Väkivaltainen pikkulapsi ja kädettömät vanhemmat raivostuttavat

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja täältä pesee
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

täältä pesee

Vieras
Tuttavan tutulla on lapsi, jota tapaamme - onneksi vain harvoin - yhteisissä juhlatilaisuuksilla. Lapsella ikää reilu 3 vuotta. Hän on aina käyttäytynyt aggressiivisesti muita lapsia kohtaan. Tarttuu kiinni hiuksista ja repii, puree, lyö, nipistelee. Lapsi on niin rajuotteinen, että muita sattuu tosissaan.

Vanhemmat puuttuvat tilanteeseen, mutta liian lepsusti. Antavat varoitukset ja vaativat poikaa pyytämään anteeksi. Sen jälkeen poika saa vanhempiensa täyden huomion, kun he yrittävät pitää pojan huomion poissa muista lapsista. Mielestäni vanhempien suhtautuminen juuri ruokkii tuota huonoa käytöstä, koska lapsihan 'palkitaan' vanhempien huomiolla.

Minä en ainakaan siedä yhtään puremista tai muutakaan yhtä kipeää tekevää väkivaltaa, edes pieneltä lapselta. Omille lapsille otin heti tiukan linjan, kun pienenä kokeilivat puremista. Siihen se sitten jäikin.

Tämä väkivaltainen lapsi on käynyt kumpaakin lapseeni (11 kk ja 3 v) käsiksi ilman syytä. Tai lapselle syyksi riittää, että toinen lapsi on jonossa ennen häntä hakemassa ruokaa tai leikkii lelulla, jolla hän itse haluaisi leikkiä tai juoksee vahingossa liian läheltä häntä.

Luulisi vanhempien jo tajuavan, ettei heidän tapansa käsitellä lapsensa väkivaltaisuutta toimi. Kannattaisi kokeilla jotain muuta toimintatapaa, suomeksi sanottuna tiukempaa linjaa. Jos lapsi on ollut jo reilut pari vuotta samanlainen, niin olisi vanhempien syytä tehdä asialle jotain.

Jos tämä lapsi vielä joskus satuttaa omia lapsiani, niin tulen jatkossa toimimaan samoin kuin omieni kanssa aikoinaan, enkä jää kuuntelemaan vanhempien hampaatonta hyssyttelyä. Ihan sama minulle, loukkaantuvatko vanhemmat käytöksestäni, mutta jos eivät saa pentuaan kuriin, niin sitten jonkun toisen on se tehtävä.
 
tiedän 3vuotiaan tytön jolla sama ongelma.... tämä johtuu kyllä täysin vanhemmista, vanhemmat olivat eron partaalla jo ennen ku lapsi syntyi ja yrittivät jatkaa suhdettaan ja riitelivät ja haukkuivat toisiaan huusivat ym. noh erosivat sitten ennen kuin lapsi täytti 1v ja ovat tapelleet jo pitkään edelleen , ainakun lapsi menee isälleen, huutoa,haukkumista vanhempien kesken ja sama toisinpäin.... tosiaan aggressiivisuus näkyi lapsessa jo ennen 1vuoden ikää :(
Ainakun kävivät meillä, tämä lapsi kävi käsiksi meidän lapseemme (siis aina kun ei oltu sekunti sekunnilta vahtimassa heitä), eikä siitä tullut loppua, oon kovaan ääneen ihmetellyt asiaa aikoinaan lapsen vanhemmallekkin mutta tämä ei taida osata olla vanhempi........... Kyseisen lapsen käyntikerrat meillä on kyllä vähentynyt rajusti....
 
Kunnon karjaisu EI ja lapsen irrottaminen välittömästi ja sen jälkeen heti jäähylle tai jätetään täysin huomiotta riippuen lapsen iästä. Myöhemmin selitetään, miksi ei saa purra tms. Kovakalloisimmille riiviöille näytetään konkreettisesti, kuinka kipeää pureminen tekee. Viimeistään siinä vaiheessa menee perille. Parempi tehdä se omalle lapselle kerran kuin antaa lapsen tehdä se muille satoja kertoja.
 
Olen ap:n kanssa täysin samaa mieltä. En ymmärrä tätä "jotkut lapset vain ovat sellaisia" -ajattelua.
Kaverini poika läpsi vauvaani ja vanhempansa ei puuttunut asiaan mitenkään. Otin pojan otteeseeni ja vein sen muualle ja ärähdin, sen jälkeen on ollu aika nätisti mun lasta kohtaan muttei muiden kun häneltä ei vaadita nätisti olemista.
 
Meillä on tuttavaperheessä 3- ja 1,5-vuotiaat pojat, jotka saavat mellastaa mielin määrin. Eipä tunnu kivalta mennä kylään (eikä enää mennäkään), kun nuorimmaisemme ei uskalla edes tulla sisälle sinne. Niin monta kertaa on kaadettu, lyöty, purtu, vedetty tukasta nurin ja heitetty potkuautolla.

Vanhemmat vaan huokailevat ja sanovat, että "miten sinä nyt noin". Itse olen kieltänyt tiukasti joka ikinen kerta. Vastaukseksi vanhempi irvistelee ja nimittelee, nuorempi lyö tai puraisee.

Olen aivan hämmennyksissäni. Vanhemmat ovat lähisukulaisiamme, joita olen viime vuosiin saakka pitänyt ihan täyspäisinä ihmisinä. Olen yrittänyt keskustellakin heidän kanssaan asiasta, kun nyt haluaisin kuitenkin välit säilyttää. Mutta eipä auta. Kun ei kuulemma niille vaan mitään mahda.

Olen miettinyt, mikä olisi seuraava askel. Soitto heidän neuvolaansa? Vai välit poikki?
 
Yksi keino on, että lapsi erotetaan muista lapsista ja leikeistä hetkeksi kun on toisia kohtaan tehnyt väärin. Monikaan lapsi ei ole halukas montaa kertaa jättämään leikit kesken ja silloin on pakko parantaa käytöstään. Kylässä se ei ehkä ole mukavaa ja oma oleminenkin siinä kärsii mutta ehkä pikkuhiljaa myös tulee tuloksia..
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap.:
Kunnon karjaisu EI ja lapsen irrottaminen välittömästi ja sen jälkeen heti jäähylle tai jätetään täysin huomiotta riippuen lapsen iästä. Myöhemmin selitetään, miksi ei saa purra tms. Kovakalloisimmille riiviöille näytetään konkreettisesti, kuinka kipeää pureminen tekee. Viimeistään siinä vaiheessa menee perille. Parempi tehdä se omalle lapselle kerran kuin antaa lapsen tehdä se muille satoja kertoja.

Entä kun tämäkään ei auta. On huudettu eitä ja pistetty jäähylle, on annettu tukkapöllyäkin kun ei ole millään mennyt perille....on yritetty olla huomioimatta, on huomioitu, on suunnilleen päällään seisty ja kaikki konstit kokeiltu, lyöminen ja repiminen vain jatkuu. Että ei se aina ole niin helppoa vaikka sä toisten lapsia pennuiksi sanotkin kun omat kullnnuppusi ovat hyvin kasvatettuja lapsia. Olemme mekin yrittäneet ja yritämme jatkossakin, ehkä kuitenkin juhlissa ja ihmisten ilmoilla käytämme tuota hellempää konstia. Harmittaa, suututtaa, välillä niin että itkettää, ja hävettääkin vielä. Mutta lapsemme on silti rakas lapsemme ja jos tulet häntä pennuksi sanomaan niin en vanno mitä teen!
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap.:
Alkuperäinen kirjoittaja ts:
oho, aika rajua purra takas. en tykkää.

Parempi siis antaa lapsen jatkaa muiden pahoinpitelyä?

No aika kädetöntä sekin on, että puree takas. Napakka ei on ihan aiheellinen ja sitä viljellään meilläkin... Täytyyhän sen kiellon kuulostaa kiellolta. Jos meillä ei kieltäminen, tilanteesta poistaminen ja asian selittäminen tehois, niin en kyllä havainnollistamaan alkais... Kysyisin vaikka jostain neuvoa, jos omat väkivallattomat konstit ei riitä.
 
ensin pitäisi olla varma onko lapsi erityislapsi (asperger,tourette,adhd ym) vaiko vain rajaton. rajattomalle tiukka ei ja jäähy ok, mut esim aspergerille pitäisi olla muutakin tukea ei toivotun käytöksen lopettamiseen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Mutta lapsemme on silti rakas lapsemme ja jos tulet häntä pennuksi sanomaan niin en vanno mitä teen!

Tässä lauseessa selviää syykin lapsesi käytökseen. Ei ole omena kauas puusta pudonnut.

Tasan tarkasti nimitän kaikkia väkivaltaisia lapsia pennuiksi.
 
Väkivallaton malli on ainut mikä toimii jos haluaa opettaa väkivallattomuutta. Isompi alkaa jo hallita tunteitaan ja käyttäytymistään, mutta minusta noin pienellä häiriökäyttäytyjällä tarvitsee vaikeissa tilanteissa olla aikuinen koko aika rinnalla ehkäisemässä ennalta ja ohjaamassa pois ajatuksia toisten satuttamiselta, miten voi kohdata toisen ihmisen (joka saattaa lapsesta tuntua ihan oikeasti uhkaavalta, jopa viaton vauva) rauhassa. Joka kerta EI, teit väärin (ilman nolaamista kuitenkaan) Toiselle tuli paha mieli, pipi, suru, ja normaali lapsi pahastuu itsekin toisen. Jos lapsi ei kykene empatiaan, siinä tapauksessa hän ei ole saanut itsekään kokea sitä. Toisaalta häiriökäyttäytyminen voi olla pelkoa, hän kokee ympärillä olevat ihmiset todella pelottaviksi ja hakee pakonomaisesti huomiota riehumalla ja kiusaamalla. Nöyrryyttäminen, yksin jättäminen lisääväävät pelkoa ja pakonomaisia ja toisia ihmisiä vahingoittavia tapoja. MInusta syli ja juttelu, rauhouttuminen, kiinnekohdan löytyminen auttaa, ei tuimat tädit ehdottomine rankaisuineen. Tietysti tärkeää on opettaa "ei, väärin, toista ei saa satuttaa" mutta myös selviämistä ja itsetuntoa, tapoja toimia paremmin.
 
Mä olen sitä mieltä että vanhemmat puuttuu ihan liikaa nykyään näihin lasten pikku riitoihin. Selvittäkööt keskenään. Pidetään me vaan huolta siitää että tietävät mikä on oikein ja mikä väärin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja anika harmaana:
Meillä on tuttavaperheessä 3- ja 1,5-vuotiaat pojat, jotka saavat mellastaa mielin määrin. Eipä tunnu kivalta mennä kylään (eikä enää mennäkään), kun nuorimmaisemme ei uskalla edes tulla sisälle sinne. Niin monta kertaa on kaadettu, lyöty, purtu, vedetty tukasta nurin ja heitetty potkuautolla.

Vanhemmat vaan huokailevat ja sanovat, että "miten sinä nyt noin". Itse olen kieltänyt tiukasti joka ikinen kerta. Vastaukseksi vanhempi irvistelee ja nimittelee, nuorempi lyö tai puraisee.

Olen aivan hämmennyksissäni. Vanhemmat ovat lähisukulaisiamme, joita olen viime vuosiin saakka pitänyt ihan täyspäisinä ihmisinä. Olen yrittänyt keskustellakin heidän kanssaan asiasta, kun nyt haluaisin kuitenkin välit säilyttää. Mutta eipä auta. Kun ei kuulemma niille vaan mitään mahda.

Olen miettinyt, mikä olisi seuraava askel. Soitto heidän neuvolaansa? Vai välit poikki?



:laugh: Mitähän tuo auttais?
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap.:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Mutta lapsemme on silti rakas lapsemme ja jos tulet häntä pennuksi sanomaan niin en vanno mitä teen!

Tässä lauseessa selviää syykin lapsesi käytökseen. Ei ole omena kauas puusta pudonnut.

Tasan tarkasti nimitän kaikkia väkivaltaisia lapsia pennuiksi.

enpä keksinyt parempaakaan tuohon loppuun, mutta väkivaltainen en missään nimessä ole, päinvastoin. Kukaan isommista lapsistamme ei ole lyönyt tms. Kuopuksemme lyö, ja teemme kaikkemme että se loppuu. Mutta silti et lastamme pennuksi kutsu.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ap.:
Kunnon karjaisu EI ja lapsen irrottaminen välittömästi ja sen jälkeen heti jäähylle tai jätetään täysin huomiotta riippuen lapsen iästä. Myöhemmin selitetään, miksi ei saa purra tms. Kovakalloisimmille riiviöille näytetään konkreettisesti, kuinka kipeää pureminen tekee. Viimeistään siinä vaiheessa menee perille. Parempi tehdä se omalle lapselle kerran kuin antaa lapsen tehdä se muille satoja kertoja.

Entä kun tämäkään ei auta. On huudettu eitä ja pistetty jäähylle, on annettu tukkapöllyäkin kun ei ole millään mennyt perille....on yritetty olla huomioimatta, on huomioitu, on suunnilleen päällään seisty ja kaikki konstit kokeiltu, lyöminen ja repiminen vain jatkuu. Että ei se aina ole niin helppoa vaikka sä toisten lapsia pennuiksi sanotkin kun omat kullnnuppusi ovat hyvin kasvatettuja lapsia. Olemme mekin yrittäneet ja yritämme jatkossakin, ehkä kuitenkin juhlissa ja ihmisten ilmoilla käytämme tuota hellempää konstia. Harmittaa, suututtaa, välillä niin että itkettää, ja hävettääkin vielä. Mutta lapsemme on silti rakas lapsemme ja jos tulet häntä pennuksi sanomaan niin en vanno mitä teen!

kalskahti korvaan "kaikki konstit koitettu". just toi että hermostuneena kaikkea yrittää kun tilanne jo katastrofi. selkeä linja ja säännöt on parempi kuin "kaiken mahdollisen kokeilu" -menee sähläämiseksi. mulla 2v tyttö kun nousee sohvalle ja meinaa alkaa pomppia niin sanon välittömästi tiukasti "kauniisti käyttäydytään" ja se riittää.
 
Tässä esimerkki lapsen toiminnasta. Vieraat oli kutsuttu kahvipöytään ja ensimmäisenä pöytään ennätti 5 vuotias poika valitsemaan herkkuja lautaselleen. Tämä väkivaltainen poika oli sivummalla ja käveli ensin nipistämässä 5 vuotiasta selästä. Kun 5 vuotias sai lautasensa lastattua ja lähti kävelemään pois pöydästä, meni väkivaltainen poika uudestaan ensin upottamaan kyntensä tämän käsivarteen ja sitten vielä puri päälle.

Tilanteessa ei ollut mitään uhkaavaa tai syytä pelkoon. Ruokaa ottava poika oli selin, eikä ottanut mitään kontaktia väkivaltaiseen poikaan. Väkivaltainen poika oli vanhempiensa kanssa ja ikääkin hänellä jo yli 3 vuotta.

Sylittely ei ole tilannetta parantanut, joten olisi kyllä aika keksiä jo jotain muuta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja äimä:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ap.:
Kunnon karjaisu EI ja lapsen irrottaminen välittömästi ja sen jälkeen heti jäähylle tai jätetään täysin huomiotta riippuen lapsen iästä. Myöhemmin selitetään, miksi ei saa purra tms. Kovakalloisimmille riiviöille näytetään konkreettisesti, kuinka kipeää pureminen tekee. Viimeistään siinä vaiheessa menee perille. Parempi tehdä se omalle lapselle kerran kuin antaa lapsen tehdä se muille satoja kertoja.

Entä kun tämäkään ei auta. On huudettu eitä ja pistetty jäähylle, on annettu tukkapöllyäkin kun ei ole millään mennyt perille....on yritetty olla huomioimatta, on huomioitu, on suunnilleen päällään seisty ja kaikki konstit kokeiltu, lyöminen ja repiminen vain jatkuu. Että ei se aina ole niin helppoa vaikka sä toisten lapsia pennuiksi sanotkin kun omat kullnnuppusi ovat hyvin kasvatettuja lapsia. Olemme mekin yrittäneet ja yritämme jatkossakin, ehkä kuitenkin juhlissa ja ihmisten ilmoilla käytämme tuota hellempää konstia. Harmittaa, suututtaa, välillä niin että itkettää, ja hävettääkin vielä. Mutta lapsemme on silti rakas lapsemme ja jos tulet häntä pennuksi sanomaan niin en vanno mitä teen!

kalskahti korvaan "kaikki konstit koitettu". just toi että hermostuneena kaikkea yrittää kun tilanne jo katastrofi. selkeä linja ja säännöt on parempi kuin "kaiken mahdollisen kokeilu" -menee sähläämiseksi. mulla 2v tyttö kun nousee sohvalle ja meinaa alkaa pomppia niin sanon välittömästi tiukasti "kauniisti käyttäydytään" ja se riittää.

Niin, kaikki konstit kokeiltu. Rauhallista mutta tiukkaa eitä ja selittämistä, kun se ei ole auttanut vaikka kuinka kauan on tätä kokeiltu, on muutettu taktiikkaa....ei sählätä ja kokeilla kaikkia konsteja yhtä aikaa tai vuorotellen. Lapsi ei vain usko.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kaukosäädin:
Mä olen sitä mieltä että vanhemmat puuttuu ihan liikaa nykyään näihin lasten pikku riitoihin. Selvittäkööt keskenään. Pidetään me vaan huolta siitää että tietävät mikä on oikein ja mikä väärin.

Pureminen ei ole mikään pikkujuttu. Läpsäisy ei satu, mutta pureminen sattuu tosissaan. Se on sama kuin olisi kidutettavana. Väkivaltaisen käytöksen kitkeminen kuuluu vanhemmille. Lapset eivät osaa itseään kasvattaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap.:
Alkuperäinen kirjoittaja Kaukosäädin:
Mä olen sitä mieltä että vanhemmat puuttuu ihan liikaa nykyään näihin lasten pikku riitoihin. Selvittäkööt keskenään. Pidetään me vaan huolta siitää että tietävät mikä on oikein ja mikä väärin.

Pureminen ei ole mikään pikkujuttu. Läpsäisy ei satu, mutta pureminen sattuu tosissaan. Se on sama kuin olisi kidutettavana. Väkivaltaisen käytöksen kitkeminen kuuluu vanhemmille. Lapset eivät osaa itseään kasvattaa.

Pakko myöntää, että on vähän outoa jos 5- vuotias vielä puree.
 

Yhteistyössä