Onpas hurjia mielipiteitä ihmisillä. Olen hämmästynyt.
Tässä ketjussa on esitetty useampaankin kertaan, että jos ei ole itse kykenevä huolehtimaan lapsistaan, niin ei pitäisi olla oikeutta hankkia lapsia. Hienosti ajateltu, mutta miten tuollainen raja vedetään? Onko esim. 14-vuotias normaalisti kehittynyt lapsi kykenevä huolehtimaan lapsesta? Entä pahasti mielenterveysongelmainen, mutta ei kehitysvammainen? Ei kai kukaan ihminen voi alkaa tuomita tuollaista asiaa?
Ja jos nyt jostain löytyisikin niin pätevä jätkä, että pystyy tuollaisia tuomioita täydellisesti jakelemaan, niin miten asian täytäntöönpano sitten hoidettaisiin käytännössä? Pakkosteriloinnit tai pakkoabortit eivät myöskään kuulosta oikein eettisiltä tavoilta toimia.
Kyllähän sitä usein tulee mietittyä, miten elämä on epäloogista ja epäreilua... Niinkin yksinkertaiseen asiaan, kuin autolla ajaminen, vaaditaan luvat ja todistukset, mutta lapsia saa hankkia kuka vain, vaikka vanhemmuus on yksi vaativimmista asioista elämässä. Ja sitten toiselle ei sitä ihmettä suoda ja toiselle se tapahtuu vahinkona. Mutta kaikki asiat ei ole meidän säädeltävissämme.
Tottakai tärkeintä on lasten oikeudet, mutta tää pointti minkä moni on yrittänyt esittää, on, että moni ns. normaalikaan ei ole millään lailla kykeneväinen hoitamaan itseään, saati lastaan. Kun taas moni vammainenkin huolehtii sekä itsestään että perheestään ihan loistavasti. Metsään mun mielestä mennään, jos pelkästään jonkun diagnoosin perusteella kielletään ihmisiltä lasten saaminen.