S
sinttusipuli
Vieras
En oikein pidä anopista ja tunne on takuulla molemminpuoleinen. Ihan asiallisissa väleissä ollaan, mutta minulla ainakin aina hänen seurassaan vaivautunut olo vaikka miehen kanssa seurustelua takana 10 vuotta ja ollaan tänä aikana ehditty näkemään monta kertaa. Samassa kaupungissa asutaan ja nähdään nykyään ehkä noin 3-4 kk välein eli ei kuitenkaan kovin usein, lisäksi vaihdetaan tekstiviestillä synttärionnittelut ja joskus saatetaan soitella jos on esim. johonkin juhliin liittyvää sovittavaa. Mutta ikinä ei soitella muutenvaan. Varmaan 2-3 ensimmäsitä vuotta kun kävin anopilla sain kuulla jatkuvaa arvostelua: Puhuin tai söin joko liikaa tai liian vähän, pukeutumiseni oli väärä, usein sain kuulla olevani hienosteleva nirppanokka koska minulla on muutamia pahoja ruoka allergioita jne. eli sain kuulla jatkuvaa arvostelua ja usein lähdimmekin pois kylästä kun en enää kestänyt ja minua hävetti kun kaiken ilkeän arvostelun seurauksena en vain voinut itkulle mitään. Näiden ensimmäisten vuosien jälkeen kieltäydyin menemästä anopille useinmiten jollain tekosyyllä. Nykyään olen saanut itsevarmuutta enemmän ja uskallan sanoa enemmän vastaan ja puolustautua, mutta tuolloin kaksikymppisenä olin aika arka sanomaan takaisin jos vierasihminen haukkui minua. Mieheni taas on tottunut äitinsä tapaan arvostella ja haukkua kaikkia suoraan eli hän ei nähnyt tai nää äitinsä käytöksessä mitään outoa vaikka onkin itse täysin erilainen.
Nyt kuitenkin meille on syntymässä lapsi joka on anopin ensimmäinen lapsenlapsi ja minua mietityttää jo etukäteen osaanko olla niin, ettei lapsi aisti etten pidä anopista. En tiedä minkä verran anoppi on ylipäätään kiinnostunut lapsesta. Laittoi onnitteluviestin minulle kun mieheni kertoi raskaudesta niin etten minä ollut paikalla. Se onkin ainut "positiivinen" asia mitä on kommentoinut tai kysynyt minulta lapseen tai raskauteen liittyen. Olemme nähneet kaksi kertaa raskauteni aikana ja ainoat kommentit ovat kummallakin kerralla olleet "jestas kuinka olet antanut itsesi lihota noin paljon". Itse en ole kauhuissani painon noususta koska BMI oli ennen raskautta 22 ja painoa tullut nyt 12 kg lisää (mistä suurinosa tullut turvotuksena nyt loppuajasta) ja laskettuaika on viikonpäästä. Esim. oma äitini kyselee jatkuvasti raskaudesta yms. ja pyysi ilmoittelemaan rakenneultran jälkeen onko kaikki hyvin jne. No ajattelin, että varmaan anopistakin olisi mukava kuulla, että ultrassa kaikki kunnossa ja laitoin viestin hänelle ultrakuulumisista. Vastausta ei ikinä tullut. Mieheni isän (ovat siis eronneet) sekä siskon kanssa olen mielelläni tekemisissä ja heitä nähdään useammin eli ainakin muiden miehen "lähisukulaisen" kanssa tullaan jatkossakin olemaan tekemisissä paljon.
Itselläni on hyvät ja lämpimät välit kumpaankin mummooni ja olin lapsuudessa paljon heillä hoidossa ja kävimme paljon yhdessä erilaisilla retkillä jne. Joten olisi mukava jos lapsellanikin olisi sama mahdollisuus. Pelottaa vain kuinka oma suhtaumiseni (vaikka en sitä suoraan näyttäisikään) vaikuttaa lapsen suhtautumiseen. Jo nyt minulla on olo etten lasta mielellään hänelle hoitoon antaisi. Yksi ehkä typeräkin syy on se, että anoppi polttaa paljon tupakkaa (2-3 tupakkaa tunnissa), osittain parvekkeella ja osittain keittiössä eli koko pieni asunto haisee aina tupakalle. Tämäkin ärsyttää ja tekee vierailuista epämiellyttäviä koska miehni tai minä emme tupakoi ja asunnossa on aina kylmä talvisin kun parvekkeen ovi on jatkuvasti auki mikä ei kylläkään riitä tuulettamaan tupakan hajua pois. Toiseksi ainakin sukujuhlissa kaikki pienet lapset pelkäävät anoppia jos tämä menee heille juttelemaan koska puhe tyyli ja lähestyminen on jotenkin kovan ja agressiivisen oloista vaikka ei mitään ilkeää sanoisikaan. Vaikka kai lapsi tähän tyyliin tottuu kun on pienestä asti hänen kanssaan paljon tekemisissä.
Olen siis koittanut parantaa välejä anoppiin jo usean vuoden ajan kun kumminkin joudmme olemaan tekemisissä, mutta turhaan. En jotenkin osaa olla ilman ennakkoasennetta hänen seurassaan ja koska kaikki ystävälliset eleet menevät hukkaan on se jotenkin turhauttavaa. Yleensä tulen hyvin ihmistenkanssa toimeen eli tuskin vika on kokonaan minussakaan. Itseasiassa en edes keksi ketään muuta jonka seurassa olo olisi yhtä vaivautunut ja jonka kanssa olisi niin vaikeaa keksiä puhuttavaa kun kääntää kaiken aina negatiiviseksi.
Kokemuksia siis kaipaisin. Muuttuvatkohan välit lapsen synnyttyä tai kiinnostuukohan anoppi edes lapsesta? Hyviä ehdotuksia myös otetaan vastaan miten saisin omaa suhtautumistani muutettua?
Nyt kuitenkin meille on syntymässä lapsi joka on anopin ensimmäinen lapsenlapsi ja minua mietityttää jo etukäteen osaanko olla niin, ettei lapsi aisti etten pidä anopista. En tiedä minkä verran anoppi on ylipäätään kiinnostunut lapsesta. Laittoi onnitteluviestin minulle kun mieheni kertoi raskaudesta niin etten minä ollut paikalla. Se onkin ainut "positiivinen" asia mitä on kommentoinut tai kysynyt minulta lapseen tai raskauteen liittyen. Olemme nähneet kaksi kertaa raskauteni aikana ja ainoat kommentit ovat kummallakin kerralla olleet "jestas kuinka olet antanut itsesi lihota noin paljon". Itse en ole kauhuissani painon noususta koska BMI oli ennen raskautta 22 ja painoa tullut nyt 12 kg lisää (mistä suurinosa tullut turvotuksena nyt loppuajasta) ja laskettuaika on viikonpäästä. Esim. oma äitini kyselee jatkuvasti raskaudesta yms. ja pyysi ilmoittelemaan rakenneultran jälkeen onko kaikki hyvin jne. No ajattelin, että varmaan anopistakin olisi mukava kuulla, että ultrassa kaikki kunnossa ja laitoin viestin hänelle ultrakuulumisista. Vastausta ei ikinä tullut. Mieheni isän (ovat siis eronneet) sekä siskon kanssa olen mielelläni tekemisissä ja heitä nähdään useammin eli ainakin muiden miehen "lähisukulaisen" kanssa tullaan jatkossakin olemaan tekemisissä paljon.
Itselläni on hyvät ja lämpimät välit kumpaankin mummooni ja olin lapsuudessa paljon heillä hoidossa ja kävimme paljon yhdessä erilaisilla retkillä jne. Joten olisi mukava jos lapsellanikin olisi sama mahdollisuus. Pelottaa vain kuinka oma suhtaumiseni (vaikka en sitä suoraan näyttäisikään) vaikuttaa lapsen suhtautumiseen. Jo nyt minulla on olo etten lasta mielellään hänelle hoitoon antaisi. Yksi ehkä typeräkin syy on se, että anoppi polttaa paljon tupakkaa (2-3 tupakkaa tunnissa), osittain parvekkeella ja osittain keittiössä eli koko pieni asunto haisee aina tupakalle. Tämäkin ärsyttää ja tekee vierailuista epämiellyttäviä koska miehni tai minä emme tupakoi ja asunnossa on aina kylmä talvisin kun parvekkeen ovi on jatkuvasti auki mikä ei kylläkään riitä tuulettamaan tupakan hajua pois. Toiseksi ainakin sukujuhlissa kaikki pienet lapset pelkäävät anoppia jos tämä menee heille juttelemaan koska puhe tyyli ja lähestyminen on jotenkin kovan ja agressiivisen oloista vaikka ei mitään ilkeää sanoisikaan. Vaikka kai lapsi tähän tyyliin tottuu kun on pienestä asti hänen kanssaan paljon tekemisissä.
Olen siis koittanut parantaa välejä anoppiin jo usean vuoden ajan kun kumminkin joudmme olemaan tekemisissä, mutta turhaan. En jotenkin osaa olla ilman ennakkoasennetta hänen seurassaan ja koska kaikki ystävälliset eleet menevät hukkaan on se jotenkin turhauttavaa. Yleensä tulen hyvin ihmistenkanssa toimeen eli tuskin vika on kokonaan minussakaan. Itseasiassa en edes keksi ketään muuta jonka seurassa olo olisi yhtä vaivautunut ja jonka kanssa olisi niin vaikeaa keksiä puhuttavaa kun kääntää kaiken aina negatiiviseksi.
Kokemuksia siis kaipaisin. Muuttuvatkohan välit lapsen synnyttyä tai kiinnostuukohan anoppi edes lapsesta? Hyviä ehdotuksia myös otetaan vastaan miten saisin omaa suhtautumistani muutettua?