miehessä. Summa summarum: siittöistä saadaan vain sen hetkinen kunto tarkastettua ja tilanne voi olla aivan toinen muutaman viikon päästä. Onko tavallista, että simpat tutkitaan vain kerran?

 

Mä en löytänyt meidän S-Marketista 100 % karpalomehua. Oli kaikenlaisia ""mehujuomia"", joiden pitoisuus oli 10 %. Sitten pongasin lantrattavan mehun, mutta siinäkin pitoisuus oli vain 55 %. Pitänee käydä jossain suuremmassa cityssä, joiden kaupoissa on paremmat valikomat.

Mä voisin petrata hedelmien syönnissä, mutta toisaalta tuntuu tyhmältä syödä tuontihedelmiä, sillä uskon, että kotimaassa kasvaneet tuotteet sopivat meille suomalaisille paremmin ja vitamiinit imeytyy niistä paremmin kuin appelsiineista ja viinirypäleistä. Kotimaisia marjoja ja juureksia siis kehiin...

 

Fatima, ymmärrän, että on kuitenkin aika järkyttävä kuulla
tulokset, ja toisaalta sitten huojentunut kun tiedetään missä mennään.
Miksikö IVF mulla? Lääkäri sanoi, että tässä iässä ei kannata enää pelata muilla. Inssin onnistumisprosentti on vain 10% kerta.
Puhuvat sperman pesusta - eli siinä kai erotellaan ne hyvinliikkuvat ja normaalimuotoiset. Sitä varmaan käytetään niissä tapauksissa kuin voidaan - mikä siinä spermassa olikaan, Fatima?
Kun siinäkin on eri juttuja, jotka voivat olla vikana.
Mutta hyviä tekniikoita noilla on, älä sure. Mieheltä voidaan vaikka punktiolla saada YKSI siittiö suoraan kiveksistä, sillä voidaan hedelmöittää munasolu, jne.
Sinulla on vielä tuo puolelelasi, että saat KELA korvaukset.
Mäkin muuten sain tutkimusta, jotka tehtiin, sen KELAkorvauksen. Saas nähdä, pitääkö KELAN logiikka loppuun saakka - eli korvaavatko myös hoidot. Onhan tuo arpapeliä, outoa kyllä.

 

Katsoitko sekä kylmähyllyn, että sen lämpimän hyllytilan?
Olen löytänyt noita 100% mehuja myös sieltä normaalihyllyn puolelta, Inkku. Onnea kadonneen karpalomehun metsästykseen!

 

Kiitokset anuk, mulla oli itelläkin tuo mielikuva, ettei inssin onnistuminen ole mitään mahtavaa luokkaa. Siittiöistä oli 96 % epämuodostuneita ja liikkuvia vain 4 %, lisäksi määrä oli vähentynyt, mutta siinä oli että on riittävästi avusteiseen hedelmöittämiseen. Mietin vain, että jos ne ei juuri liiku, niin mitä hyötyä niitä on ruiskutella kohtuun muka odottelemaan munasolun saapumista. Alan kallistua IVF.n puolelle itse, ensi tiistaina meillä on polilla lääkäri, kysyn mitä vaihtoehtoja kunnallinen tarjoaa, mutta en ala roikkumaan jonoissa kovin pitkää. Kieltämättä kauhistuttaa hoitojen kalleus, kun omasta tahdosta en ole töissä vaan opiskelen, kun ajateltiin että kyllä me pärjätään näinkin, mutta otetaan sitten vaikka pankin käyttölaina, heh, kysyyköhän ne syytä siihen pankissa..

On tosi sekava olo, kun jotenkin on helpottunut että tietää missä vika on eikä tarvitse arvuutella, eikä syytellä eikä laskea sitä että missattiin just se ovulaatiopäivä; siittiöthän ei oo olleet tarpeeksi elinkelpoisia odottelemaan kohdussa ovulaatiota! Toisaalta mua itkettää se että oikeesti olikin joku vika ja että sitä ei edes lähdetty aikasemmin hakemaan miehestä, kuinka paljon aikaa ja surua ois säästynyt, mutta elämäähän tämä tietämättömyys on. Nyt vaan täys höyry päälle, kuten sanottu mies on työmatkalla ja mä toivon että se siellä sulattelee tätä asiaa ja ymmärtää, että nyt ei sitten enää itse yritetä. Toisaalta oltiin muutenkin puhuttu että nyt alotetaan hoidot jo siksi että aikaa on kulunut jo liikaa, joten uskonpa että hän ei jarruttele asiaa (itellä kun on sellanen olo, etten malta odotaa ens viikkoon kun mies tulee matkalta, vaan voisin jo mennä ite lääkäriin ja alottaa hormonihoidot ym.) Joka tapauksessa oon täysin valmis hoitoihin ja nyt en enää odottele yhtään!

Huh, että tällaista, ihanaa että voin teille vuodatella tuntojani!