vammainen ihminen äidiksi

Minun tyttäreni on livästi kehitysvammainen. Ja ihan varmasti läpäisisi tälläsen testin. Silti ei missään tapauksessa olisi sopiva äidiksi.
Lapselle pitäisi osata antaa myös asiaankuuluva älyllinen vaste, varsinkin lapsen kasvaessa.

Peesi tälle. Vanhemmuus on niin paljon enemmän kuin se perushoito. Siinä tarvitaan älyllistä puoltakin, kasvatusasioissa ym.

 

Hankala kysymys, eihän se ihanteellista tietenkään ole. Pitäisi selvittää se ymmärrys, mitä vauvan saaminen todella tarkoittaa.

Toisaalta, kumpi on lapsen kannalta parempi - vanhempi, joka tiedostaa vammansa, ja jonka vamma alusta asti myös yhteiskunnan tukiverkoissa tiedostetaan, ja riittävää tukea tarjotaan ja vastaanotetaan, vai vanhempi, joka on "paperilla terve", mutta ei jostain syystä henkisellä tasolla vanhemmuuden vastuuseen kykenevä?

Siis ensimmäinen tapaus voisi olla vaikkapa lievästi kehitysvammainen, tuetusti asuva henkilö. Hän voisi tavata esim. perhetyöntekijää säännöllisesti raskausajasta lähtien, ja tukea voitaisiin suunnitella aina tilanteen mukaan. Tarvittaessa lapsi voisi esim. lastensuojelun tukitoimena mennä (osa-aikaiseen) päivähoitoon, vaikkei vanhempi kävisikään töissä.

Toinen olisi sitten tällainen "väärinkohdeltu ja lastensuojelukusipäiden vainoama" ikiteini, jolla kyllä on normaali ÄO tiettävästi, ja joka jonkun nettitestin mukaan on mielestään jopa "v***sti älykkäämpi kuin ne sossutantat". Jolle ei tee heikkoakaan jättää kaksivuotiasta yksin nukkumaan kun menojalkaa vipattaa, tai pitää vauvaa päivät pitkät pinnasängyssä kun on kivempaa surffata chateissa, tai polttaa ja juopotella raskausaikana ja synnytyksen jälkeen puhallella savut suoraan vauvanvaunuihin. Tai dumpata lapsi hoitoon milloin kenellekin pienestä pitäen, koska mutkumähaluun viikon reissulle ulkomaille. Jättää ostamatta lapselle kunnon varusteita (enkä nyt puhu mistään superteknisistä viimeisintä mallia olevista ylihintaisista, vaan ihan oikean kokoisista ja säänmukaisista vaatteista ym.). Tällaisilla ei välttämättä ole diagnoosia tai ennakkovaroitusta, joka saisi jonkun seurailemaan vanhemmuuden sujumista vähän tarkemmin, vaan nämä bongataan - jos bongataan - siinä vaiheessa kun se taapero herää iltayöstä ja lähtee etsimään äitiä pelkissä saappaissa ja likaisessa vaipassa, tai päiväkodista tms. tehdään lastensuojeluilmoitus. Eli yleensä liian myöhään. Kehitysvammainen äiti olisi ainakin teoriassa selkeästi seurannassa, tai pitäisi olla.

 

mun mielestä ei oo normaalia että saisi lapsen joka ei itsekkään pysty huolehti omasta asioistatoivottavasti osaas huolehti siitä ettei kuole nälkään ja kaikkea raasu vauva

 

Tähän on tullut paljon vastauksia, en lukenut niitä kaikkia, joten tämä oma kommenttini varmasti on jo käsitelty tai hukkuu muiden sekaan. Kirjoitan sen silti.

Tunnen henkilökohtaisesti muutaman kehitysvammaisen pintapuolisuutta lähemmin, lisäksi teen vapaaehtoistyötä mm. kehitysvammaisten parissa. Tunnen myös todella paljon mielenterveysongelmista kärsiviä työni kautta. Lisäksi ison ryppään meitä ns. "normaaleja". Jos minun pitäisi päättää antaako lapsi lasta rakastavalle kehitysvammaiselle, jolla on takanaan perhetuki ja läheiset suhteet asioista perillä oleviin ihmisiin ja ammattilaisiin, vai antaako lapsi mielenterveysongelmista kärsivään kotiin, jossa jok'ikinen päivän on selviytymistä, pahimmillaan kuoleman kanssa kamppailua (tällaisessa ympäristössä elää paljon lapsia), antaisin silmää räpäyttämättä lapsen ennemmin kehitysvammaiselle kuin mielenterveydeltään häilyvään kasvuympäristöön. Monesti olen nähnyt lapsen oikeuksia tallottavan mielenterveysongelmista kärsivien vanhempien eduksi - ja kuullut ja henkilökohtaisesti nähnyt kehitysvammaisten oikeuksia tallottavan meidän ns. "normaalien" ennakkoluulojen takia.

MUTTA olen silti sitä mieltä, että samalla tavalla kuin neuvoloissa seulotaan huumeiden ja alkoholin väärinkäyttö, pitäisi myös seuloa henkinen kypsyys edellytyksenä äidiksi ja isäksi tulemiselle. Kuinka moni kehitysvammainen läpäisisi tämän seulan, siihen en ota kantaa. Kuinka moni meistä ns. "normaaleista" läpäisisi tämän seulan, siihenkään en ota kantaa. Vanhemmuus ja siitä selviytyminen on yksilöllistä, eikä se ole kiinni siitä kuinka terve tai vammainen olet. Se on kiinni aivan muista tekijöistä. Esimerkiksi kyvystä ymmärtää, olla looginen, rakastaa, toimia oikein - eivätkä näissä aisoissa ole automaattisesti kyvykkäitä nämä palstalaiset sen enempää kuin kehitysvammaisetkaan.

Yritän tällä kommentillani sanoa, että tästä asiasta on loppujen lopuksi aivan turha vaahdota täällä KaksPlus-palstalla, koska vaikka ihmiset ovat oma eläinlajinsa, vaikka olemme yhtä laumaa, tämä lauma koostuu silti yksilöistä, emmekä loppujen lopuksi tiedä paskaakaan yksilön kyvystä olla äiti tai isä pelkän vammaisuuden tason perusteella.

 

Kehitysvammainen ei voi olla hyvä aikuisen malli lapselle. Mielenterveysongelmaiset ovat sitten ihan oma lukunsa: inhoan sitä ainaista ongelmien hyssyttelyä tyyliin " jokainen äiti on paras äiti lapselleen". Voi elämän kevät, ei ne lapset oo mitään mt-ongelmaisten kuntoutusvälineitä!

 

Elikkä tiedän ainakin yhden parin joista toinen on lievästi kehitysvammainen kyseessä melko nuoria ihmisiä alle 25 vuotiaita. Ja käsittääkseni tässä kyseisessä tapauksessa on niin että naisella on lievä kehitysvamma tosin hyvin lievä. Ja mies taas on ilmeisesti ainakin suhteellisen normaali. Jos kyseinen pariskunta haluaisi lapsen niin uskon että mies joka ainakin vaikuttaa suhteellisen normaalin oloiselta pystyisi auttamaan puolisoaan lapsenhoidossa jne. Tallaisiakin tapauksia on olemassa että toisella osapuolella on tosin yleensä hyvin lievä vamma ja toinen on suhteellisen terve jne ovat kihloissa ja asuneet yhdessä jo jonkinaikaa. Kirjoitin tämän vain siksi että joissakin tapauksessa uskon että lapsesta pystyttäisiin huolehtimaan ainakin kohtalaisen hyvin.

 

Vielä senverran tarkennusta että esmierkkin kaltaisella pariskunnalla voisi olla mahdollisuuskin saada lapsi ja pystyä hoitamaan se aikuiseksi asti ilman että lasta tarvitsee huostaanottaa jne tai lapsen hoitoa laiminlyödään pahasti. Esimerkkitapauksen kaltainen pariskunta ehkä tarvitsisi enemmän neuvoja ja apua joihinkin asioihin lasten hoidossa jne. Sensijaan vaikeasti tai edes keskivaikeasti kehitysvammaiset ihmiset eivät mielestäni ole oikeutettuja saamaan lasta juurikin johtuen aiemmin tässä keskustelussa mainitusta asiasta etteivät he kykene sitä hoitamaan.

 

Tähän on tullut paljon vastauksia, en lukenut niitä kaikkia, joten tämä oma kommenttini varmasti on jo käsitelty tai hukkuu muiden sekaan. Kirjoitan sen silti.

Tunnen henkilökohtaisesti muutaman kehitysvammaisen pintapuolisuutta lähemmin, lisäksi teen vapaaehtoistyötä mm. kehitysvammaisten parissa. Tunnen myös todella paljon mielenterveysongelmista kärsiviä työni kautta. Lisäksi ison ryppään meitä ns. "normaaleja". Jos minun pitäisi päättää antaako lapsi lasta rakastavalle kehitysvammaiselle, jolla on takanaan perhetuki ja läheiset suhteet asioista perillä oleviin ihmisiin ja ammattilaisiin, vai antaako lapsi mielenterveysongelmista kärsivään kotiin, jossa jok'ikinen päivän on selviytymistä, pahimmillaan kuoleman kanssa kamppailua (tällaisessa ympäristössä elää paljon lapsia), antaisin silmää räpäyttämättä lapsen ennemmin kehitysvammaiselle kuin mielenterveydeltään häilyvään kasvuympäristöön. Monesti olen nähnyt lapsen oikeuksia tallottavan mielenterveysongelmista kärsivien vanhempien eduksi - ja kuullut ja henkilökohtaisesti nähnyt kehitysvammaisten oikeuksia tallottavan meidän ns. "normaalien" ennakkoluulojen takia.

MUTTA olen silti sitä mieltä, että samalla tavalla kuin neuvoloissa seulotaan huumeiden ja alkoholin väärinkäyttö, pitäisi myös seuloa henkinen kypsyys edellytyksenä äidiksi ja isäksi tulemiselle. Kuinka moni kehitysvammainen läpäisisi tämän seulan, siihen en ota kantaa. Kuinka moni meistä ns. "normaaleista" läpäisisi tämän seulan, siihenkään en ota kantaa. Vanhemmuus ja siitä selviytyminen on yksilöllistä, eikä se ole kiinni siitä kuinka terve tai vammainen olet. Se on kiinni aivan muista tekijöistä. Esimerkiksi kyvystä ymmärtää, olla looginen, rakastaa, toimia oikein - eivätkä näissä aisoissa ole automaattisesti kyvykkäitä nämä palstalaiset sen enempää kuin kehitysvammaisetkaan.

Yritän tällä kommentillani sanoa, että tästä asiasta on loppujen lopuksi aivan turha vaahdota täällä KaksPlus-palstalla, koska vaikka ihmiset ovat oma eläinlajinsa, vaikka olemme yhtä laumaa, tämä lauma koostuu silti yksilöistä, emmekä loppujen lopuksi tiedä paskaakaan yksilön kyvystä olla äiti tai isä pelkän vammaisuuden tason perusteella.

Hienosti kirjoitettu, komppaan täysin enkä varmasti osaisi paremmin tuoda julki ajatuksiani.

 

Pakkosterilointilaki säädettävä näiden keharien lisääntymisen estämiseksi pikimmiten, se on ainoa järkevä ja humaani vaihtoehto. Nämä kehutut siirtävät muuten vammansa eteenpäin ja pilaavat kaiken ymmärtömättömyydellään.