vammainen ihminen äidiksi

[QUOTE="vieras";23012354]Entäs kaikki psyykkiset sairaudet, alkoholisti, köyhyys ym? Saako niitä periyttää? Nimim. Neljännen polven bipolaari ja raskaana. [/QUOTE]

Oi oi oi.
Sinä tarvitset ISON sateenvarjon!

Ps. Onnea tulevasta vauvasta.

 

Tuo on raiskaus, avuttoman hyv'ksikäyttöä jos nainen on 8-9 vuotiaan tasolla!!

 

Kerropa ap, mistä heidän kehitysvammansa johtuu? Kun kerta niin hyvin tiedät heidän tasonsa niin varmasti heidän kehitysvammansa laadunkin.

Osa tällä palstallakin kirjoittavista voi oikeasti olla kehitysvammaisia ilman diagnoosia, koska on paljon kehitysvammoja, jotka ovat niin lieviä, että tällaisia henkilöitä pidetään vain yksinkertaisempina eikä olla sitten koskaan asiaa tarkemmin tutkittu. Ja varmasti tällä palstalla voi olla ihan diagnosoituja kehitysvammaisiakin.

Minusta olennaista lsten kanssa selviämiseen on siis kehitysvamman aste juuri kodin ja talouden ylläpidon ja kasvatuksen kannalta. Suurempi riski lapselle voi olla ankarat vanehmmat, epäempaattiset vanhemmat, vanhempien toistuvat riidat, vanhempien mielenterveysongelmat jne.

Kehitysvammaiset ihmiset ansaitsevat saman arvostuksen kuin meistä kaikki. Joten vain kehitysvamman takia ei pidä ajatella ettei sovi vanhemmaksi (kuten jotkut kirjoittavat vaikuttavat ajattelevan) vaan pitää ottaa oikeasit huomioon kykeneekö huolehtimaan ja kasvattamaan lapsen.

 

Haluaisitteko te, että teidän vanhempanne olisivat henkisesti kymmenvuotiaita?
Ystäväni synnytti pienen down-pojan ja hänet tullaan kastroimaan, jottei edes vahingossa saisi lapsia.

Olisiko henkisesti vammaisilla mielestänne oikeus myös hedelmöityshoitoihin? Yksinäisellä henkisesti kehitysvammaisella naisella? Tai pariskunnalla?

Se nyt vaan on niin, että todellisuudessa me ei olla tasa-arvoisia. Olisi kohtuutonta ihmisoikeuksien nimissä antaa elävä ihminen lapsentasoiselle leluksi.

 

Kehitysvamma taitaa kuitenkin olla pienempi este, kuin esim. alkoholi tai tupakointi?

Siis sun mielestä ihan oikeasti tupakointi on este vanhemmuudelle, ja mielummin lapsi kehitysvammaiselle kuin tupakoivalle? Jösses.

 

Eiköhän se tuokin asia riipu vähän sen vamman laadusta... Oma tätini on lievästi cp-vammainen ja miehensä myös. Heillä on kaksi tyttöä, joista toinen täysin terve ja nuorempi hieman kehitysvammainen, johtuen keskosuudesta (painoi alle kilon syntyessään).

Pahempaa mun mielestä on se mitä näin synnärillä viimeksi tänään... Pienen keskosvauvan äiti, joka ilmeisesti imettää koska vei pulloissa maitoa keskolaan, käveli tupakka kädessä ovelle. Samoin toinen nuori äiti siellä, tupakalle joka välissä ja sitten heti vauvaa hoitamaan...

 

Itse olen cp-vammainen äiti ja en koe lapseni kärsineen mitenkään vammastani, tai tarkemmin ottaen vammoistamme, koska myös miehelläni on cp-vamma. Minulla on apuna ajoittain myös henkilökohtainen avustaja. CP-vamma ei kskaan ole itsessään kehitysvamma, mutta kehitysvamma voi olla "lisänä." Ottakaa selvää asioista ennen kun niistä kiistelette.

 

Mun mielestä kehitysvammaiselle joka on 10vuotiaan tasolla ei pitäisi olla lapsia. Ei se ole oikein lasta kohtaan. Ei se ole vanhemmallekkaan reilua, mutta joskus on vaan kohdattava tosiasiat ja laittaa lapsen etu etusijalle.

Mutta kehitysvammoja on monenlaisia, ja jos henkilö vaan pystyy huolehtimaan lapsesta ja tarjoamaan normaalin lapsuuden sille, niin miksi ei..?

 

Onpas miellyttävää googlettaa asiaa vammaisista äideistä ja törmätä tällaisiin ketjuihin. Huh! Kukaan meistä ei ole oikeutettu sanomaan kuka sopisi äidiksi ja kuka ei, koska eihän yksikään ensimmäistä lastaan odottava pysty edes tietämään millainen äiti tulee olemaan. Vaikka olisi kuinka terveet paperit, saattaa omalla luonteella ja käytöksellä saada aikaan enemmän kasvatuksellista tuhoa kuin kourallinen CP-vammaisia vanhempia yhteensä. Ja lisäksi: suosittelen lämpimästi opettelemaan taidon katsoa CP-vammaisuutta laajasti, sillä CP-vammaa esiintyy niin monenlaisena, ettei CP-vammaisia oikeastaan voi tai edes kannata ruveta yleistämään yhdeksi ryhmäksi.

 

Mä luottaisin kyllä neuvolajärjestelmään ja muihin läheisiin ihmisiin tässä asiassa. Ihan samalla tavalla varmaan vammaisista vanhemmista voi sen ls-ilmon tehdä kuin kenestä tahansa muusta joka ei ilmoittajan arvion mukaan lapsen hoidosta kunnialla suoriudu. Silloin ko vanhempi pääsee tarvittavan tuen piiriin.

Onhan se ikävää, että Suomessakin vanhemmaksi kykenemättömät lapsia tekee, mutta onneksi ovat sentään vähemmistöä ja näihin asioihin voidaan myöskin puuttua. Silloin kun keikutaan siinä rajalla että ihmisestä on vaikea sanoa onko hänellä tarpeeksi henkisiä ja fyysisiä voimavaroja lapsen kasvattamiseen niin on pakko luottaa lähtökohtaisesti henkilön omaan arvioon ja sivusta seurata sitten tilannetta kunnes hän joko kykynsä näyttää tai antaa aihetta siihen ls-ilmoon..

 

Kehitysvammaisen kohdalla ongelmaksi muodostuu usein vielä itse raskauden ja synnytyksenkin läpikäyminen. Lievästi kehitysvammainen äiti voi olla ihastuksissaan siitä ajatuksesta että saisi oman pikkuvauvan mutta käytännössä ei välttämättä sitten ymmärrä edes mahan kasvamisen ja normaalien raskausvaivojen yhteyttä asiaan, itse synnytys saattaa olla aivan hirveä kokemus tällaiselle äidille joka ei ymmärrä mitä hänen kehossaan tapahtuu, miksi sattuu ja miksi se ei lopu.

Itse olen sitä mieltä että lapsen edun pitäisi mennä tässä asiassa ehdottomasti äidin halujen edelle. Käytännössä tämä aika hyvin toteutuukin, lapsen syntymän jälkeen kehitysvammaiset vanhemmat saavat harjoitella vauvanhoitoa valvotuissa olosuhteissa (ensikoti, perhekuntoutuskeskus yms.) ja jos ja kun se ei suju niin lapsi otetaan huostaan. Mutta äidin kannalta toki olisi helpompi ettei tulisikaan raskaaksi kuin se, että joutuu läpikäymään usein pelottavan raskauden ja synnytyksen ja sitten lasta ei saa kuitenkaan pitää. Hyvä ja etukäteen suunniteltu ehkäisy on myös kehitysvammaisille itselleen etu koska heillä on ikävä kyllä huomattava riski joutua hyväksikäytön riskiksi ja se on ihan riittävän paha juttu sinänsä ilman vielä vahinkoraskautta siihen päälle.

 

Onpas miellyttävää googlettaa asiaa vammaisista äideistä ja törmätä tällaisiin ketjuihin. Huh! Kukaan meistä ei ole oikeutettu sanomaan kuka sopisi äidiksi ja kuka ei, koska eihän yksikään ensimmäistä lastaan odottava pysty edes tietämään millainen äiti tulee olemaan. Vaikka olisi kuinka terveet paperit, saattaa omalla luonteella ja käytöksellä saada aikaan enemmän kasvatuksellista tuhoa kuin kourallinen CP-vammaisia vanhempia yhteensä. Ja lisäksi: suosittelen lämpimästi opettelemaan taidon katsoa CP-vammaisuutta laajasti, sillä CP-vammaa esiintyy niin monenlaisena, ettei CP-vammaisia oikeastaan voi tai edes kannata ruveta yleistämään yhdeksi ryhmäksi.

Ei kai kukaan tosissaan voi olla sitä mieltä, että esimerkiksi henkisiltä kyvyiltään 4-vuotiaan tasolla oleva henkilö kykenisi huolehtimaan pikkuvauvasta (tai isommastakaan lapsesta?

Enkä siis tällä viittaa CP-vammaisiin, vaan tuohon kommenttiin että ei voi sanoa kuka on sopiva äidiksi. Rajanveto on toki tässä asiassa vaikeaa.

 

No eikös tuossa jo ole ne kriiterit; jos kykenee huolehtimaan itsestään niin senkus hankkii lapsia mutta jos itsestä huolehtiminenkin on toisten avun varassa niin silloin on syytä jättää ne lapset hankkimatta.

No niin, sitten ei kun vain määrittelemään, että mihin se itsestään huolehtimisen kyky rajataan. Lisääntymisoikeudet pois kaikilta sosiaalitukia saavilta?

 

No eiköhän se ole niin, että ne jotka ovat kykeneviä vanhemmiksia voivat hankkia lapsia. Perhe käsitys tarkoittaa vastuuntuntoisia ja aikuisen ominaisuudet omaavia vanhempia tai vanhempaa ja sitten niitä lapsia, jotka ovat lapsen tasolla. Ei niin, että koko perhe olisi lapsen tasolla.

Eli kehitysvammaisille ei omia lapsia. Kummilapsia ja vaikka oma kissa. Jääväthän monet terveetkin parit lapsettomiksi, vaikka olisivat tosi kelpoja vanhemmiksi.

 

No niin, sitten ei kun vain määrittelemään, että mihin se itsestään huolehtimisen kyky rajataan. Lisääntymisoikeudet pois kaikilta sosiaalitukia saavilta?

No mieluummin vaikka niin, jos vaihtoehto on se että kaikki vammaiset, päihdeongelmaiset jne. hankkivat lapsia, eikä siihen saa puuttua koska se on jokaisen oma asia. Jos nyt siis lähdetään tuolle äärilinjalle.

 

minulla on ad/hd-ihmisenä vaikeuksia arjen hallinnassa, mutta uskallan silti väittää olevani hyvä äiti. sen sijaan erään tuttavani en toivo ikinä saavan lapsia, vaikka sellaisesta haaveileekin.. saatan kuulostaa julmalta, mutta miettikääpä nyt: ihminen ei osaa huolehtia hygieniastaan eikä asunnostaan, äitinsä käy kokkaamassa & siivomassa. on jokaisen juopon patjana, siksi saikin kapselit käteen ettei vain tule raskaaksi. kyselee monista tavallisista asioista kuin pikkulapsi ( mm. onko veljensä pikkuveli vai isoveli, selitin että pikkuveli kun on nuorempi .sattuuko se kun vauva tulee ulos mahasta, miksi hän sai baariin porttikielon kun oli omat siiderit JA LASIT mukana..), rahoistaan ei saa päättää itse vaan sen tekee edunvalvoja...
jos ihminen ei osaa edes alushousuja vaihtaa ilman käskemistä, miten helvetissä tälle voi uskoa vauvan?!

 

Lähtökohtaisesti ihminen joka ei ole holhouksen alainen voi päättää omista asioistaan. Älyisissä kehitysvammoissa kuten muissakin vastaavissa ongemissa terveysvalistuksen myös seksin ja lisääntymisen osalta tuisi olla riittävän selkokielistä. Vastuu vaistuksesta on ja pitää olla hoitavalla taholla.

 

No mieluummin vaikka niin, jos vaihtoehto on se että kaikki vammaiset, päihdeongelmaiset jne. hankkivat lapsia, eikä siihen saa puuttua koska se on jokaisen oma asia. Jos nyt siis lähdetään tuolle äärilinjalle.

Se on helppo huudella täällä palstalla. Kun miettii jotain vaikeasti kehitysvammaista tapausta, niin tietenkään lapsenhoito ei onnistu. Mutta asian määrittelyn vaikeus onkin niissä kaikissa tuhansissa rajatapauksissa. Lievästi kehitysvammaisissa, jotka kuitenkin pystyvät huolehtimaan lapsesta, kehitysvammaisista, joilla ei vain ole sitä diagnoosia tai vammattomista, joilla on muuten jotain ongelmia pärjäämisensä kanssa. Ihan vaan varmuuden vuoksi ei voida steriloida tuhansia ihmisiä. Joten miten asia sitten oikein hoidettaisiin?

 

minulla on ad/hd-ihmisenä vaikeuksia arjen hallinnassa, mutta uskallan silti väittää olevani hyvä äiti. sen sijaan erään tuttavani en toivo ikinä saavan lapsia, vaikka sellaisesta haaveileekin.. saatan kuulostaa julmalta, mutta miettikääpä nyt: ihminen ei osaa huolehtia hygieniastaan eikä asunnostaan, äitinsä käy kokkaamassa & siivomassa. on jokaisen juopon patjana, siksi saikin kapselit käteen ettei vain tule raskaaksi. kyselee monista tavallisista asioista kuin pikkulapsi ( mm. onko veljensä pikkuveli vai isoveli, selitin että pikkuveli kun on nuorempi .sattuuko se kun vauva tulee ulos mahasta, miksi hän sai baariin porttikielon kun oli omat siiderit JA LASIT mukana..), rahoistaan ei saa päättää itse vaan sen tekee edunvalvoja...
jos ihminen ei osaa edes alushousuja vaihtaa ilman käskemistä, miten helvetissä tälle voi uskoa vauvan?!

No ei toki pitäisi joutua uskomaan ketään hänen hoivaansa. Mutta mitenpä tuota voi lain puitteissa estääkään? Muuta kuin puhumalla järkeä ko. henkilölle?

 

Se on helppo huudella täällä palstalla. Kun miettii jotain vaikeasti kehitysvammaista tapausta, niin tietenkään lapsenhoito ei onnistu. Mutta asian määrittelyn vaikeus onkin niissä kaikissa tuhansissa rajatapauksissa. Lievästi kehitysvammaisissa, jotka kuitenkin pystyvät huolehtimaan lapsesta, kehitysvammaisista, joilla ei vain ole sitä diagnoosia tai vammattomista, joilla on muuten jotain ongelmia pärjäämisensä kanssa. Ihan vaan varmuuden vuoksi ei voida steriloida tuhansia ihmisiä. Joten miten asia sitten oikein hoidettaisiin?

Se onkin vaikea kysymys se. Kyllä mä oikeasti uskon että lastensuojelu aika herkästi puuttuu asiaan jos lapsen perushoito ei onnistu. Tai ainakin toivon niin.

 

Meidän lasten koulussa on erityisluokalla kaksi lasta samasta perheestä, joiden vanhemmat ovat lievästi kehitysvammaisia. Vanhemmilla on ihan vanhemmuus hukassa, isä pelaa kaiket illat netissä pelejä, opettaa pojille kaikkia hokemia, kirosanojakin. Äiti hihittelee vain omiaan. Saavat toki perhetyön tukea ym. mutta näistä 7 vuotiaista pojista ei koskaan tule tuolla kasvatuksella itse maailmalla pärjääviä. Nyt ovat saaneet juuri kolmannen lapsen. Rakkautta varmasti saavat äidiltää, isästä en tiedä on niin outo :/

 

Se onkin vaikea kysymys se. Kyllä mä oikeasti uskon että lastensuojelu aika herkästi puuttuu asiaan jos lapsen perushoito ei onnistu. Tai ainakin toivon niin.

Mäkin uskon ja toivon niin. Mutta tuo varsinainen kysymys -että kenen oikeutta lapseen sitten voidaan rajoittaa ja miten- onkin aika vaikea. Aiemmin meilläkin steriloitiin mm. tuhansia lievästi kehitysvammaisia. Mutta onko sekään nyt sit oikein, steriloida ihmisiä vasten tahtoaan?

 

Riippuu ihan vammasta. Tanskassa sosiaaliviranomaiset päättävät ketkä ovat kelpoja vanhemmiksi haastattelun ja kokeiden kanssa. Kokeessa pariskunnalle annetaan nukke joka rekisteröi ylös sen miten lasta hoidetaan ja kärsiikö lapsi esim. vammoja.

Minun tyttäreni on livästi kehitysvammainen. Ja ihan varmasti läpäisisi tälläsen testin. Silti ei missään tapauksessa olisi sopiva äidiksi.
Lapselle pitäisi osata antaa myös asiaankuuluva älyllinen vaste, varsinkin lapsen kasvaessa.

 

Ei kai kukaan tosissaan voi olla sitä mieltä, että esimerkiksi henkisiltä kyvyiltään 4-vuotiaan tasolla oleva henkilö kykenisi huolehtimaan pikkuvauvasta (tai isommastakaan lapsesta?

Enkä siis tällä viittaa CP-vammaisiin, vaan tuohon kommenttiin että ei voi sanoa kuka on sopiva äidiksi. Rajanveto on toki tässä asiassa vaikeaa.

Totta, olen itse samaa mieltä, että vanhemmuus vaatii henkistä kypsyyttä ja kykyä huolehtia omasta taloudestaan, hygieniasta, toimeentulosta, kodista, perheestä. Lähinnä tarkoitin tuolla kommentillani sitä, että rajan vetäminen CP-vammaisiin ja terveisiin on aivan liian yleistävä. Esimerkiksi itse olen korkeasti koulutettu lievästi CP-vammainen työssä käyvä nainen, joka on menossa pian terveen miehen kanssa naimisiin ja meille toivon mukaan tulee lähiaikoina lapsia. Meillä on keskinäinen suhde erittäin hyvä, koti siisti ja turvallinen ja talous kunnossa, joten olisi kamalaa, jos minun CP-vammani tulisi esteeksi lasten hankinnalle pelkän diagnoosin vuoksi, Meillä olisi varmasti mahdollisuudet tarjota hyvä ja tasapainoinen koti lapselle verrattuna vaikkapa moneen alkoholistiperheeseen tai tunnehäiriöiseen perheeseen.

 

Oli kyseessä sitten kuka tahansa fyysisesti aikuinen ihminen, niin jos kyvyt hoitaa ja olla vastuussa lapsestaan on liian alhaiset, lasten oloja tulisi seurata erittäin tarkkaan ja tarvittaessa hommata tukiasunto perheelle, jossa olisi asiantuntevia ammattilaisia apuna 24/7. Jos ihminen sairaudestaan, vammaisuudestaan tai muusta vastaavasta huolimatta kykenee antamaan lapselleen täysipainoisen ja turvallisen lapsuuden, on hänellä mielestäni oikeus lapsiinsa.

Harmi vaan että tähän ei kyllä veromarkat riitä ..